Ahdistaa hirveästi mennä huomenna töihin!

Maanantai ei ahdista sinänsä, työtön kun olen.... mutta jäin miettimään tuota kun sanoit että olet juuri aloittanut työssäsi, etkä koe olevasi tehtäviesi tasalla. Onko sulle joku työkaveri tai esimies huomautellu asiasta, vai ajatteletko ihan itsekses vain näin? Pikkuhiljaahan niitä asioita ja työtehtäviä omaksutaan kun uuteen paikkaan mennään, et mun mielestä nyt vain armollisuutta itseä kohtaan. Tsemppiä sulle työviikkoon!

Hyvät pomot. Olkaa armollisia työntekijöillenne ja antakaa heille selkeä työnkuva. On inhottavaa mennä uuteen paikkaan jossa ei selkeästi kerrota mikä kuuluu työnkuvaan ja mikä on tärkeysjärjestys töissä. Työpaikoilla on usein ikäänkuin ilmassa velvotteita jotka työnkuvaan kuuluvat, mutta uusi ei niitä voi tietää.

Osa työkavereista on aina mulkkuja jotka kyllä tarttuvat tilaisuuteen simputtaakseen tulokasta. He juoksuttaisivat tekemään omia töitään jos tilaisuus tulee.

Hyvä johtaja estää tämän typerän käytännön kertomalla selkeästi uudelle työntekijälle missä menee työn rajat ja mihin työntekijä saa ne asettaa jos muut pyytävät palveluksia vedoten, että ennenkin...

Vierailija kirjoitti:

Maanantai ei ahdista sinänsä, työtön kun olen.... mutta jäin miettimään tuota kun sanoit että olet juuri aloittanut työssäsi, etkä koe olevasi tehtäviesi tasalla. Onko sulle joku työkaveri tai esimies huomautellu asiasta, vai ajatteletko ihan itsekses vain näin? Pikkuhiljaahan niitä asioita ja työtehtäviä omaksutaan kun uuteen paikkaan mennään, et mun mielestä nyt vain armollisuutta itseä kohtaan. Tsemppiä sulle työviikkoon!

Ei ole huomauteltu, mutta perehdytys on olematonta. Muutenkin koen epävarmuutta osaamiseni suhteen. Aion hakea uusia hommia ja lähteä heti, kun voin. (Ellen saa sitä ennen potkuja jo koeajalla.) Kiitos tsempistä!

Kunpa saisin nukuttua ensi yönä.

Oletko saanut perehdytyksen?

Kunhan pääset työhön sisälle niin varmasti helpottaa. Alku on aina stressaavaa ja energiaa vievää. Koita tehdä työpäivien jälkeen jostakin mistä pidät ja rentoutua ennen nukkumaanmenoa. Helpommin tietysti sanottu kuin tehty.  

Ei ahdista ku on vp.

Eikä ahdista nytkään, kun on töissä.

Helkkarin hiljaista ja tuplapalkkaa nakuttaa tasasen varmasti...

Tämän päivän työelämä useissa paikoissa on vain selviytymistä. Lohduttaudu sillä, että ei meistä kukaan ole täydellinen ja kestää aikansa päästä sisään uuteen työhön niin, että se tulee selkärangasta. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut perehdytyksen?

No en, tehtävänkuva on uusi, eikä vanhoja työntekijöitä kiinnosta perehdyttää minua. On hirveän vaikea kysellä toisten tekemisistä, kun se kuitataan olankohautuksella:"Ehkä sää tulet tekemään toisin tämän." Kukaan ei pyydä mukaan ja pomo olettaa minun hyppäävän hommiin kuin vanha tekijä. Kaikki on sekavaa. Pomoa ei kiireen vuoksi tavoita.

Ap (ja oli tuo nro kolmonenkin, muisti pätkii kun ei nuku kunnolla.)

Kyllä ahistaa mennä huomenna töihin! Sunnuntai ahistus just päällä, tämä on joka sunnuntai, ja olen siis ollut vuosikausia samassa työpaikassa. Ei mitään motivaatiota enää ko.työhön ,ei sitten kiinnosta pätkääkään. Pakko mennä että elää ja saa palkkaa.:( Vituttaa kaikki työkaveritkin, hoh hoijaa, perseestä huominen.

