Vaimon/naisten osallistuminen remonttiin?

Meillä minä suunnittelen ja remontoin. Meillä on talo vuodelta 1951. Ammatiltani olen tutkija, mutta silti olen parempi remppahommissa kuin mies, jolla on peukalo keskellä kämmentä ja jolla menee hermo saman tien ensimmäisen ongelman ilmetessä.

Me rakennettiin talo, ja minä toki olin auttamassa ja laitoin kaikki lattiat ja myös katot tein itse, sekä kaikki seinäpinnat.

Laatotuksen toki mieheni teki koska on parempi siinä.

Mulla pysyy työkalut käsissä ja en ole muutenkaan "käsi" juuri missään.:)

Hyvä te :) Minä otan aina tyttäreni 8v mukaan remontteihin ja niiden suunnitteluun. Hän on ihan innoissaan kun saa tehdä ja oppia uutta. Osaa käyttää akkuporakonettakin :) Pysyypähän työkalut kädessä aikuisena ja oppii luovuutta.

T. Ap

Juu, kyllä meitä löytyy. Itselläni on ihan täysin eri alan akateeminen koulutus, mutta työkalut pysyvät käsissä ihan yhtä lailla. Olen oppinut jo pienenä kotona ruuvaamaan ja naulaamaan. Meillä vanhaa taloa olen pääasiassa rempannut minä, oli sitten kyseessä paperitapettien laittaminen tai kylpyhuoneen laatoitus kosteussulkuja myöten. Kph-rempassa oli toki asiantuntija-apuna sukulainen, joka neuvoi, mitä tehdään, mutta fyysisesti tein työt itse, ja opin samalla, miten mikäkin työvaihe tehdään. Osaan sitten seuraavalla kerralla itse.

Katolle en kiipeä, pelkään korkeita paikkoja, se on oma rajoitukseni. Tosin sitten taas voin lyödä lattialankkuja paikoilleen, työstää ovia ja ikkunoita tai maalata ulkona. Jos itse alan suunnitella jonkin kohdan remppaamista tai korjaamista, niin omatoimisesti ryhdyn hommaan.

Minusta olisi rasittavaa olla riippuvainen toisesta ihmisestä jonkin pienenkin korjaamisen suhteen, joten monta asiaa olen opetellut ihan itse alusta alkaen.

Meillä ihan hoituu hitsauksista lähtien aika moni asia naisvoimin :)

Kokemukseni mukaan naiset osallistuvat kiukuttelemalla remontin aikana ja postaamalla kuvia someen remontin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä te :) Minä otan aina tyttäreni 8v mukaan remontteihin ja niiden suunnitteluun. Hän on ihan innoissaan kun saa tehdä ja oppia uutta. Osaa käyttää akkuporakonettakin :) Pysyypähän työkalut kädessä aikuisena ja oppii luovuutta.

T. Ap

Hei, ihan mahtavaa! Hienoa kuulla, että tytär on otettu mukaan. Ikävämpää olisi sellainen 'ei susta ole siihen'- tai 'ei tämä ole tyttöjen hommaa' -ajattelumalli. Tekemällä sitä oppii, mitenkäs muuten. Ja kun on aikuinen siinä vierellä neuvomassa ja tarkkailmassa, niin voi antaa juuri sellaisia töitä tehtäviksi, jotka ovat ikään ja voimiin nähden sopivia eivätkä liian vaarallisia. Siinä oppii myös sitä varovaisuutta myös ja tietää, mitä varoa ja milloin, toki.

Hänestä varmasti kasvaa itsenäinen nainen, joka ei jää sormi suuhun ihmetttelemään ongelmien eteen, ja uskaltaa itsekin ainakin yrittää tehdä.  Meillä opetettiin kotona samaan tyyliin, aina sai tulla mukaan ja opetella itse, miten hommat sujuvat.

t. 4.

Mulla on niin peukalo keskellä kämmentä, että parempi olla osallistumatta. Toki voin tehdä vähemmän taitoa vaativia juttuja (suojaaminen, purkaminen, maalaaminen, rappaaminen), mutta paskaahan siitä tulisi, jos ryhtyisin timpuriksi. Mieheni taas on näppärä. 

Jos haluaa ostaa vanhan talon, niin sitä vähän niin kuin sitoutuu siihen, että sitä remonttia pitää tehdä. Eli eiköhän miehellenikin ole ollut selvää, että paljon pitää tehdä.

Olemme olleet tosi pitkään naimisissa ja aika paljon tässä vuosien varrella on tehty remonttia ja rakennettukin. Minä vaimona olen auttanut miestäni monessa paikassa, vaikka en osaa käyttää työkaluja enkä tehdä mitään vaativia töitä rakennuspuolella.

