Kuinkakohan usein haluton osapuoli parisuhteessa tajuaa, miten pahalta halukkaamasta tuntuu?

Kyllä se monesti varmasti tajuaa sen ja kokee asiasta huonoa omaatuntoa. Mutta mietipä omalle kohdalle kumppania, joka velvoittaa sinut tekemään asioita, joita et tahdo. Kyllä se vessan peseminen kaksi kertaa päivässä alkaa inhottaa jos joudut tekemään sen vain siksi, että kumppanisi niin haluaa. Tai että sun pitää tehdä x-hyppyjä joka ilta, koska niin pitää tehdä.

Käsi pystyyn kuinka moni on ihan fine sen asian kanssa kun puoliso lähtee suhteesta jossa sinä et halua seksiä?

Vai tuleeko sinusta katkera marttyyri kun puoliso aloittaa uuden suhteen jossa saa seksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon itsekkyysjutun voisi kääntää toisinpäin, varsinkin kun se halukkaampi varsin usein on tavalla tai toisella aiheuttanut toisen osapuolen haluttomuuden.

Perusteleppa vähän. Jos _sinulla_ on ongelma/ominaisuus, miksi se olisi lähtökohtaisesti jonkun toisen vika? Oletko samaa mieltä jos mies on väkivaltainen tai juoppo, "usein se on toisen osapuolen aiheuttamaa"?

Usein sen haluttomuus helposti syvenee sillä että painostetaan seksiin vaikka ei itse tahdo.

Ihan sama, ei mua sellaisen tuntemukset hetkauta. Exä oli kyllä ihan naurettava. Ei, ei ikinä painostanut eikä vongannut, pari kertaa yritti lämmitellä mutta oppi ettei kannata. Mutta niin, hän oli typerä. Jätti mut koska "en halua elää selibaatissa parhaita vuosiani, enkä halua pettää"

Eli häntä niiiiin häiritsi etten tahtonut eikä voinut sitten ajatella muulla kuin alapäällään joten lähti kävelemään ennenkuin alkaisi pettää. Jos olisi tosin pettänyt, olisin jättänyt itse.

Kukaan ole noin riippuvainen seksistä.

Mielestäni seksi kuuluu suhteeseen. Halut eivät aina ole kohdallaan ja se on ymmärrettävää. Herääkin ajatus, jos suhteen alussa on seksiä (hyvää sellaista) paljon niin mihin halut katoavat? Voiko luonteella olla osaa toisen haluttomuuteen, onko seksiin kyllästytty, onko mahdollista että seksuaalihalut ovatkin muuttuneet toisella. Mielestäni hyvin perusteltu haluttomuus suhteessa on ok mutta mikä taas on toisesta hyvin perusteltu tai ei. Seksittömässä suhteessa turhautuu ja osittain lamaantuu. Saattaa tulla semmoinen olo että seurustelun sijaan asuu toisen kanssa ikäänkuin kämppiksinä. Jos toisen haluttomuus haittaa , siitä on puhuttu mutta muutosta kummaltakaan suunnalta ei tule niin syytä harkita tarkkaan haluaako seksittömässä suhteessa olla. 

Itse ilmaisen syvimpiä tunteitani toista kohtaan hellyydellä, hyväilyllä ja seksillä. Jos seksi ei toimi tai sitä ei ole keskustelen asiasta kumppanin kanssa. Jos muutosta ei näy , eikä halut enää kohtaa kumppania kohtaa niin elän mielummin onnellisena yksin ja toteutan itseäni kuten parhaaksi näen , KUIN elän suhteessa jossa olen onneton. 

Minun eksäni ei mihinkään ollut lähdössä, vaan olisi kyllä jatkanut painostusta vaikka maailman tappiin, kun muu palvelu pelasi. Itse sain sen jättää ahdistuneena syyllistämisestä ja painostamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tuollainen parisuhde missä toinen yksipuolisesti päättää ettei suhteessa ole enää seksiä niin toisella osapuolella on oikeus hakea sitä muualta tai lähteä suhteesta.

Ja tällä haluttomia ei ole mitään oikeutta valittaa asiasta. Jos ei itse halua niin ei voi toisen puolesta päättää ettei toinenkaan saa. Itse ei tarvitse vastoin tahtoa antaa, mutta silloin toinen on vapaa hakemaan muualta.

