Lue keskustelun säännöt.
Totaalisen kyllästynyt miehen matkatyöhön, kohtalotovereita?
17.01.2018 |
Mies vaihtoi syksyllä uuteen työhön. Palkka on parempi kuin edellisessä työssä, mutta matkapäiviä on noin puolet työajasta, pahimmillaan enemmänkin. Mies reissaa pitkin maailmaa ja on välillä viikonkin pois kotoa, minä hoidan lapset ja kodin ja kaiken muunkin ja teen täyttä työaikaa. Kotona ollessaan mies saattaa hakea lapset hoidosta jos töiltään ehtii, tai käydä kaupassa jos töiltään ehtii. Olen väsynyt ja kyllästynyt tähän jo nyt ja vielä on ties kuinka monta vuotta kestettävänä. Mies sanoo, että matkustaminen on tylsää, mutta on silti aina innolla lähdössä. Pettämistä en pelkää, en vaan enää meinaa jaksaa olla yksin vastuussa kaikesta. Mies vaan käskee palkata lapsenvahti- ja siivousapua kun kerran on varaa, eikä suostu ymmärtämään mistä valitan.
Muita samassa tilanteessa olevia? Miten te kestätte?
Kommentit (30)
Miehen matkatyö ei ole mikään syy hänelle laistaa omata osuudestaan kotitöistä. Ota vaan kaikki mahdolliset palvelut mitä saatavissa on, mieshän laskun maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oiskohan tuosta kannattanut neuvotella jo ennakkoon. .. mä ainakin puhuin miehen kanssa siitä että odotan häneltä yhtä suurta ajallista panostamista lapsiin kuin itseltäni jo ennen kun yritettiin ekaa lasta. ..siltä pohjalta mies mm. kieltäytyi ylennyksestä joka olisi merkinnyt pidempiä työpäiviä ja lisää työmatkoja hänelle.
Jos nyt lähipiirissäsi on se työtön joka voisi tulla lapsia hoitamaan silloin tällöin, niin palkkaa ihmeessä sellainen. Työtön hyötyy, sinä hyödyt jne.
Raskasta on taatusti. Nyt hyödynnät palveluja. Arkisin valmiit ruokakassit ja kerran viikossa siivous. Nämä helpottavat jo kummasti!
Vierailija kirjoitti:
Raskasta on taatusti. Nyt hyödynnät palveluja. Arkisin valmiit ruokakassit ja kerran viikossa siivous. Nämä helpottavat jo kummasti!
Ruokakassipalvelu olisi se, minkä itse ottaisin käyttöön jos olisi ap : n tilanne.
Joku sellainen palvelu esiteltiin jossain lehdessä, että siellä kassissa on ne tarvikkeet ja reseptit joka päivälle.
Joskus lyö vaan niin tyhjää kun miettii, että mitä tekisi ruoaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies reissuhommissa. Työmatkat kestävät viikosta 2 kuukauteen. Nyt käy kotona 6 viikon välein, tulee torstaina ja lähtee sunnuntaina. Joskus on myös pidemmän ajan töissä, mutta yleensä tulee 6 viikon välein. Meillä 2 lasta (alle kouluikäistä) omakotitalo, koira. Että hoidettavaa riittää. Meillä ei varaa palkata mitään jatkuvaa apua, joskus lapsenvahti, että pääsen jumpalle. Mummut ja papat niin vanhoja ettei voi vahtia lapsia. Ketään muita ei ole. Eli jos on varaa niin palkkaa kaikki mahdollinen apu!!!
Olen käyttänyt palveluita jonkin verran, varmaan jatkossa täytyy enemmän. Pahinta tässä on kuitenkin henkinen vastuu ja se että on kaikessa niin yksin. Se että mies tekee oman osansa silloin kun on paikalla ja pystyy, niin ei hän silti samalla tavalla ota vastuuta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt palveluita jonkin verran, varmaan jatkossa täytyy enemmän. Pahinta tässä on kuitenkin henkinen vastuu ja se että on kaikessa niin yksin. Se että mies tekee oman osansa silloin kun on paikalla ja pystyy, niin ei hän silti samalla tavalla ota vastuuta.
ap
Allekirjoitan tämän. Raskainta on juuri tuo henkinen vastuu. Meillä mies tekee myös matkatyötä ja lisätään siihen vielä minun vuorotyö. Pelkästään tämä kuvio saa jo repimään hiukset päästä kun se oma työkin olisi hoidettava.
