Negatiiviset tunteet syntyvää lasta kohtaan

No Anna lapsi sinne synnärille. Sitten sun tarvitsee selvitä vain synnytyksestä.

On kyllä pois antaminenkin käynyt mielessä. Pelkään eniten sitä että tulee tilanteita joista en selviä. Kun ei ole edes ketään kelle soittaa. Ap

Varaa aika neuvolapsykologille. Ensimmäinen askel on, että olet huomannut negatiiviset tunteesi syntyvää vauvaa kohtaan. Toinen askel on hakea itsellesi keskusteluapua ja suunnitella, minkälaista apua sinulla on oikeus saada vauvan syntyessä, jos tarvetta.

En jäisi tässä vaiheessa odottelemaan enää, jos negatiivisia tunteita vauvaa kohtaan on jatkuvasti, niin kun kuvaat.

Ota neuvolassa rohkeasti puheeksi jo nyt että haluat antaa lapsen pois. Onko sinulla vanhempia lapsia?

Käyn jo psykiatrisen sairaanhoitajan luona neuvolan kautta. Mutta siellä aika on mennyt puhuessa siitä miten selviän muuten kun elämä on muuttunut kokonaan. Ehkä voisin puhua siellä tästä enemmän.

On yksi vanhempi lapsi meillä. Jos päädyn antamaan lapsen pois, niin hän menisi todennäköisesti isälle. Ap

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt ja vielä lapsettomuushoidoilla?

Pyydä pääsyä neuvolapsykologille. Hän on käsitellyt enemmän vauva-arkeen ja raskauteen liittyviä asioita kuin psyk.sh. Kerro ajatuksistasi. On luonnollista, että kun asiat eivät mene suunnitellulla tavalla ei kaikki tunnu oikealta ja hyvältä. Olet rohkea ja vahva ihminen kun myönnät kielteiset tunteet vauvaa kohtaan ja haet siihen apua. Muista että et ole ainoa joka niin kokee. Vauvasi kannalta on tärkeää että käsittelet tuntemuksiasi.

Vauvan syntymän jälkeen voit saada apua/tukea kunnan perhetyöltä. Jos negatiiviset tunteet vauvaa kohtaan jatkuvat Äimä ry:ltä voi saada vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäänsä olet lisääntynyt ja vielä lapsettomuushoidoilla?

Sen kun tietäisin. Tietty tilanne oli silloin ihan eri. Mutta nyt kun miettii kaikkia niiden toimineiden vaikutuksia ja sitten tämä elämä lasten kanssa onkin tätä, niin.. Olisinpa tajunnut oman parhaani.

Mutta luulen että jos en koskaan olisi hoidoissa ollut niin se olisi jäänyt minua vaivaamaan. Etten tietäisi mikä olisi lopputulos. Ap

Klö kirjoitti:

Vauvan syntymän jälkeen voit saada apua/tukea kunnan perhetyöltä. Jos negatiiviset tunteet vauvaa kohtaan jatkuvat Äimä ry:ltä voi saada vertaistukea.

Meillä on käynyt perhetyöntekijä eron jälkeen keskustelemassa esikoisen vanhemmuudesta ja yhteishuoltajuusesta.

En kokenut perhetyötä ollenkaan oikeaksi tukimuodoksi. Hän ei käytännössä auttanut missään.

Olen hakenut pela:lta tukihenkilöä ja tukiperhettä. Luulen että se olisi oikeampi ratkaisu, kun oma tukiverkosto puuttuu. Ap

Hyvä että olet ottanut selvää tukiperheen mahdollisuudesta. Koetko että tarvitset tukea arkeen mutta myös omien tuntemusten ja ajatusten käsittelyyn. Neuvolapsykologin kanssa kannattaa silti keskustella.

Nyt sinun täytyy päättää, että aiot kääntää tunteesi "toisinpäin". En usko että pohjimmiltaan haluat antaa vauvan pois, mutta sen tiedät vain sinä. Ehkä sinua vain pelottaa tosi paljon, että epäonnistut?

Itse tulin omaa tyhmyyttäni raskaaksi 20-vuotiaana. Olin käynyt vain lukion. Tunsin itseni todella epäonnistuneeksi ja kaduin. En kuitenkaan halunnut aborttiakaan tehdä, ajattelin että jos en tulekaan raskaaksi enää uudelleen, ja se ei muutenkaan tuntunut oikealta. Mutta myös vauvan saaminen tuntui pahalta ja kadutti, mietin itsemurhaakin.

Olisin tarvinnut enemmän tukea asiaan kuin sain ja kuin hain. Jotain positiivisia tunteita lasta kohtaan ja iloakin kyllä oli heti alusta. Ajan kanssa totuin, että tämä oli ratkaisuni ja näin elämä meni. Rakastan lasta ja hän tuntuu omalta.

Vaikea sanoa, jos olisin päättänyt toisin, olisiko asiat menneet paremmin vai huonommin. Olisinko tottunut siihenkin elämään, vai katunut. Sitä en saa koskaan tietää.