Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä yleisesti nolona pidettyä asiaa et häpeä vaikka "pitäisi" ?
Onko se kenties nenän kaivaminen julkisella paikalla, kovaääninen nauru vai mikä?
Itse en osaa hävetä sitä, että kun vien hoitolapset pulkkamäkeen niin lasken itsekin mäkeä. Muut paikalla olevat aikuiset yleensä pyörittelevät silmiään mutta mitä sitten :D Ja ovat siis sen ikäisiä että osaisivat kyllä laskea yksinkin (5- ja 6v) mutta kun se laskeminen vaan on kivaa!
Kommentit (576)
En häpeä lainkaan etten vessassa käydessä yritä pissata niin äänettömästi ettei lirise ja lorise
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En häpeä käydä puskapissalla. Mulla hätä yllättää tosi nopeasti ja silloin mennään
Ja mähän sitä pissan kuin pikkutyttö, istualtaan !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yökastelija ja tarvitsen vaippoja
Itse kärsin tästä vaivasta 15v asti ja mä kyllä häpesin kovasti
Niin minäkin, johtui ankarasta kurista selkäsaunojen pelosta.
Mun smalltalk on usein vähän aiheen vierestä menevää, tai muuten vaan huonosti tilanteeseen sopivaa. Ennen häpesin jos joku tirskui, mutta enää en jaksa välittää.
En nyt tiedä kuuluuko tähän, mutta ei minua hävetä, jos saan toiselta joululahjan eikä ole antaa vastalahjaa.
Kai se on sitä kun itseä ei haittaa tippaakaan antaa jollekin lahjaa saamatta mitään takaisin. Koen antamisen ilon ja toisen ilahduttamisen niin mukavaksi, vaikka minulla ole tapana antaakkaan juuri lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaikka mieheni/lapseni on kauempana, niin huudan: Maijaaaa! Kalleee! Esim. ruokakaupassa, jos ollaan miehen kanssa ja keräillää tavaroita vähän erikseen ja sitten koitan löytää hänet ja satun näkee jostain käytävältä "välikön" kautta toiselle käytävälle,niin en jaksa juosta perään tai soittaa tms. vaan huudan "Kalle!" ja huiskutan tai osoitan kädellä eteenpäin, et tuonne suuntaan seuraavaksi tai muuten elehdin. Sama jos ollaan jossain, esim. Oodissa käytiin perjantaina ja oli puhe, et mennään vessaan ja lähdin edeltä menee. Huomasin portaita alas mennessä, et eipä kuulu miestä ja lapsia. No eikun takas ylös ja näin miehen selän loittonevan, kävelivät vain vessan ohi eteenpäin. En jaksa kiirehtiä perään tai soittaa, vaan huusin "Kalle!", siis ihan isosti huudan,et osa kääntyy kattomaan. Samoin lapsille huudan, jos jäävät jälkeen ja olen jo kauempana ja kun saan huomion, niin näytän merkkiä et tänne päin/tule.
Myös taloyhtiön pihalla saatan huutaa. Esim. viimeksi just kun lähdettiin tuonne Oodiin, niin mies oli mennyt jo lasten kanssa edeltä ulos oottaa mua. Kun tulin, näin ne viereisen koulun kentällä. Koitin eka soittaa, mut miehellä oli puh äänettömällä. No sitten huusin niin kovaa kuin ääntä lähti miehen nimeä ja viitoin et hei lähdetään. Lähdin sitten jo edeltä kävelee autolle. Olin jo parkkiksella, kun välähti yks asia joka piti ottaa mukaan. Miestä ei näkynyt vielä ja yritin taas soittaa, mut ei vastaa, argh! No heti kohta tuli näkyviin (ja oli just siinä meidän talon/rapun luona sopivasti), niin huusin " käy sisältä hakee se ja se, on siellä vaatehuoneessa".