Meillä on jonkin verran tukiverkkoa apuna mutta hekään eivät pysty joka välissä auttamaan. Siivousapua käytetään, samoin kotiin tilataan kauppakasseja jne. Silti se olen minä, joka valvon lasten kanssa yön jos ovat oksennustaudissa, minä huolehdin lasten harrastus, kaverisynttäri, päiväkoti/kouluasiat. Tukiverkko on paikalla silloin kun itse olen ilta- tai yövuorossa, että pystyn työni hoitamaan. Kaiken muun hoidan minä silloin kun mies on reissussa.
Nyt joku yksinhuoltaja tulee naukumaan, että tuohan on minun elämääni. Niin, mutta minä en ole tätä valintaa tehnyt ja siinä vaiheessa kun mies aloitti matkatyön, sanoin hyvin vahvasti, että en haluaisi tätä. Senpä takia tämä päähän ottaakin.
Vierailija kirjoitti:
Mies reissuhommissa. Työmatkat kestävät viikosta 2 kuukauteen. Nyt käy kotona 6 viikon välein, tulee torstaina ja lähtee sunnuntaina. Joskus on myös pidemmän ajan töissä, mutta yleensä tulee 6 viikon välein. Meillä 2 lasta (alle kouluikäistä) omakotitalo, koira. Että hoidettavaa riittää. Meillä ei varaa palkata mitään jatkuvaa apua, joskus lapsenvahti, että pääsen jumpalle. Mummut ja papat niin vanhoja ettei voi vahtia lapsia. Ketään muita ei ole. Eli jos on varaa niin palkkaa kaikki mahdollinen apu!!!
Miten ihmeessä teillä ei ole varaa palkata mitään apua? Matkatyössä kyllä tienataan verovapaastikin jo ihan kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt palveluita jonkin verran, varmaan jatkossa täytyy enemmän. Pahinta tässä on kuitenkin henkinen vastuu ja se että on kaikessa niin yksin. Se että mies tekee oman osansa silloin kun on paikalla ja pystyy, niin ei hän silti samalla tavalla ota vastuuta.
ap
Se on sama kuin meillä yksinhuoltajilla. Lisäksi pitää revetä moneen paikkaan yhtä aikaa; kuskata toista tuonne ja toista toisaalle. Pahin on se vastuu; kun toinen lapsi sairastuu, pakkaat molemmat mukaan ja päivystykseen, oli kellonaika mikä vaan.
Muistan kun tuttu lentäjä (kolmen lapsen isä) sanoi, että vaikeinta ammatissa on olla viheltelemättä kun pakkaa matkalaukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt palveluita jonkin verran, varmaan jatkossa täytyy enemmän. Pahinta tässä on kuitenkin henkinen vastuu ja se että on kaikessa niin yksin. Se että mies tekee oman osansa silloin kun on paikalla ja pystyy, niin ei hän silti samalla tavalla ota vastuuta.
ap
Allekirjoitan tämän. Raskainta on juuri tuo henkinen vastuu. Meillä mies tekee myös matkatyötä ja lisätään siihen vielä minun vuorotyö. Pelkästään tämä kuvio saa jo repimään hiukset päästä kun se oma työkin olisi hoidettava.
Meillä on jonkin verran tukiverkkoa apuna mutta hekään eivät pysty joka välissä auttamaan. Siivousapua käytetään, samoin kotiin tilataan kauppakasseja jne. Silti se olen minä, joka valvon lasten kanssa yön jos ovat oksennustaudissa, minä huolehdin lasten harrastus, kaverisynttäri, päiväkoti/kouluasiat. Tukiverkko on paikalla silloin kun itse olen ilta- tai yövuorossa, että pystyn työni hoitamaan. Kaiken muun hoidan minä silloin kun mies on reissussa.
Nyt joku yksinhuoltaja tulee naukumaan, että tuohan on minun elämääni. Niin, mutta minä en ole tätä valintaa tehnyt ja siinä vaiheessa kun mies aloitti matkatyön, sanoin hyvin vahvasti, että en haluaisi tätä. Senpä takia tämä päähän ottaakin.
