Lapsettomat, kertokaa ihanasta arjestanne

Kyllä mulla oli arki aika samaa lapsettomana kuin nyt kahden lapsen äitinäkin. Sillä erotuksella toki, että rahaa oli ennen enemmän omaan käyttöön, mutta kyllä me nytkin matkustellaan ja käydään ravintolassa ja leffassa jne.

Sori, pakko oli mainita, kun huvittaa se, miten lapsettomien arki maalaillaan jotenkin yltiöihanaksi.

Kyllä se arki oli arkea lapsettomanakin. Tulin töistä, söin, katselin telkkua, luin ja menin nukkumaan.

Nyt tulen töistä,. syön, katselen telkkua, juttelen lasteni ja miehen kanssa, menen nukkumaan.

Maanantaisin käy kielitunnilla, välillä on luottamustehtäviä. Viikonloppuisin (jos en ole töissä) yleensä siivoamme ja pesemme pyykkiä ja katsomme elokuvan tai pari, käymme ehkä taidemuseossa, noin kerran kuussa ravintolassa syömässä, kesäkaudella mökillä.

Taas tämä sama tyyppi ja täysin sama aloitus. Josko nyt oikeasti vain kaikki, lapsettomat ja lapselliset, keskitytään siihen omaan elämään ja yritetään tehdä siitä paras mahdollinen, eikä sen paremmin kadehdita, kauhistella kuin haikaillakaan niitä muiden elämiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla oli arki aika samaa lapsettomana kuin nyt kahden lapsen äitinäkin. Sillä erotuksella toki, että rahaa oli ennen enemmän omaan käyttöön, mutta kyllä me nytkin matkustellaan ja käydään ravintolassa ja leffassa jne.

Sori, pakko oli mainita, kun huvittaa se, miten lapsettomien arki maalaillaan jotenkin yltiöihanaksi.

Kyllä se arki oli arkea lapsettomanakin. Tulin töistä, söin, katselin telkkua, luin ja menin nukkumaan.

Nyt tulen töistä,. syön, katselen telkkua, juttelen lasteni ja miehen kanssa, menen nukkumaan.

Maanantaisin käy kielitunnilla, välillä on luottamustehtäviä. Viikonloppuisin (jos en ole töissä) yleensä siivoamme ja pesemme pyykkiä ja katsomme elokuvan tai pari, käymme ehkä taidemuseossa, noin kerran kuussa ravintolassa syömässä, kesäkaudella mökillä.

Kyllähän se lapsettomien arki on yltiöihanaa. Saa tehdä töitä niin paljon kuin jaksaa, harrastaa loputtomiin ja viettää mielekästä vapaa-aikaa, jos sellaiseen jää aikaa. Liian raskasta voi lapsettoman arki helposti olla, mutta yltiöihanaa ehdottomasti. Koko ajan matkustelua myös, upeita paikkoja ja ihmisiä myös Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla oli arki aika samaa lapsettomana kuin nyt kahden lapsen äitinäkin. Sillä erotuksella toki, että rahaa oli ennen enemmän omaan käyttöön, mutta kyllä me nytkin matkustellaan ja käydään ravintolassa ja leffassa jne.

Sori, pakko oli mainita, kun huvittaa se, miten lapsettomien arki maalaillaan jotenkin yltiöihanaksi.

Kyllä se arki oli arkea lapsettomanakin. Tulin töistä, söin, katselin telkkua, luin ja menin nukkumaan.

Nyt tulen töistä,. syön, katselen telkkua, juttelen lasteni ja miehen kanssa, menen nukkumaan.

Maanantaisin käy kielitunnilla, välillä on luottamustehtäviä. Viikonloppuisin (jos en ole töissä) yleensä siivoamme ja pesemme pyykkiä ja katsomme elokuvan tai pari, käymme ehkä taidemuseossa, noin kerran kuussa ravintolassa syömässä, kesäkaudella mökillä.

Jopa on kommentoija järjestänyt itselleen lokoisat oltavat.

Teen paskahommia ja maksan veroja. Olisipa lapsia niin voisin olla kotona ja nostaa tukia.

Lapsettomilla on näkymätön kruunu päässä. Onnellisten tähtien alla syntyneet.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla oli arki aika samaa lapsettomana kuin nyt kahden lapsen äitinäkin. Sillä erotuksella toki, että rahaa oli ennen enemmän omaan käyttöön, mutta kyllä me nytkin matkustellaan ja käydään ravintolassa ja leffassa jne.

Sori, pakko oli mainita, kun huvittaa se, miten lapsettomien arki maalaillaan jotenkin yltiöihanaksi.

Kyllä se arki oli arkea lapsettomanakin. Tulin töistä, söin, katselin telkkua, luin ja menin nukkumaan.

Nyt tulen töistä,. syön, katselen telkkua, juttelen lasteni ja miehen kanssa, menen nukkumaan.

