Ei hemmetti mihin ton miehen exän kans viä joudutaan

Tunnetko jotain sisäistä syyllisyyttä suhteen aloituskuvioista, lähinnä exän pettämisestä ja hänelle valehtelusta, jota nyt kostetaan miehen exälle?

Tässä ei ole mitään vieraannuttamista, älä edes käytä koko termiä kun et ole perehtynyt. Lapsi näköjään tapaa isäänsä, eikö?

Jos äiti haluaa olla nyt tiiviinä perheenä lasten kanssa, niin ymmärrän sen oikein hyvin. Jokaisen pitäisi osata olla eron jälkeen täysin yksin, niin että huomaa mitkä asiat oikeasti ovat tärkeitä. Kukaan uusi kumppani ei onnea tuo, vaan se on sisäinen tunne, kun elää hyvin. Äiti on varmaan huomannut olevansa onnellinen juuri nyt. Miksi se pitää vääntää noin rumaksi?

Kun näitä käytettyjä ja lisääntyneitä ottaa, niin pitää varautua kaikenlaiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko jotain sisäistä syyllisyyttä suhteen aloituskuvioista, lähinnä exän pettämisestä ja hänelle valehtelusta, jota nyt kostetaan miehen exälle?

Tässä ei ole mitään vieraannuttamista, älä edes käytä koko termiä kun et ole perehtynyt. Lapsi näköjään tapaa isäänsä, eikö?

Jos äiti haluaa olla nyt tiiviinä perheenä lasten kanssa, niin ymmärrän sen oikein hyvin. Jokaisen pitäisi osata olla eron jälkeen täysin yksin, niin että huomaa mitkä asiat oikeasti ovat tärkeitä. Kukaan uusi kumppani ei onnea tuo, vaan se on sisäinen tunne, kun elää hyvin. Äiti on varmaan huomannut olevansa onnellinen juuri nyt. Miksi se pitää vääntää noin rumaksi?

Ensinnäkään en liity heidän eroonsa mitenkään. Olivat eronneet 1,5-2v ennen minun mukaantuloa. 

Äiti pyrkii koko ajan siihen ettei lapset tahtoisi olla isällä. On ihan sanonut sen ääneen miehelle.  Lapset on jo isoja, teinejä, ja pystyvät kyllä sanoittamaan näitä asioita hyvin. Nuorempi puhuu paljon siitä miten ahdistavaa on,kun äidillä ei esimerkiksi saa puhua mitään mitä isällä on tapahtunut tai varsinkaan mainita minun nimeäni ja mieluiten ei isääkään. Lapset on ahdistuneita asiasta, mutta käsittelevät asiaa eri tavoin. Toinen on mennyt vähitellen mukaan äidin touhuun, nuorempi taistelee vastaan ja hakee äidiltään kovasti sitä, että hyväksyisi isän ja meidän perheen. 

Ihan normaalia ja tervettä siis varmasti. Meillä mun lapset saa puhua siitä mitä tekevät isällä, heillä saa olla siellä kivaa ja on ihanaa, että he tykkäävät myös isänsä uudesta puolisosta. Se ei ole mun lapsilta pois vaan päinvastoin.

Ihan pimee ap. Äiti voi hyvin ajatella ja sanoa noin lapsilleen. Se ei ole vieraannuttamista.

Noistakin lapsista kasvaa aikuisia, ja aika kovalta tuntuu, että pitää olla pitämässä äitistä huolta sitten kun teinien oma aikuinen elämä alkaa. Äitillä pitäisi myös olla se oma elämä, eikä kaataa onnellisuusvaatimuksiaan lasten päälle.  Lapselle ei tee hyvää se, että äiti jää yksin lasten lähdettyä maailmalle, koska "rakastaa"lapsiaan  niiiin paljon. Tatsi pitää olla sellainen hyvällä tavalla pistyöntävä, että menkäähän nyt lapset siitä omiin elämiinne, äiti pärjää kyllä ilman teitäkin, olette tervetulleita kotiin aina, mutta oma elämänne on nyt kaikkein tärkeintä, myös äidillenne.

Meillä ei miehen eksä, ja hänen lastensa äiti onneksi ole tuollainen, vaan lapset saavat pitää minustakin, ja äiti on iloinen kun meillä on omia juttuja lasten kanssa, ja niitä innoissaan äidille kertovatkin. Äiti monesti soitellessa kehuukin, että onpas mukavaa kun lapsilla on täällä meillä niin hyvä olla, ja viihtyvät hyvin :)

Onhan sillä ollut huonotkin hetkensä, mutta kai se on sitä eronjälkeistä totuttelua. Kun ostimme talon, niin eksä harmistui, ja kun menimme kihloihin, hän harmistui myös, vaikka itsellään uusi mies on ollut välittömästi heidän eronsa jälkeen. Mutta nuo nyt on ihan inhimillisiä asioita harmistua, kun se oma eks-siippa menee myös eteenpäin, eikä enää masentuneena juopottele yksiössään.