Kenellä tahansa on oikeus lähteä suhteesta, jos siitä ei saa sitä mitä haluaa. Sen sijaan oikeutta mennä vieraisiin ei ole kenelläkään, kuten ei oikeutta seksiinkään. Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta?

Minkä luvan vieraisiin meno muka tarvitsee? Teoriassa kai on aviorikos olemassa, mutta onko ketään koskaan tuomittu? Entä sellainen henkinen väkivalta ja kiusaaminen kuin pihtaaminen suhteessa? Ja siihen vielä kielto toisenkin olla ilman seksiä? Se on OK?

Vierailija kirjoitti:

Halukkaat tuntuvat kuvittelevan haluttomuuden vallankäyttönä. Mutta jos ei missään mikään värähdä, paikat on kuivat jne., niin tosi vastenmielistä lähteä antamaan vain toiselle mieliksi. Haluttomuuskin on kokonaisvaltaista. Mikään ei kiihota, eikä edes masturbointi kiinnosta.

Mä en anna mun miehelle seksiä ennenkuin se on tehnyt mitä pyydän. Ja sen pitää tehdä se oikein. En oo antanu mun miehelle vuoteen, rakastajani on saanut hänenkin edestään. :)

Ja joo, jos mun mies pettää niin kävelkööt.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama, ei mua sellaisen tuntemukset hetkauta. Exä oli kyllä ihan naurettava. Ei, ei ikinä painostanut eikä vongannut, pari kertaa yritti lämmitellä mutta oppi ettei kannata. Mutta niin, hän oli typerä. Jätti mut koska "en halua elää selibaatissa parhaita vuosiani, enkä halua pettää"

Eli häntä niiiiin häiritsi etten tahtonut eikä voinut sitten ajatella muulla kuin alapäällään joten lähti kävelemään ennenkuin alkaisi pettää. Jos olisi tosin pettänyt, olisin jättänyt itse.

Kukaan ole noin riippuvainen seksistä.

Okei? En mäkään olen"riippuvainen seksistä" mutta kyllä mä siitä pidän ja haluan sitä. Onneks meillä on molemmat osapuolet aktiivisia. Molemmat tekee aloitteen ja seksiä saattaa olla Päivittäin. Kertaakaan ei ole tarvinnut vongata kuten edellisissä suhteissa jotka todellakin päättyi tuohon seksittömyyteen. Ja nämä pihtari olivat miehiä joille kerta kuussa olis ollut fine. Mulle ei.

Minusta ei ole parisuhteeseen jossa mun haluja ja tarpeita ei huomioida koska toinen ei halua. En mäkään ole innosta piukeena menkkojen aikaan yhdyntään mutta suuseksistä tykkään ja se on miehelle OK menkkojen aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon itsekkyysjutun voisi kääntää toisinpäin, varsinkin kun se halukkaampi varsin usein on tavalla tai toisella aiheuttanut toisen osapuolen haluttomuuden.

Perusteleppa vähän. Jos _sinulla_ on ongelma/ominaisuus, miksi se olisi lähtökohtaisesti jonkun toisen vika? Oletko samaa mieltä jos mies on väkivaltainen tai juoppo, "usein se on toisen osapuolen aiheuttamaa"?

Usein sen haluttomuus helposti syvenee sillä että painostetaan seksiin vaikka ei itse tahdo.

Miljoonasti on nähty ja kuultu, ettei se naisen halu sieltä koskaan nousekaan jos ei vähän käärmettä pesässä uita. Katsos kun siihen liittyy vielä se, että mies ei halua ja huomioi naistaan jos kerran seksin ehdottelu on väärin. Sehän kuivattaa naisen lopullisesti. "Mies on sika-impo kun ei edes halua mua"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tuollainen parisuhde missä toinen yksipuolisesti päättää ettei suhteessa ole enää seksiä niin toisella osapuolella on oikeus hakea sitä muualta tai lähteä suhteesta.

Ja tällä haluttomia ei ole mitään oikeutta valittaa asiasta. Jos ei itse halua niin ei voi toisen puolesta päättää ettei toinenkaan saa. Itse ei tarvitse vastoin tahtoa antaa, mutta silloin toinen on vapaa hakemaan muualta.

Kenellä tahansa on oikeus lähteä suhteesta, jos siitä ei saa sitä mitä haluaa. Sen sijaan oikeutta mennä vieraisiin ei ole kenelläkään, kuten ei oikeutta seksiinkään. Mikä tässä on niin vaikeaa tajuta?