Työnjako meidän perheessämme on se, että minä teen oman ansiotyöni ja kaikki kotityöt. Mies tekee remonttia ja jos sitä ei ole, ei tee mitään. Hän on siis jo eläkkeellä. Ei tämäkään minusta oikein ole.

Miten aloittajalla mahtaa olla, käykö vaimo töissä, jaatteko kotitöitä ja lastenhoitoa - no sitä ilmeisesti kun sanot, että otat lapsen mukaan rakennukselle.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että mies ei vain millään näe eikä ymmärrä, miten paljon kotona on tekemistä, kuinka paljon lapset tai omat vanhat vanhemmat työllistävät. Siinä mielessä olisikin oikein hyvä ajatus vaihtaa osia joksikin aikaa.

Meillä vaimo ei osallistu eikä vaivaudu edes harjoittelemaan, mutta on kyllä heti sanomassa jos on tullut pikku moka jota ei edes huomaa. Toiseksi hän kehuu kavereille ja naapureille kuinka me yhdessä tehtiin kaikki vaikka hän ei laittanut tikkua ristiin asian suhteen. Ehkä ojensi yhden ruuvin pöydältä :D Jos mainitsen asiasta, kilahtaa täysin. Hah :D

Mulla mies on rakennusmies, joten minua parempi kaikessa rakentamiseen liittyvässä. En kuitenkaan ole koskaan tainnut pyytää häneltä mitään remontin tekoa, ennemmin niin että mies itse keksii niitä kohteita myös kotona. Olen sitten "apumiehenä " ja samalla opin uusia taitoja.

Nyrkki kipeenä tälläkin hetkellä laminaatin hakkaamisesta. Meillä tekee se kummalla on enemmän aikaa ja nyt se satuin olemaan minä. Yhdessä suunnitellaan ja toteutetaan toki myös.

Itse teen tapetoinnit ja maalaukset ja niihin liittyvät listojen kiinnitykset ym. pintarempat. Ja koska tiedän kuinka stressaavaa hommaa remontointi on kaikkine siivouksine ja järjestelyineen, en "pakota" miestä mihinkään, korkeintaan vihjaan että uus lattia ois kiva. Olen nyt vihjannut sitä monta vuotta, tapahtunee (?) sitten joskus kun aika on. Itse en sitä kyllä osaa tehdä. Remontointihan käy työstä työpäivän päälle (ainakin fyysisessä työssä oleville), joten on kohtuutonta vaatia toista tekemään työtä yötä päivää. Kyllä siinä pitää sitten ymmärtää ittekkin jelppiä kaikin tavoin. Millähän vertaukselle arvon vaimot tämän ymmärtäisivät...

Vastaus ap:lta nro 9:lle.

Kyllä käy vaimo töissä. Käyn myös itsekkin. Hoidan meidän taloudessa n. 70% siivouksesta, lasten hoidosta, ruoan laitosta, harrastuksiin kuskaamisista ja tiedän mitä se vaatii. Olen sellainen että tarun toimeen, teen enkä.mutise ja pidän asiat yksinkertaisina. Kun korjaa heti omat ja muidenkin jäjlet, pysyy talo järjestyksessä eikä tarvi kokoajan olla siivoamassa. Lapset saa sotkea ja leikkiä, mutta olen opettanut myös siivoamaan jälkiänsä. Tässä ketjussa ei ollut kyse moittia etteikö kodin muissa töissä olisi hommaa. Kyse oli siitä että miten naiset osallistuvat näihin remontteihin. Usein myös miehellä ei ole mitään kokemusta remonteista sen enempää kuin naisellakaan. Siksi molemmat yhtälailla voi osallistua ja opetella niiden tekemistä varsinkin jos itse haluaa asioiden tapahtuvan.

Ideoin tarpeen mukaan, jos on remontoitavaa/ rakennettavaa. Oletusarvo on avaimet-käteen tai muu ostopalvelu. Ja suotavaa, ettei mies väkisin halua tehdä jotain, ellei ole ammattitaitoa ko. hommaan. 

N44

Isäni pisti minut maalushommiin jo varhaisteininä ja olin maatilan raksaprojekteissa usein mukana tekemässä jotain pientä. Anoppini on myös käsistään kätevä ihminen ja hoitanut heillä pintaremontit aina joten miehenikin on tottunut siihen että nainen remontoi :D Minä hoidan meillä pintaremontit, viime vuonna tuli maalattua parin huoneen seinät, asennettua vinyylikorkkilattia ja listoitettua remontin alla olleet huoneet. Tällä kertaa laitoin listat alusta loppuun itse, edellisellä kerralla anoppi avusti. Tapetoida en osaa vielä, mutta senkin aion opetella tulevaisuudessa. Koulutukseltani olen amk-insinööri, en rakennusalalta kuitenkaan. Talon tekninen puoli kiinnostaa myös, vaikka en mitään suurempaa osaakaan tehdä.

