Vanhempasi kuolee, perunkirjoituksissa selviää

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli isän jäljiltä noin eli kaikki leskelle. Vaadin lakiosan ja seuraavana vuonna äiti myi kaiken siskolle nimellisellä kauppasummalla. Äidin mielestä minä olin se paha sisko, koska en kunnioittanut isän tahtoa.

Tämähän on ihan eri (ja aika yleinen) tilanne. Lapsiahan tuossa kohdellaan tasa-arvoisesti. Meillä oli sama tilanne kun isäni kuoli, eikä tullut mieleenkään vaatia lakiosaa. Ja jos joku sisaruksista olisi, ymmärtäisin äidin halua toimia noin. Törkeää vaatia leskeä luopumaan puolison lisäksi myös yhteisestä omaisuudesta.

Mun isä haluaa tehdä noin. Jättää kaiken siis ainolle pojalle ja pyysi mua ja siskoa olemaan hakematta lakiosaa. Sopii mulle, saa se velipuoli sitten huolehtia myös isän vanhuusvuosista😂 Eli sun tapauksessa en pitäs yhteyttä leskeen ja lakiosan ratkaisis perinnön suuruus.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli isän jäljiltä noin eli kaikki leskelle. Vaadin lakiosan ja seuraavana vuonna äiti myi kaiken siskolle nimellisellä kauppasummalla. Äidin mielestä minä olin se paha sisko, koska en kunnioittanut isän tahtoa.

Oletettavasti sinä sitten aikanaan äitisi perunkirjoituksessa  vaadit merkittäväksi ennakkoperinnöksi en osan, joka alitti verotusarvon.

Rehellisesti itse vaatisin lakiosaa kummankin vanhempani jälkeen. Leski voisi saada puolet vainajan omaisuudesta jo tasinkona, jos hän olisi täysin varaton. Sen lisäksi sitten puolet vainajan perinnöstä testamentilla joten minulle jäisi vain 1/8. Mutta periaatteessa vaatisin senkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli isän jäljiltä noin eli kaikki leskelle. Vaadin lakiosan ja seuraavana vuonna äiti myi kaiken siskolle nimellisellä kauppasummalla. Äidin mielestä minä olin se paha sisko, koska en kunnioittanut isän tahtoa.

Oletettavasti sinä sitten aikanaan äitisi perunkirjoituksessa  vaadit merkittäväksi ennakkoperinnöksi en osan, joka alitti verotusarvon.

Rehellisesti itse vaatisin lakiosaa kummankin vanhempani jälkeen. Leski voisi saada puolet vainajan omaisuudesta jo tasinkona, jos hän olisi täysin varaton. Sen lisäksi sitten puolet vainajan perinnöstä testamentilla joten minulle jäisi vain 1/8. Mutta periaatteessa vaatisin senkin.

Eihän äidillä oo mitään kun omaisuus myyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli isän jäljiltä noin eli kaikki leskelle. Vaadin lakiosan ja seuraavana vuonna äiti myi kaiken siskolle nimellisellä kauppasummalla. Äidin mielestä minä olin se paha sisko, koska en kunnioittanut isän tahtoa.

Tämähän on ihan eri (ja aika yleinen) tilanne. Lapsiahan tuossa kohdellaan tasa-arvoisesti. Meillä oli sama tilanne kun isäni kuoli, eikä tullut mieleenkään vaatia lakiosaa. Ja jos joku sisaruksista olisi, ymmärtäisin äidin halua toimia noin. Törkeää vaatia leskeä luopumaan puolison lisäksi myös yhteisestä omaisuudesta.

Meinasin tulla kommentoimaan samaa ihan sama eri tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli isän jäljiltä noin eli kaikki leskelle. Vaadin lakiosan ja seuraavana vuonna äiti myi kaiken siskolle nimellisellä kauppasummalla. Äidin mielestä minä olin se paha sisko, koska en kunnioittanut isän tahtoa.

Kummallista käytöstä äidiltäsi siksikin koska eihän tuossa isäsi tahto toteutunut! Tuollaisen testamentin tarkoitushan on turvata lesken taloudellinen asema ja nyt leski onkin hävittänyt omaisuutensa myymällä sen pilkkahintaan. Ilmeisesti isäsi on myös ajatellut, että äitinnekin kuoltua te lapset jaatte jäämistä tasan, mutta äitisi toimien takia sisaresi saakin valtaosan (vastoin isän tahtoa?) ja vieläpä ennenaikaisesti. Itse sisarenasi en edes olisi suostunut kauppaan, ainakaan alihintaisena. Aikanaan äitisi kuoltua yritä saada alihintainen kauppa otettavaksi huomioon (lain kieltämänä) suosiolahjana.

