Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teinien vanhemmat ja muutkin, apua!
16.01.2018 |
Olen ihan hukassa tuon teinitytön kanssa jo nyt, vaikka murrosikä on vasta alussa. Kertokaa minulle, mitä pitää tehdä tilanteessa, jossa teini kiukuttelee jostain turhanpäiväisestä. Eilen esimerkiksi ei ollut kuulemma mitään sopivaa iltapalaa, kun näkkäri oli väärän merkkistä. Yritin ehdottaa kaikkea paahtoleipää, muroja, hedelmiä, puuroa, mutta mikään ei vain käynyt, vaan hirveä narina syntyi. Minulla katkesi (taas) pinna ja sanoin, että ole sitten ilman, jos ei mikään kelpaa ja käy ensi kerralla itse kaupassa. No tästähän tyttö tietysti kilahti ja alkoi paiskomaan ovia. Pitääkö tuollainen käytös vain ohittaa, vai mitä sille pitää tehdä, ettei synny järjetöntä riitaa? Niitä on tässä nimittäin viime aikoina nähty todella paljon ja pelkään oikeasti, että saamme pian häädön, kun teini ihan oikeasti kiljuu kurkku suorana.
Ja eilen, sitten kun tilanne oli rauhoittunut, pyysin tytöltä anteeksi, mutta tyttö ei pyytänyt minulta. Ja näinkin on käynyt lukuisia kertoja, että minä yritän näyttää mallia pyytämällä anteeksi, mutta tyttö ei sitten pyydäkään. Mutta jos alan vaatimaan sitä anteeksipyyntöä, alkaa koko rumba uudestaan.
Eli mitä pitää tehdä? Pitääkö teinin antaa vain olla ja pyrkiä vain rauhoittelemaan tai väistämään tilanne ja hyväksyä töykeä käytös ja anteeksipyytämättömyys, vai pitääkö tehdä selväksi, että tuollainen käytös ei vain käy? Ja miten se sitten tehdään ilman toistuvaa huutokonserttia?
Olen niin väsynyt tähän.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin tuota anteeksipyytämisjuttua ja sitä, että nuorelta sitä vaaditaan. Se työ tavallaan pitäisi olla jo tehty, että lapsi ymmärtää mekanismin, minä pyydän anteeksi sinulta ja sinä pyydät minulta. Melkein kaikissa riidoissa on sen verran sanottu ja tehty, että kummallakin on anteeksi pyydettävää. En tiedä sitten kuinka paljon se auttaa, että se anteeksipyyntö saadaan vähän kädestä vääntäen. Ehkä se on kuitenkin hyvä vielä muistuttaa kuitenkin. Ehkä sen voisi sanoa oman anteeksipyynnön jälkeen, että minulle tuli paha mieli tästä ja tästä, jos se nuori sitten saisi aktivoitua aivosolunsa, että ai niin tämä vielä tästä puuttui. Mutta murjottamisellekin pitää antaa aikaa. Ei kukaan ole napista painaen taas iloinen ja kaikki hyvin, jos äsken vielä kiehui.
Tiedän, että monien mielestä olen tässäkin totaalisen epäonnistunut, mutta kerronpa nyt vähän tästäkin. Eli olen tällaisissakin tilanteissa yrittänyt monenlaisia tapoja ilmaista, että odotan tytöltä vielä anteeksipyyntöä ja yleensä nekin ovat johtaneet vain tilanteen pahenemiseen ja pitkittymiseen. Olen monta kertaa mennyt tytön luo, kun tämän on rauhoittunut ja pyytänyt anteeksi. Sitten olen antanut tilaisuuden myös tytölle pyytää anteeksi, mutta sitä ei kuulu. Sitten sanon, että "mitäs sitten" tms, niin tyttö ei tee mitään tai alkaa puhumaan jostain muusta. Sitten otan vielä esiin, että tämä ei nyt tainnut vielä olla ihan selvä, niin tyttö suuttuu taas, että "mikä tässä nyt vielä on ongelma, eikö anneta jo olla, älä jauha enää". Sitten kun sanon, että odotan hänen anteeksipyyntöään, niin mekkala on taas valmis. Tätä olen nyt kokeillut lukemattomin eri variaatioin, mutta ei se vain sieltä pyytämättä tule, jos silloinkaan. Eilen esimerkiksi en edes enää vaatinut anteeksipyyntöä, kun kello oli jo niin paljon, etten jaksanut enää vääntää.
