Professosi HS:ssa: On aika unohtaa koulutusta vastaava työ

Koko termi on useimmiten harhaanjohtava. Se on helppo ymmärtää opettajan tai lääkärin kohdalla, mutta mitä on kauppatieteen maisterin koulutusta vastaava työ? Tai tuotantotauloutta lukeneen dippainssin? Molemmilla "koulutusta vastaava työ" voi pitää sisällään loputtomasti töitä.

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Kyseinen proffa taitaa olla minun ikäluokkaani (70 v), sillä hän on jämähtänyt meidän nuoruutemme.

Itse olen tehnyt ilman koulutusta n. 20 eri hommaa, esim. hitsari, laborantti, kirjastonhoitaja, muutamia mainitakseni, mutta nykyään ei pääse siivojaksi ilman kolmen vuoden koulutusta puhumattakaan useista muista ennen työpaikkakoulutuksella onnistuneista töistä.

Joten ketä täsät on syyttäminen? Varmasti nykynuoret oppisvat kaikki tekemäni työt ihan yhtä hyvin kuin minä.

Tietysti aluksi oli pienempi palkka, johon piti tyytyä, kunnes homma oli opittu.

TYÖNANTAJAT ovat ne, jotka ovat tästä vastuussa, vaikka työttömiä syytetään.

Itsekin hankin kaksi tutkinto "aikuisena", kun en jaksanut olla sidottuna siihen työhön, mitä olin kulloinkin oppinut tekemään.

Proffan pitäisi mennä jatkokoulutukseen:DDDDDD

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tästä unohtui, että minulla ja miehellä on lapsiakin. Siksi toisen vanhemman pakkomuutto tuntuisi erityisen kohtuuttomalta.

Minulla ja miehellä on vakipaikat, ei siis ole edes omalehmä ojassa.

Itse olen sairaanhoitaja, mutta teen ihan muuta työtä kuvantamislaitteiden myynnin parissa. Potilaita kerkesin hoitaa vain pari vuotta.

Olen kyllästynyt nykyiseen bioanalyytikon koulutusta vastaavaan työhöni. Ajattelin hakea rahoituksen professoriksi, kun sillähän ei ole mitään väliä mikä koulutus on.

Toivottavasti toi proffa saa kenkää ja joutuu siivoamaan. Nauraisin paskaiset naurut.

Globaalitalous: työntekijöiden oikeuksia kavennetaan, palkkoja alennetaan. Pahimmassa tapauksessa palkan tai osan siitä maksaakin muut tulonsaajat, eli yrityksille ilmaista tai puoli-ilmaista työvoimaa.

Ainoat hyötyjät ovat ne tositosirikkaat, jotka sijoittavat globaaliin talouteen erittäin merkittäviä summia.

Kaikki muut saavat murusia, sinäkin, joka kuvittelet osakesalkkusi, sen keskimääräisen, olevan turvasi ja sijoittavan sinut eliittiin.  Sinäkin, joka olet kotimarkkinoilla toimiva yrittäjä. Sinunkin leipäsi kapenee palkansaajien leivän kavetessa.

Koko maailmassa varallisuus kasataan pienelle eliitille, rikkaimmalle 1 %:lle. Niin Suomessakin.

Tässä todiste, slide numero 5.

https://www.slideshare.net/Tilastokeskus/varallisuuserojen-kehitys-suom…

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti toi proffa saa kenkää ja joutuu siivoamaan. Nauraisin paskaiset naurut.

Mutta kun ei pääsis siivoamaan tai kaupan kassalle. Siinäpä se vitsi onkin.

Nro 3, että siivoojalla 3 vuoden koulutus?! No ei todellakaan, laitoshuoltajanntutknto kestää alle vuoden ja niitä järjestettään työttömille työvoimapoliittisena koulutuksena, siivousfirmat palkkaavat kyllä väkeä edelleen ihan ilman koulutustakin, itsekin opiskeluaikana eli pari vuotta sitten tein siivoushommia.

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tilanne on vaikea, mutta mikä sinusta on kohtuullinen ratkaisu? Odottelet, että joku tarjoaa sinulle työtä lähiseudulta? Kuinka kauan sinusta on kohtuullista, että yhteiskunta elättää sinua tässä tilanteessa? Oletko miettinyt yrittäjyyttä?