Sairaita ihmisiä täällä.. Tajusin heti aloittajan viestistä, mitä hän tarkoittaa.

Mustasukkainen ja katkera exä yrittää tuhota lastensa välejä isäänsä ja tämän uuteen puolisoon yrittämällä nostaa itseään jalustalle .  Jonkun miehen syli hänellekin varmasti kelpaisi, mutta katkeruudessaan hän ei näytä niin viehättävältä, että ketään onnistuisi pokaamaan. 

Hänen pitäisi nyt päästää irti katkeruudesta, jatkaa omaa elämäänsä uusin tuulin,  keskittyä oman onnensa lisäämiseen ilman, että siihen sisältyy muiden ihmisten alentamista.

Lapset selvästi kärsivät tilanteesta, turhaa ahdistusta ja myöhemmin aikuisina varmasti tiedostavat hyvinkin tämän tilanteen ja joko toistavat itse suhteissaan tätä tai välttävät kaikin keinoin samaa ja ovat kypsempiä, kuin äitinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööö... mikä tuossa oli niin kamalaa?

Terv. Uusperheellinen

Se, että myrkyttää koko ajan lapsiaan niin ettei nämä tahtoisi nähdä isäänsä ja esittää lapsille, että hän olisi jotenkin parempi ihminen. En ole vielä kolmen vuoden aikana nähnyt kertaakaan merkkiä siitä, että erityisesti pistäisi lapsensa tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Kyllä hänelle tärkeintä on katkeruus ja kosto. 

Noin sanomalla viesti oli lapselle, että isällenne ette ole tärkeintä maailmassa,koska hänellä on uusi puoliso. Ja näin lapsi asian isälleen antoi ymmärtää.

Lapsi uskoo kokemansa. Ei hänelle sanat merkitse, jos isä ei toimi niiden mukaan.

Niin tai tässä tapauksessa äiti.

Mutta kyllähän näistä vieraannuttajista on miljoonia esimerkkejä ja siitä miten se tapahtuu kuinka myrkytetään lapsen mieli ja nostetaan itsensä jalustalle.

En ymmärrä miten tuossa myrkytetään lapsen mieltä?

Ehkä lapsi on esittänyt kysymyksen äidilleen, jos lapsi on kokenut jo menettäneensä toisen vanhemman ja erotilanteessa suurin osa lapsista kokee turvattomuutta, miten hänelle käy ja kuka pitää hänestä huolta, kun vanhemmat tehtaikevat uusia parisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ööö... mikä tuossa oli niin kamalaa?

Terv. Uusperheellinen

Se, että myrkyttää koko ajan lapsiaan niin ettei nämä tahtoisi nähdä isäänsä ja esittää lapsille, että hän olisi jotenkin parempi ihminen. En ole vielä kolmen vuoden aikana nähnyt kertaakaan merkkiä siitä, että erityisesti pistäisi lapsensa tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Kyllä hänelle tärkeintä on katkeruus ja kosto. 

Noin sanomalla viesti oli lapselle, että isällenne ette ole tärkeintä maailmassa,koska hänellä on uusi puoliso. Ja näin lapsi asian isälleen antoi ymmärtää.

Lapsi uskoo kokemansa. Ei hänelle sanat merkitse, jos isä ei toimi niiden mukaan.

Niin tai tässä tapauksessa äiti.

Mutta kyllähän näistä vieraannuttajista on miljoonia esimerkkejä ja siitä miten se tapahtuu kuinka myrkytetään lapsen mieli ja nostetaan itsensä jalustalle.

En ymmärrä miten tuossa myrkytetään lapsen mieltä?

Ehkä lapsi on esittänyt kysymyksen äidilleen, jos lapsi on kokenut jo menettäneensä toisen vanhemman ja erotilanteessa suurin osa lapsista kokee turvattomuutta, miten hänelle käy ja kuka pitää hänestä huolta, kun vanhemmat tehtaikevat uusia parisuhteita.

Miksi kokisi? Lapset on tasan yhtä paljon eli vuoroviikoin isällä ja äidillä. Äidin tavoite vain on se, että lapset ei kävisi isällä. Kuten kerroin niin on tämän sanonutkin. Kesällä viimeksi saimme viestin asiasta missä kertoi tavoitteensa. 

