Ahdistaa hirveästi mennä huomenna töihin!

Ei ahdista maanantait. Päinvastoin riemastuttaa. Uusi viikko alkaa ja maailma on taas avoin kaikkeen.

Mä olen markkinointijohtaja ja ahdistaa ihan sikana mennä töihin huomenna. Ahdistaa! Ei tämä titteliin liity.

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdista maanantait. Päinvastoin riemastuttaa. Uusi viikko alkaa ja maailma on taas avoin kaikkeen.

Oletkö työelämässä?

Minuakin ahdistaa huominen. Olen opettaja yläasteella ja ensimmäistä vuotta töissä. En osaa ottaa otetta kaikkiin ryhmiin, jolloin villeimmillä luokilla tunnit menevät ihan kaaokseksi. Olen liian kiltti ja lepsu tähän työhön. Ehkä kokemuksen myötä voin tulla paremmaksi opettajaksi, mutta onhan tämä kamalaa, kun haluaisi olla hyvä opettaja, muttei vain osaa olla niiden nuorten kanssa. En voi lopettaakaan työtäni, sillä mieheni on tällä hetkellä työttömänä ja vuokra yms. maksetaan minun palkastani.

Ihan kauheaa mennä huomenna taas töihin! Onneksi maanantaina on yksi opetusryhmä, jossa oppilaat ovat oikeasti motivoituneita opiskeluun, eikä heitä tarvitse koittaa usuttaa koko ajan tekemään tehtäviä. Kaikki muut tunnit täytyy koko ajan koittaa motivoida oppilaita ja tehdä asioista mielenkiintoisia.

Ehkä voin joskus saada töitä koulusta, jossa ollaan jo luovuttu luokista ja kaavamaisista oppitunneista. Minulle sopisi hyvin ilmiöoppimisen ohjaaminen ja oppilaslähtöinen opettaminen, jossa oppilaan oma rooli on keskeinen oppimisprosessissa. Nykyisessä työpaikassani syyttävä sormi osoittaa heti opettajaan, jos oppilas ei osaa jotain. Mikään ei voi olla oppilaan oma vika, vaan kaikki vika on minussa. Huoh, onneksi on tosiaan edes se yksi helpompi ryhmä, jossa on vain 23 oppilasta.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ahdistaa huominen. Olen opettaja yläasteella ja ensimmäistä vuotta töissä. En osaa ottaa otetta kaikkiin ryhmiin, jolloin villeimmillä luokilla tunnit menevät ihan kaaokseksi. Olen liian kiltti ja lepsu tähän työhön. Ehkä kokemuksen myötä voin tulla paremmaksi opettajaksi, mutta onhan tämä kamalaa, kun haluaisi olla hyvä opettaja, muttei vain osaa olla niiden nuorten kanssa. En voi lopettaakaan työtäni, sillä mieheni on tällä hetkellä työttömänä ja vuokra yms. maksetaan minun palkastani.

Ihan kauheaa mennä huomenna taas töihin! Onneksi maanantaina on yksi opetusryhmä, jossa oppilaat ovat oikeasti motivoituneita opiskeluun, eikä heitä tarvitse koittaa usuttaa koko ajan tekemään tehtäviä. Kaikki muut tunnit täytyy koko ajan koittaa motivoida oppilaita ja tehdä asioista mielenkiintoisia.

Ehkä voin joskus saada töitä koulusta, jossa ollaan jo luovuttu luokista ja kaavamaisista oppitunneista. Minulle sopisi hyvin ilmiöoppimisen ohjaaminen ja oppilaslähtöinen opettaminen, jossa oppilaan oma rooli on keskeinen oppimisprosessissa. Nykyisessä työpaikassani syyttävä sormi osoittaa heti opettajaan, jos oppilas ei osaa jotain. Mikään ei voi olla oppilaan oma vika, vaan kaikki vika on minussa. Huoh, onneksi on tosiaan edes se yksi helpompi ryhmä, jossa on vain 23 oppilasta.

Asian vierestä, mutta minusta tuo ilmiöoppiminen kuulostaa kammottavalta, Kaikki vastuu sysätään oppilaalle. Mitä virkaa siinä enää on opettajalla? Itse olen sen luonteinen, että tarvitsen kunnon perinteistä opetusta. Sillä tyylillä opin parhaiten.

Minä just ajattelin että ihanaa, enää 13 kuukautta töitä, sitten eläkkeelle...jos elonpäiviä riittää. Työvuosia takana jo reilu 40. Työtä on onneksi riittänyt, työtön en ole koskaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ahdistaa huominen. Olen opettaja yläasteella ja ensimmäistä vuotta töissä. En osaa ottaa otetta kaikkiin ryhmiin, jolloin villeimmillä luokilla tunnit menevät ihan kaaokseksi. Olen liian kiltti ja lepsu tähän työhön. Ehkä kokemuksen myötä voin tulla paremmaksi opettajaksi, mutta onhan tämä kamalaa, kun haluaisi olla hyvä opettaja, muttei vain osaa olla niiden nuorten kanssa. En voi lopettaakaan työtäni, sillä mieheni on tällä hetkellä työttömänä ja vuokra yms. maksetaan minun palkastani.

Ihan kauheaa mennä huomenna taas töihin! Onneksi maanantaina on yksi opetusryhmä, jossa oppilaat ovat oikeasti motivoituneita opiskeluun, eikä heitä tarvitse koittaa usuttaa koko ajan tekemään tehtäviä. Kaikki muut tunnit täytyy koko ajan koittaa motivoida oppilaita ja tehdä asioista mielenkiintoisia.

Ehkä voin joskus saada töitä koulusta, jossa ollaan jo luovuttu luokista ja kaavamaisista oppitunneista. Minulle sopisi hyvin ilmiöoppimisen ohjaaminen ja oppilaslähtöinen opettaminen, jossa oppilaan oma rooli on keskeinen oppimisprosessissa. Nykyisessä työpaikassani syyttävä sormi osoittaa heti opettajaan, jos oppilas ei osaa jotain. Mikään ei voi olla oppilaan oma vika, vaan kaikki vika on minussa. Huoh, onneksi on tosiaan edes se yksi helpompi ryhmä, jossa on vain 23 oppilasta.

Itsekin olen aivan liian kiltti työelämässä. Silti tuntuisi, että jos olisin opettaja, pennut eivät silmilleni hyppisi. Koska olisi mahdollista käyttää aikuinen vs. lapsi auktoriteettia hyödyksi. En tiedä auttaako tämä, mutta koita ajatella olevasi ylempänä niitä keskenkasvuisia kakaroita. Kuriin vain, ei tarvitse pelätä.

Ikävä kuulla AP tilanteestasi. Olen myös aloittanut uudessa paikassa vähän aikaa sitten, mutta huominen ei ahdista kuin vähän (sunnuntai). Minulla on auttanut rutiinien luominen ja rentoutuminen viikonloppuna. Yritän nauttia myös arjesta, esim. hyvää ruokaa tai mielekäs ohjelma odottamassa. Tsemppiä! Alku on aina raskas, se helpottaa kun oppii tavoille ja syntyy rutiineja.