Juu, tiedän, että jossain vaiheessa on mennyt todella pahoin pieleen, mutta en tosiaankaan tiedä koska ja miten ja mitä tälle asialle voi nyt tehdä.
ap
Oletko kokeillut sitä, että odotat hänen tulevan luoksesi tai ylipäätään pois sieltä omasta huoneestaan? Se mikä sinusta näyttää "rauhoittumiselta" ei välttämättä ole vielä sitä ja sitä tarpeellista murjotusaikaa ei ole vielä ollut tarpeeksi. :) Ei tuo teidän tilanteenne minusta edes kuulosta kauhean pahalta vaan ihan tavalliselta teinikiehunnalta. Sitten jos teini häipyisi kotoa teille tietymättömille tai tekisi muuta sellaista, mistä pitäisi olla peloissaan, olisi tilanne toinen.
Minulla itselläni, yli 50-vuotiaalla ihmisellä menee aikani, että saan kiukun laantumaan, siis aikuisten välisissä riidoissa ja pystyn näkemään oman osuuteni järkevästi. Ja sitten vielä pitää vähän murjottaa ja sen jälkeen se anteeksipyyntö voi olla oikeasti vilpitön.
Juu kyllähän tuo toimii aika hyvin, kun antaa vain olla huoneessaan. Usein se ei kuitenkaan ole mahdollista, jos pitää esimerkiksi lähteä jonnekin tai pitäisi mennä nukkumaan. Vai toiminko siinäkin väärin, jos vaadin, että tällaiset asiat selvitetään, ennen kuin lähdetään mihinkään tai mennään nukkumaan?
ap
Et toimi väärin, älä ole niin tavattoman vaativa itseäsi kohtaan. :) Asioita saa jo vaatiakin, toki toisinaan hieman tilannetajua käyttäen (jos riideltävä asia on ollut suuri ja oikeasti kuohuttava, voi olla hyväkin nukkua yön yli). Sinä haluat tällaisen mallin lapsellesi kasvattaa ja se on hyvä ja tärkeä asia, ja sellainen, jota lapsi varmasti arvostaa aikuisena ja vaikka parisuhteessaan sitten aikanaan. Että on kotoa saanut mallin, että riitoja ei pitkitetä. Kaikilla meillähän on asioita, jotka ovat ytimessä jo lapsuudesta ja muu toiminta tuntuu oudolta. Emme me muista kuinka hankalaa meidän on kenties ollut niitä oppia ja montako riitaa vanhempien kanssa niistä käytiin, kun silloin ne tuntui ihan pöllöiltä säännöiltä, vaan me muistamme, että näin meillä on aina toimittu.
Ei teinien kanssa aina ole helppoa, mutta sinä olet silti se perheen pää (et teinin frendi), ja tosiaan, joitain asioita saa vaatia ja niistäkin SAA toisinaan joustaa ilman että se rikkoisi koko logiikan. Mekin olemme vain ihmisiä, ja teinin mielestä joskus/usein oikeinkin huonoja ihmisiä joiden ainoa elämäntehtävä on pilata niiden elämä, mutta joskus se palkitaan kuitenkin... :)
Juu minulla on muutama periaate, josta en kyllä haluasi luopua. Saa olla paha mieli, mutta siitä ei tarvitse toisten kärsiä. Riehuminen ei ole sallittua, kuten kurkku suorana huutaminen, paiskominen, tavaroiden hajottaminen, minkäänlainen väkivalta jne. Haukkuminen ei tule kuuloonkaan. Anteeksi pitää pyytää, jos on jotain loukannut. Ruoasta tms kiitetään. Asiat pitää sopia ja niistä pitää puhua. Ja sovituista asioista pidetään kiinni.
