Tiedoksi vain kaikille 25- vuotiaille kaikesta kaiken tietäville fitnessmuijille ;)

Johan meni joillakin tunteisiin kun kaikilla äideillä ei olekaan yhtä helppoa kuin itsellä on ;)

Olen entinen 25-vee kaikkitietävä fitnesspimu. Putosin kovaa ja korkealta, nyt olen ryytynyt, löllykkä äitisurkimus ja elämäni on oikeasti paljon parempaa kuin silloin, kun kaikki aika ja energia kului siihen, kun pohdin montako treeniä viikkoon saa mahdutettua ja voi ei, eikö tuo näytä ihan läskiltä tossa kyljessä kun vähän nipistää. Enää en stressaa treeniajasta; hyötyliikunta riittää ja sen ajan, joka minulle jää, käytän lukemiseen.

Kohta alkaa oman elämänsä fitnesstähdet valittamaan siitä kun äidit vauvoineen valtaavat kuntosalit :D

Huutavia vauvoja siellä täällä.

Keskittykää vaan siihen treeniinne siinä sitten ;)

Voi ap, ei täällä kannata avautua lapsielämän haasteista vaikka tämä onkin vauva foorumi... se joka haastavaa vauva-arki elämää ei ole elänyt, ei sitä yksinkertaisesti voi ymmärtää täysin. Ja se on ok, se on sellaista sinisilmäistä viattomuutta jonka vaan tietyt elämäntilanteet voi pyyhkiä pois.

Ne jotka nukkuu yönsä hyvin, ei voi ymmärtää mitä on herätä useita kertoja unestaan kauheaan parkunaan.

Ne joilla on turvaverkot, eivät ymmärrä sitä kun ei ole ketään joka jakaisi vauva-arjen taakan kanssasi.

Ne joilla helppo vauva, ei ymmärrä millaista on, kun vauva itkee kaikkialla muualla kuin sylissäsi.

Ne jotka eiväy kärsi synnytyksen jälkeisistä kivuista, eivät ymmärrä mitä elämä vauvan kanssa on kun niistä kärsii.

Ne joilla on terve lapsi, eivät ymmärrä mitä on kun kamppailet päivästä toiseen huolen kanssa onko lapsesi enää hengissä huomenna.

Sympaattiset persoonat voivat yrittää ymmärtää, mutta eivät voi silti täysin käsittää.

Tietämättömät menevät neuvomaan toisiaan ilman että heiltä on mitään kysytty. Ja vain idiootit arvostelevat muita, joiden elämää luulevat tuntevansa paremmin.

Mutta älä suutu idiooteille. Hymyile vaan ja totea, että ei elämä ole noin yksinkertaista, ehkäpä sinäkin jonakin päivänä ymmärrät paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän toki että aina ei ole helppoa ja lapsia/vauvoja on erilaisia, toiset vaativat enemmän huomiota. Mutta aloittaja vaikuttaa silti hyvin katkeralta ja "seliseli" -ihmiseltä. Kaikkeen löytyy aina selitys.

Mulla oli ensimmäinen lapsi helppo, yhdellä tai kahdella yösyötöllä pärjättiin, nukkui pitkiä päikkäreitä ja oli muutenkin ihan päivänsäde. Nautin vauva-arjesta ja kotona olosta. Kävin kahvittelemassa kavereiden kanssa ja käytiin kaverin kanssa vaunulenkeillä monta kertaa viikossa. Ehdin tehdä kotityöt ja ollakkin vaan. Jos totta puhutaan niin aika kävi usein vähän pitkäksi. Mies aloitti juuri yrityksen kun vauva syntyi joten oli yleensä kuutena päivänä viikossa hommissa kellon ympäri eli kotihommat "kaatui" luonnollisesti mun harteille.

Toinen lapsi olikin sitten ihan erilainen. Herkkämahainen ja itkuinen. Ravattiin eka vuosi jatkuvasti lääkärissä ja olin huolesta sekaisin. Nukuin todella huonosti. Silti se mikä sai minut jaksamaan oli juurikin liikunta. Pidin rutiineista kiinni; jos en päässyt molempien kanssa vaunulenkille niin lähdin vanhemman kanssa kun isä tuli kotiin. Viikonloppuisin kävin yksin uimassa ja uimahallin kuntosalilla. Treenin jälkeen saunaan hiljaisuuteen istumaan. Mietin monesti, että jos en liikkuisi niin voisin ihan hemmetin huonosti. Treeni ei ollut mitään rääkkiä vaan antoi energiaa ja endorfiinit antoi hyvää oloa mustiinkin hetkiin. Jaksoin sen avulla.

