Lue keskustelun säännöt.
Isäni mielestä minä, 30-vuotias 165-senttinen nainen en saisi painaa 65 kiloa
21.01.2018 |
Olen ihan normaalivartaloinen (jopa tiimalasi, uskokaa tai älkää) terve nainen. Joka kerta kun käyn isäni luona kuulen olevani tankki, norsu tai hylje. Jos hän tarjoaa jotain ruokaa niin se on kanelikorppua ja laihaa kahvia. Jostain kumman syystä en enää vieraile isän luona kun max kerran kuukaudessa. Tästä saan sitten syyllistämistä että läskit eivät kuulemma ajattele kuin itseään. Isä on 70-vuotias, voiko hänen käytöksensä vielä muuttua vai onko vika todella minussa?
Kommentit (76)
Nyrkkisääntönä voi pitää naisilla 105 pois pituudesta, miehillä 100.
Ei sekään yksilöllistä ihannepainoa välttämättä tarkoita, mutta tällä kaavalla et ainakaan ole lihava tai laiha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmisen ihanne paino on se oma pituus - 100, näin ainakin minulla lääkärin mukaan.
Tuo siis miehillä, koska ovat rotevampia ja lihaksikkaampia. Naisilla se on n. -110. Ja nämäkin ovat vain yleistyksiä.
Tämän yleistyksen mukaan minun ihannepainolla olisin alipainoinen.
Sama täällä. En halua näyttää anorektikolta.
Jos haluat välttämättä olla tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa niin keksi joku vastaus jonka aina sanot tuollaisessa arvostelutilanteessa, siis joka kerta sama vastaus.
Esim. "Ainakin minä osaan käyttäytyä, toisin kuin sinä."
Vierailija kirjoitti:
Nyrkkisääntönä voi pitää naisilla 105 pois pituudesta, miehillä 100.
Ei sekään yksilöllistä ihannepainoa välttämättä tarkoita, mutta tällä kaavalla et ainakaan ole lihava tai laiha.
Mä olisin liian laiha. Mun ei tarvitse olla missin mitoissa. Ja pitää olla sopivasti lihaksia. Ruikku vartalo ei ole kaunista.
Vierailija kirjoitti:
Oma pituus - 110-120 on naiselle hyvä.
Hei kuulostaa tosi terveeltä. Voisin siis painaa 34kg ja olisin hyvä. Eikun laihduttamaan!
Vai voisiko tuollaisen yleistykset vaan jättää pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun isällä on _ulkku luonne. Sitä ei voi muuttaa. Jos mun isä olisi tuollainen niin kävisin hänen luona 1-2 kertaa vuodessa. Mun 70v. isä ei ole noin paha.
T. 47v. ylipainoinen nainen
Sinä oletkin jo sen verran vanha, ettei sinun painollasi ole enää niin väliä. Lapsenteko on sun osaltasi ohi. Ap on vielä lisääntymisiässä, joten hänen täytyy pysyä hoikkana saadakseen itselleen miehen tai miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmisen ihanne paino on se oma pituus - 100, näin ainakin minulla lääkärin mukaan.
Tuo siis miehillä, koska ovat rotevampia ja lihaksikkaampia. Naisilla se on n. -110. Ja nämäkin ovat vain yleistyksiä.
Mulla loppuu kuukautiset alta 48 kiloa. Että kiitos vaan, mutta olet väärässä
t. aikuinen 28-vuotias nainen, mitat 156 cm ja 56 kg. Paino pysyy tässä luonnostaan. Nuorempana sairastin vaikean syömishäiriön. Ihmiset on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi on yksinkertaisesti typerys. Itse ulkoistaisin elämästäni tuollaisen ihmisen, itse en ainakaan tarvitse elämääni tyhmiä huonotapaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Oma pituus - 110-120 on naiselle hyvä.
Jos on aikuinen nainen on 165 cm/45 kg , harvalla on enää menkkoja. Itselläni ei ainakaan ollut 45-kiloisena. Nyt 165cm/60 kg, vaatekoko 34-36. Hirveä tankki 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmisen ihanne paino on se oma pituus - 100, näin ainakin minulla lääkärin mukaan.
Tuo siis miehillä, koska ovat rotevampia ja lihaksikkaampia. Naisilla se on n. -110. Ja nämäkin ovat vain yleistyksiä.
