Lue keskustelun säännöt.
Miksi perintöä saaneet ihmiset eivät ymmärrä etuoikeutettua asemaansa?
20.01.2018 |
Monesti keskusteluissa ja julkisuudessa ihmiset kertovat elämänsä hyvistä ratkaisuistaan ja valinnoistaan esim. asumisen, sijoittamisen ja rahankäytön suhteen, mutta jättävät kertomatta, että ovat saaneet kymmeniä tai jopa satoja tuhansia euroja tai vaikkapa kiinteistloöjä perinnöksi? On aivan eri asia säästää pienestä palkasta pääomaa kuin että on jo valmiiksi vaikkapa 10000-100000 € omaisuutta. Kyllähän se lainansaanti ja sijoittamisesnen on helpompia toteuttaa hyvistä lähtökohdista kuin omilla ansioilla, jos siis keski- tai pienituloisista puhutaan vaikkapa Helsingin asuntomarkkinoilla. Totta kai itse kukin pystyy säästämään ja käyttämään rahaa järkevästi, mutta ihan eri asemassa ihmiset ovat riippuen lähtökohtaisesta varallisuudesta. Kai se on hieman kiusallista myöntää, että ne hyvät valinnat ovat mahdollisia, koska sattuu olemaan pätäkkää ilman että olisi itse tehnyt mitään sen eteen.
Tunnen muutamia tälläisiä "vähällä toimeentulevia" ja "säästäväisesti" isoissa omistuskämpissä sukunsa tai vanhempiensa perinnöillä tai varallisuudella eläviä ihmisiä, joilla ei mielestään ole mitenkään etuoikeutettu asema vaan ihan vaan pienistä tuloistaan kertovat säästäneensä jopa satoje tuhansien kotinsa ja leveän elämänsä matkoineen ja luksustavaroineen..ja osa näistä naisiatasta vieläpä kutsuu itseään mm. etuoikeustietoisiksi feministeiksi, vaikka oman aseman hahmottaminen on ulkopuolisin silmin täysin hukassa. Mutta omissa kuplissaan pöhistessä ei toki tosielämän reunaehtoihin tarvitse törmätä..
Kommentit (101)
Taas kateelliset panettelemassa. Jos/kun saan perintöä, viis veisaan mitä köyhät ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa minä sain nelikymppisenä perinnön. Siihen asti kituutin köyhänä. Kyllähän se huikea muutos oli kun pankkitilille tuli rahaa ja omisti useita kiinteistöjä ja metsää. Ja kaikki tuli ilman mitään omia ansioita. Kyllä sen muutoksen tajusi.
Vierailija kirjoitti:
Taas kateelliset panettelemassa. Jos/kun saan perintöä, viis veisaan mitä köyhät ajattelevat.
Tämä. Ei kellään ole velvollisuutta tilittää jollekkin muulle mistä hänen rahansa ovat tulleet (no ehkä verottajalle). Sitäpaitsi jos ei osaa sijoittaa saa isonkin summan hukattua nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kateelliset panettelemassa. Jos/kun saan perintöä, viis veisaan mitä köyhät ajattelevat.
Tämä. Ei kellään ole velvollisuutta tilittää jollekkin muulle mistä hänen rahansa ovat tulleet (no ehkä verottajalle). Sitäpaitsi jos ei osaa sijoittaa saa isonkin summan hukattua nopeasti.
Ei, mutta ei se ollut aloituksen pointti. Pointti oli se, että nämä perijät lesoilee sillä kuinka on yksin saanut kerättyä suuren omaisuuden, vaikka oikeasti on saanut vain suuren perinnön.
Jos sun elämän tarkoitus on vain olla kuluttaja, niin kaippa se sitten on näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on perittyä omaisuutta n. 500 000. Ei sillä leveillä. On meillä myös iso asuntolaina. Ajatus vähän on, että perittyä omaisuutta ei syötäisi vaan sitä ennemmin kasvatettaisiin sukupolvi sukupolvelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kateelliset panettelemassa. Jos/kun saan perintöä, viis veisaan mitä köyhät ajattelevat.
Tämä. Ei kellään ole velvollisuutta tilittää jollekkin muulle mistä hänen rahansa ovat tulleet (no ehkä verottajalle). Sitäpaitsi jos ei osaa sijoittaa saa isonkin summan hukattua nopeasti.
Ei, mutta ei se ollut aloituksen pointti. Pointti oli se, että nämä perijät lesoilee sillä kuinka on yksin saanut kerättyä suuren omaisuuden, vaikka oikeasti on saanut vain suuren perinnön.
Jaa a, eivät nuo välttämättä sulje toisiaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perittyä omaisuutta n. 500 000. Ei sillä leveillä. On meillä myös iso asuntolaina. Ajatus vähän on, että perittyä omaisuutta ei syötäisi vaan sitä ennemmin kasvatettaisiin sukupolvi sukupolvelta.