Aika paljosta olen valmis joustamaan, esimerkiksi pukeutumisesta, huoneen siisteydestä ja kotiintuloajoista en jaksa olla niin tarkka. Mutta sellainen tietynlainen kunnioitus muita ihmisiä kohtaan, sitä kyllä vaadin.
ap
No niin, tuohan kuulostaa mahtavalta. Tärkeitä ja isoja asioita elämän varrelle. Ja sopivasti joustoa ja ilmaisunvaraa (pukeutuminen jne.). Olet hyvä äiti, luota siihen.
36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei aloittaja! Ihanaa, että mietit omaa käytöstäsi, välität lapsestasi selvästi kovasti ja haluat että hänestä kasvaa fiksu aikuinen. Tässä pari vinkkiä minulta:
1. Aloituspostauksen ongelmaan sanon minäkin muiden mukana, että lähdit itse mukaan tuohon jankkaamiseen aluksi (”entä tätä, entä tätä”), olisit vain sanonut ”ahaa, katso löytyykö muuta mieluisaa, itsekin söisin ny mielummin xx mutta tänään pitää tyytyä tähän mitä on”. Siitä eteenpäin ruuasta marina toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se on teini, se marisee mitättömyyksistä. Jos marisee oikeasti kauan niin voit kysyä, onko ollut jotain ärsyttävää päivässä kun kuulostaa, että iltapala aiheuttaa nyt niin kohtuuttoman paljon harmitusta. Ehkäpä hänen ihastus ei seuraa häntä instagramissa, ja teini on oikeastaan siitä ärsyyntynyt ja haluaa huomiota, jota tietenkin saa aina riitelyllä.
2. Anteeksipyynnön vaatiminen itseasiassa vesittää oman anteeksipyyntösi. Et ole itse vilpitön, kun palaat asiaan uudestaan ja uudestaan. Teini ei ole uhma-ikäinen, ja ei uhmiksenkaan kanssa esimerkiksi tunteja jankattaisi samaa asiaa, koska eihän lapsi enää edes muistaisi silloin mistä on kyse. Voit itse pyytää vilpittömästi anteeksi, kun olet valmis siihen. Vaikka ei olla pyydetty anteeksi (puolin tai toisin), voi silti käyttäytyä jo mukavasti ja normaalisti. Anteeksipyynnön voi tehdä vaikka seuraavana päivänä. Ja teinin kanssa joskus vaan käy niin, että hän on ärsyttänyt sinua tai sinä häntä niin, että on mentävä kuohuksissaan nukkumaan. Se ei ole periaatteiden heittämistä romukoppaan vaan kasvamista erilliseksi ihmiseksi (te molemmat irtaudutte toisistanne). Ehkä tilanteessasi auttaisi se, että näkisit, että ”asiat riitelee, ei ihmiset”. Eli riitojen ei tarvitse levitä suuriksi, kaikkea koskeviksi ja talon ilmapiiriin vaikuttaviksi, ainakaan usein (vakavat asiat erikseen). Teillä on erimielisyys, molemmat on loukkaantuneita jostain, mutta silti on paljon hyvää, rakastat teiniäsi ja kyse onkin oikeastaan pienestä asiasta. Teiniltä et myöskään voi vaatia anteeksipyyntöä vaatimalla ”sanomaan oikeat sanat”, se on kyykyttämistä. Ota vastaan pikkujutuissa pienempi anteeksipyyntö, ystävällisyyden ele, kun teini selvästi haluaa että asia jätettäisiin taakse, mutta ei vaan halua taipua tahtoosi ”taikasanoista”.
Mitä mietit näistä ajatuksista?