Mulla loppuu kuukautiset alta 48 kiloa. Että kiitos vaan, mutta olet väärässä
t. aikuinen 28-vuotias nainen, mitat 156 cm ja 56 kg. Paino pysyy tässä luonnostaan. Nuorempana sairastin vaikean syömishäiriön. Ihmiset on erilaisia.
Minulta loppui kuukautiset 46kg ja pituus 154cm. Puhumattakaan muut terveyshaitat kuten lievä rytmihäiriö.
Minullakin oli kymmenen vuotta sitten syömishäiriö. Nyt paino tippunut 45kg enkä saa nousemaan vaikka haluan. Olen vähän peloissani kun nuorena sain jo tuhoa aikaan kehossani.
Mitä mieleen että tuollainen sontakeskutelu mikä paino olisi kenellekään hyvä pelkkien numeroiden perusteella on sairasta ja voi toimia niille oikeasti sairaille ihmisille vain vakuutteluna että he ovatkin terveitä.
En halua nyt mustamaalata KOKO ikäluokkaa, mutta pahimmat tuntemani painofanaatikot ovat juuri tuota ikäluokkaa, sekä nais- että miespuoleiset. Ne, jotka töksäyttelevät ja kommentoivat ihmisten painoa ja kyttäävät aina sukujuhlissa silmä kovana, että kuka on lihonut ja kuka laihtunut viime kerrasta. Facebookista kytätään ja arvioidaan niiden painotilannetta, joita harvemmin tavataan. Poskien leviämisestä jauhetaan ja koitetaan vetää johtopäätöksiä. Jos joku julkaisee kokovartalokuvan, se on mannaa heille. Ja nämä tietäväni ovat kiinnostuneita kaikista painoon liittyvistä asioista, läskien kauhistelun lisäksi jonkun laihtuminen saa heidät innosta kiihdyksiin. Mehukkaimmat juorut liittyvät aina ihmisten painonvaihteluun. Kaikkein eniten pähkäiltävää aiheuttaa nuorten naisten painot. Osa näistä tietämistäni 70-vuotiaita on itse pakkomielteisen hoikkia, ainakin yhdellä on anoreksiatausta, mutta jokunen on jopa lihava. Omasta muodosta huolimatta aihe jaksaa kiinnostaa, eikä edes omat kilot lisää hienotunteisuutta etenkään nuorien ihmisten läskejä kohtaan.
Eräs täti on kova halailemaan, ja jos halattava on pukeutunut väljästi (niin kuin moni hänen seurassan mielellään hänen harmikseen pukeutuu), hän "vaivihkaa" kokeilee kylkiä ja vyötärönsivuja arvioidakseen halattavan läskin määrää.
En tiedä, miksi niin moni tuon ikäinen suhtautuu niin pakkomielteisesti tähän aiheeseen? Selittyykö heidän nuoruutensa kulttuurilla? Ja tosiaan, sekä seitsemänkymppisillä miehillä että naisilla tämä painosta ilkeily on yleistä. Enkä nyt halua loukata kaikkia 70-vuotiaita, tietenkään kaikki eivät ole tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua nyt mustamaalata KOKO ikäluokkaa, mutta pahimmat tuntemani painofanaatikot ovat juuri tuota ikäluokkaa, sekä nais- että miespuoleiset. Ne, jotka töksäyttelevät ja kommentoivat ihmisten painoa ja kyttäävät aina sukujuhlissa silmä kovana, että kuka on lihonut ja kuka laihtunut viime kerrasta. Facebookista kytätään ja arvioidaan niiden painotilannetta, joita harvemmin tavataan. Poskien leviämisestä jauhetaan ja koitetaan vetää johtopäätöksiä. Jos joku julkaisee kokovartalokuvan, se on mannaa heille. Ja nämä tietäväni ovat kiinnostuneita kaikista painoon liittyvistä asioista, läskien kauhistelun lisäksi jonkun laihtuminen saa heidät innosta kiihdyksiin. Mehukkaimmat juorut liittyvät aina ihmisten painonvaihteluun. Kaikkein eniten pähkäiltävää aiheuttaa nuorten naisten painot. Osa näistä tietämistäni 70-vuotiaita on itse pakkomielteisen hoikkia, ainakin yhdellä on anoreksiatausta, mutta jokunen on jopa lihava. Omasta muodosta huolimatta aihe jaksaa kiinnostaa, eikä edes omat kilot lisää hienotunteisuutta etenkään nuorien ihmisten läskejä kohtaan.