Ymmärrän professorin näkökulman, niin vaikeita kuin tekstissä tarjotut ratkaisut ovatkin erilaisten elämäntilanteiden näkökulmasta. Koko maailmanhistorian ajan on ollut itsestäänselvyys, että aikuinen ihminen elättää itsensä ja että on yksilön vastuulla keksiä, miten tämä tapahtuu. Töiden perässä on muutettu sankoin joukoin jopa toiseen maahan ihan muutama vuosikymmen sitten. Elintason noustessa on erilaisia tukia alettu tarjota, ja saavutetuista eduista on tullut itsestäänselvyyksiä. Ajatusta työn perässä muuttamisesta ja esimerkiksi arkiviikot erillään perheestä asumisesta pidetään Suomessa suurin piirtein ihmisoikeusloukkauksena eikä nähdä, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole samassa asemassa kuin me. Kun kansantaloudella menee heikosti, on joistain eduista tarvittaessa pystyttävä luopumaan ja suhteutettava elintaso tuloihin.

Mihin pistetään työttömät siivoojat ja kassat, kun paremmin koulutetut vie työpaikat?

Huh, ajattelin että Puttonen olisi kansantaloustieteilijä, onneksi ei. Muuten olisi mennyt oppi ohi korvien. Sikäli kuin yritykset eivät katso hyötyvänsä työttömästä tohtorista, tämä hyödyttää parhaiten yhteiskuntaa työllistämällä itse itsensä tekemään sitä, minkä parhaiten osaa, eli ryhtymällä aktiivisen älymystön jäseneksi. Siitä pitäisi jaksaa työttömyyskorvauksen verran maksaa ilman rutinoita, jos vähänkään järki huipulla liikkuu. Se tohtorin syrjäyttämä siivooja tai kassa ei tule sitä kuitenkaan hänen sijastaan tekemään (paitsi ehkä tuleekin, jos kassalla on jo työtön maisteri).

Hyvähän se on verrata tukkoisilla työmarkkinoilla vaeltamista Ruotsiin tai Amerikkaan lähteneisiin. Sinne muutettiin koko perhe, koska

1)elintasokuilu oli niin suuri,

2) töitä riitti molemmille, joten muutettiin perheenä.

Sinne jos lähti yksi perheestä, se lähti perhettään pakoon, tai koska täällä jokin sitoi toisen paikalleen. Saman voi toki tehdä kotimaassakin. Me kaikki muut kuitenkin yritämme nimenomaan epätoivoisesti pitää perheen kasassa ahdistuneina, kun lapset olettavat pääsevänsä harrastamaan siinä kuin kaveritkin, ja perheessä on raha ja aika tiukoilla vaikka molemmat olisivat töissäkin. Yksi ihminen ei pysty sitä kuviota kunnolla pyörittämään jos toinen lähtee etäälle töihin. Lisäksi täällä pitäisi muuttaa epävarmojen ja lyhyiden projektitöiden perään - miksi?

Kun keskiluokan ostovoima heikkenee, se johtaa väistämättä siihen, että muuttaminen ei ole lähtökohtaisesti järkevää. Syynä on sekä kertakaikkiaan odotettavissa olevan taloudellisen hyödyn supistuminen että asuntomarkkinoiden jähmistyminen. Asialla voidaan toki moralisoida niin pitkään kunnes poliitikot näyttävät kaikki kekkosilta raastetuaan viimeisetkin karvat päästään, mutta itkupotkuraivareilla asia ei muutu miksikään.

Jos valtiota hoidetaan loputtomiin säästämisperiaatteella, se tulee vuosi vuodelta kalliimmaksi ylläpitää, koska mikään ei enää toimi ja tuottava liike ja se kaivattu pöhinä pysähtyy. Nyt valittu komentotalouteen siirtyminenkään ei muuta asiaa, se tekee vain tästä maan, josta lähdetään aina vain alemmalla tulotasollakin pakoon, se kallis koulutus kainalossa.

Vierailija kirjoitti:

Mihin pistetään työttömät siivoojat ja kassat, kun paremmin koulutetut vie työpaikat?

Ulkomainen halpatyövoima nuo työpaikat vie, eikä paremmin koulutetut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tilanne on vaikea, mutta mikä sinusta on kohtuullinen ratkaisu? Odottelet, että joku tarjoaa sinulle työtä lähiseudulta? Kuinka kauan sinusta on kohtuullista, että yhteiskunta elättää sinua tässä tilanteessa? Oletko miettinyt yrittäjyyttä?

