Lue keskustelun säännöt.
Tiedoksi vain kaikille 25- vuotiaille kaikesta kaiken tietäville fitnessmuijille ;)
18.01.2018 |
Tässä lista mitä ette ota huomioon kun arvostelette äitejä;
- Et ehdi tekemään mitään kotityötä loppuun saakka.
- Talvella lenkkeily on perseestä, varsinkin kaikki se pukeminen, sama pätee kauppareissuihinkin. Vihaan talvea.
- Suihkuun et pääse/ehdi, illallakaan. Ja jos ehditkin, niin et ehdi kun kastautua kun jo vaaditaan äitiä paikalle.
- Et saa syötyä ruokaasi loppuun, ikinä.
- Juuri kun olet pääsemässä seksipuuhiin miehesi kanssa, sekin keskeytyy, jopa viisi kertaa ja alkaa jo mennä todella huonon komedian puolelle koko touhu.
- Unirytmi? Mikä edes on unirytmi?
- Miehellesi myyjättäret ovat yliystävällisiä, sinua katsotaan kuin halpaa makkaraa.
- Tuntuu että haiset koko ajan puklulle ja hielle
- Et kuule enää kuten ennen koska vauvan huuto on tehnyt sinusta puolikuuron.
- Univajeen takia et muista puoliakaan mitä piti tehdä tai kaupasta ostaa.
- Vessassa et ehdi rauhassa käydä ilman että äitiä kaivataan paikalle.
- Turha kuvitellakaan tekeväsi kotitreeniä päiväuniaikaan, varsinkaan kun vauva suostuu nukkumaan 5 min ilman äitiä.
Ehkä unohdin jotain.....
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkos nyt katkera ja kateellinen jollekin nuorelle fitnessmuijalle? Vähän paistaa tekstistä läpi selittely miks sä et voi jotain tehdä koska oot lapsen tehnyt.
Kateuskortti. Taidat itse olla kateellinen kun et ole saanut lapsia.
Löytyyhän noita jopa kaksin kappalein 👌 mutta erittäin loukkaava tuo " kun et ole saanut lapsia" mistäs sinä tiedät etten ole sairaiden takia menettänyt lapsen tekokykyä. Vain noin kylmä äiti voi olla toiselle naiselle sanoa noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten moni sen tajusi.
Vauvat ja elämät ovat erilaisia. Kun on vaativa ja vain sylissä viihtyvä vauva jota ei huudattakaan oikein voi ja kun lasket omaan sänkyyn edes hetkeksi, herää samantien ja huuto alkaa.
Yksi juttu vielä. Itselläni rajoittaa aivan romuna oleva ristiselkä yhdistettynä molempien lonkkien kipuun että helppoa ei todellakaan ole.
Mies töissä ja tekee pitkää päivää, yhtä "hyvillä" yöunilla kuin minä.
Olen hymyilevä ja tervehdin myyjiä, jostain syystä minulle ei olla ystävällisiä ja hymyillä takaisin.
Hienoa superäidit että teillä on helpot lapset ja helppo arki sekä miehet joilla ilmeisesti on helpot työtkin. Varmasti teillä käy joku auttamassa vaikkette sitä myönnäkään.
Tosiaan. Itsellä raskaudesta palautuminen on hidasta ja energia ei riitä 3 h yöunilla per päivä.
Mitä siisteyteen tulee, niin tämä jatkuva sekamelska käy hermoille.
Ei. En ole kateellinen sellaisille ihmisille joilla elämä pyörii oman navan ja peilin ympärillä. Kun ikääkin on jo 30 toisella puolella, sitä on aineenvaihduntakin hitaampi kuin ennen.
Eikä meidän arkea helpota lainkaan vauvan lonkkahoitokaan valjaiden avulla. Ihan näin lisämausteena vaan.
Vauva on äärimmäisen huono nukkuja.
Ap
Miten sinun paskavauva-arkesi liittyy fitnesstä harrastaviin?