Minkä luvan vieraisiin meno muka tarvitsee? Teoriassa kai on aviorikos olemassa, mutta onko ketään koskaan tuomittu? Entä sellainen henkinen väkivalta ja kiusaaminen kuin pihtaaminen suhteessa? Ja siihen vielä kielto toisenkin olla ilman seksiä? Se on OK?

Mikä muu kertoo paremmin kuin pettäminen ettei todella vältä siitä toisesta ja miksi olla suhteessa sellaisen kanssa josta ei välitä.

Vieläkään kenelläkään ei ole mitään symtymäoikeutta seksiin mutta oikeus on valita se kenen kanssa on suhteessa.

Halut on kirjoitti:

Ainakin silloin tajuaa jos roolit jostain syystä kääntyy päinvastoin. Itse olin se haluttomampi osapuoli pikkulapsivuosina. Yritin kyllä selittää etten väsymykseltäni yksinkertaisesti jaksa iltamyöhään touhuilla ja toisaalta lähestymistapakin voisi olla toisenlainen... silloin se oli lähinnä sitä että mies ilmaisi oman halukkuutensa ja rutisti takapuolesta. Tämä taas lähinnä ärsytti itseäni, ei suinkaan sytyttänyt. Koskaan ei muuttanut tätä toimintatapaansa vaikka rautalangasta yritin vääntää - olen päivät pienten tarvitsevien lasten kanssa = en ajattele seksiä. Jotta syttyisin seksipuuhiin, tarvitsisin hieman lämmittelyä ja aikaa. Hyväilyjä ja viettelyä. Pientä vaivannäköäkin ehkä. No, se oli puutteessa olevalta mieheltä ilmeisesti liikaa pyydetty siinä kohtaa.

Nyt kun lapset ovat isompia ja seksi taas maistuisi minullekin, mies on ilmeisesti tottunut seksin vähyyteen eikä tee mieli usein tai ei ainakaan vehkeet toimi kunnolla.

Nyt tiedän miltä miehestäni on tuntunut. Toivottavasti tästä vielä löydetään toisemme ja joku balanssi tähänkin asiaan.

No nythän sinä voit sitten antaa miehellesi sitä aikaa ja nähdä vaivaa ja lämmitellä. Älä vain sorru painostamiseen, pettämisestä puhumattakaan.

Mä en ymmärrä miksei haluton nainen voi vaan miestä miellyttääkseen kerran viikossa vaikka avata haarat ja antaa miehen nussia pussit tyhjäksi? Näin se mies ei käy vieraissa, pysyy tyytyväisenä ja saattaa pysyä suhteessa muutenkin.

Haluttomaan mieheen tämä ei tietenkään toimi ellei jörpökkä nouse.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama, ei mua sellaisen tuntemukset hetkauta. Exä oli kyllä ihan naurettava. Ei, ei ikinä painostanut eikä vongannut, pari kertaa yritti lämmitellä mutta oppi ettei kannata. Mutta niin, hän oli typerä. Jätti mut koska "en halua elää selibaatissa parhaita vuosiani, enkä halua pettää"

Eli häntä niiiiin häiritsi etten tahtonut eikä voinut sitten ajatella muulla kuin alapäällään joten lähti kävelemään ennenkuin alkaisi pettää. Jos olisi tosin pettänyt, olisin jättänyt itse.

Kukaan ole noin riippuvainen seksistä.

Höpöhöpö.

Sinun on paras pysyä sinkkuna tai etsiä kaltaisesi.

Seksi on hyvin monelle tärkeä osa elämää eikä siinä ole mitään häpeämistä tms.

Totta kai moni mieluummin etsii halukkaan kumppanin haluttoman sijaan.

Eihän se mukava tilanne ole kummallekaan mutta jos alun runsaasta seksistä päädytään seksittömyyteen , saattaa halukas tuntea itsensä petetyksikin.

Varsinkin jos toinen ei edes yritä hoitaa asiaa mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon itsekkyysjutun voisi kääntää toisinpäin, varsinkin kun se halukkaampi varsin usein on tavalla tai toisella aiheuttanut toisen osapuolen haluttomuuden.

Perusteleppa vähän. Jos _sinulla_ on ongelma/ominaisuus, miksi se olisi lähtökohtaisesti jonkun toisen vika? Oletko samaa mieltä jos mies on väkivaltainen tai juoppo, "usein se on toisen osapuolen aiheuttamaa"?

