Ei hemmetti mihin ton miehen exän kans viä joudutaan

Luin jostain että narsistit löytävät usein uuden kumppanin/kumppaneita pian heti eron jälkeen. Sen jälkeen ei enää hävettänyt, etten minä löytänyt. Narsistinen eksäni jopa kiusasi minua asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Apua, me eletään kyllä ydinperheessä, mutta olen kyllä lapsille sanonut, että jos eroaisimme, en uutta miestä ottaisi :)

Näin olen kyllä sanonut monelle muullekin. Kuinkahan moni tästä on traumoja saanut.

Tuollaista oikeasti lapsillesi sanot?

Vierailija kirjoitti:

Apua, me eletään kyllä ydinperheessä, mutta olen kyllä lapsille sanonut, että jos eroaisimme, en uutta miestä ottaisi :)

Näin olen kyllä sanonut monelle muullekin. Kuinkahan moni tästä on traumoja saanut.

Miksi tuollaista pitää edes sanoa lapsille? Ihan typerää. Miten lasten arki eroaa ennen ja nyt tuon sanomista?

Vierailija kirjoitti:

Apua, me eletään kyllä ydinperheessä, mutta olen kyllä lapsille sanonut, että jos eroaisimme, en uutta miestä ottaisi :)

Näin olen kyllä sanonut monelle muullekin. Kuinkahan moni tästä on traumoja saanut.

Puhutko usein lapsillesi mahdollisesta erostanne? Kyllähän se voi turvattomuutta aiheuttaa.

Mitä ihmeen marttyyrien kruununkiillotusta toi on, että en ottaisi uutta miestä. Miksi ei saisi olla parisuhteessa?

Kun lasteni isä petti ja lähti, muutto samantien yhteen uuden kanssa ja katsoin vierestä kuinka kamalaa se on lapsille, päätin että en itse niin tee heille.

Ja sen myös sanoin- yhdenkään miehen kanssa en yhteen muuta niin kauan kun mun lapset kotona asuu. Parisuhde mulla silti on ja hyvin toimii.

Ehditään asua yhdessä lasten muutettuakin.

Ja ovat lapset tätä arvostaneet, että heillä on yksi sellainen koti jossa ei ole heille vieraita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, me eletään kyllä ydinperheessä, mutta olen kyllä lapsille sanonut, että jos eroaisimme, en uutta miestä ottaisi :)

Näin olen kyllä sanonut monelle muullekin. Kuinkahan moni tästä on traumoja saanut.

Tuollaista oikeasti lapsillesi sanot?

Miksi ei voisi sanoa. Jutellaan paljon muistakin asioista. Teininä alkaa lapsilla kiinnostaa vanhempienkin mielipiteet esim. parisuhdeasioista. Ollaan juteltu siitä, mitä tekisivät, jos me erottaisiin. Varsinkin, kun monen kaverin vanhemmat erosi. Miksi en olisi saanut siinä vaiheessa sanoa, että jos eroaisimme, en alkaisi uuteen suhteeseen, koska yksi pitkä suhde riittää minulle ja parisuhteessa eläminen vaatii melko paljon sopeutumista kummaltakin. Joten en alkaisi uuteen suhteeseen, jos eroaisimme.

Joku voi lasten kanssa jutella monenlaisia asioita, toiset ei ehkä mitään. Meillä on aina puhuttu paljon ja keskusteltu mieltä kaihertavista asioista. Siksi meni teini-ikäkin ohi suht kivuttomasti, kun oli avoimet välit kumpaankin suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen marttyyrien kruununkiillotusta toi on, että en ottaisi uutta miestä. Miksi ei saisi olla parisuhteessa?

Tottakai saa. Minä en halua kasvattaa yhteisiä lapsia ulkopuolisten kanssa, mutta näemmä on APn kaltaisia joiden mielenrauhaa tällainen ratkaisu jäytää. En koe olevani marttyyri, näyttäytyykö se todella niin sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen marttyyrien kruununkiillotusta toi on, että en ottaisi uutta miestä. Miksi ei saisi olla parisuhteessa?

Totta kai saa olla. Mutta miksi se on marttyyrinkruunun kiillottamista, jos ei kiinnosta ja nauttii yksinolosta.

Vierailija kirjoitti:

Ihme tyyppejä täälläkin. Eiköhän jokaiselle äidille ja isälle ne lapset ole tärkeintä maailmassa. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että jos ihmisellä on parisuhde tai vaikka omistautuu työlle tai on tärkeä harrastus, että ne lapset olisi jotenkin vähemmän tärkeitä. 

Voi kun olisitkin oikeassa. Valitettavasti et ole. Nimim. itse sen lapsena kokenut, kun uusi vaimo ja perhe oli tärkeämpi kuin minä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme tyyppejä täälläkin. Eiköhän jokaiselle äidille ja isälle ne lapset ole tärkeintä maailmassa. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että jos ihmisellä on parisuhde tai vaikka omistautuu työlle tai on tärkeä harrastus, että ne lapset olisi jotenkin vähemmän tärkeitä. 