Olen 32vuotias, lapsia kolme (6v, 4v ja 2v). Työssäkäyvä.
Yhteenkään listan kohdista en oikein osaa samaistua. Toki joskus on aina kiire ja kaaos. Aina olen ehtinyt liikkumaan. Kun lapsi/lapset pieniä niin vaunulenkkeiltyä tuli helposti useampikin tunti päivässä. Kun isä on lasten kanssa niin kävin pari kertaa viikossa oman harrastuksen parissa (jooga). Molemmat vanhemmat ottaa osaa lasten- ja kodinhoitoon. Silloin kun minä olin kotona niin toki tein kotitöitä enemmän eikä koskaan tullut sellainen olo että herrajeesus kaikki kaatuu päälle eikä mitään ehdi tekemään. Ruuan olen aina ehtinyt syömään ja tiskit hoitamaan ilman, että täytyy olla juoksemassa jonkun lapsen tarpeita hoitamassa. Ei äidin tarvitse olla jatkuvasti läsnä ja saatavilla, lapsillekkin on hyvä opettaa että heti ei saa kaikkea juuri sillä hetkellä kun haluaa. Hätäasiat poislukien, tietysti. Seksiä on aina ollut.
Tottakai elämä lasten kanssa voi olla vaikeaakin jos on sairauksia tai muuten ongelmia mutta en ymmärrä miten terveiden muksujen kanssa saa olla helisemässä. Toki jos ne kasvattaa sellaisiksi että äiti on jatkuvasti siinä ja palvelee niin lapsista kasvaa helmoissa pyöriviä kitisijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinun paskavauva-arkesi liittyy fitnesstä harrastaviin?
Mitä on "paskavauva-arki"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän näyttävät sinun kaltaisesi äidin meidän Fitnessmuijien elämästä enemmän tietävän kuin me teidän. Näiden neuvojen ja arvostelun määrä on jäätävä. Mä ymmärrän että oo lapset valinnut ja ymmärrän että koet itsesi paremmaksi ihmiseksi kuin minä kroppani valinnut. Eikä tämäkään elämä ole "helppoa" jos ihan töissä käy, hoitaa parisuhdetta ja harrastusta.
Et jos et arvostele minua kiinnostaa en minäkään arvostele sinua.
Vierailija kirjoitti:
Miten sinun paskavauva-arkesi liittyy fitnesstä harrastaviin?
Oletkos huomannut miten paljon 25veet lapsettomat fitnesskanat neuvoo äitejä lehdissä ja kirjoittelevat somessa tietämättä äitiydestä mitään, puhumattakaan siitä ettei kaikki lapset ole helppoja jotka nukkuu vaan useamman tunnin päivällä ja yöllä?
Eikö näitä voi hieman ohjeistaa ettei se vauva-arki mitään luxusta ole eikä aina löydy aikaa itselle ja harrastuksilleen?
Eikä aloittaja varmastikaan ole ainoa äiti jonka arki ei ole helppoa vaativan vauvan kanssa. Ja tosiaan. Naapurit varmaan tekisi lasun jos ap antaisi vauvan huutaa sängyssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tän alotuksen ideana on? Olet omaa ahneuttasi ja vallanhimoasi synnyttänyt vauvan ylikansoitettuun maailmaan hormoonihöyryissäsi ja nyt uliset siitä o.O? Miten fitness liittyy asiaan ...
Äitejä saa arvostella mutta fitnessakkoja ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liittyen kun lehdet nostavat lapsettomien elämänohjeita tuon tuosta esiin :D
Vierailija kirjoitti:
Niin? Tuo on sinun valintasi ja ongelmasi. Salilla käy paljon äitejä treenaamassa joilla on jopa se vauvakin. Yksi salikaverini taisi palata jo pari kuukautta synnytyksen jälkeen salille.
Se että sinä et ehdi treenata koska vauva niin se on sun ongelma. Joillakin se näyttää onnistuvan.Tuossa listassa on paljon asioita mitkä onnistuu kyllä minun tuntemiltani äideiltä.