Usein sen haluttomuus helposti syvenee sillä että painostetaan seksiin vaikka ei itse tahdo.

Miljoonasti on nähty ja kuultu, ettei se naisen halu sieltä koskaan nousekaan jos ei vähän käärmettä pesässä uita. Katsos kun siihen liittyy vielä se, että mies ei halua ja huomioi naistaan jos kerran seksin ehdottelu on väärin. Sehän kuivattaa naisen lopullisesti. "Mies on sika-impo kun ei edes halua mua"

Jos lähtökohta on että seksin ehdottelu on ainut tapa huomioida toista niin siinä juuri helposti päästään tuohon haluttomuuden syvenemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksei haluton nainen voi vaan miestä miellyttääkseen kerran viikossa vaikka avata haarat ja antaa miehen nussia pussit tyhjäksi? Näin se mies ei käy vieraissa, pysyy tyytyväisenä ja saattaa pysyä suhteessa muutenkin.

Haluttomaan mieheen tämä ei tietenkään toimi ellei jörpökkä nouse.

Jos toinen on valmis käymään vieraissa on suhde jo henkisellä puolella ohi eli voi suoraan erota.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin useammin kuin se toinen osapuoli ymmärtää sen haluttoman pahaa mieltä. Siellä haluttomalla on haluttomuuteensa painava ja uuvuttava syy ja sen lisäksi vielä jatkuva syyllisyys siitä haluttomuudestaan. 

Aika yksipuolinen näkemys. On sillä halullisellakin syyllisyys niistä liiallisista haluistaan. Ja hirveä oman käytöksen tarkkailu ja toisen mielentilojen kyttäily, ettei vaan vahingossa tee jotain minkä toinen taas tulkitsee aloitteeksi (joka pilaa tunnelman välittömästi) vaikka itse yrittäisi saada edes vain sitä läheisyyttä. Kuitenkin koko ajan takaraivossa jyskyttää se purkautumaton halu joka vain kasvaa ja kasvaa.

Meillä ei ole ollut seksiä pian 5 vuoteen, koska mies vain ei halua. Olemme alle 40-vuotiaita, yhdessä yli 10 vuotta. Itselleni riittäisi, jos seksiä olisi edes kuukauden tai parin välein, mutta tämä n. 5 vuotta ilman on kyllä uuvuttavaa ja turhauttavaa. Mies ei näe asiassa mitän ongelmaa itsensä tai minun kannalta, on keskusteltu. Hän vain ei halua. Mies on muuten tosi hyvä aviomies ja kaikkea muuta hellyyttäkin on paljon. Pettää en halua enkä erotakaan, en tiedä, miten miehen halut saisi palaamaan.

Halut on kirjoitti:

Ainakin silloin tajuaa jos roolit jostain syystä kääntyy päinvastoin. Itse olin se haluttomampi osapuoli pikkulapsivuosina. Yritin kyllä selittää etten väsymykseltäni yksinkertaisesti jaksa iltamyöhään touhuilla ja toisaalta lähestymistapakin voisi olla toisenlainen... silloin se oli lähinnä sitä että mies ilmaisi oman halukkuutensa ja rutisti takapuolesta. Tämä taas lähinnä ärsytti itseäni, ei suinkaan sytyttänyt. Koskaan ei muuttanut tätä toimintatapaansa vaikka rautalangasta yritin vääntää - olen päivät pienten tarvitsevien lasten kanssa = en ajattele seksiä. Jotta syttyisin seksipuuhiin, tarvitsisin hieman lämmittelyä ja aikaa. Hyväilyjä ja viettelyä. Pientä vaivannäköäkin ehkä. No, se oli puutteessa olevalta mieheltä ilmeisesti liikaa pyydetty siinä kohtaa.

Nyt kun lapset ovat isompia ja seksi taas maistuisi minullekin, mies on ilmeisesti tottunut seksin vähyyteen eikä tee mieli usein tai ei ainakaan vehkeet toimi kunnolla.

Nyt tiedän miltä miehestäni on tuntunut. Toivottavasti tästä vielä löydetään toisemme ja joku balanssi tähänkin asiaan.[/

Hyvin kirjoitettu. Voisi olla oma tarinani.