Voi kun olisitkin oikeassa. Valitettavasti et ole. Nimim. itse sen lapsena kokenut, kun uusi vaimo ja perhe oli tärkeämpi kuin minä...

Harmi, että sinulla oli huonoja kokemuksia. Itse kasvoin myös uusperheessä. Äitini rakasti isäpuoltani ja minua. Mutta se rakkaus puolisoon ja lapsiin on täysin erilaista. Niiden ei pitäisi kilpailla keskenään ja olla toisiltaan pois. Myös minä rakastin isäpuoltani.

Nyt elän taas uusperheessä. Meillä asuu kummankin lapsia, mutta ei ole yhteisiä. Kyllä meille lapset ovat aina tärkeimpiä, mutta ei se estä rakkautta puolisoa kohtaan. Onneksi ei ole myöskään mustamaalaavia exiä. He ymmärtävät, ettei uusi puoliso ole viemässä äidin/isän paikkaa.

Ymmärrän aloittaja ajatuksen.

Aika kovan taakan lapsilleen antaa jos sanoo, että en koskaan ota uutta miestä ja lapset menevät aina kaiken edelle.

Koska koskaan ei saisi sanoa ei koskaan.

Mistä ex voi tässä vaiheessa tällaisen asian edes tietää? Nyt on nyt, mutta ajat ja ajatukset saattavat vaihtua.

Lapsille ja teineille saa ja pitääkin puhua, mutta ei kovin mustavalkoisia ja ehdottomia ajatuksia, vaikka ne olisivat sen kertojan omia, ei lapsille pitäisi antaa.

Lapsella on oikeus omiin mielipiteisiinsä ja ajatusmaailmaansa, vanhemmat voivat esim. kertoa, että nyt tuntuu tältä, mutta eihän koskaan tiedä miten sitten jatkossa ajatelen.

Tämänkaltaista toimintaa kutsutaan myös aivopesuksi.

Jos syötttää omia ajatuksiaan tai toimintatapojaan toiselle ihmiselle, oli se sitten lapsi tai aikuinen.

Mikä ihmeen kunniankruunu on se, että eron tai kuoleman jälkeen ei edes ajattele uutta suhdetta ikinä?

Lapsena juuri ehkä ajattelisin, että se isä oli niin huono, että juuri siistä syystä äiti nyt puhuu noin. 

juuri se on tärkeeä, että lapset ymmärtävät sen, että aikuisen suhteet ja lapsen ja vanhempien suhde eivät ole keskenään kilpailevia tai rinnastettavia asioita.

Kun se aikuinen voi hyvin ja on rakastettu niin lapsetkin voivat paremmin kuin yksinäisen, katkeran tai uhrautuvan marttyyriaikuisen kanssa.

Lasten ei kuulu olla sen yksinjääneen vanhemman "puoliso" tai "rakastettu".

Ihan eri asia kuin lapsen ja vanhemman rakkaus toiseensa.

Psykiatrilla olisi paljon töitä näköjään, ettei ne vanhemman erotraumat ja -vihat  periytyisi sille lapselle.

En minä ainakaan koe kunnian kruunuksi sitä etten halua parisuhdetta, elämäni on paljon helpompaa ilman, että pitää tehdä kompromisseja kenenkään kanssa.

Lapset ovat muuttaneet jo kotoa ja on niin ihanaa kun ei ole tekemisistään vastuussa kenellekään.

Toisaalta aikuisilla lapsilla on paikka, johon voi tulla, lösähtää sohvalle, itkeä ja kirota maailmaa, pieraista ja nukahtaa.

Nytkin käyvät whatsup ryhmässä keskustelua

milloin mennään kaikki äidille.

Välillä sanon ettekö te isällä käy, toteavat he, ei se ole sama, käytiinhän me viikko ennen isänpäivää.

Hassua kyllä huomaan usein, että monet, jotka aiemmin kyselivät, etkö ota uutta miestä, eikö sulle kukaan kelpaa, ovat alkaneet toteamaan, en minäkään kyllä enää uutta ota jos tulee ero, jään leskeksi. Lähinnä saan ihailua kun olen yksin neljä lasta aikuisiksi fiksuiksi veronmaksajiksi kasvattanut, ilman kaiken maailman säätöjä miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

juuri se on tärkeeä, että lapset ymmärtävät sen, että aikuisen suhteet ja lapsen ja vanhempien suhde eivät ole keskenään kilpailevia tai rinnastettavia asioita.

Kun se aikuinen voi hyvin ja on rakastettu niin lapsetkin voivat paremmin kuin yksinäisen, katkeran tai uhrautuvan marttyyriaikuisen kanssa.

Lasten ei kuulu olla sen yksinjääneen vanhemman "puoliso" tai "rakastettu".

Ihan eri asia kuin lapsen ja vanhemman rakkaus toiseensa.

Psykiatrilla olisi paljon töitä näköjään, ettei ne vanhemman erotraumat ja -vihat  periytyisi sille lapselle.