Eli vaikka tässä nyt oli paljon muutakin niin siinä on hyvin vahva pointti kun äitejä kannustetaan liikkumaan. Itse olisin ollut sekä henkisesti ja fyysisesti aivan loppu ilman happihyppelyitä metsässä ja niitä omia hetkiä uimahallilla. Vauva-arjenkin keskellä on muistettava olla välillä "itsekäs" koska silloin on parempi äiti, puoliso ja ihminen.

Mullakin olisi ollut toisen vauvan kanssa antaa vaikka sata tekosyytä miksi en voi pitää huolta itsestäni. Syitä löytyy aina. Niillä kaivaa kuitenkin vaan kuoppaa itselleen. Älä ole tilanteessa uhriutuja.

Sori vähän OT.

Nyt nuorimmainen täyttää ensi kuussa neljä. Allergioita on paljon ja niiden kanssa ollaan opeteltu elämään. Nukkuminen on edelleen hankalaa (ts. lapsi ei juurikaan nuku). Nyt vaan sormet ristissä että ei tule mitään enempää. Jos tulee niin siihenkin sitten on vaan sopeuduttava.

Ja tämä mamma osallistuu elämänsä ensimmäiselle maratonille ensi kesänä! Mikä vaan on nähtävästi mahdollista jos vaan tarpeeksi kovaa yrittää :)

Sulla varmaan on hyvä tukiverkko ja lastenhoitajan saat sormia napsauttamalla paikalle?

Monikin yrittää ja vaikka mitä ilman tukiverkkoja ja lastenhoitajia

Lapsettomat ovatkin parhaita kasvattajia. Mikseivät he sitten tarjoa apua perheille vapaaehtoistyönä?

Vierailija kirjoitti:

Tässä lista mitä ette ota huomioon kun arvostelette äitejä;

- Et ehdi tekemään mitään kotityötä loppuun saakka.

- Talvella lenkkeily on perseestä, varsinkin kaikki se pukeminen, sama pätee kauppareissuihinkin. Vihaan talvea.

- Suihkuun et pääse/ehdi, illallakaan. Ja jos ehditkin, niin et ehdi kun kastautua kun jo vaaditaan äitiä paikalle.

- Et saa syötyä ruokaasi loppuun, ikinä.

- Juuri kun olet pääsemässä seksipuuhiin miehesi kanssa, sekin keskeytyy, jopa viisi kertaa ja alkaa jo mennä todella huonon komedian puolelle koko touhu.

- Unirytmi? Mikä edes on unirytmi?

- Miehellesi myyjättäret ovat yliystävällisiä, sinua katsotaan kuin halpaa makkaraa.

- Tuntuu että haiset koko ajan puklulle ja hielle

- Et kuule enää kuten ennen koska vauvan huuto on tehnyt sinusta puolikuuron.

- Univajeen takia et muista puoliakaan mitä piti tehdä tai kaupasta ostaa.

- Vessassa et ehdi rauhassa käydä ilman että äitiä kaivataan paikalle.

- Turha kuvitellakaan tekeväsi kotitreeniä päiväuniaikaan, varsinkaan kun vauva suostuu nukkumaan 5 min ilman äitiä.

Ehkä unohdin jotain.....

Niin, kannattiko  se lisääntyminen. Eipä kannattanut.

yhden äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä lista mitä ette ota huomioon kun arvostelette äitejä;

- Et ehdi tekemään mitään kotityötä loppuun saakka.

- Talvella lenkkeily on perseestä, varsinkin kaikki se pukeminen, sama pätee kauppareissuihinkin. Vihaan talvea.

- Suihkuun et pääse/ehdi, illallakaan. Ja jos ehditkin, niin et ehdi kun kastautua kun jo vaaditaan äitiä paikalle.

- Et saa syötyä ruokaasi loppuun, ikinä.

- Juuri kun olet pääsemässä seksipuuhiin miehesi kanssa, sekin keskeytyy, jopa viisi kertaa ja alkaa jo mennä todella huonon komedian puolelle koko touhu.

- Unirytmi? Mikä edes on unirytmi?

- Miehellesi myyjättäret ovat yliystävällisiä, sinua katsotaan kuin halpaa makkaraa.

- Tuntuu että haiset koko ajan puklulle ja hielle

- Et kuule enää kuten ennen koska vauvan huuto on tehnyt sinusta puolikuuron.

- Univajeen takia et muista puoliakaan mitä piti tehdä tai kaupasta ostaa.

- Vessassa et ehdi rauhassa käydä ilman että äitiä kaivataan paikalle.

- Turha kuvitellakaan tekeväsi kotitreeniä päiväuniaikaan, varsinkaan kun vauva suostuu nukkumaan 5 min ilman äitiä.

Ehkä unohdin jotain.....

Niin, kannattiko  se lisääntyminen. Eipä kannattanut.

yhden äiti

Yritätkö, "yhden äiti", sanoa, että aloittajan lapset ovat vauvoja koko elämänsä? Vai mikä viestisi pointti oli?

