Vähän kyllä huvittaa ruuhkavuosista valittavien jutut...
Olen siis itse kolmen neurologisesti sairaan lapsen kokoaikainen yksinhuoltaja. Itselläni yhdellä lapsista kaksi autismikirjon sairautta ja ADHD, toisella add ja oppimisvaikeus ja kolmannella ADHD. Ja olen tosiaan lasten kokoaikainen yksinhuoltaja. Täytyy sanoa, että rankkaa on. Kyllä vähän huvittaa kun kuuntelee parisuhteessa olevien yhden tai kahden tavis lapsen vanhempien valitusta ruuhkavuosista... Ja kun eivät voi edes kuvitella mitä on kun hoitaa IHAN KAIKEN yksin. Ja myös tuhat ja yksi lääkäriä, verkostopalaveria, koulutapaamista, terapiaa, apteekkeja jne.
Kommentit (41)
Vähän samat fiilikset, välillä ihmetyttää, tekeekö jonkin mielestä pelkästään lapsen saaminen jo elämästä 'ruuhkavuosia'? Facen ruuhkavuosiäitiryhmässäkin on ties mitä kotiäitejä, joilla on yhden tai kahden lapsen hoitamisessa niin kiireinen elämä.
Kyllä afrikan lapsilla on vaikeempaa
Hohhoijaa, taas kilpaillaan siitä kenellä on rankinta. Kai jokaisella on oikeus kokea oma arkensa raskaaksi ja olla välillä väsynyt sen pyörittämiseen, riippumatta siitä, että jossain jollakin on asiat huonommin?
Mitkä ruuhkavuodet? Lapsi teini-ikäinen, vanhemmat elossa ja hyvässä kunnossa. Miksi teit kolme lasta? Lisäännyin sen verran kuin katsoin yksin pystyväni hoitamaan.
En saanut kolmosia, vaan lapset ovat muutaman vuoden ikäeroilla olevia yksösiä. Enkä kilpaile kenellä on rankinta. Mutta eivät vain tiedäkään kuinka helppoa on tavislasten kanssa, puhumattakaan kun talossa on kaksi aikuista! Eipä tarvitse miettiä koska tapaisi kavereita, lukisi kirjaa tai harrastaisi liikuntaa. Yhtään omaa- tai vapaa aikaa ei ole ja koskaan ei saa nukuttua täyttä yötä.
ap
Vierailija kirjoitti:
En saanut kolmosia, vaan lapset ovat muutaman vuoden ikäeroilla olevia yksösiä. Enkä kilpaile kenellä on rankinta. Mutta eivät vain tiedäkään kuinka helppoa on tavislasten kanssa, puhumattakaan kun talossa on kaksi aikuista! Eipä tarvitse miettiä koska tapaisi kavereita, lukisi kirjaa tai harrastaisi liikuntaa. Yhtään omaa- tai vapaa aikaa ei ole ja koskaan ei saa nukuttua täyttä yötä.
ap
Miten mä luulen, että etenkin ihan pienten kanssa monet äidit ovat aikalailla samassa tilanteessa kuin minä eli ei todellakaan ole täyttä vapautta tulla ja mennä miten haluaa, vaikka mies löytyisi. Myös tavislapset voivat olla huonoja nukkujia, kuten mulla. Noin kahteen vuoteen en ole nukkunut täyttä yötä ja mihinkään en ole päässyt ilman lapsia käymään. Mies on kiirenen yrittäjä ja tukiverkkoa ei juuri ole. En kyllä sinänsä valittaisi tästä. Asennoidun niin, että aikansa kaikkea. Lapset ovat haluttuja ja rakastettuja. Vaikka tämä kaikki on omaa valintaa, niin kyllähän tässä välillä jonkinlainen kyllästyminen iskee ja univelka on melkoinen. Ei ole vain erityislasten ja yh:den ongelma oman ajanpuute ja univelka. Aina löytyy joku, jolla on vielä kurjemmin, mutta harvoja meistä on pakotettu hankkimaan lapsia, joten...
Ihmettelen alapeukkuja, kyllähän ap:n tilanne on objektiivisesti raskas ja raskaampi kuin vaikka minun, kahden terveen lapsen parisuhteessa olevan äidin. Vaikka monilla tässä maailmassa on vielä raskaampaa niin itse en hevillä valittaisi elämän raskaudesta ap:lle, jos olisin hänen ystävänsä.