Maanantaisin käy kielitunnilla, välillä on luottamustehtäviä. Viikonloppuisin (jos en ole töissä) yleensä siivoamme ja pesemme pyykkiä ja katsomme elokuvan tai pari, käymme ehkä taidemuseossa, noin kerran kuussa ravintolassa syömässä, kesäkaudella mökillä.

Hah! Ja vielä kerran hah!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla oli arki aika samaa lapsettomana kuin nyt kahden lapsen äitinäkin. Sillä erotuksella toki, että rahaa oli ennen enemmän omaan käyttöön, mutta kyllä me nytkin matkustellaan ja käydään ravintolassa ja leffassa jne.

Sori, pakko oli mainita, kun huvittaa se, miten lapsettomien arki maalaillaan jotenkin yltiöihanaksi.

Kyllä se arki oli arkea lapsettomanakin. Tulin töistä, söin, katselin telkkua, luin ja menin nukkumaan.

Nyt tulen töistä,. syön, katselen telkkua, juttelen lasteni ja miehen kanssa, menen nukkumaan.

Maanantaisin käy kielitunnilla, välillä on luottamustehtäviä. Viikonloppuisin (jos en ole töissä) yleensä siivoamme ja pesemme pyykkiä ja katsomme elokuvan tai pari, käymme ehkä taidemuseossa, noin kerran kuussa ravintolassa syömässä, kesäkaudella mökillä.

Hah! Ja vielä kerran hah!

Ihan tosissaan vielä kirjoittavat tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Teen paskahommia ja maksan veroja. Olisipa lapsia niin voisin olla kotona ja nostaa tukia.

Pääsisit tekemään p.hommia kotiin 24/7 ilman palkkaa tai taukoja. Ja oravsnpyörän tahti vaan kiihtyy kun palaat töihin. Ja sitten tupsahtaa se toinen lapsi. Muistele sitten miten kamalan raskasta sulla oli ennen tehdä paskahommia ja maksella veroja.

Nyt eläkkeellä, ikää 69v. Mies kuoli pari vuotta sitten. Miehen eläessä matkusteltiin paljon ja oltiin tiiviisti yhdessä. Nyt on jotenkin tyhjä olo , näinkö tämä elämä meni?

Omakin terveys alkaa rapistua ja kauhulla mietin että jos jään vieraiden armoille ja joudun johonkin laitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt eläkkeellä, ikää 69v. Mies kuoli pari vuotta sitten. Miehen eläessä matkusteltiin paljon ja oltiin tiiviisti yhdessä. Nyt on jotenkin tyhjä olo , näinkö tämä elämä meni?

Omakin terveys alkaa rapistua ja kauhulla mietin että jos jään vieraiden armoille ja joudun johonkin laitokseen.

Kuinka moni ottaa nykyään vanhan äitinsä tai isänsä tai appuvanhempansa omaan kotiinsa asumaan? Ei taida olla ihan normikäytäntö.

No mitäpä tässä 55-60h/ viikko töitä. Kämppä remontissa, eli ennen ja jälkeen töiden maalaamista, hiomista, tasoittamista, siivoamista, tavaroiden hakua ja etsimistä...

Kerran vuodessa lomalla matka. Miestä näen 3 kertaa viikossa hereillä, kun on nämä vuorotyöt. Tosi kivaa!

Vierailija kirjoitti:

Nyt eläkkeellä, ikää 69v. Mies kuoli pari vuotta sitten. Miehen eläessä matkusteltiin paljon ja oltiin tiiviisti yhdessä. Nyt on jotenkin tyhjä olo , näinkö tämä elämä meni?

Omakin terveys alkaa rapistua ja kauhulla mietin että jos jään vieraiden armoille ja joudun johonkin laitokseen.

  Noin ihanaa on olla vela!

Töissä kasista neljään. Siitä kotiin miehen ja koiran luo. Käydään kaikki lenkillä, mietitään mitä syötäisiin, käydään kaupassa. Arki rtasaista ja turvallista. Viikonloppuisin nähdään ystäviä, käydään tapahtumissa, otetaan kotona viiniä ja kuunnellaan/soitetaan yhdessä musiikkia.

En koe että meiltä puuttuisi mitään.

No mitäpä kertoisin. Töissä 8-17 arkisin. Herään hyvin levänneenä n. klo 7 ja valmistaudun rauhassa päivään. Kukaan ei huuda aamupalaa, riitele sisaruksen kanssa tai tule keskeyttämään suihkuani tai aamukahviani. Ei tarvitse ennen töitä juosta tarhaan tms. 

Töistä en ole juuri koskaan pois, koska ei ole sairastelevia lapsia. Työ itsessään ei kyllä ole mitään erityistä, mutta olen siinä hyvä. 

Töiden jälkeen voin tehdä ihan mitä huvittaa. Lähden kaupungille, syömään, ostamaan jos tarvitsee jotain, elokuviin, kavereiden luokse. Joskus menen toki ihan suoraan kotiinkin. Ei tarvitse hakea ketään mistään eikä viedä illalla mihinkään. Ruokakaupassa käyn usein klo 22 jälkeen koska silloin on vähemmän ihmisiä eikä tarvitse olla vahtimassa ketään. 