Mutta kiitos paljon kaikille kommenteista. On tosi ihanaa kuulla, että muillakin on samanlaisia tilanteita. Tokihan sitä täydellisellä vanhemmalla olisi täysi immuniteetti tuollaisille kiukutteluille, mutta kun aina ei vain jaksa ja itselläkin jossain vaiheessa menee kuppi nurin. Jotenkin sitä vain kaipaisi jotain käsikirjaa näihin tilanteisiin, kun ei koskaan tiedä, mikä lähestymistapa on oikea ja väärä. Tässäkin toisaalta on vaadittu auktoriteetin vahvistamista (miten?!), mutta toisaalta on kehotettu täydelliseen välinpitämättömyyteen. Ja toisaalta pitäisi aina vaatia se anteeksipyyntö, mutta toisaalta sitä ei missään nimessä pitäisi vaatia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Hei aloittaja! Ihanaa, että mietit omaa käytöstäsi, välität lapsestasi selvästi kovasti ja haluat että hänestä kasvaa fiksu aikuinen. Tässä pari vinkkiä minulta:
1. Aloituspostauksen ongelmaan sanon minäkin muiden mukana, että lähdit itse mukaan tuohon jankkaamiseen aluksi (”entä tätä, entä tätä”), olisit vain sanonut ”ahaa, katso löytyykö muuta mieluisaa, itsekin söisin ny mielummin xx mutta tänään pitää tyytyä tähän mitä on”. Siitä eteenpäin ruuasta marina toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Se on teini, se marisee mitättömyyksistä. Jos marisee oikeasti kauan niin voit kysyä, onko ollut jotain ärsyttävää päivässä kun kuulostaa, että iltapala aiheuttaa nyt niin kohtuuttoman paljon harmitusta. Ehkäpä hänen ihastus ei seuraa häntä instagramissa, ja teini on oikeastaan siitä ärsyyntynyt ja haluaa huomiota, jota tietenkin saa aina riitelyllä.
2. Anteeksipyynnön vaatiminen itseasiassa vesittää oman anteeksipyyntösi. Et ole itse vilpitön, kun palaat asiaan uudestaan ja uudestaan. Teini ei ole uhma-ikäinen, ja ei uhmiksenkaan kanssa esimerkiksi tunteja jankattaisi samaa asiaa, koska eihän lapsi enää edes muistaisi silloin mistä on kyse. Voit itse pyytää vilpittömästi anteeksi, kun olet valmis siihen. Vaikka ei olla pyydetty anteeksi (puolin tai toisin), voi silti käyttäytyä jo mukavasti ja normaalisti. Anteeksipyynnön voi tehdä vaikka seuraavana päivänä. Ja teinin kanssa joskus vaan käy niin, että hän on ärsyttänyt sinua tai sinä häntä niin, että on mentävä kuohuksissaan nukkumaan. Se ei ole periaatteiden heittämistä romukoppaan vaan kasvamista erilliseksi ihmiseksi (te molemmat irtaudutte toisistanne). Ehkä tilanteessasi auttaisi se, että näkisit, että ”asiat riitelee, ei ihmiset”. Eli riitojen ei tarvitse levitä suuriksi, kaikkea koskeviksi ja talon ilmapiiriin vaikuttaviksi, ainakaan usein (vakavat asiat erikseen). Teillä on erimielisyys, molemmat on loukkaantuneita jostain, mutta silti on paljon hyvää, rakastat teiniäsi ja kyse onkin oikeastaan pienestä asiasta. Teiniltä et myöskään voi vaatia anteeksipyyntöä vaatimalla ”sanomaan oikeat sanat”, se on kyykyttämistä. Ota vastaan pikkujutuissa pienempi anteeksipyyntö, ystävällisyyden ele, kun teini selvästi haluaa että asia jätettäisiin taakse, mutta ei vaan halua taipua tahtoosi ”taikasanoista”.
Mitä mietit näistä ajatuksista?
Tässä taitaa olla ne tärkeimmät asiat. Kiitos näistä! Nämä oikeastaan ratkaisevat kohdallani aika paljon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No anteeksi, ettei mikään kelvannut iltapalaksi. Anteeksi, että sen vuoksi suutuit ja menetit hermosi. Anteeksi, etten toimi kuten sinä haluat, aina ja jatkuvasti. Anteeksi, että mulla on murrosikä.