Ymmärrän professorin näkökulman, niin vaikeita kuin tekstissä tarjotut ratkaisut ovatkin erilaisten elämäntilanteiden näkökulmasta. Koko maailmanhistorian ajan on ollut itsestäänselvyys, että aikuinen ihminen elättää itsensä ja että on yksilön vastuulla keksiä, miten tämä tapahtuu. Töiden perässä on muutettu sankoin joukoin jopa toiseen maahan ihan muutama vuosikymmen sitten. Elintason noustessa on erilaisia tukia alettu tarjota, ja saavutetuista eduista on tullut itsestäänselvyyksiä. Ajatusta työn perässä muuttamisesta ja esimerkiksi arkiviikot erillään perheestä asumisesta pidetään Suomessa suurin piirtein ihmisoikeusloukkauksena eikä nähdä, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole samassa asemassa kuin me. Kun kansantaloudella menee heikosti, on joistain eduista tarvittaessa pystyttävä luopumaan ja suhteutettava elintaso tuloihin.

Useita alapeukkua mutta ei yhtään vastausta, jossa kerrottaisiin miten ongelma pitäisi ratkaista. Se, että suomalaisten elintaso on saatu pidettyä edellisen nousukauden aikana saavutetulla tasolla, on mahdollistettu velkarahalla. Valtio ei voi kuitenkaan loputtomiin velkaantua. Kun velka saavuttaa kansantalouden kannalta kestämättömän tason, laskee valtion luottokelpoisuus eikä uutta velkaa myönnetä eikä vanhoja velkoja pystytä maksamaan. Pahimmillaan talous romahtaa niin kuin on käynyt vaikka Kreikassa. Mitä tässä tilanteessa ihan oikeasti pitäisi tehdä, jos kerran yksilön työllistyminen ei ole hänen omalla vastuullaan? Yritystuet eivät ole toimineet odotetusti työllisyyden lisäämisessä, eikä työttömien työllistäminen julkiselle sektorille tuota lisää verotuloja. Mitä konkreettista valtio voi tehdä yksilön työllistymisen eteen?

Mikä on professosi? Sen koulutus ei ainakaan vastaa professoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tilanne on vaikea, mutta mikä sinusta on kohtuullinen ratkaisu? Odottelet, että joku tarjoaa sinulle työtä lähiseudulta? Kuinka kauan sinusta on kohtuullista, että yhteiskunta elättää sinua tässä tilanteessa? Oletko miettinyt yrittäjyyttä?

Ymmärrän professorin näkökulman, niin vaikeita kuin tekstissä tarjotut ratkaisut ovatkin erilaisten elämäntilanteiden näkökulmasta. Koko maailmanhistorian ajan on ollut itsestäänselvyys, että aikuinen ihminen elättää itsensä ja että on yksilön vastuulla keksiä, miten tämä tapahtuu. Töiden perässä on muutettu sankoin joukoin jopa toiseen maahan ihan muutama vuosikymmen sitten. Elintason noustessa on erilaisia tukia alettu tarjota, ja saavutetuista eduista on tullut itsestäänselvyyksiä. Ajatusta työn perässä muuttamisesta ja esimerkiksi arkiviikot erillään perheestä asumisesta pidetään Suomessa suurin piirtein ihmisoikeusloukkauksena eikä nähdä, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole samassa asemassa kuin me. Kun kansantaloudella menee heikosti, on joistain eduista tarvittaessa pystyttävä luopumaan ja suhteutettava elintaso tuloihin.

Useita alapeukkua mutta ei yhtään vastausta, jossa kerrottaisiin miten ongelma pitäisi ratkaista. Se, että suomalaisten elintaso on saatu pidettyä edellisen nousukauden aikana saavutetulla tasolla, on mahdollistettu velkarahalla. Valtio ei voi kuitenkaan loputtomiin velkaantua. Kun velka saavuttaa kansantalouden kannalta kestämättömän tason, laskee valtion luottokelpoisuus eikä uutta velkaa myönnetä eikä vanhoja velkoja pystytä maksamaan. Pahimmillaan talous romahtaa niin kuin on käynyt vaikka Kreikassa. Mitä tässä tilanteessa ihan oikeasti pitäisi tehdä, jos kerran yksilön työllistyminen ei ole hänen omalla vastuullaan? Yritystuet eivät ole toimineet odotetusti työllisyyden lisäämisessä, eikä työttömien työllistäminen julkiselle sektorille tuota lisää verotuloja. Mitä konkreettista valtio voi tehdä yksilön työllistymisen eteen?

Mitä ovat nämä yritystuet? Minulla on kyllä lääke jolla työllisyys lähtee nousuun, mutta se ei kelpaa työttömille, eikä päättäjille.