En vasta edes vielä ajatellut, et tuossa olis mitään outoa, mut sit vaan tuli mieleen, et en ole ikinä kuullut kenenkään huutavan toista nimeltä kaupassa tai muualla julkisella paikalla. Kai ihmiset aina soittaa tai vaan "juoksee" perään? Mä en jaksa. Eikä hävetä, ainakaan paljoa.. :D
Ja hoplopissa liikkumiset, keinussa keinumiset, mäessä laskut jne, kuka niitä häpeäis? Mä katon ylöspäin sellaisia vanhempia, et vau. En tosiaankaan näe mitään hävettävää. Mua ennemminkin itseä hävettää, jos vaann räplään puhelinta leikkipuistossa, hoplopissa ym. Mä lasen mäkeä ihan ilman lapsiakin, miehen kanssa monesti laskettiin ennen ekaa lastamme. Miehellä myös tapana heitellä lumipalloilla, argh. Käveltiin vaikka kauppaan, niin mies ei vaan osannu kävellä vierellä, vaan vähän väliä otti maasta lunta ja teki lumipallon ja sit heitti ylös ja koitti osua muhun :P Ostettiin myös minkkarit (minisukset) ja niillä viiletettiin (toisella toinen suksi, toisella toinen). Ja itse innostunut kaikista lasten jutuista; esim. muumimaalimassa kun käytiin ekaa kertaa, niin mä olin ekana jokapaikassa ja vedin muita perässä et hei kato tuolla tuo ja kato nyt tuota ja tuota, hei mennään tänne, äkkiä nyt tuolla alkaa joku esitys jne. Hössötin vaan, mikä tyypillistä mulle. Enkä siinä tilanteessa huomaa kovinkaan muita ihmisiä, vaan tungen ohi jne, kun oon niin innoissaan ja huudan miestä ja lapsia, et "hei täällä, tänne nyt äkkiä, ku se ja se alkaa".
Tuota toisten tuuppimista ja kiilailua väkijoukossa pitäis kyllä ehkä hävetä... ihmiset matelee ihmeen hitaasti ja mulla kiire varaa parhaimmat paikat et näkee. Niin meen paljon nopeampaa siitä ohi, puikkelehdin ja kiilailen. Mies ja lapset tulee sit perässä ja mä viittoilen et täällä hei huomaatteko, istun jo, varasin meille hyvät paikat. :D
556 jatkaa..
Ja laivalla otetaan hyttikäytävällä kilpajuoksu hyttiin, tämä ihan vakio. Siisti juosta täysillä sitä käytävää, lapsi perässä tai edellä et kumpi ehtii :D Eikä hävetä, miksi hävettäisi. Toki hiljennän ja väistän, jos joku tulee vastaan. Mut tyhjä suora käytävä, hytti toisessa päässä; mikä mainio juoksurata!
Joku tuolla puhui suorapuheisuudesta, olen juuri samanlainen, et jos joku selittää jotain, niin sanon suoraan ääneen, et ei se kyllä niin menny ja kerron oman "totuudenmukaisen" version asiasta.
Ja joo, epäilen aspergeria itselläni, ainakin tosi vahvat piirteet on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sheivaa jos ei huvita, vaikka olen muuten "naisellinen" nainen, eli meikit naamassa ja korkkarit jalassa joka säällä.
Julkisessa liikenteessä tapitan takaisin jos joku katsoo silmiin, vaikka suomalaisittain pitäisi välttää katseiden kohtaamista ja harjoittaa maahan tuijottelua.
Eilen joku ala-asteikäinen partiolainen(?) yritti myydä lakritsipaketteja ohikulkijoille ostoskeskuksen aulassa, ilmeisesti hyväntekeväisyystarkoituksessa. Sanoin tylysti EI ja jatkoin matkaa. Lapsi näytti kovin hämmentyneeltä.
(Vihastuttaa että joku aikuinen pakottanut lapsia tuollaiseen hommaan. Törkeää.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teistä noloa näyttäytyä suihkusta tullessa pyyhkeeseen kääriytyneenä?
Mieheni (ulkomailta kotoisin, mutta ei muslimi) veti taannoin herneen nenään, kun hänen ystävänsä oli tullut meille aikaisin aamulla sillä aikaa kun olin suihkussa lainatakseen jotain. Minä olin riisunut vaatteet jo makuuhuoneessa suihkuun mennessäni, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin tulla suihkusta pyyhe ympärillä. Meillä oli olohuoneessa pyykkiteline, jossa oli vaate jonka tarvitsin. Jouduin siis menemään pyykkitelineelle sitä etsimään kun mieheni ja kaverinsa olivat siinä vieressä.
