Onko outoa jos ei ollut murrosikää? Siis henkistä! Itellä ei ollu ikinä tarvetta kapinoida tms

Usein ihmillä joilla ei ole henkistä murrosikää niin heillä jää jotkut henkiset osa alueet lapsen tasolle..

Ei mullakaan ollut eikä ollut omilla lapsillanikaan. Varmaan aika pitkälti luonnekysymys. 

Up

Kaavatusalan ihmiset sanovat joillain murrosiän menevän ohi lähes huomaamatta.

Normaalia. Tarkoittaa että ympäristö on osannut suhtautua murrosiän muutoksiin oikein

Vierailija kirjoitti:

Normaalia. Tarkoittaa että ympäristö on osannut suhtautua murrosiän muutoksiin oikein

Höpöhöpö. Murrosiänkuohuja on ihan näillä superammattilaistenkin lapsilla.

Ei minullakaan ollut tarvetta notkua ostareilla, varastaa, käyttää päihteitä tms. Tosin alkoholia aloin kyllä bileissä juomaan jossakin vaiheessa, mutta ei se kapinaa ollut. Muuten kyllä sitten vanhemmilleni oli hetken "v****nen" mutta se kuuluu asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Normaalia. Tarkoittaa että ympäristö on osannut suhtautua murrosiän muutoksiin oikein

Ei, murrosikä kuuluu ihmisen elämään aivan kuin uhmaikäkin. Ei se automaattisesti sitä tarkoita, että tavarat lentelee yms, mutta henkinen kasvu irti vanhemmista on tärkeää ihan jokaiselle ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmillä joilla ei ole henkistä murrosikää niin heillä jää jotkut henkiset osa alueet lapsen tasolle..

Aloin oikein miettiä tätä ja voi olla, että olet oikeassa. Siskollanikaan ei nimittäin ollut. Ja vielä melkein kuuskymppisinä olemme lähes päivittäin tekemisissä toistemme kanssa. Samoin lastemme kanssa pidämme tiiviisti yhteyttä. Kun ei murrosiässä ollut tarvetta riuhtaista itseään irti lapsuudenperheestään, lapsuudenperhe on vielä vanhanakin luonteva osa elämää. Meillä toimii edelleen se yhteisöllisyys ja tukiverkostot, mitä monilla ei ole, mutta monet kuitenkin tuntuvat kovasti kaipaavan. 

Aika oudolta kuulostaa ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmillä joilla ei ole henkistä murrosikää niin heillä jää jotkut henkiset osa alueet lapsen tasolle..

Aloin oikein miettiä tätä ja voi olla, että olet oikeassa. Siskollanikaan ei nimittäin ollut. Ja vielä melkein kuuskymppisinä olemme lähes päivittäin tekemisissä toistemme kanssa. Samoin lastemme kanssa pidämme tiiviisti yhteyttä. Kun ei murrosiässä ollut tarvetta riuhtaista itseään irti lapsuudenperheestään, lapsuudenperhe on vielä vanhanakin luonteva osa elämää. Meillä toimii edelleen se yhteisöllisyys ja tukiverkostot, mitä monilla ei ole, mutta monet kuitenkin tuntuvat kovasti kaipaavan. 

Oletko tosissasi sitä mieltä, että ne ketkä ovat voimakkaankin murrosiän kokenut, ei voisi olla tekemisissä vanhempiensa kanssa enää läheisesti? Puhut kyllä ihan pas*aa.

Oletan, että jos on jäänyt teini-iän kapinointi oikeasti kokonaan välistä, niin taitaa olla joku superhyperkiltti ihminen kyseessä, jolla on aikuisenakin vaikeuksia vastustaa auktoriteettia. Ja en katso että se olisi hyvä asia.

Minä kapinoin ihan kunnolla ja riuhtaisin itseni irti, ollaan silti hyvin läheisiä kaikkien perheenjäsenien kanssa. Ei teini-iän kapinointi mitään väleja pilaa, koska kyseessä on täysin luonnollinen ilmiö.

Olet käsittänyt murrosiän väärin: murrosikä tarkoittaa irtautumista vanhemmista. Sen sinä lienet tehnyt, vai asutko edelleen lapsuudenkodissa ja soitat äidille kaupasta, että voinko ostaa nämä housut? 

Murrosikä=itsenäistyminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmillä joilla ei ole henkistä murrosikää niin heillä jää jotkut henkiset osa alueet lapsen tasolle..

Aloin oikein miettiä tätä ja voi olla, että olet oikeassa. Siskollanikaan ei nimittäin ollut. Ja vielä melkein kuuskymppisinä olemme lähes päivittäin tekemisissä toistemme kanssa. Samoin lastemme kanssa pidämme tiiviisti yhteyttä. Kun ei murrosiässä ollut tarvetta riuhtaista itseään irti lapsuudenperheestään, lapsuudenperhe on vielä vanhanakin luonteva osa elämää. Meillä toimii edelleen se yhteisöllisyys ja tukiverkostot, mitä monilla ei ole, mutta monet kuitenkin tuntuvat kovasti kaipaavan. 

Oletko tosissasi sitä mieltä, että ne ketkä ovat voimakkaankin murrosiän kokenut, ei voisi olla tekemisissä vanhempiensa kanssa enää läheisesti? Puhut kyllä ihan pas*aa.

En tarkoittanut tuota. Tarkoitin, että kun ei ole ollut tarvetta riuhtaista itseään irti, ei ole  selkeää eroa oman aikuiselämän perheen ja lapsuuden perheen kanssa vaan ollaan edelleenkin samaa perhettä, joka vain on kasvanut puolisoilla ja uusilla jälkeläisillä.

