Sosiaalisten tilanteiden pelko pilaa elämäni

Up

Ole urhea ja tsemppaa itseäsi tyyliin "olen itseni paras kamu", kiroa pärskäytä vaikka, mutta sinun täytyy altistaa itseäsi pikkuhiljaa haastamalla toimittamaan asiasi mallikkaasti. 

Sama homma, olen kerran tosin päässyt eroon tästä kammosta. Se on vaan tullut takaisin.

1) älä anna itsellesi lupaa pysyä mukavuusalueella, äläkä välttele kaikkia tilanteita (mene sinne lääkäriin)

2) aloita helpoista jutuista, jotka ovat hieman kipurajallasi, ja toista niitä

3) hanki enemmän ystäviä, joiden kanssa sosialisoida kasvotusten (vaikka netistä, jos muualta ei pysty)

4) liiku ja nuku ja syö hyvin (äläkä käytä piristeitä kuten kahvia)

5) mene terapiaan

6) tee rauhoittavia hengitysharjoituksia

7) hommaa rauhoittavaa lääkettä tarpeen vaatiessa

Itsellä vaikuttaa kaverisuhteet paljon itsetuntooni, se mitä teen päivällä (olenko sosiaalisessa työssä vai istunko jatkuvasti kotona), vuodenaika ja olo, väsymys, elintavat, oikeastaan kaikki. Lääkkeitä käytin joskus esiintymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sama homma, olen kerran tosin päässyt eroon tästä kammosta. Se on vaan tullut takaisin.

1) älä anna itsellesi lupaa pysyä mukavuusalueella, äläkä välttele kaikkia tilanteita (mene sinne lääkäriin)

2) aloita helpoista jutuista, jotka ovat hieman kipurajallasi, ja toista niitä

3) hanki enemmän ystäviä, joiden kanssa sosialisoida kasvotusten (vaikka netistä, jos muualta ei pysty)

4) liiku ja nuku ja syö hyvin (äläkä käytä piristeitä kuten kahvia)

5) mene terapiaan

6) tee rauhoittavia hengitysharjoituksia

7) hommaa rauhoittavaa lääkettä tarpeen vaatiessa

Itsellä vaikuttaa kaverisuhteet paljon itsetuntooni, se mitä teen päivällä (olenko sosiaalisessa työssä vai istunko jatkuvasti kotona), vuodenaika ja olo, väsymys, elintavat, oikeastaan kaikki. Lääkkeitä käytin joskus esiintymiseen.

helpommin sanottu kuin tehty.  :(

Mene lääkäriin. Niin mäkin tein. Sain lääkityksen ja keskusteluapua. Nyt voin paremmin kuin vuosiin.

Mene sinne lääkäriin ja kerro pelostasi ja siitä, kuinka kauan se on jatkunut. Propral-reseptin saa helposti ja se todella auttaa. Kyse on hyvin edullisesta beetasalpaajasta, johon ei tule riippuvaiseksi ja joka nopeasti (1/2 h - 1 h) auttaa jännitysoireisiin. Monet esiintyvät taiteilijat turvautuvat beetasalpaajiin saadakseen vapinan, tuskanhien ja punastumisen kaltaiset näkyvät oireet kuriin. Kun lääkepuoli on kunnossa, voit ryhtyä noihin jo mainittuihin mentaaliharjoituksiin ja jonain päivänä voi tilanne olla se, ettet edes tarvitse lääkettä. 

Vierailija kirjoitti:

Mene sinne lääkäriin ja kerro pelostasi ja siitä, kuinka kauan se on jatkunut. Propral-reseptin saa helposti ja se todella auttaa. Kyse on hyvin edullisesta beetasalpaajasta, johon ei tule riippuvaiseksi ja joka nopeasti (1/2 h - 1 h) auttaa jännitysoireisiin. Monet esiintyvät taiteilijat turvautuvat beetasalpaajiin saadakseen vapinan, tuskanhien ja punastumisen kaltaiset näkyvät oireet kuriin. Kun lääkepuoli on kunnossa, voit ryhtyä noihin jo mainittuihin mentaaliharjoituksiin ja jonain päivänä voi tilanne olla se, ettet edes tarvitse lääkettä. 