Joten Jatkan kyllä saamattomien äitien arvostelua.
T: 24 v fitnessmuija
Ei sitten vilahtanut pienessä mielessä sellaista ajatusta, että vauvat on erilaisia? On täysin eri asia köydä salilla helpon ja perustyytyväisen lapsen kuin esimerkiksi refluksilapsen kanssa. Ja esim. synnytyksen jälkeinen masennuskaan ei ole ensinnäkään pieni ja vähäpätöinen, saatikka harvinainen asia. Katsos ihmiset, tilanteet ja vauvat ovat erilaisia. Tätä ei tajua sieltä 24-vuotiaan kuplasta, missä kaikki ihmiset on samanlaisia. T. Lapseton yli 30-vuotias nainen, joka ymmärtää elämän realiteetteja. Ja käyn salilla säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän toki että aina ei ole helppoa ja lapsia/vauvoja on erilaisia, toiset vaativat enemmän huomiota. Mutta aloittaja vaikuttaa silti hyvin katkeralta ja "seliseli" -ihmiseltä. Kaikkeen löytyy aina selitys.
Mulla oli ensimmäinen lapsi helppo, yhdellä tai kahdella yösyötöllä pärjättiin, nukkui pitkiä päikkäreitä ja oli muutenkin ihan päivänsäde. Nautin vauva-arjesta ja kotona olosta. Kävin kahvittelemassa kavereiden kanssa ja käytiin kaverin kanssa vaunulenkeillä monta kertaa viikossa. Ehdin tehdä kotityöt ja ollakkin vaan. Jos totta puhutaan niin aika kävi usein vähän pitkäksi. Mies aloitti juuri yrityksen kun vauva syntyi joten oli yleensä kuutena päivänä viikossa hommissa kellon ympäri eli kotihommat "kaatui" luonnollisesti mun harteille.
Toinen lapsi olikin sitten ihan erilainen. Herkkämahainen ja itkuinen. Ravattiin eka vuosi jatkuvasti lääkärissä ja olin huolesta sekaisin. Nukuin todella huonosti. Silti se mikä sai minut jaksamaan oli juurikin liikunta. Pidin rutiineista kiinni; jos en päässyt molempien kanssa vaunulenkille niin lähdin vanhemman kanssa kun isä tuli kotiin. Viikonloppuisin kävin yksin uimassa ja uimahallin kuntosalilla. Treenin jälkeen saunaan hiljaisuuteen istumaan. Mietin monesti, että jos en liikkuisi niin voisin ihan hemmetin huonosti. Treeni ei ollut mitään rääkkiä vaan antoi energiaa ja endorfiinit antoi hyvää oloa mustiinkin hetkiin. Jaksoin sen avulla.
Eli vaikka tässä nyt oli paljon muutakin niin siinä on hyvin vahva pointti kun äitejä kannustetaan liikkumaan. Itse olisin ollut sekä henkisesti ja fyysisesti aivan loppu ilman happihyppelyitä metsässä ja niitä omia hetkiä uimahallilla. Vauva-arjenkin keskellä on muistettava olla välillä "itsekäs" koska silloin on parempi äiti, puoliso ja ihminen.
Mullakin olisi ollut toisen vauvan kanssa antaa vaikka sata tekosyytä miksi en voi pitää huolta itsestäni. Syitä löytyy aina. Niillä kaivaa kuitenkin vaan kuoppaa itselleen. Älä ole tilanteessa uhriutuja.
Sori vähän OT.
Nyt nuorimmainen täyttää ensi kuussa neljä. Allergioita on paljon ja niiden kanssa ollaan opeteltu elämään. Nukkuminen on edelleen hankalaa (ts. lapsi ei juurikaan nuku). Nyt vaan sormet ristissä että ei tule mitään enempää. Jos tulee niin siihenkin sitten on vaan sopeuduttava.