Ykkössääntö on, että älä ala hermoilemaan tai huutamaan tai lähde mukaan teinin tasolle riitelemään. Pysy asioiden yläpuolella ja anna teini vaahdota. Yksin raivoilu alkaa jokaisesta tuntua jossain vaiheessa aika naurettavalta.
Kun teini alkaa kiukuttelemaan, ettei ole sitä tätä jne, niin toteat tyynesti, että siellä on iltapalaksi vaikka mitä. Ole hyvä ja ota.
Seuraavalle ruokakauppalistalle teini voi ehdottaa tuotteita. Tavoitteena tässä on teinin osallistuttaminen, että hän huomaa ettei ne ruuat sinne keittiöön itsekseen lennähdä, jakaa asiasta vastuuta myös hänelle ja näyttää hänellä on myös mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Jos ei ole toivonut ostettavaksi näkkäriä x niin ei voi valittaa. Jos ei käy kaupa
Jos teini haluaa just nyt näkkäriä x niin ehdotat, että annat rahaa ja hän käy ostamassa näkkäriä x. Yleensä into märinään loppuu just tähän :).
Ja pysyt itse ärsyttävän tyynenä koko ajan. Toteat, että tässä on faktat: kaapissa on ruokaa, jos se ei käy vaihtoehdot ovat syödä mitä on, olla ilman tai teini voi käydä kaupassa ostamassa.
Näihin näkkäririitoihin on teinin kanssa turha alkaa, valitse taistelusi ja säästä voimasi tositaistoihin, niihin mitkä ovat itsellesi tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtään lohduttaa tiedän millaista sulla on. Oman lapsen teini-ikä ei ollutkaan pelkkää teini-ikää vaan epäillään jotain sairautta, ajautunut huonoon seuraan, ei kadu mitään tekojaan, mikään ei ole auttanut ja lopulta tein ilmoituksen tytöstä itse vuosi sitten poliisille ja lastensuojeluun. Sieltäkin sanoneet että erittäin haastava tapaus ja nyt onkin valtion koulukodissa. Olen ollut rikki paskana, enkä tunne ketään kuka olisi missään koulukodissa ollut. Eli ihan tavan perhe ollaan, varmaan tylsäkin, kuten teini sitä on kuvaillut sossuillekin..
Teinistä siis kyse? Mä ajattelin, että vain pienillä lapsilla esiintyy tuollaista kiukkuamista ruuan suhteen. Mulla kaks teiniä ja syövät aina kaiken mitä eteen laitan. Tietysti ottavat myös itse ruokaa. Toisella on pari lemppari ruokaa, jota toinen ei syö. Silloin ainoastaan järjestän toiselle muuta.
Pienempänä oli säätöä ruuan kanssa ja nirsoilivat. Joskus tuntu että pää räjähtää. Ensin saat vääntää ruokaa työpäivän jälkeen väsyneenä ja sitten ei mikään kelpaa.
Nykyään ovat jo oppineet, että sitä syödään mitä on tarjolla. Toivomuksia saa esittää seuraavalle kauppareissulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy siltä että kelpaiskos arvon fröökynälle kenties kaviaari.
Alue: Aihe vapaa
Juu minulla on muutama periaate, josta en kyllä haluasi luopua. Saa olla paha mieli, mutta siitä ei tarvitse toisten kärsiä. Riehuminen ei ole sallittua, kuten kurkku suorana huutaminen, paiskominen, tavaroiden hajottaminen, minkäänlainen väkivalta jne. Haukkuminen ei tule kuuloonkaan. Anteeksi pitää pyytää, jos on jotain loukannut. Ruoasta tms kiitetään. Asiat pitää sopia ja niistä pitää puhua. Ja sovituista asioista pidetään kiinni.
Aika paljosta olen valmis joustamaan, esimerkiksi pukeutumisesta, huoneen siisteydestä ja kotiintuloajoista en jaksa olla niin tarkka. Mutta sellainen tietynlainen kunnioitus muita ihmisiä kohtaan, sitä kyllä vaadin.
ap