Murrosiässä riuhtaistaan itsensä irti lapsuudenperheestä, mutta se tarkoittaa suuresti ihan henkistä ”erottautumista omaksi minuudeksi”. Hyvässä ja tasapainoisessa kodissa palataan kyllä siihen yhteisölliseen perhe-elämään, mutta vaan vähän itsenäisempinä (eli esim. muiden perheenjäsenten mielipiteet eivät enää hetkauta niin tms).

Murrosikää eivät käy läpi näkyvästi välttämättä nuoret, jotka ovat jo joutuneet ”erkaantumaan” aiemmin vanhemmistaan, esim. hankalan avioeron vuoksi. Myöskään nuoret, jotka kokevat tarvetta ”suojella” vanhempiaan, eivät välttämättä näytä murrosikäänsä vanhemmilleen perinteiseen tyyliin. Joillakin on vaan pohdiskelevampi persoona, mutta kyllä se on lähtökohtaisesti vähän kysymyksiä herättävää, mikäli vanhemmat eiväy mitenkään huomaa murrosikää nuorellaan.

Murrosikää ei yleensä ole perheissä joissa vanhemmat on jo valmiiksi etäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Murrosiässä riuhtaistaan itsensä irti lapsuudenperheestä, mutta se tarkoittaa suuresti ihan henkistä ”erottautumista omaksi minuudeksi”. Hyvässä ja tasapainoisessa kodissa palataan kyllä siihen yhteisölliseen perhe-elämään, mutta vaan vähän itsenäisempinä (eli esim. muiden perheenjäsenten mielipiteet eivät enää hetkauta niin tms).

Murrosikää eivät käy läpi näkyvästi välttämättä nuoret, jotka ovat jo joutuneet ”erkaantumaan” aiemmin vanhemmistaan, esim. hankalan avioeron vuoksi. Myöskään nuoret, jotka kokevat tarvetta ”suojella” vanhempiaan, eivät välttämättä näytä murrosikäänsä vanhemmilleen perinteiseen tyyliin. Joillakin on vaan pohdiskelevampi persoona, mutta kyllä se on lähtökohtaisesti vähän kysymyksiä herättävää, mikäli vanhemmat eiväy mitenkään huomaa murrosikää nuorellaan.

No juuri tuo. Mua nimittäin hetkauttaa muiden perheenjäsenteni mielipiteet. Oikeastaan niillä on aika paljonkin vaikutusta. Aivan samalla tavalla kuin puolison mielipiteilläkin on vaikutusta asioihin. 

- Nro 9 -

Mitä riuhtaisua siihen tarvitaan, kun on mukavat vanhemmat ja itsekin on rauhallinen, fiksu tapaus? Minä olin ensin ryhmääntymisiässä omassa "jengissä", jossa me ihan vaan juteltiin asioista. Sitten lukioikäisenä keskityin omiin harrastuksiin ja koulutehtäviin, joista sain paljon iloa elämään. Harrastuksetkin olivat aika lailla kotona olemiseen liittyviä: käsityöt, lukeminen ja soittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Murrosiässä riuhtaistaan itsensä irti lapsuudenperheestä, mutta se tarkoittaa suuresti ihan henkistä ”erottautumista omaksi minuudeksi”. Hyvässä ja tasapainoisessa kodissa palataan kyllä siihen yhteisölliseen perhe-elämään, mutta vaan vähän itsenäisempinä (eli esim. muiden perheenjäsenten mielipiteet eivät enää hetkauta niin tms).

Murrosikää eivät käy läpi näkyvästi välttämättä nuoret, jotka ovat jo joutuneet ”erkaantumaan” aiemmin vanhemmistaan, esim. hankalan avioeron vuoksi. Myöskään nuoret, jotka kokevat tarvetta ”suojella” vanhempiaan, eivät välttämättä näytä murrosikäänsä vanhemmilleen perinteiseen tyyliin. Joillakin on vaan pohdiskelevampi persoona, mutta kyllä se on lähtökohtaisesti vähän kysymyksiä herättävää, mikäli vanhemmat eiväy mitenkään huomaa murrosikää nuorellaan.

No juuri tuo. Mua nimittäin hetkauttaa muiden perheenjäsenteni mielipiteet. Oikeastaan niillä on aika paljonkin vaikutusta. Aivan samalla tavalla kuin puolison mielipiteilläkin on vaikutusta asioihin. 

- Nro 9 -

Kyllä niillä kuuluukin olla vaikutusta aikuisena, mutta normaalisti murrosiän läpikäyneet pystyvät toimimaan myös perheenjäsentensä ”mielipidettä vastaan” ihan rennosti, mikäli haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Mitä riuhtaisua siihen tarvitaan, kun on mukavat vanhemmat ja itsekin on rauhallinen, fiksu tapaus? Minä olin ensin ryhmääntymisiässä omassa "jengissä", jossa me ihan vaan juteltiin asioista. Sitten lukioikäisenä keskityin omiin harrastuksiin ja koulutehtäviin, joista sain paljon iloa elämään. Harrastuksetkin olivat aika lailla kotona olemiseen liittyviä: käsityöt, lukeminen ja soittaminen.

Jos on vapaan kasvatuksen tulos, eikä ole mitän rajoja ollutkaan, niin eihän silloin tietenkään ole mitään mitä vastaan kapinoida. Onneksi olit kiltti luonteeltasi, vähän suuremmalla temperamentilla varustettu päätyy tuossa tilanteessa kapinoimaan yhteiskunnan sääntöjä vastaan ja siinä taas ei hyvä heilu.