Ja tämä mamma osallistuu elämänsä ensimmäiselle maratonille ensi kesänä! Mikä vaan on nähtävästi mahdollista jos vaan tarpeeksi kovaa yrittää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkos nyt katkera ja kateellinen jollekin nuorelle fitnessmuijalle? Vähän paistaa tekstistä läpi selittely miks sä et voi jotain tehdä koska oot lapsen tehnyt.
Kateuskortti. Taidat itse olla kateellinen kun et ole saanut lapsia.
Wau. Sulta ei taida kyllä empatiaa lapsettomille ihmisille löytyä. Toivottavasti lähipiirissäsi ei yhtään sellaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Tuo on sinun valintasi ja ongelmasi. Salilla käy paljon äitejä treenaamassa joilla on jopa se vauvakin. Yksi salikaverini taisi palata jo pari kuukautta synnytyksen jälkeen salille.
Se että sinä et ehdi treenata koska vauva niin se on sun ongelma. Joillakin se näyttää onnistuvan.Tuossa listassa on paljon asioita mitkä onnistuu kyllä minun tuntemiltani äideiltä.
Joten Jatkan kyllä saamattomien äitien arvostelua.
T: 24 v fitnessmuija
Tästä kuultaa juuri se elämänkokemuksen puute. Edes sitä ei ymmärretä, että vauvat ovat erilaisia. Toiset vaativat hyvinkin paljon enemmän kuin toiset. Saas nähdä miten tulet itse pärjäämään aikoinaan vauvasi kanssa. Jos ylipäätään lapsia edes saat.
Jos saan joskus lapsia en ainakaan käytä niitä tekosyynä omalle laiskuudelle ja saamattomuudelle. Ai nii ilmeisesti aloitajslka ei ole ketään kun ei voi edes vessassa käydä. Mulla on enkä yksin edes lähtisi lasta tekemään
Yleensä vauvaperheissä isä käy töissä ja äiti hoitaa sitä vauvaa kotona. Katsos jonkun on tuotava rahaa pöytään ja sylivauvaa ei voi kiikuttaa työpaikalle. Miehillä ei ole rintoja.
Ellei sitten elele sossuntuilla, jolloin molemmat toki ovat lapsen kanssa koko ajan.
Vaunulenkit maustettuna huudolla onkin rentouttavaa...
Onko tämä vastaus sille 25v fitnessmuijalle joka pamautti jotain sopimatonta äideistä?
Vierailija kirjoitti:
Liittyen kun lehdet nostavat lapsettomien elämänohjeita tuon tuosta esiin :D
Mun mielestä sellaisille kannattaa naurahtaa ennemmin kuin ottaa iholle. Toki voi lähettää lehdille palautetta siitä, mitä tai ketä he ajattelevat tuollaisten ulostulojen palvelevan.
Se kyllä kieltämättä aina välillä mietityttää, miksi äitiys on asia, joka herättää niin hirveästi mielipiteitä. Isyys ei niinkään, tuntuu, että ihmiset ovat sallivampia isyyden suhteen. Kun isä tekee lasten kanssa, hän saa kannustusta. Sellaista mentaliteettia voisi soveltaa äitiyteenkin.
Aika harva jaksaa monella elämän osa-alueella pikkulapsiperheessä. Ne, jotka jaksavat, ovat usein sellaisia perheitä, joilla on hyvä tukiverkko. Esim. tässä naapurissani on neljän lapsen perhe, joilla on kolme eläkkeellä olevaa, hyväkuntoista isovanhempaa (yhdellä heistä on vain nämä yhdet lapsenlapset, toisten muut lapsenlapset asuvat toisella puolella Suomea) kolmen kilometrin säteellä. Isovanhemmat ovat apuna tavalla tai toisella lähes päivittäin. Kyllä se kummasti lisää aikaa esim. harrastaa ja tekee muutenkin vetovastuusta kevyempää.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toki että aina ei ole helppoa ja lapsia/vauvoja on erilaisia, toiset vaativat enemmän huomiota. Mutta aloittaja vaikuttaa silti hyvin katkeralta ja "seliseli" -ihmiseltä. Kaikkeen löytyy aina selitys.