Tai kun katselevat kesken kasvuista parinvaihtoa.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan koe kunnian kruunuksi sitä etten halua parisuhdetta, elämäni on paljon helpompaa ilman, että pitää tehdä kompromisseja kenenkään kanssa.

Lapset ovat muuttaneet jo kotoa ja on niin ihanaa kun ei ole tekemisistään vastuussa kenellekään.

Toisaalta aikuisilla lapsilla on paikka, johon voi tulla, lösähtää sohvalle, itkeä ja kirota maailmaa, pieraista ja nukahtaa.

Nytkin käyvät whatsup ryhmässä keskustelua

milloin mennään kaikki äidille.

Välillä sanon ettekö te isällä käy, toteavat he, ei se ole sama, käytiinhän me viikko ennen isänpäivää.

Hassua kyllä huomaan usein, että monet, jotka aiemmin kyselivät, etkö ota uutta miestä, eikö sulle kukaan kelpaa, ovat alkaneet toteamaan, en minäkään kyllä enää uutta ota jos tulee ero, jään leskeksi. Lähinnä saan ihailua kun olen yksin neljä lasta aikuisiksi fiksuiksi veronmaksajiksi kasvattanut, ilman kaiken maailman säätöjä miesten kanssa.

"En minä ainakaan koe kunnian kruunuksi sitä etten halua parisuhdetta ... Lähinnä saan ihailua kun olen yksin neljä lasta aikuisiksi fiksuiksi veronmaksajiksi kasvattanut, ilman kaiken maailman säätöjä miesten kanssa."

Eli kuitenkin koet itsesi vähän paremmaksi ihmiseksi kuin muut, vai mitä.

Itse taas olen iloinen, kun huonon avioliiton jälkeen saan näyttää tyttärilleni hyvän parisuhteen mallia. Sitä kuinka hyvä ilmapiiri perheessä voi olla ja kuinka rakkautta riittää niin lapsille kuin aikuisillekin. Pärjäisin hyvin yksinkin, mutta näin on parempi. Enkä ainakaan pilaa tyttärieni parisuhteita jo valmiiksi kasvattamalla heitä " kaikki miehet ovat sikoja" ajattelumalliin.

AP sanoi aloituksessa: Mistä näitä sikiää?

 Jos ymmärsin aloituksen oikein, vastaus on kohdussasi.

Ei lapsista yleensä ole kivaa asua kodissa, jossa on vieras aikuinen. En ole sanonut mitään, vaan hiljaa mielessäni päättänyt, etten ota uutta miestä kanssamme asumaan. Minäk8n seurustelen.

Olisi myös kiva, jos exää ei jatkuvasti syyteltäisi katkeraksi. Olen usein ilmaissut exälle huoleni lapsista. Aina huoleen on vastattu katkeruus- ja kateuskorttia heiluttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsista yleensä ole kivaa asua kodissa, jossa on vieras aikuinen. En ole sanonut mitään, vaan hiljaa mielessäni päättänyt, etten ota uutta miestä kanssamme asumaan. Minäk8n seurustelen.

Olisi myös kiva, jos exää ei jatkuvasti syyteltäisi katkeraksi. Olen usein ilmaissut exälle huoleni lapsista. Aina huoleen on vastattu katkeruus- ja kateuskorttia heiluttamalla.

Puhumattakaan jos se vieras aikuinen käyttäytyy huonosti lasta kohtaan, kun biologisen vanhemman silmä välttää. Naisen täytyy olla ajattelematon kun ei ymmärrä ajavansa kumppaninsa lapsen hiljalleen pois isänsä luota. Ehkä se on tarkoituskin, en voi muuta syytä keksiä. Toivottavasti luet vauvafoorumia ja tunnistat itsesi. Ja häpeät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsista yleensä ole kivaa asua kodissa, jossa on vieras aikuinen. En ole sanonut mitään, vaan hiljaa mielessäni päättänyt, etten ota uutta miestä kanssamme asumaan. Minäk8n seurustelen.

Olisi myös kiva, jos exää ei jatkuvasti syyteltäisi katkeraksi. Olen usein ilmaissut exälle huoleni lapsista. Aina huoleen on vastattu katkeruus- ja kateuskorttia heiluttamalla.

Puhumattakaan jos se vieras aikuinen käyttäytyy huonosti lasta kohtaan, kun biologisen vanhemman silmä välttää. Naisen täytyy olla ajattelematon kun ei ymmärrä ajavansa kumppaninsa lapsen hiljalleen pois isänsä luota. Ehkä se on tarkoituskin, en voi muuta syytä keksiä. Toivottavasti luet vauvafoorumia ja tunnistat itsesi. Ja häpeät.

Toisaalta voi jopa käydä niin, että vieras aikuinen muuttuukin tutuksi, rakkaaksi aikuiseksi. Tämä olisi lapsen paras ja ex voi tukea tätä olemalla puhumatta uudesta puolisosta pahaa lapsille.

Itselläni on rakas isäpuoli. Onneksi sain lapsena tykätä hänestä eikä tarvinnut miettiä, että isä loukkaantuu, kun pidän isäpuolesta.