Kaverin lähdettyä mies kysyi mitä oikein olin ajatellut tullessani sillä tavalla ”alastomana” hänen kaverinsa eteen. Itse en nähnyt asiassa mitään outoa, sillä ihan samalla tavalla on vaikka saunailloissa istuttu ulkona pyyhe ympärillä. Liekö tämä sitten kulttuurillinen juttu, ja suomalaisilla korkeampi ”toleranssi” asiassa.
Sitä että katson konservatiivisa uutisia TV 7 kanavalta.
Viime pe konservatiiviset uutiset kertoivat brittiläisestä pedofiilista jonka 30 sivunen juttu on otettu julkaistavaksi tiedeartikkelina.
Löytyy myös suomalaisten yliopistojen tietokannoista
O`carroll Chidlhood innosence is not ideal,
Sexuality and culture lehti
On järkyttävää kuinka lasten hyväksikäytöt ovat lisääntyneet ja pedofiileille annetaan suunvuoro sanoa että on ok tehdä näin jos pieni lapsikin on mukana asiassa, eihän siitä ole haittaa kun ei voi tulla raskaaksi jne.
https://www.pri.org/stories/2015-03-18/man-pedophile-and-proud-it
Voi hyvä Jumala, varjele kaikkia lapsia jotka ovat lastenkodeissa tai joiden vanhemmat eivät Katso perään. Herra aseta enkelisi kaikkein heikoimpien ja pienten vierelle, varjele heidät ihmeellisellä tavallla. Saata rikoksen tekijät kiinni ja lukkojen taa pian. Auta Suomea saamaan seksuaalirikosten tuomiot oikealle tasolle. Jeesus auta tässä turmiollisessa maailmassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka mieheni/lapseni on kauempana, niin huudan: Maijaaaa! Kalleee! Esim. ruokakaupassa, jos ollaan miehen kanssa ja keräillää tavaroita vähän erikseen ja sitten koitan löytää hänet ja satun näkee jostain käytävältä "välikön" kautta toiselle käytävälle,niin en jaksa juosta perään tai soittaa tms. vaan huudan "Kalle!" ja huiskutan tai osoitan kädellä eteenpäin, et tuonne suuntaan seuraavaksi tai muuten elehdin. Sama jos ollaan jossain, esim. Oodissa käytiin perjantaina ja oli puhe, et mennään vessaan ja lähdin edeltä menee. Huomasin portaita alas mennessä, et eipä kuulu miestä ja lapsia. No eikun takas ylös ja näin miehen selän loittonevan, kävelivät vain vessan ohi eteenpäin. En jaksa kiirehtiä perään tai soittaa, vaan huusin "Kalle!", siis ihan isosti huudan,et osa kääntyy kattomaan. Samoin lapsille huudan, jos jäävät jälkeen ja olen jo kauempana ja kun saan huomion, niin näytän merkkiä et tänne päin/tule.
Myös taloyhtiön pihalla saatan huutaa. Esim. viimeksi just kun lähdettiin tuonne Oodiin, niin mies oli mennyt jo lasten kanssa edeltä ulos oottaa mua. Kun tulin, näin ne viereisen koulun kentällä. Koitin eka soittaa, mut miehellä oli puh äänettömällä. No sitten huusin niin kovaa kuin ääntä lähti miehen nimeä ja viitoin et hei lähdetään. Lähdin sitten jo edeltä kävelee autolle. Olin jo parkkiksella, kun välähti yks asia joka piti ottaa mukaan. Miestä ei näkynyt vielä ja yritin taas soittaa, mut ei vastaa, argh! No heti kohta tuli näkyviin (ja oli just siinä meidän talon/rapun luona sopivasti), niin huusin " käy sisältä hakee se ja se, on siellä vaatehuoneessa".