Eräs täti on kova halailemaan, ja jos halattava on pukeutunut väljästi (niin kuin moni hänen seurassan mielellään hänen harmikseen pukeutuu), hän "vaivihkaa" kokeilee kylkiä ja vyötärönsivuja arvioidakseen halattavan läskin määrää.
En tiedä, miksi niin moni tuon ikäinen suhtautuu niin pakkomielteisesti tähän aiheeseen? Selittyykö heidän nuoruutensa kulttuurilla? Ja tosiaan, sekä seitsemänkymppisillä miehillä että naisilla tämä painosta ilkeily on yleistä. Enkä nyt halua loukata kaikkia 70-vuotiaita, tietenkään kaikki eivät ole tuollaisia.
Täällä täysin samanlainen kokemus. noin 70-vuotiaat vanhempani kovia arvostelemaan liiallisesta painosta tai liian leveästä perseestä, vaikka paino normaali. He ovat siis syntyneet 40-luvulla sodan jälkeen ja olivat nuoria 60-luvulla. Oliko silloin laihuus muodissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua nyt mustamaalata KOKO ikäluokkaa, mutta pahimmat tuntemani painofanaatikot ovat juuri tuota ikäluokkaa, sekä nais- että miespuoleiset. Ne, jotka töksäyttelevät ja kommentoivat ihmisten painoa ja kyttäävät aina sukujuhlissa silmä kovana, että kuka on lihonut ja kuka laihtunut viime kerrasta. Facebookista kytätään ja arvioidaan niiden painotilannetta, joita harvemmin tavataan. Poskien leviämisestä jauhetaan ja koitetaan vetää johtopäätöksiä. Jos joku julkaisee kokovartalokuvan, se on mannaa heille. Ja nämä tietäväni ovat kiinnostuneita kaikista painoon liittyvistä asioista, läskien kauhistelun lisäksi jonkun laihtuminen saa heidät innosta kiihdyksiin. Mehukkaimmat juorut liittyvät aina ihmisten painonvaihteluun. Kaikkein eniten pähkäiltävää aiheuttaa nuorten naisten painot. Osa näistä tietämistäni 70-vuotiaita on itse pakkomielteisen hoikkia, ainakin yhdellä on anoreksiatausta, mutta jokunen on jopa lihava. Omasta muodosta huolimatta aihe jaksaa kiinnostaa, eikä edes omat kilot lisää hienotunteisuutta etenkään nuorien ihmisten läskejä kohtaan.
Eräs täti on kova halailemaan, ja jos halattava on pukeutunut väljästi (niin kuin moni hänen seurassan mielellään hänen harmikseen pukeutuu), hän "vaivihkaa" kokeilee kylkiä ja vyötärönsivuja arvioidakseen halattavan läskin määrää.
En tiedä, miksi niin moni tuon ikäinen suhtautuu niin pakkomielteisesti tähän aiheeseen? Selittyykö heidän nuoruutensa kulttuurilla? Ja tosiaan, sekä seitsemänkymppisillä miehillä että naisilla tämä painosta ilkeily on yleistä. Enkä nyt halua loukata kaikkia 70-vuotiaita, tietenkään kaikki eivät ole tuollaisia.
Täällä täysin samanlainen kokemus. noin 70-vuotiaat vanhempani kovia arvostelemaan liiallisesta painosta tai liian leveästä perseestä, vaikka paino normaali. He ovat siis syntyneet 40-luvulla sodan jälkeen ja olivat nuoria 60-luvulla. Oliko silloin laihuus muodissa?
Minun 70-vuotias mummoni ihailee ulkonäköni ja mielellään niin että siskoni joka on normaalipainoinen on vierellä ja häntä voi siinä samalla arvostella.
En tiedä muista saman ikäluokan ihmisistä.