Tuo Propral on kyllä ihmelääke. Olin viime viikolla ryhmähaastattelussa. Otin tunnin ennen haastista pari propralia ja oli vain niin rento olo jo ennen kuin aloittelimme. Ihmiset eivät vaikuttaneet lainkaan pelottavilta ja näin meidät kaikki samassa veneessä ja tilanteessa oleviksi. Kukaan ei ollut toista parempi tai ylempänä. Vaikka en aloittanut haastattelukierrosta, en jännittänyt lainkaan omaa vuoroani. Kuuntelin minua edellä olevia ja oman vuoron aikana osasin vastatat kysymykseen selkeästi.

Olen siis tuollaisissa tilanteissa kova jännittämään. Odottaminen jännittää niin, että saattaa alkaa jalat täristä enkä voi sille edes mitään. Nyt ei ollut mitään tämänkaltaista.

Pääsin jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Mene sinne lääkäriin ja kerro pelostasi ja siitä, kuinka kauan se on jatkunut. Propral-reseptin saa helposti ja se todella auttaa. Kyse on hyvin edullisesta beetasalpaajasta, johon ei tule riippuvaiseksi ja joka nopeasti (1/2 h - 1 h) auttaa jännitysoireisiin. Monet esiintyvät taiteilijat turvautuvat beetasalpaajiin saadakseen vapinan, tuskanhien ja punastumisen kaltaiset näkyvät oireet kuriin. Kun lääkepuoli on kunnossa, voit ryhtyä noihin jo mainittuihin mentaaliharjoituksiin ja jonain päivänä voi tilanne olla se, ettet edes tarvitse lääkettä. 

Beetasalpaajat ovat yhtä tyhjän kanssa varsinkin kun jännitys on kovaa. Ei paljon tärinöihin auta ja ei auta päänsisäiseen ahdistukseen tippaakaan. Varmasti joillakin tepsii, joilla ongelma ei ole vielä paisunut isompiin mittakaavoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene sinne lääkäriin ja kerro pelostasi ja siitä, kuinka kauan se on jatkunut. Propral-reseptin saa helposti ja se todella auttaa. Kyse on hyvin edullisesta beetasalpaajasta, johon ei tule riippuvaiseksi ja joka nopeasti (1/2 h - 1 h) auttaa jännitysoireisiin. Monet esiintyvät taiteilijat turvautuvat beetasalpaajiin saadakseen vapinan, tuskanhien ja punastumisen kaltaiset näkyvät oireet kuriin. Kun lääkepuoli on kunnossa, voit ryhtyä noihin jo mainittuihin mentaaliharjoituksiin ja jonain päivänä voi tilanne olla se, ettet edes tarvitse lääkettä. 

Tuo Propral on kyllä ihmelääke. Olin viime viikolla ryhmähaastattelussa. Otin tunnin ennen haastista pari propralia ja oli vain niin rento olo jo ennen kuin aloittelimme. Ihmiset eivät vaikuttaneet lainkaan pelottavilta ja näin meidät kaikki samassa veneessä ja tilanteessa oleviksi. Kukaan ei ollut toista parempi tai ylempänä. Vaikka en aloittanut haastattelukierrosta, en jännittänyt lainkaan omaa vuoroani. Kuuntelin minua edellä olevia ja oman vuoron aikana osasin vastatat kysymykseen selkeästi.

Olen siis tuollaisissa tilanteissa kova jännittämään. Odottaminen jännittää niin, että saattaa alkaa jalat täristä enkä voi sille edes mitään. Nyt ei ollut mitään tämänkaltaista.

Pääsin jatkoon.

Minä en olisi ees kyennyt moiseeen ryhmähaastatteluun, en edes vaikka olisi propralia alla koska minuun ei vaikuta. Olkaa te onnellisia joilla pelot ja jännitys on vielä suhteellisen pientä ettei se häiritse jokapäivästä elämää. Ap suosittelen menemään lääkäriin.

Kirjoittaja 8 kertoo vielä, että jännitin mm. opinnäytetyön loppuseminaarina kk ajan. En nukkunut ja jännitin jokaikinen päivä. En tuolloin tehnyt muuta kuin keskityin kotona lopputyöhön, jolloin ei muuta mielessä liikunutkaan. Otin propralin tuolloinkin sitten ja olin aivan rento. Ensimmäistä kertaa elmäni aikana. Harmi jos joillekin tuo ei vaikuta. Muuten minulla ei sitten olekaan kavereita, enkä käy esim ikinä kampaajalla enää. Ettei vain tarvitse puhua mitään tms.