Mulla oli ensimmäinen lapsi helppo, yhdellä tai kahdella yösyötöllä pärjättiin, nukkui pitkiä päikkäreitä ja oli muutenkin ihan päivänsäde. Nautin vauva-arjesta ja kotona olosta. Kävin kahvittelemassa kavereiden kanssa ja käytiin kaverin kanssa vaunulenkeillä monta kertaa viikossa. Ehdin tehdä kotityöt ja ollakkin vaan. Jos totta puhutaan niin aika kävi usein vähän pitkäksi. Mies aloitti juuri yrityksen kun vauva syntyi joten oli yleensä kuutena päivänä viikossa hommissa kellon ympäri eli kotihommat "kaatui" luonnollisesti mun harteille.
Toinen lapsi olikin sitten ihan erilainen. Herkkämahainen ja itkuinen. Ravattiin eka vuosi jatkuvasti lääkärissä ja olin huolesta sekaisin. Nukuin todella huonosti. Silti se mikä sai minut jaksamaan oli juurikin liikunta. Pidin rutiineista kiinni; jos en päässyt molempien kanssa vaunulenkille niin lähdin vanhemman kanssa kun isä tuli kotiin. Viikonloppuisin kävin yksin uimassa ja uimahallin kuntosalilla. Treenin jälkeen saunaan hiljaisuuteen istumaan. Mietin monesti, että jos en liikkuisi niin voisin ihan hemmetin huonosti. Treeni ei ollut mitään rääkkiä vaan antoi energiaa ja endorfiinit antoi hyvää oloa mustiinkin hetkiin. Jaksoin sen avulla.
Eli vaikka tässä nyt oli paljon muutakin niin siinä on hyvin vahva pointti kun äitejä kannustetaan liikkumaan. Itse olisin ollut sekä henkisesti ja fyysisesti aivan loppu ilman happihyppelyitä metsässä ja niitä omia hetkiä uimahallilla. Vauva-arjenkin keskellä on muistettava olla välillä "itsekäs" koska silloin on parempi äiti, puoliso ja ihminen.
Mullakin olisi ollut toisen vauvan kanssa antaa vaikka sata tekosyytä miksi en voi pitää huolta itsestäni. Syitä löytyy aina. Niillä kaivaa kuitenkin vaan kuoppaa itselleen. Älä ole tilanteessa uhriutuja.
Sori vähän OT.
Nyt nuorimmainen täyttää ensi kuussa neljä. Allergioita on paljon ja niiden kanssa ollaan opeteltu elämään. Nukkuminen on edelleen hankalaa (ts. lapsi ei juurikaan nuku). Nyt vaan sormet ristissä että ei tule mitään enempää. Jos tulee niin siihenkin sitten on vaan sopeuduttava.
Ja tämä mamma osallistuu elämänsä ensimmäiselle maratonille ensi kesänä! Mikä vaan on nähtävästi mahdollista jos vaan tarpeeksi kovaa yrittää :)
Miehesi työ ei taida olla fyysisesti olla raskasta eikä taida synnynnäisestä selkävaivasta kärsiä?
Vaunulenkit huudon kanssa onkin mukava ajatus ja kahvilassakin varmasti tykätään meistä todella paljon.
Ap
Täällä kanssa huutava ja huonosti nukkuva vauva. Sopii tulla ja ottaa mukaansa sinne salille kun niin helppoa on. Tai mennä kahvilaan. Tai vaunulenkille nauttimaan ulkoilmasta ja rentoutumaan.
Yhä sama elämänkokemuksen puute paistaa. Sä et tiedä millainen mahdollinen tuleva lapsesi on temperamentiltaan ja vaativuudeltaan etkä myöskään valitettavasti saa mitään taetta sille, että tukiverkot pysyvät vierelläsi.