T: tuo ylläolevalla jolla ennen syömishäiriö ja nytkin paino liian alhaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua nyt mustamaalata KOKO ikäluokkaa, mutta pahimmat tuntemani painofanaatikot ovat juuri tuota ikäluokkaa, sekä nais- että miespuoleiset. Ne, jotka töksäyttelevät ja kommentoivat ihmisten painoa ja kyttäävät aina sukujuhlissa silmä kovana, että kuka on lihonut ja kuka laihtunut viime kerrasta. Facebookista kytätään ja arvioidaan niiden painotilannetta, joita harvemmin tavataan. Poskien leviämisestä jauhetaan ja koitetaan vetää johtopäätöksiä. Jos joku julkaisee kokovartalokuvan, se on mannaa heille. Ja nämä tietäväni ovat kiinnostuneita kaikista painoon liittyvistä asioista, läskien kauhistelun lisäksi jonkun laihtuminen saa heidät innosta kiihdyksiin. Mehukkaimmat juorut liittyvät aina ihmisten painonvaihteluun. Kaikkein eniten pähkäiltävää aiheuttaa nuorten naisten painot. Osa näistä tietämistäni 70-vuotiaita on itse pakkomielteisen hoikkia, ainakin yhdellä on anoreksiatausta, mutta jokunen on jopa lihava. Omasta muodosta huolimatta aihe jaksaa kiinnostaa, eikä edes omat kilot lisää hienotunteisuutta etenkään nuorien ihmisten läskejä kohtaan.
Eräs täti on kova halailemaan, ja jos halattava on pukeutunut väljästi (niin kuin moni hänen seurassan mielellään hänen harmikseen pukeutuu), hän "vaivihkaa" kokeilee kylkiä ja vyötärönsivuja arvioidakseen halattavan läskin määrää.
En tiedä, miksi niin moni tuon ikäinen suhtautuu niin pakkomielteisesti tähän aiheeseen? Selittyykö heidän nuoruutensa kulttuurilla? Ja tosiaan, sekä seitsemänkymppisillä miehillä että naisilla tämä painosta ilkeily on yleistä. Enkä nyt halua loukata kaikkia 70-vuotiaita, tietenkään kaikki eivät ole tuollaisia.
Täällä täysin samanlainen kokemus. noin 70-vuotiaat vanhempani kovia arvostelemaan liiallisesta painosta tai liian leveästä perseestä, vaikka paino normaali. He ovat siis syntyneet 40-luvulla sodan jälkeen ja olivat nuoria 60-luvulla. Oliko silloin laihuus muodissa?
Ilmeisesti oli muodissa, Twiggy oli ainakin suuri esikuva. Ja varmaan muutoinkin oli pienempi muotti, että miltä "kunnollisen" ihmisen kuuluu näyttää, monessakin mielessä. Lihavuus tietysti oli aika harvinaista, joten se oli varmaan siksikin pöyristyttävämpää kuin nykyaikana ja johti helpommin silmätikuksi joutumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun isällä on _ulkku luonne. Sitä ei voi muuttaa. Jos mun isä olisi tuollainen niin kävisin hänen luona 1-2 kertaa vuodessa. Mun 70v. isä ei ole noin paha.
T. 47v. ylipainoinen nainen
Sinä oletkin jo sen verran vanha, ettei sinun painollasi ole enää niin väliä. Lapsenteko on sun osaltasi ohi. Ap on vielä lisääntymisiässä, joten hänen täytyy pysyä hoikkana saadakseen itselleen miehen tai miehiä.
Lapsenteko on lopetettu jo ajat sitten. Ikä ei vaikuta parisuhteessa olemiseen. Se jatkuu koko loppuelämän ajan. ;)
Älä välitä, minä pidän sinusta sellaisena kuin olet. Ihana potsi.
Onko hän tehnyt aina noin? Siis puhunut noin törkeästi?
Ellei ole, tuo voi olla oire alkavasta muistisairaudesta.
Jos on aina puhunut noin, on ihan vaan pelkästään kusipää eikä enää muuksi muutu.
Samaa mieltä isäsi kanssa. Mun mielestä naisen ei tulisi koskaan painaa yli 60 kiloa.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä isäsi kanssa. Mun mielestä naisen ei tulisi koskaan painaa yli 60 kiloa.
Joo ja alle 100 kiloinen mies ei ole mies vaan pikkupoika eikös juu.
Oma pituus - 110-120 on naiselle hyvä.