Onko muita, joita ei suku kiinnosta yhtään?

Sama juttu. Ehkä serkun kuolema olisi surullista, koska olin pienenä paljon tekemisissä ja serkkuja vain kourallinen muutenkin. Muusta suvusta en juuri edes tiedä, en esim. juuri muista serkkujen lasten nimiä enkä varsinkaan tiedä ikiä tai tunnistaisi kaupungilla.

Ainoa sukulainen kenen kanssa olen tekemisissä on isäni äiti eli mummoni. En ole koskaan pitänyt mummostani, mutta väkisin tuo pitää yhteyttä. Ei voisi vähempää kiinnostaa kukaan sukulaiseni. Viihdyn yksin ja perhe riittää mulle aivan hyvin.

Minä olen samanlainen. Paitsi että ihmisen kuolema kyllä hetkauttaisi - ja hetkautti - minua.

Sukua en tapaa, isovanhempia lukuun ottamatta, ja heitäkin harvoin.

Olin lapsena hieman hyljeksitty tätieni keskuudessa, kauniimmat ja luonteeltaan mukavammat suvun lapset saivat enemmän huomiota. En nyt aikuisena jaksa luoda suhteita keneenkään. Minulla on nyt oma, onnellinen elämäni, jota elän.

On. Tulee vaivautunut olo, kun sisarus yrittää järkätä kaikkia sukutapaamisia ja pitää yllä suhteita myös vanhoihin (vanhempien) tuttaviin. Siis vaikka vanhempia ei juuri heitäkään juuri jaksa kiinnostaa. Sisar ei hoksaa sitä, että takana on vain hänen oma kaipuunsa lapsuuteen, joissa nämä ihmiset seikkailivat nuorempina ja terveempinä, nyt osa toinen jalka haudassa ja osa kuollut. Tai sitten se heijastaa hänen omaa kuolemanpelkoaan. Mikään mahti maailmassa ei saa häntä luopumaan näistä hankkeista, joihin meidän muidenkin pitää raahautua, jos ei onnistuta olemaan toisella puolella maapalloa.

Kyllä. Onneksi nykyaikana kaikki ”sisarusten kanssa” ja muiden stereotypioiden puute on vähentynyt. Kohdallani se olisi järkyttävää teeskentelyä. En pidä niistä ihmisistä, minulla ei ole niille mitään sanottavaa, enkä mussään tapauksessa edes halua heidän tietävän mitään asioistani. Hyi väristys.

Jo lapsuudessani sukulaisiini ei muodostettu sellaista tervettä ja normaalia sukulaisuutta, että tunnetaan ja ollaan tekemisissä. Tiedän, että henkilöt xxxx on sukua kanssani, mutta se ettei he ole olleet osa elämääni ei tee heistä minulle sukulaisia, joten ajattelen etten kuulu heidän sukuun.

Tarkennan vielä, että tämä suku on muutenkin sellainen riitainen ja energiaavievä, että toisaalta pitää olla kiitollinen ja olenkin, että asiat ovat menneet näin. Ei ole ikävä. :-)