Jos nyt joku haluttoman kumppani tätä lukee, niin lue seuraava:

Se, että oman halun ilmaiseminen on joskus riittänyt esileikiksi, ei tarkoita että näin olisi aina. Vika ei ole kummassakaan, tilanne on vain muuttunut. Kokeile erilaista lähestymistapaa. Jos haluat seksiä lauantaina, aloita esileikki jo maanantaina.

Jos toinen on kotona lasten kanssa, mieti miten paljon hänen arkensa on muuttunut. Pikkulapsiperheen aamut ovat usein jopa aikaisempia kuin työaamut. Yöt ovat katkonaisia. Lapset eivät usein nuku päikkäreitä yhtäaikaa. Joku on koko ajan tarvitseva ja iholla.

Töissä käyvän arkipäivät sensijaan muuttuvat melko vähän. Teet edelleen samoja juttuja ja näet edelleen aikuisia ihmisiä. Syöt lounaasi lämpimänä ja käyt vessassa yksin ja rauhassa.

Kun siis tulet kotiin, kenties valmiiseen pöytään, voitko edelleen olettaa että päivällisen jälkeen on sinun vuorosi tehdä jotain kivaa tai levätä, niin kuin ennen kun teillä ei vielä lapsia ollut? Onko sinulla edelleen oikeus olettaa saavasi kivaa seksiä illalla kun painat erektiosi toisen reittä vasten, niin kuin ennen? Kun sinä olet ensin rentoutunut rankan työpäivän jälkeen?

Kotona olevan ihmisen maailma kutistuu aika pieneksi. Jos ainoa tentoutumishetki koittaa sitten kun on saanut lapset nukkumaan, tarkoittaa se usein sitä että nukahdat itsekin. Ja se tulee tarpeeseen koska joudut ehkä heräilemään yöllä monta kertaa ennen kuin kello on kuusi ja päiväsi alkaa.

Jos taas käy niin hyvin että et nukahda, ihosi voi olla suorastaan allerginen kosketukselle. Koko päivän joku on koskenut ja tarvinnut sinua. Anna hetki omaa aikaa, miellän jo silloin kun lapset ovat hereillä jos mielit päästä iholle illalla. Aloita hitaasti. Arvostaen ja kuulostelen. Niin kuin silloin kun ette vielä tunteneet kunnolla, etkä voinut olla varma haluaako hän sinua samalla tavalla kuin sinä häntä.

Tästä olisi ehdottoman hyvä puhua jo synnytysvalmennuksessa. Suoraan ja peittelemättä. Tai ehkä jo koulussa ennen kuin kellään on vielä lapsia edes suunnitteilla ;)

Kommenteista jo voi päätellä, että toisen osapuolen haluttomuus on hankala ongelma avioliitossa, eikä ongelmaan ole olemassa helppoa ja nopeaa ratkaisua.

Jos pariskunnan seksielämä on aiemmin ollut hyvää ja vilkasta, on vähitellen syntyvään haluttomuuteen todennäköisesti jokin syy, johon voidaan vaikuttaa. Syytä pitää kuitenkin hakea yhdessä ja ongelmaa pitää lähestyä yhdessä, koska pariskunnan suhdekin on yhteinen, ei siinä kumpikaan yksin ole. 

Haluttomuus aiheuttaa syyllisyyttä ja ahdistusta haluttomassa osapuolessa, etenkin jo parisuhde on muuten hyvä ja rakkautta pariskunnan välillä on. Normaaliin ja hyvään seksielämään tottunut ihminen haluaisi haluta, sekä oman itsensä vuoksi, että oman rakkaansa vuoksi. Negatiivisia tunteita syntyy kuitenkin varmasti puolisoa kohtaan kun toinen pyytää seksiä ja itse ei halua ja asiasta tulee riitaa ja loukkaantumista sekä pahaa mieltä kertyy puolin ja toisin. Jostain muistan lukeneeni, että kun haluttomuusongelmaa lähdetään ratkaisemaan, pariskunnalta kielletään seksi aluksi kokonaan. Näin saadaan tilanne rauhoittumaan ja voidaan ryhtyä lähestymään kumppania ilman pelkoa siitä, että tulee torjutuksi tai joutuu torjumaan toisen.

Pettäminen ja suhteesta lähteminen ovat ratkaisuja, joihin turvaudutaan sitten kun halua suhteen pelastamiseen ei enää ole jäljellä.