Kotona ollessani uppoudun harrastuksiini; käsitöihin ja lukemiseen. Kukaan ei keskeytä eikä tarvitse mitään. Teen vaativia töitä nopeasti ja olen ylpeä töistäni. Toimin myös vapaaehtoisena kissojen ja koirien auttajana/ensikotina. Voin ottaa 5 min varoituksella uuden tehtävän vastaan, tai olla ottamatta jos viikonloppuna onkin vaikka matka (ei välttämättä kauaskaan, myös kotimaassani on paljon nähtävää). 

Viikonloppuisin nukun pitkään (klo 9ään). Juon aamukahvia ja syön herkkuaamiaista. Voin päättää puoleta päivin lähdenkö vaeltamaan, kaupungille vai kaverin kanssa jonnekin. Esimerkiksi. Tai voin olla kotona ja siivota pitkään ja hartaasti. Kukaan ei kysele tai rajoita menemisiäni. Opiskelen kieliä, luen alani tekstejä tai ihan vaan hömppää, katselen elokuvia, pidän yhteyttä ystäviini. Käyn seurakunnassa.  

Iltaisin voin valvoa tai nukkua ihan riippuen siitä väsyttääkö vai ei. Ketään ei tarvitse nukuttaa eikä kukaan nouse yöllä huutamaan ja potkimaan sängyssäni pyöriessään. Saan vain olla rauhassa; ja siitä onnellisuuteni kumpuaa. Haluan olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Töissä kasista neljään. Siitä kotiin miehen ja koiran luo. Käydään kaikki lenkillä, mietitään mitä syötäisiin, käydään kaupassa. Arki rtasaista ja turvallista. Viikonloppuisin nähdään ystäviä, käydään tapahtumissa, otetaan kotona viiniä ja kuunnellaan/soitetaan yhdessä musiikkia.

En koe että meiltä puuttuisi mitään.

Et koe mutta puuttuu.

Ainakin eläkesäästöt tuntuvat kertyvän mukavasti, kun nyt on toitotettu sitä ettei meidän ikäpolvelle tulla koskaan maksamaan mitään eläkkeitä. Ah! Ei tarvitse kärvistellä vanhana <3

Työtä, matkustelua ja rahan kerryttämistä. En vaihtaisi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä kasista neljään. Siitä kotiin miehen ja koiran luo. Käydään kaikki lenkillä, mietitään mitä syötäisiin, käydään kaupassa. Arki rtasaista ja turvallista. Viikonloppuisin nähdään ystäviä, käydään tapahtumissa, otetaan kotona viiniä ja kuunnellaan/soitetaan yhdessä musiikkia.

En koe että meiltä puuttuisi mitään.

Et koe mutta puuttuu.

Ei puutu. Jos koskaan olisi tullut tunne että lapsia tähän yhtälöön, voisin noin tuntea. Mutta kun ei. En jää mistään paitsi, kummilapsissa on riittämiin.

Kummilapset on kivoja, ei siinä mitään, mutta rakastan rauhaa ja hiljaisuutta, pitkään nukkumista ja myöhään valvomista, sekä muutenkin vapauttani ilman ylimääräisiä rutiineja, joten lapsettomuus on valintani.

Viime viikonloppuna: kävin hakemassa miesystäväni asemalta, mentiin ruokakauppojen kautta mun luo. 

Tehtiin yhdessä tapaksia, avattiin pullo hyvää punaviiniä, juteltiin ja kuunneltiin musiikkia n. lasillisen ajan. Sitten alettiin suutelemaan ja päädyttiin makuuhuoneeseen, josta n. tunnin päästä palattiin sohvalle ja jatkettiin iltaa. 

Vetäydyttiin puoliltaöin nukkumaan, rakasteltiin ennen nukkumaanmenoa uudelleen.

Lauantaiaamuna herättiin siinä puoli kymmenen maissa, harrastettiin seksiä ja syötiin kiireetön aamiainen/brunssi. Lohi-kananmunaleipiä, kahvia, tuoremehua. Käytiin koiran kanssa viitisen kilometriä kävelemässä läheisessä metsässä. 

Lounaaksi loput tapaksista, ja illalla ulos syömään lempiravintolaani. Neljä ruokalajia viineineen ja kävellen kotiin. Vielä seksiä ennen nukkumaanmenoa ja taas sunnuntaiaamuna heti herätessä. 

Sunnuntai-iltapäivä vietettiin laittaen yhdessä kiireettömästi ruokaa keittiössä. Mies teki alkuruuan ja salaatin, minä pääruuan. Illallistettiin kynttilänvalossa ja siirryttiin sen jälkeen sohvalle katsomaan elokuvaa toisissamme kiinni nyhjäten ja pusien.