Itse haluaisin opiskella, pääsinkin soveltuvuuskokeisiin asti, mutta nekin jäi välistä koska en USKALTANUT. Kauppaan menokin ahdistaa, enkä ole käynyt aikoihin kaupassa yksin koska en pysty. Ihan jokapäiväiset asiat jännittää. Niin meitä on moneksi. Laskisin tuollaiset esitelmien pidot yms ihan tavalliseksi jännitykseksi. mutta ap varmasti tarkoitti fobiaa eikä mitään tavallista jännitystä, ihmiset tuppaavat käsittämään väärin. 

Minuakin myös nyt hieman huvituttaa ja ärsyttää että ihmiset sekoittavat sosiaalisten tilanteiden pelon tavalliseen jännittämiseen jota nyt on kaikilla ihmisillä. Sosiaalisten tilanteiden pelko lasketaan fobiaksi joka kuuluu ahdistuneisuushäiriöön. Silloin ei esimerkiksi auta mitkään pelkät beetasalpaajat  tai joku mielikuvaharjoittelu joita moni täällä hehkuttaa, jos pelko ja jännitys on tosiaan kehittynyt fobiaksi asti. 

Voimia lääkäriin menoon. Ota joku läheinen mukaan, on helpompi ottaa se askel. Se voi sitten odottaa oven ulkopuolelle jos et halua sitä lääkäriin mukaan.

Itse olen taistellu tämän sis.pelon kanssa jo teini.iästä, ja olin jo lapsena yksin viihtyvä erakkoluonne, että tässä on sekä perusluonne sekä mielenterveyshäiriö lyöneet hynttyynsä yhteen, elämä on koko asian kanssa mennyt ihan eri raiteita mitä olis mennyt ilman tätä ongelmaa, en oo pystynyt koskaan opiskelemaan tai ollut työelämässä. Ikää jo 45, että loppuikähän tän kanssa selvästi menee kärvistellessä, nykyään onneksi saa asiani ihan hyvin hoidettua ja lapsenkin asiat.. mutta mihinkään vanhempainiltoihin tms toimintaan en ole koskaan voinut osallistua.

Onneksi hyvä mummo ja täti lapsella joiden kanssa on päässyt erilaisiin tapahtumiin ja matkustelemaan.

Ihi, menin sivuraiteille, ihan ku ketään kiinnostaisi mun syrjäytynyt elämäntarinani.

Mutta voimia siis ja tilaa lääkäri, se on jo voitto kun tilaa ajan ja laittaa sen kalenteriin.

Sitten otat jonkun mukaan jos et tunnu saavan mentyä yksin, kun aika on.

ap, älä kuuntele niitä jotka täällä jotain propralia ehdottelee, se hidastaa sykettä, jos sattuu olemaan alhanen syke muutenkin niin kohta on kanttuvei. 

Mene lääkäriin, kyllä sinulla on ihan oikea sairaus, ei mikään normaali jännitys. Minulla on sama vaiva. Ei minulla ihmispelkoon (sos.til.pelkoon virallisesti siis) mikään lääke ole koskaan auttanut, 25 vuotta on useampia kokeiltu, mutta masennuslääkettä syön tällä hetkellä taas kun meni ahdistus niin pahaksi.

Osaisiko joku apua hakenut kertoa, riittääkö ajan varaaminen esim ihan yksityiselle lääkärille? Saako siellä tarvittavat lääkkeet ensimmäisellä kerralla vai tarvitseeko jotain laajempia "tutkimuksia"? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama homma, olen kerran tosin päässyt eroon tästä kammosta. Se on vaan tullut takaisin.

1) älä anna itsellesi lupaa pysyä mukavuusalueella, äläkä välttele kaikkia tilanteita (mene sinne lääkäriin)

2) aloita helpoista jutuista, jotka ovat hieman kipurajallasi, ja toista niitä

3) hanki enemmän ystäviä, joiden kanssa sosialisoida kasvotusten (vaikka netistä, jos muualta ei pysty)

4) liiku ja nuku ja syö hyvin (äläkä käytä piristeitä kuten kahvia)

5) mene terapiaan

6) tee rauhoittavia hengitysharjoituksia

7) hommaa rauhoittavaa lääkettä tarpeen vaatiessa

Itsellä vaikuttaa kaverisuhteet paljon itsetuntooni, se mitä teen päivällä (olenko sosiaalisessa työssä vai istunko jatkuvasti kotona), vuodenaika ja olo, väsymys, elintavat, oikeastaan kaikki. Lääkkeitä käytin joskus esiintymiseen.

helpommin sanottu kuin tehty.  :(

Eipä kai kukaan sosiaalista fobiaa potisikaan viikkoa kauempaa, jos se helppoa olisi. Entä sitten? Itsehän sen valitset, mitä päätät kärsiä mieluummin. Mutta pitääkö sitten valittaa?

