Ottaisitko vuosien takaisen koulukiusaajasi anteeksipyynnön ja selittelyt vastaan?
Kenties keskenkasvuisen ajatus, mutta minusta tilannetta pahentaisi jos entinen kiusaaja ottaisi yhteyttä ja tulisi pyytelemään anteeksi vuosien jälkeen. Olisin itse mennyt elämässä eteenpäin, mutta toinen työntäytyy väkisin takaisin ajatuksiini ja tavallaan avaisi mahdolliset haavat saadakseen synninpäästön. Ajattelenko liian katkerasti? Onko kiusaaja oikeasti pahoillaan toiselle aiheuttamansa kärsimyksen takia vai haluaako vain itse tuntea olonsa paremmaksi? Pystyisitkö antamaan anteeksi?
Kokemusta ei tästä ole, kunhan mutuilen kun lueskelin tuota sivun yläosassa olevaa otsikkoa.
Kommentit (12)
Ei tarvisi selittää, kyllä minä tiedän että pahimmalla kiusaajallani oli kurja lapsuus, vanhemmat ei välittäneet hänestä tippaakaan jne. Ei se silti oikeuta kiusaamiseen, mutta ymmärrän syyt kyllä taustalla.
Ap sinä et ole jatkanut elämääsi kiusaamisen jälkeen, kun kerran pelkäät että kiusaamisesta muistutetaan. Sinä olet vain työntänyt sen asian mielestäsi, käsittelemättä sitä loppuun asti. Menneisyyden ikäville kokemuksille ei kannattaisi koskaan tehdä sillä tavalla, koska silloin ne pääsevät vaikuttamaan ajatuksiin ja käytökseen tiedostamatta ja voi kurjistaa elämää huomattavankin paljon, kun alitajunnan traumaattiset kokemukset vyöryvät omituisina tunteina ja reaktioina mieleen kun sitä vähiten odottaa.
Kai noissa on sävyeroja. Jos joku Anja Aulaemäntä pyytäisi niin en antaisi.
Kai noissa on sävyeroja. Jos joku Anja Aulaemäntä pyytäisi niin en antaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvisi selittää, kyllä minä tiedän että pahimmalla kiusaajallani oli kurja lapsuus, vanhemmat ei välittäneet hänestä tippaakaan jne. Ei se silti oikeuta kiusaamiseen, mutta ymmärrän syyt kyllä taustalla.
Ap sinä et ole jatkanut elämääsi kiusaamisen jälkeen, kun kerran pelkäät että kiusaamisesta muistutetaan. Sinä olet vain työntänyt sen asian mielestäsi, käsittelemättä sitä loppuun asti. Menneisyyden ikäville kokemuksille ei kannattaisi koskaan tehdä sillä tavalla, koska silloin ne pääsevät vaikuttamaan ajatuksiin ja käytökseen tiedostamatta ja voi kurjistaa elämää huomattavankin paljon, kun alitajunnan traumaattiset kokemukset vyöryvät omituisina tunteina ja reaktioina mieleen kun sitä vähiten odottaa.
En ole ollut kiusauksen uhri, kiitos silti näkökulmasta, varmaan pitää paikkansa monessa muussakin tilanteessa. -Ap
En ottaisi. Sitä, mitä se "jengi" mulle teki, ei saa takaisin.
Ihan sama kuinka "vaikee lapsuus" kelläkin oli, ei sitä saisi purkaa toisiin.
Itseltäni itseuottamus meni moneksi vuodeksi ja edelleen muistot palaavat kummittelemaan välillä.
Vihasin kiusaajiani monta vuotta - nyt olen viimeinkin käsitellyt asian ja antanut anteeksi.
Minusta on parempi antaa anteeksi - kaikki katkeroittavat asiat mennesiyydessä, joita et anna anteeksi roikkuu mukanasi niin kauan kunnes päästät niistä irti.
T: kokemusta on
En. Kertoisin hänelle, että hän oli huono ihminen ja tulee aina olemaan. Ei sellaiset ansaitse anteeksi. En välitä siitä kuinka henkilö olisi "elänyt hyvää ja ystävällistä elämää jo vuosia" ihmisen luonne ei todellisuudessa muutu. Paskaa ihminen on aina paska ihminen
Terveisin en ole entinen kiusattu mutta vastasin silti
Törmäsin tyyppiin, joka kiusasi mua yläasteella. Pyysi anteeksi. Tuntui ihan mukavalta tuo anteeksipyyntö. Mä en pyydellyt anteeksi sitä, että mulla meni ns. kuppi nurin lopulta siihen kiusaamiseen. Löin tyyppiä kynnällä kaikella voimalla käteen. Löin paria muutakin, en kadu enkä pyydä anteeksi. Saivat mitä tilasivat ja kiusaaminenkin loppui.
Vierailija kirjoitti:
En. Kertoisin hänelle, että hän oli huono ihminen ja tulee aina olemaan. Ei sellaiset ansaitse anteeksi. En välitä siitä kuinka henkilö olisi "elänyt hyvää ja ystävällistä elämää jo vuosia" ihmisen luonne ei todellisuudessa muutu. Paskaa ihminen on aina paska ihminen
Terveisin en ole entinen kiusattu mutta vastasin silti
Miten sä pystyt tietämään mikä se todellinen luonne on?
Mitä jos kiusaajan todellinen luonne on olla ystävällinen ja hyvä?
Mitä jos kiusaaja esim. eli lapsuuden hakattuna, raiskattuna, laiminlyötynä tms. ja ymmärtämättömänä lapsena purki sen sitten "heikompaansa"?
T: kiusattu!
Mieluusti ottaisin, joskaan en niitä tarvitse. Jos he saisivat sillä paremman olon, niin mikä ettei. Minä olen niistä asioista yli jo.
Pari vuotta sitten toinen kiusaajani pyysi anteeksi minulta. Ihan ok. Ja kyllä uskon, että hän pyysi anteeksi ihan tarkoituksella ja ymmärtää nykyään tekonsa seuraukset, ei tosin silloin teininä ymmärtänyt.