En vasta edes vielä ajatellut, et tuossa olis mitään outoa, mut sit vaan tuli mieleen, et en ole ikinä kuullut kenenkään huutavan toista nimeltä kaupassa tai muualla julkisella paikalla. Kai ihmiset aina soittaa tai vaan "juoksee" perään? Mä en jaksa. Eikä hävetä, ainakaan paljoa.. :D
Ja hoplopissa liikkumiset, keinussa keinumiset, mäessä laskut jne, kuka niitä häpeäis? Mä katon ylöspäin sellaisia vanhempia, et vau. En tosiaankaan näe mitään hävettävää. Mua ennemminkin itseä hävettää, jos vaann räplään puhelinta leikkipuistossa, hoplopissa ym. Mä lasen mäkeä ihan ilman lapsiakin, miehen kanssa monesti laskettiin ennen ekaa lastamme. Miehellä myös tapana heitellä lumipalloilla, argh. Käveltiin vaikka kauppaan, niin mies ei vaan osannu kävellä vierellä, vaan vähän väliä otti maasta lunta ja teki lumipallon ja sit heitti ylös ja koitti osua muhun :P Ostettiin myös minkkarit (minisukset) ja niillä viiletettiin (toisella toinen suksi, toisella toinen). Ja itse innostunut kaikista lasten jutuista; esim. muumimaalimassa kun käytiin ekaa kertaa, niin mä olin ekana jokapaikassa ja vedin muita perässä et hei kato tuolla tuo ja kato nyt tuota ja tuota, hei mennään tänne, äkkiä nyt tuolla alkaa joku esitys jne. Hössötin vaan, mikä tyypillistä mulle. Enkä siinä tilanteessa huomaa kovinkaan muita ihmisiä, vaan tungen ohi jne, kun oon niin innoissaan ja huudan miestä ja lapsia, et "hei täällä, tänne nyt äkkiä, ku se ja se alkaa".
Tuota toisten tuuppimista ja kiilailua väkijoukossa pitäis kyllä ehkä hävetä... ihmiset matelee ihmeen hitaasti ja mulla kiire varaa parhaimmat paikat et näkee. Niin meen paljon nopeampaa siitä ohi, puikkelehdin ja kiilailen. Mies ja lapset tulee sit perässä ja mä viittoilen et täällä hei huomaatteko, istun jo, varasin meille hyvät paikat. :D
Alapeukkuja oon saanu näköjään, arvasin et oon "outo" ja muita hävettäis käyttäytyä noin :D
Että käyn terapiassa ja mulla on psykiatriin hoitokontakti.
Tabu asia yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen avioton lapsi. En ole koskaan tajunnut mitä pahaa siinä on enkä lapsena pitänyt sitä outona, vaikka kaikkien kavereiden vanhemmat olivat naimisissa.
En myöskään osaa loukkaantua jos joku sanoo äpäräksi. Joskus teininä yksi kaverini väänsi minulle rautalangasta, että äpäräksi sanominen on iso loukkaus. Kohauttelin vain olkiani ja naureskelin, ei kosketa minua. Pidän sellaista ajatusmaailmaa junttina ja vanhanaikaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka mieheni/lapseni on kauempana, niin huudan: Maijaaaa! Kalleee! Esim. ruokakaupassa, jos ollaan miehen kanssa ja keräillää tavaroita vähän erikseen ja sitten koitan löytää hänet ja satun näkee jostain käytävältä "välikön" kautta toiselle käytävälle,niin en jaksa juosta perään tai soittaa tms. vaan huudan "Kalle!" ja huiskutan tai osoitan kädellä eteenpäin, et tuonne suuntaan seuraavaksi tai muuten elehdin. Sama jos ollaan jossain, esim. Oodissa käytiin perjantaina ja oli puhe, et mennään vessaan ja lähdin edeltä menee. Huomasin portaita alas mennessä, et eipä kuulu miestä ja lapsia. No eikun takas ylös ja näin miehen selän loittonevan, kävelivät vain vessan ohi eteenpäin. En jaksa kiirehtiä perään tai soittaa, vaan huusin "Kalle!", siis ihan isosti huudan,et osa kääntyy kattomaan. Samoin lapsille huudan, jos jäävät jälkeen ja olen jo kauempana ja kun saan huomion, niin näytän merkkiä et tänne päin/tule.
Myös taloyhtiön pihalla saatan huutaa. Esim. viimeksi just kun lähdettiin tuonne Oodiin, niin mies oli mennyt jo lasten kanssa edeltä ulos oottaa mua. Kun tulin, näin ne viereisen koulun kentällä. Koitin eka soittaa, mut miehellä oli puh äänettömällä. No sitten huusin niin kovaa kuin ääntä lähti miehen nimeä ja viitoin et hei lähdetään. Lähdin sitten jo edeltä kävelee autolle. Olin jo parkkiksella, kun välähti yks asia joka piti ottaa mukaan. Miestä ei näkynyt vielä ja yritin taas soittaa, mut ei vastaa, argh! No heti kohta tuli näkyviin (ja oli just siinä meidän talon/rapun luona sopivasti), niin huusin " käy sisältä hakee se ja se, on siellä vaatehuoneessa".