Mikä tuon fobian on teissä aiheuttanut, kaltoinkohteluko? Nimittäin, se pistää silmään, että kovasti haluttaisiin jonkun muun korjaavan sellaista, mikä lopultakin onnistuu vain itsetehden. Muiden avulla toki. Mutta asiaa ei voi sysätä muiden kannettavaksi jos itse kieltäytyy kulkemasta minnekään. Se taakka kun ei ole irroitettavissa. Sama se koskee meitä kaikkia pienenä haavoitettuja. Hetkeksi voisi olla hyvä, että annettaisiin lomaa kaikesta tuskasta pari päivää kerralla, ja sitten jatkettaisiin matkaa. Mutta siihen ei saa ripustautua.

Minun silmään tämä lista vaikuttaa ihan loistavalta. Eihän niitä tarvitse kaikkia toteuttaa samana päivänä, riittää kun ottaa vakavasti kaksi ensimmäistä ja loput melkein seuraavat itsestään. Mutta minä puhunkin masennuskokemuksen pohjalta - vaikka siinäkin alkaa oireilla myös sosiaalisesti vetäytyen ja kehitellen pelkoa, niin eihän se varsinaista fobiaa ole.

Mutta onko muka jotain muuta tietä niille, joille joku ihmelääke ei toimi? Ei se muilta kerjätty sääli ja myötätunto lopultakaan korjaa mitään, auttaa vain käpertymään lisää.

up

Maailman ärsyttävin sairaus. Onneksi siitä voi parantua. Itsellä sairaus puhkesi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Syynä oli muutama esiintyminen isommalle yleisölle johon yhtäkkiä reagoin voimakkaasti ja säikähdin mitä tämä oikein on. Oli erittäin sosiaaliselle ihmiselle täysin uutta. Pikkuhiljaa pelko paheni esiintymisistä ihan tavallisiin kontakteihin. Tilanne paheni noin 5 vuotta ja kun esiinnyin otin propralia. Pahimmillaan silmiin katsominen oli tuskaa. Elämä ku tuli muilta osin tasapainoon, siinä katosi samalla pelkoki. Nyt olen taas sama entinen itseni enkä edes mieti asiaa. Ainoastaan isolle porukalle virallisissa tilaisuuksissa esiintyminen onnistuu vain propralilla. Toivottavasti ei tarvi kokea samaa enää uudestaa. Jonku näköinen ahdistuneisuus elämässä sen laukaisi. Tsemppiä kaikille. Itsetunto ylös ja elämä kuntoon. Se on toivottavasti lääke muillekkin. Nykyään jos tapaan ihmisiä joilla huomaan olevan vaikeuksia tämän asian kanssa, tuen heitä heti ja yritän helpottaa heidän oloa. Tätä sairautta ei ymmärrä ennen kuin sen kokee. Etsikää onnea ja rakkautta. Se on lääke paljoon.

Jatkan vielä edelliseen että erittäin kevyt liikunta ulkoilmassa ja säännöllisesti on hyvä lääke. Raskas liikunta päinvastoin pahentaa. Tämä on sellainen sairaus että sitä ajattelee jatkuvasti koska pelko on jatkuvasti läsnä. Tämän vuoksi on saatava ajatukset ihan muualle. On opittava olemaan ajattelematta asiaa. Mitä enemmän kaivaa asiaa, etsii tietoa, ja on sairauden kanssa tekemisissä, sitä enemmän se vaivaa ja sitä vaikeampi siitä on parantua. Sanon tämän kokemuksesta. Yks avain asia omaan parantumiseen oli iso remontti. Tein puolivuotta töitä aamusta iltaan. Tällöin en ehtiny miettiä ja ajatella asiaa. Se vain unohtu kun oli niin paljon muuta ajateltavaa. Toimettomuus aiheuttaa ihmisen mieleen paljon sairauksia. Siksi työttömillä on iso vaara sairastua. Toki siihen löytyy muutakin. Ja nukkukaa. Väsymys pitää saada pois elimistöstä. Tsemppiä vielä kaikille. Lääke löytyy teistä itsestä.

lisää