Vierailija kirjoitti:
En saanut kolmosia, vaan lapset ovat muutaman vuoden ikäeroilla olevia yksösiä. Enkä kilpaile kenellä on rankinta. Mutta eivät vain tiedäkään kuinka helppoa on tavislasten kanssa, puhumattakaan kun talossa on kaksi aikuista! Eipä tarvitse miettiä koska tapaisi kavereita, lukisi kirjaa tai harrastaisi liikuntaa. Yhtään omaa- tai vapaa aikaa ei ole ja koskaan ei saa nukuttua täyttä yötä.
ap
Sinä et voi mitenkään tietää, onko siitä toisesta aikuisesta apua vai ei. Ystäväperheen isä on yrittäjä, jonka työt vievät ympäri Suomen. Vapaa-aikana hän käy lähinnä kotona nukkumassa. En ymmärrä, miten hänen vaimonsa jaksaa tuota. Ihan yksin vaimo on saanut hoitaa pitkäaikaissairaiden lasten ongelmat ja hoidot.
Hah. Kaksi aikuista ei aina tarkoita, että on kaksi osallistujaa. Joillekkin se puoliso voi olla se stressin aiheuttaja ja yksi hankaloittaja lasten lisäksi.
Niin minä en ole nyt nukkunut 13 vuoteen. Ja tosiaan edes viikonloppuisin ei ole koskaan sitä mahdollisuutta. Ja erityislapsilla kun tämä ei helpota, niin kuin sinulla tavislasten äiti. Lapsilla on sama isä, joka vain häipyi kuvioista kun elämä kävi liian raskaaksi, kun lasten sairaudet paljastuivat. Lasten isän lähdön jälkeen olen kerran yrittänyt seurustella tavislasten isän kanssa ja myös hän totesi elämäni vain olevan niin käsittämättömän raskasta, että hänkään ei jaksanut. Ja turha sanoa, että pitkiä päiviä tekevän tai reissaavan miehen puolisona on lähes samanlaista. Lastenikin isä oli sellainen ja kyllä vain silti helpotti kovasti. Eipä mm. tarvinnut laskuistakaan murehtia ja huolehtia yksin, tuskin sinunkaan.
ap
Mitäs teit kolme keharia. Eiks yks olis riittänyt?
Mikä siinä huvittaa?
Minua lähinnä ärsyttää, jos joku valittaa nukkumisista ym. Tyyliin en oo nukkunut kuin 5 tuntia ja mulla on tällä viikolla vain yksi vapaa. Tein 12 tuntisen työpäivän.
Nämä ovat minulle normaaliarkea. En siis jaksa myötä elää, jos joku kerran pari vuodessa kokee saman.
Kyllä olen työelämässä. Ja lapseni eivät ole kehitysvammaisia vaan heillä on neurologisia sairauksia ja kirjoittajalle tiedoksi, että ne eivät näy syntyessä vaan tulevat ilmi vasta myöhemmin. Ja edelliselle kirjoittajalle, että olen kyllä jatkuvasti 5-6 tunnin yöunilla, en vain joskus. Siis ollut 13 vuotta, välillä vähemmilläkin. Ja kunpa minulla joskus olisikin vain 12 tunnin työpäivä. Aina sanonkin, että työpäivän jälkeen se minun työpäiväni vasta alkaakin. Aamut ja illat + viikonloput kolmen erityislapsen kanssa + kaikki kotityöt, kaupat, koulut, harrastukset, talon hoidot ovat kyllä monin verroin rankempia kuin työpäivät. Aina maanantaisin huokaisen helpotuksesta, kun pääsee töihin. Tuo on juuri se mitä normaalia kotielämää tavislasten kanssa elävä ei lainkaan ymmärrä. Erityislasten kanssa on tosi rankkaa joka hetki. Lasten opettajatkin aina ihmettelevät miten ihmeessä jaksan heidän kanssaan.
ap
Millaisia lapset sitten ovat, millä tavalla vaativat jatkuvaa erityishuomiota? Kysyn ihan silkkaa tietämättömyyttäni, itselläni ainoastaan yksi ihan tavis teinipoika.
Niin adhd sisaruksen omaavana myös ihmettelen, että miten ne lapsesi oikein ovat noin ympärivuorokauden jatkuvasti kiini sinussa. Murkkuikäisetkin???
Niin no eihän tuokaan ole yhtään mitään, koska jostain löytyy vielä uhrimpi tapaus.