En minäkään valinnut yksinhuoltajuutta, vaan jäin leskeksi, kun lapset olivat vielä pieniä. Teillä sentään on mies hengissä, ja vaikka hän onkin paljon poissa, hän ei ole aivan kokonaan poissa kuvioista. On se sentään jotakin. Eli pahemminkin voisivat asiat olla, vaikka ymmärrän kyllä varsin hyvin, kuinka raskaalta teistä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää kyllä sanoisin, että yöksi kotiin tai ei tarvi tulla ollenkaan jos ei löydä töitä lähempää.
Jotenkin toi pitäis pystyä ratkaisemaan niin että et katkeroidu. Mun ex oli reissutyössä ja se on varmaan suurin syy että on ex. Aina oli jotain hyviä tilaisuuksia ammatillisesti jotka olivat tärkeämpiä kun perhe vaikka puheissa perhe oli aina tärkein. Silloin kun isä oli paikalla oli aika pihalla kaikesta että kyllä vei ja haki lapsia harrastuksista jos kerroin kuka ja mistä mutta ei voinut olla meidän arjessa kumppanina vaan oli sellainen vierailija meidän elämässä. Ja olihan sillä sit lopulta toinen nainenkin, siihen se sitten loppui. Mutta jos voisitte sopia että reissuelämälle olisi joku takaraja kuinka monta vuotta se jatkuisi tai voisitko tehdä osa-aikaista työtä( se helpottaisi enemmän kun palvelujen ostaminen)mutta muista turvata selustasi jos palkkapussisi jää pienemmäksi ettei käy niin että jos tulee ero niin sulle jää vaan se sun pieni palkka ja miehellä kaikki maailmalla kerätty omaisuus ja työkokemus yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt palveluita jonkin verran, varmaan jatkossa täytyy enemmän. Pahinta tässä on kuitenkin henkinen vastuu ja se että on kaikessa niin yksin. Se että mies tekee oman osansa silloin kun on paikalla ja pystyy, niin ei hän silti samalla tavalla ota vastuuta.
ap
Allekirjoitan tämän. Raskainta on juuri tuo henkinen vastuu. Meillä mies tekee myös matkatyötä ja lisätään siihen vielä minun vuorotyö. Pelkästään tämä kuvio saa jo repimään hiukset päästä kun se oma työkin olisi hoidettava.
Meillä on jonkin verran tukiverkkoa apuna mutta hekään eivät pysty joka välissä auttamaan. Siivousapua käytetään, samoin kotiin tilataan kauppakasseja jne. Silti se olen minä, joka valvon lasten kanssa yön jos ovat oksennustaudissa, minä huolehdin lasten harrastus, kaverisynttäri, päiväkoti/kouluasiat. Tukiverkko on paikalla silloin kun itse olen ilta- tai yövuorossa, että pystyn työni hoitamaan. Kaiken muun hoidan minä silloin kun mies on reissussa.
Nyt joku yksinhuoltaja tulee naukumaan, että tuohan on minun elämääni. Niin, mutta minä en ole tätä valintaa tehnyt ja siinä vaiheessa kun mies aloitti matkatyön, sanoin hyvin vahvasti, että en haluaisi tätä. Senpä takia tämä päähän ottaakin.
Juuri tämä, että vaikka apua saa rahalla ja tukiverkkojakin löytyy, niin minä olen se joka viimekädessä huolehtii kaikesta. Minä organisoin kaiken ja varmistan että se myös tapahtuu.
ap
Juttelun paikka miehen kanssa. Kuulostaa raskaalta
Minulla on mies, joka tekee reissutyötä, 3 lasta ja neljäs tulossa. Asumme omakotitalossa maaseudulla ja ite kuljen 30 kilsan päässä töissä tehden täyttä päivää. Minä en koe tätä ongelmaksi, ennemmin mies kokee syyllisyyttä pitkillä poissaoloilla väliin.
Meillä tämä toimii, koska mies ymmärtää ja tukee minua, vaikka välimatkaa on välillä paljonkin. Kotona ollessa tekee kotitöitä ja huolehtii lapsista samalla lailla kuin minäkin. Saan halutessa omaa aikaa ja mies valmistelee lähtöä esim. hakemalla seuraavan viikon puut valmiiksi uunin viereen.