Varma keino on, että pk- yrityksiltä poistettais kaikki vastuu hyyssätä työkyvytöntä ( esim saikulla tai äitiylomalla olevaa) palkollista. Sosiaalietujen ja minimipalkkojen väliä tulisi kasvattaa roimasti, eli niin, että työkykyiset pysyisivät hengissä, mutta mihinkään ylimmääräiseen ei jää rahaa. Toisaalta minimi palkan pitäisi olla sen verran iso, että siitä jää vielä pakollisten menojen jälkeen käyttöön.

Jos yrittäjää ei suoralta kädeltä nakata oman onnensa nojaan, niin useammalla olisi uskallusta yrittää ja myöskin palkata näihin yrityksiin tekijöitä. Turhien tukien sijaan voisi tarkastella heikosti menestyvien yritysten verotusta. Monesti yrittäjä maksaa verot ja palkat ja oma palkka jää maksamatta. Varsinkin silloin, jos työntekijöitä pn ollut saikulla.

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

No minulla on 260 km työmatka. Mies ja lapset asuvat kotipaikkakunnallamme ja minä osan viikosta tuöpaikkakunnalla (tern perjantain sitten kotoa käsin etänä). Joudun olemaan siis 4pv viikossa erillään perheestä ja ajamaan joka viikko eestaas tuon matkan. Hyvin onnistuu. Tästä syystä en ole työtön vaan hyvissä hommissa. Jos ulisisin kotona että en voi ottaa muualta töitä kuin 5km säteeltä kodista, niin olisin työtön elämäni loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti toi proffa saa kenkää ja joutuu siivoamaan. Nauraisin paskaiset naurut.

Mutta kun ei pääsis siivoamaan tai kaupan kassalle. Siinäpä se vitsi onkin.

Kaupan kassalle "pääsee" kuka vaan! Kokemusta on😣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tilanne on vaikea, mutta mikä sinusta on kohtuullinen ratkaisu? Odottelet, että joku tarjoaa sinulle työtä lähiseudulta? Kuinka kauan sinusta on kohtuullista, että yhteiskunta elättää sinua tässä tilanteessa? Oletko miettinyt yrittäjyyttä?

Ymmärrän professorin näkökulman, niin vaikeita kuin tekstissä tarjotut ratkaisut ovatkin erilaisten elämäntilanteiden näkökulmasta. Koko maailmanhistorian ajan on ollut itsestäänselvyys, että aikuinen ihminen elättää itsensä ja että on yksilön vastuulla keksiä, miten tämä tapahtuu. Töiden perässä on muutettu sankoin joukoin jopa toiseen maahan ihan muutama vuosikymmen sitten. Elintason noustessa on erilaisia tukia alettu tarjota, ja saavutetuista eduista on tullut itsestäänselvyyksiä. Ajatusta työn perässä muuttamisesta ja esimerkiksi arkiviikot erillään perheestä asumisesta pidetään Suomessa suurin piirtein ihmisoikeusloukkauksena eikä nähdä, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole samassa asemassa kuin me. Kun kansantaloudella menee heikosti, on joistain eduista tarvittaessa pystyttävä luopumaan ja suhteutettava elintaso tuloihin.

Useita alapeukkua mutta ei yhtään vastausta, jossa kerrottaisiin miten ongelma pitäisi ratkaista. Se, että suomalaisten elintaso on saatu pidettyä edellisen nousukauden aikana saavutetulla tasolla, on mahdollistettu velkarahalla. Valtio ei voi kuitenkaan loputtomiin velkaantua. Kun velka saavuttaa kansantalouden kannalta kestämättömän tason, laskee valtion luottokelpoisuus eikä uutta velkaa myönnetä eikä vanhoja velkoja pystytä maksamaan. Pahimmillaan talous romahtaa niin kuin on käynyt vaikka Kreikassa. Mitä tässä tilanteessa ihan oikeasti pitäisi tehdä, jos kerran yksilön työllistyminen ei ole hänen omalla vastuullaan? Yritystuet eivät ole toimineet odotetusti työllisyyden lisäämisessä, eikä työttömien työllistäminen julkiselle sektorille tuota lisää verotuloja. Mitä konkreettista valtio voi tehdä yksilön työllistymisen eteen?