Sitten tulee se yksi sukupolvi, joka pistää kaiken leveäksi. Tunnen yhden tällaisen. Peri satojatuhansia, maata, metsää. Törsäsi kaiken alle kymmenessä vuodessa, törsäämisessä avuliaasti auttoi rouva merkkitavarashoppailullaan. Kumpikaan ei käynyt töissä vaan veittivät luxuselämää kunnes yhtenä päivänä rahat olikin loppu, maat ja metsät myyty ja tuhlattu rahat. Siitä sitten avioeron kautta kaupungin vuokrakämppään asumaan ja sossun luukulle. Oikeasti todella surullista, monta sukupolvea säästänyt, kartuttanut omaisuutta, ja sitten tulee yksi vastuuton joka hävittää kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on perittyä omaisuutta n. 500 000. Ei sillä leveillä. On meillä myös iso asuntolaina. Ajatus vähän on, että perittyä omaisuutta ei syötäisi vaan sitä ennemmin kasvatettaisiin sukupolvi sukupolvelta.
No siis onhan sun tilanne silti täysin erilainen kuin sillä, joka joutuisi keräämään tuon itse kasaan, vai etkö tätä tajua?
Ja aloitukseen, mä ainakin ymmärrän olevani etuoikeutettu. En koita esiintyä saamani itse hankkineena. Sanon, kuten asia on, että olen saanut ne perinnöksi. Ja vielä perin lisää, odotan sitä koska sitten vasta elämästä tulee elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perintö ei ole omaa ansiota, mutta ei kaikki osaa käyttää sitä saatua perintöä vaurastumiseen. Perintö muutetaan käteiseksi ja hassataan turhuuksiin ja pian ollaankin siinä tilanteessa, missä oltiin ennen perintöä.
Toki perintöjä saavat ovat etuoikeutettuja, mutta usein se vaatii hieman työtä ja vaivaa, että saa perinnön tuottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kateelliset panettelemassa. Jos/kun saan perintöä, viis veisaan mitä köyhät ajattelevat.
Tämä. Ei kellään ole velvollisuutta tilittää jollekkin muulle mistä hänen rahansa ovat tulleet (no ehkä verottajalle). Sitäpaitsi jos ei osaa sijoittaa saa isonkin summan hukattua nopeasti.
Ei, mutta ei se ollut aloituksen pointti. Pointti oli se, että nämä perijät lesoilee sillä kuinka on yksin saanut kerättyä suuren omaisuuden, vaikka oikeasti on saanut vain suuren perinnön.
Jaa a, eivät nuo välttämättä sulje toisiaan pois.
No minä olen tuo nelikymppiseksi asti köyhänä kituuttanut. Ei kertynyt varallisuus vaikka monin tavoin yritin taloudellista tilannettani kohettaa. Sitten kun sai varallisuutta pesämunaksi niin kyllähän sitä on helppo ollut kartuttaa. Raha on tullut rahan luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin helppo on kuvitella, että muiden elämä on samanlaista kuin oma. Omaan elämään tottuu, sitä pitää itsestäänselvyytenä. Ei ymmärrä miten on saanut elämässään ihan eri tukea ja turvaa kuin muut.
Etuoikeutus on suhteellista. Johonkuhun verrattuna me kaikki tässä keskustelussa taidamme olla etuoikeutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kateelliset panettelemassa. Jos/kun saan perintöä, viis veisaan mitä köyhät ajattelevat.
Tämä. Ei kellään ole velvollisuutta tilittää jollekkin muulle mistä hänen rahansa ovat tulleet (no ehkä verottajalle). Sitäpaitsi jos ei osaa sijoittaa saa isonkin summan hukattua nopeasti.
Ei, mutta ei se ollut aloituksen pointti. Pointti oli se, että nämä perijät lesoilee sillä kuinka on yksin saanut kerättyä suuren omaisuuden, vaikka oikeasti on saanut vain suuren perinnön.
Jaa a, eivät nuo välttämättä sulje toisiaan pois.
No minä olen tuo nelikymppiseksi asti köyhänä kituuttanut. Ei kertynyt varallisuus vaikka monin tavoin yritin taloudellista tilannettani kohettaa. Sitten kun sai varallisuutta pesämunaksi niin kyllähän sitä on helppo ollut kartuttaa. Raha on tullut rahan luo.
Minä olen kolmekymppinen, jonka palkka on käteen about 1400e / kk, olen ollut työelämässä 9v ja saanut säästettyä 25 000e vaikka välissä on ollut yksi lapsikin äitiysvapaineen, jos joskus saan perintöä niin koen kyllä silti että itse olen tehnyt töitä noiden rahojen eteen, niinkuin olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain isohkon perinnön 50 vuotiaana. Siihen asti olin kituutellut ja maksanut asuntolainani. Ymmärrän kyllä olevani etuoikeutettu, enkä koskaan halveksi niitä, jotka työnteollaan ovat omaisuutensa keränneet. Mulla ei myöskään ole tarvetta lesoa perintörahoillani.
Ei kukaan tajua omaa etuoikeutettua asemaansa.