Työ on sellaista että voi puhua korvanappi korvalla tuntikaupalla puhelimessa ja huolehtii päivävuoroviikkoina meidän koululaisten aamuista ja iltapäivistä puhelimen välityksellä. Soitellaan päivittäin ja jos on jotaki ongelmaa/hankaluutta vaikkapa lasten kanssa, pohditaan yhdessä miten toimitaan jne. Mies on läsnä meidän arjessa päivittäin vaikka on poissa. Minun arki koostuu työstä ja lapsista huolehtimisesta, pyykit pestään yhdessä viikonloppuna tai jos ei oo kotona, minä pesen. Lumityöt hoidan pakolliset, hän vetää koneella kunnolla pihan kun on kotona. Raha-asiat ovat yhteisiä asioita.
Eli tämä voi toimiakki, jos mies tajuaa arjen raskauden ja tukee siinä kotona olijaa täysin auttaen kun on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt palveluita jonkin verran, varmaan jatkossa täytyy enemmän. Pahinta tässä on kuitenkin henkinen vastuu ja se että on kaikessa niin yksin. Se että mies tekee oman osansa silloin kun on paikalla ja pystyy, niin ei hän silti samalla tavalla ota vastuuta.
ap
Allekirjoitan tämän. Raskainta on juuri tuo henkinen vastuu. Meillä mies tekee myös matkatyötä ja lisätään siihen vielä minun vuorotyö. Pelkästään tämä kuvio saa jo repimään hiukset päästä kun se oma työkin olisi hoidettava.
Meillä on jonkin verran tukiverkkoa apuna mutta hekään eivät pysty joka välissä auttamaan. Siivousapua käytetään, samoin kotiin tilataan kauppakasseja jne. Silti se olen minä, joka valvon lasten kanssa yön jos ovat oksennustaudissa, minä huolehdin lasten harrastus, kaverisynttäri, päiväkoti/kouluasiat. Tukiverkko on paikalla silloin kun itse olen ilta- tai yövuorossa, että pystyn työni hoitamaan. Kaiken muun hoidan minä silloin kun mies on reissussa.
Nyt joku yksinhuoltaja tulee naukumaan, että tuohan on minun elämääni. Niin, mutta minä en ole tätä valintaa tehnyt ja siinä vaiheessa kun mies aloitti matkatyön, sanoin hyvin vahvasti, että en haluaisi tätä. Senpä takia tämä päähän ottaakin.
En minäkään valinnut yksinhuoltajuutta, vaan jäin leskeksi, kun lapset olivat vielä pieniä. Teillä sentään on mies hengissä, ja vaikka hän onkin paljon poissa, hän ei ole aivan kokonaan poissa kuvioista. On se sentään jotakin. Eli pahemminkin voisivat asiat olla, vaikka ymmärrän kyllä varsin hyvin, kuinka raskaalta teistä tuntuu.
No tavallaanhan se on pahempi asia että mies itse on valinnut jättää puolison pärjäämään. Kuolema ei oo ollut valinta (paitsi itsemurhatilanteessa ) ja siksi sille kuolleelle ei voi olla katkera. Elävälle voi. Ja usein taakan raskautta lisää se jos kokee tilanteen epäoikeudenmukaiseksi.
Yks tuttu reissutyötä tekevä mies sanoi et ilmota jos oot siellä ja täällä, hotellissa vähän tylsää. Tuskin olen ainoa kelle sanoi. Kotona pari lasta ja vaimo. Tehnyt reissutyötä miltei elämänsä ja tuollainen ollut aina..
Olisitko mieluummin se, joka reissaa puolet vuodesta?
Mä olin hoitovapaalla, hyvin kesti koska ei ollut taloudellisia huolia. Tuossa tilanteessa lyhentäisin omaa työaikaani esim. 6 tuntiin päivässä.
Vaikka meillä on molemmat lähellä töissä nykyään niin silti minä organisoin ja huolehdin kaiken lapsiin liittyvän. Helpottaa muuten huomattavasti kun ovat kaikki koululaisia.
Ymmärrän sua, mutta miksi et tosiaan palkkaa sitä apua, jos kerran yksin tekeminen on noin raskasta?