Miten fitnessmuijat liittyvät tähän? Kuullosti jotenkin kateelliselta vuodatukselta.

t. 31-vuotias äiti. en ole fitnessmuija.

Ei. En ole kateellinen tai katkera.

Kirjoitin mitä äitiys voi olla.

Eihän se kaikilla samanlaista ole, vai onko?

Jos mies kirjoittaisi vastaavasti pilke silmäkulmassakaan, sille naurettaisiin.

Nyt tein tämän aloituksen kahden teinin ja 1 kkn ikäisen vauvan äitinä, niin johan pomppasi kaikki minut tuomitsemaan.

Juu. En selittele enkä kaunistele mitään, ei minua ole kasvatettu asioita kaunistelemaan, meillä puhutaan suoraan ja kaunistelematta.

Meidän arki nyt vain menee näin eikä kuten elokuvissa tai kuten ehkä monella supermammalla. Tämä on mulle arkipäivää. Uskokaa tai älkää.

Ensimmäisen lapsen olen saanut 18 veenä ja toisen ollessani 19. Kävin tuolloin amiksen loppuun ja valmistuin. Myöhemmin opiskelin toisenkin ammatin. Nyt minulla tämä iltatähti tässä. Niin ja oikeissa töissäkin olen ollut, monellakin alalla. Kun ajattelen asioita 13 vuotta taaksepäin, kaksi ensimmäistä olivat helppoja, tämä kolmas ei ole kovinkaan helppo tapaus.

Olen 32 vuotias nyt. 2 teiniä ja vauva.

Mammoilta puuttuu huumorintaju ja sarkasmin taju.

Ap

Jotkut ottivat tosissaan aloituksen ja kateuskorttia vedettiin esiin xD

Voi av-mammat teitä :D

Todellakin. Välillä tuntuu ettei edes vessaan kerkeä. Tai kun juuri kun saat ruokasi valmiiksi ja olet aikeissa syödä niin eikös se keskeydy kun on vauvalla nälkä tai soosit pöksyissä.

Mites on mammat? Aivan rehellisesti nyt mammat.

Onko teidän elämä todellakin noin seesteistä ja helppoa kuin annatte ymmärtää kommenteistanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä lista mitä ette ota huomioon kun arvostelette äitejä;

- Et ehdi tekemään mitään kotityötä loppuun saakka.

- Talvella lenkkeily on perseestä, varsinkin kaikki se pukeminen, sama pätee kauppareissuihinkin. Vihaan talvea.

- Suihkuun et pääse/ehdi, illallakaan. Ja jos ehditkin, niin et ehdi kun kastautua kun jo vaaditaan äitiä paikalle.

- Et saa syötyä ruokaasi loppuun, ikinä.

- Juuri kun olet pääsemässä seksipuuhiin miehesi kanssa, sekin keskeytyy, jopa viisi kertaa ja alkaa jo mennä todella huonon komedian puolelle koko touhu.

- Unirytmi? Mikä edes on unirytmi?

- Miehellesi myyjättäret ovat yliystävällisiä, sinua katsotaan kuin halpaa makkaraa.

- Tuntuu että haiset koko ajan puklulle ja hielle

- Et kuule enää kuten ennen koska vauvan huuto on tehnyt sinusta puolikuuron.

- Univajeen takia et muista puoliakaan mitä piti tehdä tai kaupasta ostaa.

- Vessassa et ehdi rauhassa käydä ilman että äitiä kaivataan paikalle.

- Turha kuvitellakaan tekeväsi kotitreeniä päiväuniaikaan, varsinkaan kun vauva suostuu nukkumaan 5 min ilman äitiä.

Ehkä unohdin jotain.....

Niin, kannattiko  se lisääntyminen. Eipä kannattanut.

yhden äiti

Tässä yksi hölmöimmistä ihmistyypeistä, näsäilevä jälkiviisastelija.

Ennustaminen ei ole mahdollista ja kaikkeen ei voi varautua. Silti on kuvottava ihmistyyppi nämä jotka tietämättömyyttään menee lällättämään toiselle. Netissä anonyyminä on varmaan kiva kun saa käyttäytyä lapsellisesti, naamatusten olisit hyvin hiljaa.

Kahden äiti.

Ap välittää liikaa mitä muut ajattelee. Keskity olennaisiin asioihin, ja jos siinä sivussa onnistuu kiinteytys niin hienoa. Mutta jos ei onnistu, niin maailma ei todellakaan siihen kaadu. Sitten kun lapsi vähän kasvaa, niin aikaa ja mahdollisuuksia on taas eri tavalla.

Kuka pakotti äkistämään sen lapsen? Älä kitise, olet itse valintasi tehnyt.