Jos leski saa kaiken (siis perinnön eikä vain mahdollista tasinkoa), täydellä omistusoikeudella, ei vain hallintaoikeudella, leski tosiaan silloin omistaa kaiken. Jos leski avioituu myöhemmin tyhjätaskun kanssa ilman avioehtoa, voi käydä niin, että ensimmäisen vainajan lesken uusi puoliso tulee avioerossa tai leskenä saamaan enemmän kuin ensimmäisen vainajan perilliset: onko tämä tosiaan vanhemman/vanhempien tahto?!

Minulla on ehkä yleisesti ottaen hieman kummallinen suhtautuminen perintöasioihin, mutta minä olen aina ollut sitä mieltä että kukin tekee omaisuudellaan mitä haluaa. En jaksaisi tapella mistään perintöosuuksista vaan mieluummin säilytän välit.

Toki tuossa aloituksen tapauksessa miettisin että olenko jotenkin loukannut perinnön jättäjää ja hän haluaa osoittaa sen tällä tavalla. Joka tapauksessa kunnioittaisin vainajan tahtoa.

Vanhempanikin tietävät minun asenteestani. Jos näyttäisi olevan tulossa edes pienintäkään kiistaa perinnönjaossa sisarusteni kesken, minä luopuisin vapaaehtoisesti omasta osuudestani. Olen huonotuloinen mutta perhe on minulle tärkeämpi kuin raha. Jos välit katkeisivat perheseen, olisi syynä jokin muu kuin raha tai omaisuus.

Jos on kyseessä manipuloivia sukulaisia, jotka ahneuksissaan huijaavat kaiken mahdollisen itselleen esimerkiksi sairaalta vanhukselta, vieläkin mieluummin sanoisin että pitäkää tunkkinne ja pesisin käteni koko hommasta. Silloin tosin ehkä en haluaisi olla tekemisissä heidän kanssaan lainkaan, koska sellaiset ovat minusta vastenmielisiä ihmisiä. Euron kuvat silmissä ottavat kaiken minkä irti saavat.

Ahneella on p..kanen loppu.

Jos tällaisesta ei olisi ollut etukäteen mitään puhetta, eikä tälle olisi mitään järjellistä syytä (perijän vakava talousahdinko, kalliit sairaalahoidot tms.), niin en ymmärtäisi enkä hyväksyisi. Ensin tahtoisin kuulla molemmilta perijöiltä heidän näkemyksensä asiaan, ja mikäli sieltäkään ei irtoaisi mitään kunnollista selitystä, vaatisin ihan yksiselitteisesti lakiosani ja katkaisisin välit molempiin. Tässä ei ole kyse rahasta, vaan periaatteesta ja kunnioituksesta.

Raha ei korvaa ihmissuhteita, mutta ei niiden suhteiden kunnossa pitäminen ole myöskään vain yhden velvollisuus, samalla kun kolme muuta heittelevät yhdessä p**kaa niskaan ja juonivat selän takana. Jos on jotain selvitettäviä asioita, ne selvitetään kasvokkain keskustelemalla kuten aikuiset. Jos ei siihen pysty, ei ole tarvetta myöskään pitää sellaisia ihmisiä elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

että omaisuus on testamentattu yhdelle lapselle (2 lasta) ja leskelle ja lesken kuoleman jälkeen toiselle lapselle ja sinä olet lapsi joka jää ilman. Pystyisitkö pitämään hyvät välit jäljellejääneeseen vanhempaan ja menisitkö hänen hautajaisiin aikanaan. Nyt rehellisesti.

Sori mutta Suomessa ei  lakiosuutta voi mitätöidä ilman todella pätevää syytä.Riitauttaisin testamentin.

Oisit ottanu asioista selvää ennen provoasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli isän jäljiltä noin eli kaikki leskelle. Vaadin lakiosan ja seuraavana vuonna äiti myi kaiken siskolle nimellisellä kauppasummalla. Äidin mielestä minä olin se paha sisko, koska en kunnioittanut isän tahtoa.

Oletettavasti sinä sitten aikanaan äitisi perunkirjoituksessa  vaadit merkittäväksi ennakkoperinnöksi en osan, joka alitti verotusarvon.

Rehellisesti itse vaatisin lakiosaa kummankin vanhempani jälkeen. Leski voisi saada puolet vainajan omaisuudesta jo tasinkona, jos hän olisi täysin varaton. Sen lisäksi sitten puolet vainajan perinnöstä testamentilla joten minulle jäisi vain 1/8. Mutta periaatteessa vaatisin senkin.

Eihän äidillä oo mitään kun omaisuus myyty.

Njaa. Jos edellinen kirjoittaja vaatii nimellisen kauppahinnan ja verotusarvon erotusta otettavaksi huomioon ennakkoperintönä, eikä äidin kuilinpesässä ole vastaavaa perintöä annettavaksi kirjoittajalle, joutuu sisko velalliseksi kuolinpesälle, ja maksaa siis siskolle puolet erotuksesta.

Tämän takia myös lahjojen khdalla on väliä sillä, että onko sanottu, että ne eivät ole ennakkoperintöä.