Tajuatko ap miten etuoikeutettu olet, kun et ole syntynyt vammaisena tyttönä Bangladeshin slummiin? Tajuanko minä, että olen etuoikeutettu, koska sain älyä ja harkintakykyä ja pääsin kouluun enkä tyhmyyttäni tehnyt 16-vuotiaasta lähtien yliaktiivisia lapsia kotikylän rasvatukkaiselle liimaa imppaavalle autonrassaajalle? Tajuaako terve että on etuoikeutettu sairaaseen verrattuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kateelliset panettelemassa. Jos/kun saan perintöä, viis veisaan mitä köyhät ajattelevat.
Tämä. Ei kellään ole velvollisuutta tilittää jollekkin muulle mistä hänen rahansa ovat tulleet (no ehkä verottajalle). Sitäpaitsi jos ei osaa sijoittaa saa isonkin summan hukattua nopeasti.
Ei, mutta ei se ollut aloituksen pointti. Pointti oli se, että nämä perijät lesoilee sillä kuinka on yksin saanut kerättyä suuren omaisuuden, vaikka oikeasti on saanut vain suuren perinnön.
Jaa a, eivät nuo välttämättä sulje toisiaan pois.
No minä olen tuo nelikymppiseksi asti köyhänä kituuttanut. Ei kertynyt varallisuus vaikka monin tavoin yritin taloudellista tilannettani kohettaa. Sitten kun sai varallisuutta pesämunaksi niin kyllähän sitä on helppo ollut kartuttaa. Raha on tullut rahan luo.
Minä olen kolmekymppinen, jonka palkka on käteen about 1400e / kk, olen ollut työelämässä 9v ja saanut säästettyä 25 000e vaikka välissä on ollut yksi lapsikin äitiysvapaineen, jos joskus saan perintöä niin koen kyllä silti että itse olen tehnyt töitä noiden rahojen eteen, niinkuin olenkin.
Sain minäkin tuon verran säästetty ja niillä + lainarahalla asunnon ostettua. Mutta pirunmoisesti se pihistämistä ja tarkkaa taloutta vaati. Ja sitten tilille tulikin kerralla montakertaa enemmän rahaa. ..ero on selkeä kun vertaa miten pikään säästi pienempää summaa ja mistä mukavuuksista silloin luopui. Nytkään en kuluta paljon mutta tuntuu se edelleen helpolta kun on varaa pitää autoa, kaupassa ei tarvitse jokaista euroa miettiä jne.
No ei ne perinnötkään tyhjästä synny. Pitää osata käyttäytyä koko aikuisikä, jotta joku jättää sinulle perintöä. On myös harha, että perintöä saaneet ovat kaikki jotain laiskanpulskeita vapaaherroja; ennemminkin ahkeria työmyyriä, joilla on lisäksi hyvää itsekuria ja täsmällisyyttä henkisenä perintönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kateelliset panettelemassa. Jos/kun saan perintöä, viis veisaan mitä köyhät ajattelevat.
Tämä. Ei kellään ole velvollisuutta tilittää jollekkin muulle mistä hänen rahansa ovat tulleet (no ehkä verottajalle). Sitäpaitsi jos ei osaa sijoittaa saa isonkin summan hukattua nopeasti.
Ei, mutta ei se ollut aloituksen pointti. Pointti oli se, että nämä perijät lesoilee sillä kuinka on yksin saanut kerättyä suuren omaisuuden, vaikka oikeasti on saanut vain suuren perinnön.
Jaa a, eivät nuo välttämättä sulje toisiaan pois.
No minä olen tuo nelikymppiseksi asti köyhänä kituuttanut. Ei kertynyt varallisuus vaikka monin tavoin yritin taloudellista tilannettani kohettaa. Sitten kun sai varallisuutta pesämunaksi niin kyllähän sitä on helppo ollut kartuttaa. Raha on tullut rahan luo.
Minä olen kolmekymppinen, jonka palkka on käteen about 1400e / kk, olen ollut työelämässä 9v ja saanut säästettyä 25 000e vaikka välissä on ollut yksi lapsikin äitiysvapaineen, jos joskus saan perintöä niin koen kyllä silti että itse olen tehnyt töitä noiden rahojen eteen, niinkuin olenkin.
Täähän se on, kun KAIKKI kokevat tekevänsä työtä itse (ja tekevätkin) niin kauan kuin eivät vain tyyliin löhöä sohvalla ja muut tuovat kaiken syliin (ja näinhän ei ole juuri kenenkään kohdalla). Kukaan ei väitä, ettei joku tee itse kirjaimellisesti yhtään mitään, vaan että joillekin se itse tekeminen on helpompaa kuin toisille tai omaa vaivaa jää vähemmän kuin toisille, jotka haluavat päästä samaan lopputulokseen.
Harvoin kuulee kenenkään itse pitävän itseään hemmoteltuna, jolle kaikki on tuotu tarjottimella.
Minä ymmärrän asemani ku olen ison perinnön saanut, mutta se mun perintö tuntuu kiinnostavan muita enemmän
Onhan se helppoa kun papan luottokortti käyttössä. Kaiken itse ansaitsemansa voi sijoittaa ja sitten pääsee pätemään "itse olen omaisuuteni ansainnut ihan omalla työlläni"