Minä suunnittelin ja tein itsekseni n. 70% meidän pihasaunasta.

Asensin alakertaan laminaatit.

Rappasin keittiön seinät, laatoitin lattiat ja maalasin kaapistot. Mies tosin purki vanhat laatat pois kun halusi.

Rakensin vajan.

Suunnittelen ja rakentelen kierrätysmateriaaleista huonekaluja (esim. keittiön työtaso ja alakaapit, ruokapöytä ja penkit, pihalle tuolit ja pöytä, kahvipöytiä pari kpl, sänkyjä jne.)

Mieskin tykkää tehdä ja auttaa, mutta minusta on kiva puuhata itsekseni kun ehdin paremmin.

Teen itse kyllä kaikki maalaamiset, olen asentanut pyykkikoneet ja tiskikoneet itse ja ilmannut patterit.

Osaan kitata ja rakentaa ikean huonekalut, vaihtaa autosta sytytystulpat ja renkaat jne. Miehet on olleet niin saamattomia ja osaamattomia että on ollut pakko tehdä itse. Ei tule mieleenkään että pyytäisin muuta miestä tekemään kuin alan ammattilaisen, jos en itse osaa.

Nuorempana tykkäsin tehdä ja teinkin remontti- ja rakennushommia. Kävin auttamassa kavereidenkin talonrakennustalkoissa.

Sitten aloin saamaan outoja oireita ja minulla diagnosoitiin ms-tauti.

Enää en paljon pysty tekemään. Lähinnä jotain maalaamista, tapetointia ja laatoitusta pystyn tekemään, mutta en niitäkään mitään isompia urakoita.

Kyllä ne remontit on jääneet enemmän miehen vastuulle. Mun osaksi jää toimia konsulttiapuna. Mies usein kysyy miten joku asia kannattaa tehdä, sillä osaan keksiä helposti toteutettavia ratkaisuja. Mies on huomannut pääsevänsä helpommalla kun kysyy neuvoa ennen kuin alkaa tekemään.

Kovasti en kehtaa pyytää tekemään tekemään rempnttiprojekteja. Muutenkin tuntuu pöljältä pyytää tekemään oikein mitään juttuja vain koska ei itse pysty.

Ammatiltani olen kuvittaja, mutta olen opiskellut myös sähkötekniikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus ap:lta nro 9:lle.

Kyllä käy vaimo töissä. Käyn myös itsekkin. Hoidan meidän taloudessa n. 70% siivouksesta, lasten hoidosta, ruoan laitosta, harrastuksiin kuskaamisista ja tiedän mitä se vaatii. Olen sellainen että tarun toimeen, teen enkä.mutise ja pidän asiat yksinkertaisina. Kun korjaa heti omat ja muidenkin jäjlet, pysyy talo järjestyksessä eikä tarvi kokoajan olla siivoamassa. Lapset saa sotkea ja leikkiä, mutta olen opettanut myös siivoamaan jälkiänsä. Tässä ketjussa ei ollut kyse moittia etteikö kodin muissa töissä olisi hommaa. Kyse oli siitä että miten naiset osallistuvat näihin remontteihin. Usein myös miehellä ei ole mitään kokemusta remonteista sen enempää kuin naisellakaan. Siksi molemmat yhtälailla voi osallistua ja opetella niiden tekemistä varsinkin jos itse haluaa asioiden tapahtuvan.

Nyt on pakko sanoa, että  oletpa harvinaislaatuisen kuuloinen mies, rehti ja tekevä. Kiva kuulla tällaisista tapauksista useamminkin. Keksisitköhän jonkin keinon, millä saisit vaimosi osallistumaan enemmän niihin haluamiinsa/suunnittelemiinsa remontteihin? Vaikka että tekisi osan töistä niin, että opastaisit vierellä eli siis tekisitte yhdessä.  Tai jospa hän löytäisi jostain suunnitelmastaan sellaisen osuuden, joka kiinnostaisi, niin siitä voisi olla hyvä päästä alkuun? On vähän tylsää, jos toinen aina vain suunnittelee ja odottaa valmista, joten olisi sinunkin kannaltasi kiva, jos saisi jotenkin aktivoitua vaimonkin itse tekemisvaiheeseen osalliseksi.

Joidenkin on vaikea ryhtyä siihen tekemiseen, jos vähänkään epäilee omaa osaamistaan tai vaikkapa epäröi tai häpeääkin sitä, ettei itse osaa. Voisiko kyse olla siitä hänen kohdallaan varsinkin, jos sinä teistä olet se kätevämpi käsistäsi? Siinä tilanteessa voisi kannustuskin auttaa. Ei heti tarvitse olla seppä joka asiassa ja osata kaikki välittömästi, vaan sitä vain pitää opetella.