En vasta edes vielä ajatellut, et tuossa olis mitään outoa, mut sit vaan tuli mieleen, et en ole ikinä kuullut kenenkään huutavan toista nimeltä kaupassa tai muualla julkisella paikalla. Kai ihmiset aina soittaa tai vaan "juoksee" perään? Mä en jaksa. Eikä hävetä, ainakaan paljoa.. :D
Ja hoplopissa liikkumiset, keinussa keinumiset, mäessä laskut jne, kuka niitä häpeäis? Mä katon ylöspäin sellaisia vanhempia, et vau. En tosiaankaan näe mitään hävettävää. Mua ennemminkin itseä hävettää, jos vaann räplään puhelinta leikkipuistossa, hoplopissa ym. Mä lasen mäkeä ihan ilman lapsiakin, miehen kanssa monesti laskettiin ennen ekaa lastamme. Miehellä myös tapana heitellä lumipalloilla, argh. Käveltiin vaikka kauppaan, niin mies ei vaan osannu kävellä vierellä, vaan vähän väliä otti maasta lunta ja teki lumipallon ja sit heitti ylös ja koitti osua muhun :P Ostettiin myös minkkarit (minisukset) ja niillä viiletettiin (toisella toinen suksi, toisella toinen). Ja itse innostunut kaikista lasten jutuista; esim. muumimaalimassa kun käytiin ekaa kertaa, niin mä olin ekana jokapaikassa ja vedin muita perässä et hei kato tuolla tuo ja kato nyt tuota ja tuota, hei mennään tänne, äkkiä nyt tuolla alkaa joku esitys jne. Hössötin vaan, mikä tyypillistä mulle. Enkä siinä tilanteessa huomaa kovinkaan muita ihmisiä, vaan tungen ohi jne, kun oon niin innoissaan ja huudan miestä ja lapsia, et "hei täällä, tänne nyt äkkiä, ku se ja se alkaa".
Tuota toisten tuuppimista ja kiilailua väkijoukossa pitäis kyllä ehkä hävetä... ihmiset matelee ihmeen hitaasti ja mulla kiire varaa parhaimmat paikat et näkee. Niin meen paljon nopeampaa siitä ohi, puikkelehdin ja kiilailen. Mies ja lapset tulee sit perässä ja mä viittoilen et täällä hei huomaatteko, istun jo, varasin meille hyvät paikat. :DAlapeukkuja oon saanu näköjään, arvasin et oon "outo" ja muita hävettäis käyttäytyä noin :D
Alapeukun sait minulta kiilaamisen ja tuuppimisen takia. Huutamisessä ja keinumisessa yms ei ole häpeämistä, mutta se kiilaulu toisten ohi ja tuuppiminen on iso pahe
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka mieheni/lapseni on kauempana, niin huudan: Maijaaaa! Kalleee! Esim. ruokakaupassa, jos ollaan miehen kanssa ja keräillää tavaroita vähän erikseen ja sitten koitan löytää hänet ja satun näkee jostain käytävältä "välikön" kautta toiselle käytävälle,niin en jaksa juosta perään tai soittaa tms. vaan huudan "Kalle!" ja huiskutan tai osoitan kädellä eteenpäin, et tuonne suuntaan seuraavaksi tai muuten elehdin. Sama jos ollaan jossain, esim. Oodissa käytiin perjantaina ja oli puhe, et mennään vessaan ja lähdin edeltä menee. Huomasin portaita alas mennessä, et eipä kuulu miestä ja lapsia. No eikun takas ylös ja näin miehen selän loittonevan, kävelivät vain vessan ohi eteenpäin. En jaksa kiirehtiä perään tai soittaa, vaan huusin "Kalle!", siis ihan isosti huudan,et osa kääntyy kattomaan. Samoin lapsille huudan, jos jäävät jälkeen ja olen jo kauempana ja kun saan huomion, niin näytän merkkiä et tänne päin/tule.