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut perehdytyksen?

Mikä on perehdytys?

Kannattaa hakea uutta työtä. Ahdistus helpottaa, kun on varasuunnitelma.

Kuinka helposti voisit työllistyä? Voit myös lähteä ennen kuin paska osuu tuulettimeen.

Ahdistaa ihan törkeästi huominen kun on työhaastattelu. Mutta aijon hokea "Sipilä olisi ylpeä minusta teen tämän Sipilälle" mantraa niin eiköhän se siitä.

No ei tällänen viiskymppinen nainen enää uutta työtä mistään saa. Pakko se on kärvistellä vaikka ahistaa ja on paska työpaikka :/

Huominen ei ahdista, kun olen ollut eilen ja tänään myös töissä. Lauantaina sen sijaan ahdisti mennä, kun olin ollut edellisen kerran maanantaina. Teen siis osa-aikatöitä ja jos on useampi vapaapäivä työvuorojen välissä, niin ennen seuraavaa työvuoroa ahdistaa, vaikka olen ollut puoli vuotta tuolla paikassa. Perjantain ja lauantain välinen yö meni levottomasti nukkuen ja perjantai-iltana kyttäsin kelloa että kauanko vielä armonaikaa ennen nukkumaanmenoa ja huomista vuoroa. Ja sanottakoon, että viihdyn työssäni yleisesti ihan hyvin.

Ahdistaa...Sama epävarmuus osaamisesta ja tulenko selviämään milloin mistäkin. Enkä ole vasta aloittanut. Sunnuntaiahdistus on ällöttävää.

Kyl muaki ahistaa

Mietin vain et toivottavasti saan sydärin tai jäätä putoaa niskaan katolta.

Minua ahdistaa ihan suunnattomasti, kun minulla ei ole enää työpaikkaa, jonne mennä. Olen ollut 3 viikkoa työttömänä, eikä tilanne näytä hyvältä tulevaisuuden suhteen. Kukaan ei halua palkata tällaista kohta viisikymppistä naista.

Tsempit ap:lle. Ymmärrän tuon tuskan. On törkeää, kun nykyään työpaikoilla ei vaivautuda edes perehdyttämään uusia ihmisiä kunnolla. Itse sain vakipaikan menettämisen jälkeen yhden äitiyslomasijaisuuden ja töissä uusi esimies oletti, että alalla parikymmentä vuotta ollut ihminen osaa uuden paikan hommat tuosta vain itsekseen. Oli todella stressaavaa alku uudessa paikassa, mutta kyllä se helpotti ajan kanssa, kun pikkuhiljaa oppi talon tavoille ja pääsi sisälle uusiin hommiin.

Sama täällä. Onneksi irtisanoutumisaika enää jäljellä. Sekin tuntuu liian pitkältä kun ei saa nukuttua ja työilmapiiri on ankea ja kuppikuntainen. Perehdytys ja kaikki muutkin työtehtävien mielekkyys riippuu naamakertoimesta ja siitä miten onnistut mielistelemään oikeita ihmisiä. Perjantaina mulle nakitettiin iltavuoro kun muut päättivät lähteä aikaisemmin yhdessä illalliselle. Ei huvittaisi yhtään mennä huomenna, mutta minkäs teet.

Jotenkin tuntuu tutulta. Itse olen palkkatuella hoivakodin keittiöllä ja saan koko ajan kuulla, kuinka olen paikassa ylimääräinen ja kyllä sitä työtä tekevälle löytyy-kommenttia. Verenpaineet ovat tapissaan ja iho on alkanut oirehtimaan. Paikassa tuntuu siltä, että kaikki epämieluisat hommat on ympätty minulle ja niiden toteuttamistapa vaihtuu joka kerta kun niitä tehdään, eikä mikään mene/ole hyvin... Onneksi ei ole kuin kaksi viikkoa enää!