En alapeukuttanut, olen noin periaatteessa samaa mieltä. Mutta se mitä kaikkein eniten vaadittaisiin, olisi työnantajien asenteiden muutos. Ensinnäkin työttömyys on stigma ihmisen otsassa. Jos tarjolla on kaksi samantasoista ihmistä, valitaan se työpaikanvaihtaja, ei työtöntä.

YT:t pyörii hyvää tulosta takovilla yrityksillä ihmisiä potkitaan pois ja jäljelle jäävät tekevät niiden hommat (palkattomina ylitöinä tietenkin) ja uupuvat taakan alle. Kulttuuri, että ylitöitä tehdään ilman korvausta on sairastuttanut työmarkkinat. Jonkinlaista työn jakamista tarvittaisiin. Iso osa ihmisistä tekee ylitöitä salaa kotona, jotta vaikuttaisivat tuntikirjauksissa tehokkailta yksilöiltä ja olisivat ehkä suojassa seuraavissa YT-neuvotteluissa, paitsi jos muut valehtelevat taitavammin.

Jos tohtorin pitää ruveta siivoamaan, niin mikä ihmeen järki Suomessa on enää panostaa koulutukseen? On aivan helvetin kallista kouluttaa tohtori ja passittaa hänet sitten kaupan kassalle. Muutamien vuosien työmarkkinatuki kalpenee niiden kustannusten rinnalla. Laitetaan yliopistot ja muu jatkokoulutus sillä lailla kaupallisiksi, että yritykset tilaavat sieltä itselleen ihmiset ja maksavat näiden koulutuksen. Yleisesti riittää sellainen ylioppilastasoinen koulutus kaikille, niille jotka eivät halua/pysty lukioon, jonkinlainen yleinen jatkokoulutus, kansalaistaitoja jne. Jos yritys haluaa enemmän koulutettua porukkaa niin lompsa auki vaan. Ehkä se työvoima olisi sitten oikeasti arvokasta, ei pelkästään juhlapuheita. Sitten on ihan sama kuka siivoaa, ajaa bussia, myy purilaisia tai kaljaa K-Marketin kassalla 0-sopimuksella.

Mielenterveyskustannukset kohoavat pilviin, kun lapset muuttavat vanhempien perässä muutamien kuukausien pätkien takia ympäri Suomea. Koulutukseenhan ei tietty enää panosteta, niin jonkinlaiset kiertokoulut sopivat sen peruskoulutuksen hoitoon.

Nythän työtä kyllä tarjotaan ja teetetään, mutta palkkaa ei jakseta maksaa. Työtä teetetään, mutta odotetaan yhteiskunnan maksavan kustannukset. Sitten syytetään työttömiä eläteiksi. Eikö tuossa tapauksessa elätti ole se ilmaistyötä teettävä yritys? Nytkin kaksi korkeakoulutettua tuttuani on "työssäoppimisjaksolla" tekemässä työmarkkinatuella ja 9 € kulukorvauksella vaativaa biotalouden projektia, jota työpaikalla jonkun pitäisi ohjata, mutta eipä ohjaa.

Jos koulutuksessa yhä pitäydytään, niin työn hinta pitää tehdä tarjouskaupaksi. Minä voin tarjoutua tekemään koulutustani ja kokemustani vastaavaa työtä sanotaan nyt vaikka 2500 €/kk (keskipalkka hommissa  jossain 4000 € paikkeilla). Mulla on korkeakoulutus ja 20 vuotta työkokemusta. Uskon monen työnantajan innostuvan. Kunnes sitten joku alittaa minunkin tarjoukseni ja joudun taas kilpailemaan.

Mitä tulee sankoin joukoin muuttamiseen vuosikymmeniä sitten, niin siihen aikaan oli yleistä, että perheen isä toi elannon pöytään ja isän työ määritti missä asuttiin. Jos äiti tekikin töitä, niin erilaisissa palveluammateissa todella riitti töitä, sen kun ilmoittautui ja naisten korkea kouluttautuminen oli paljon harvinaisempaa.  Yhden ihmisen palkalla eli. Yhteiskunta on muuttunut merkittävästi tästä.

Jos perheen toinen vanhempi on esim. reissutöissä (meillä tällainen tilanne) ja menee pitkin maailmaa lyhyillä varoitusajoilla, ei toinen puoliso voi asua parakissa kimppahuoneessa 400 km päässä tekemässä keikkahommaa jos perheessä on lapsia. veikkaisin lastensuojelun puuttuvan aika nopeasti. Ja nyt puhutaan Suomen Suomen neljänneksi suurimmasta kaupungista, ei mistään Tohmajärvestä.