Myös taloyhtiön pihalla saatan huutaa. Esim. viimeksi just kun lähdettiin tuonne Oodiin, niin mies oli mennyt jo lasten kanssa edeltä ulos oottaa mua. Kun tulin, näin ne viereisen koulun kentällä. Koitin eka soittaa, mut miehellä oli puh äänettömällä. No sitten huusin niin kovaa kuin ääntä lähti miehen nimeä ja viitoin et hei lähdetään. Lähdin sitten jo edeltä kävelee autolle. Olin jo parkkiksella, kun välähti yks asia joka piti ottaa mukaan. Miestä ei näkynyt vielä ja yritin taas soittaa, mut ei vastaa, argh! No heti kohta tuli näkyviin (ja oli just siinä meidän talon/rapun luona sopivasti), niin huusin " käy sisältä hakee se ja se, on siellä vaatehuoneessa".
En vasta edes vielä ajatellut, et tuossa olis mitään outoa, mut sit vaan tuli mieleen, et en ole ikinä kuullut kenenkään huutavan toista nimeltä kaupassa tai muualla julkisella paikalla. Kai ihmiset aina soittaa tai vaan "juoksee" perään? Mä en jaksa. Eikä hävetä, ainakaan paljoa.. :D
Ja hoplopissa liikkumiset, keinussa keinumiset, mäessä laskut jne, kuka niitä häpeäis? Mä katon ylöspäin sellaisia vanhempia, et vau. En tosiaankaan näe mitään hävettävää. Mua ennemminkin itseä hävettää, jos vaann räplään puhelinta leikkipuistossa, hoplopissa ym. Mä lasen mäkeä ihan ilman lapsiakin, miehen kanssa monesti laskettiin ennen ekaa lastamme. Miehellä myös tapana heitellä lumipalloilla, argh. Käveltiin vaikka kauppaan, niin mies ei vaan osannu kävellä vierellä, vaan vähän väliä otti maasta lunta ja teki lumipallon ja sit heitti ylös ja koitti osua muhun :P Ostettiin myös minkkarit (minisukset) ja niillä viiletettiin (toisella toinen suksi, toisella toinen). Ja itse innostunut kaikista lasten jutuista; esim. muumimaalimassa kun käytiin ekaa kertaa, niin mä olin ekana jokapaikassa ja vedin muita perässä et hei kato tuolla tuo ja kato nyt tuota ja tuota, hei mennään tänne, äkkiä nyt tuolla alkaa joku esitys jne. Hössötin vaan, mikä tyypillistä mulle. Enkä siinä tilanteessa huomaa kovinkaan muita ihmisiä, vaan tungen ohi jne, kun oon niin innoissaan ja huudan miestä ja lapsia, et "hei täällä, tänne nyt äkkiä, ku se ja se alkaa".
Tuota toisten tuuppimista ja kiilailua väkijoukossa pitäis kyllä ehkä hävetä... ihmiset matelee ihmeen hitaasti ja mulla kiire varaa parhaimmat paikat et näkee. Niin meen paljon nopeampaa siitä ohi, puikkelehdin ja kiilailen. Mies ja lapset tulee sit perässä ja mä viittoilen et täällä hei huomaatteko, istun jo, varasin meille hyvät paikat. :DAlapeukkuja oon saanu näköjään, arvasin et oon "outo" ja muita hävettäis käyttäytyä noin :D
Kyllä tuollaista rynnimistä, tönimistä ja muuta muiden häiritsemistä sietäisikin hävetä. Muut ihmiset pitää ottaa huomioon edes sillä tavalla, että ei tuupi ja etuile jonossa.
Kovaäänistä puhetta ei tarvitse hävetä, ei se ole keltään pois jos huudat lapsellesi käytävän toiseen päähän että täällä ollaan. Voi häiritä joitakin, mutta sinulla on siihen oikeus. Mutta jos etuilet jonossa, niin viet paikan joltain toiselta. Se ei ole hyväksyttävää. Ymmärrätkö eron?
Minulla on joukko pehmoeläimiä, joille juttelen ja joita silitän ja paijaan säännöllisesti. Niillä kaikilla on jopa omat nimet ja luonteenpiirteensä. Ihan hullua varmasti, mutta jotenkin mukavaa ja kotoisaa. :)
Mies38
Alue: Aihe vapaa
Voi kun osaisin olla kuin sinä!
Mulla on atooppinen iho ja häpeän ihoani aina. En voi kuvitellakaan kulkevani vähissä vaatteissa, jos iho on huonona. Enkä kehtaa mennä uimahalliin, koska joku voisi tuijottaa. Vaikka eihän atopia tartu.