Eikä ole kyse mistään 5vuotiaasta. Kertoo ihan näitä asioita,koska vaivaa se, että äiti ei hyväksy isää. On ihan sanallisesti esittänyt, että toivoisi äidin hyväksyvän isän ja sanonut myös äidilleen, että minä olen ihan kiva ja että äiti ei voi vihata minua,koska ei tunne minua. Äiti on tähän sanonut,että kyllä ihminen voi halutessaan päättää vihaavansa,jos niin tahtoo vaikkei tuntisikaan. 

Mutta on varmaan joo ihan normaalia ruokapöytäkeskustelua monelle tälläkin palstalla.

Mitä ihmeen kamalaa tuossa nyt on? Vai kuvitteletko, ettei vanhempien ero satuta lasta? On ihan luonnollista lapselta pohtia tilannetta ja surra tai olla huolissaan tulevaisuuttaan.

Tuossa esimerkkiäsi lapsi tuudittelee olevansa vain turvassa, ettei äiti häntä hylkää tai jaa yhteistä huomiota muiden kanssa.

Ihan samoja ajatuksia lapsi esittää sijaisvanhemmille, kun lapsi on huostaanotettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksei hän saa ajatella ja sanoakin niin?

Siksi koska se on vieraannuttamista.

Tosin koska nyt ollaan ihan oikeasti pimeiden ja ihan pahojenkin ihmisten sivustolla, niin väki vain hurraa tällaisen käytöksen puolesta.

En minä mielestäni hurrannut minkäänlaisen käytöksen puolesta. Kyllä hän voi omasta puolestaan sanoa miten hänestä tuntuu ja miten hän aikoo tehdä. Miksi ihmeessä ei saisi? 

Ei lapsille tai lasten kuullen ole ok sanoa mitä tahansa erossa. Tätä on näköjään joidenkin hirveän vaikea käsittää... Sanokoon ystävilleen tai terapeutilleen. Lapset pidetään erossa tuosta sotkusta!

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen kamalaa tuossa nyt on? Vai kuvitteletko, ettei vanhempien ero satuta lasta? On ihan luonnollista lapselta pohtia tilannetta ja surra tai olla huolissaan tulevaisuuttaan.

Tuossa esimerkkiäsi lapsi tuudittelee olevansa vain turvassa, ettei äiti häntä hylkää tai jaa yhteistä huomiota muiden kanssa.

Ihan samoja ajatuksia lapsi esittää sijaisvanhemmille, kun lapsi on huostaanotettu.

Lapsen tulee antaa pohtia OMIA ajatuksia ja tuntemuksia. Ei vanhemman, tai kenenkään muun pakkosyöttämiä ajatuksia.

Voin vain kuvitella miten persoonallisuushäiriöt ryöpsähtävät kasvuun tulevaisuudessa kun näitä eroja ja uusioperheitä on niin paljon, jossa asiat hoidettu päin persettä. Lapsiparat. Eivät mitään muuta kuin vanhempien välissä joutuvat miettimään vanhempien tunteita ja onnea.

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoin lapsilleni useinkin noin. En ymmärrä miten tämänkin saa käännettyä vieraannuttamiseksi. 

terveisiä ydinperheestä

Ei ehkä ole vieraannuttamista, mutta äärimmäisen typerästi ja itsekeskeisesti sanottu. Lapset huomaavat muuttuvia perhetilanteita ympärillään ja saattavat hämmentyä "eivätkö nuo vanhemmat rakasta lapsiaan ensisijaisesti?" Ehkä jopa kertovat mietteensä muille, jos ovat vielä kovin pieniä...

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten,kun ensin äiti kiillottaa kruunuaan, että "Minä omistaudun täysin teille ja te olette minulle tärkeintä maailmassa enkä koskaan ota uutta miestä,joka menisi teidän edelle. Toisin kuin isänne,jolla on uusi puoliso ettekä ole hänelle enää tärkeintä maailmassa."

Niin mitäs ne lapset ajattelee sitten siinä kohtaa,kun tämä äiti ottaakin uuden miehen. 

Nimenomaan. Omaan nilkkaan kusemista. Totuus on se, ettei äiti lasten takia ole luopumassa yhtään mistään, vaan koska kun olosuhteet ovat mitä ovat, käännetään se "lapsen edun mukaiseksi". Itsekkyyden multihuipentumaa on vielä mennä ilmaisemaan tuo asia lapsille... Ei jestas mikä taakka lapsen harteille monessakin mielessä:

"Eikö isä rakasta?"

"Mitä jos äiti rakastuu joskus, lakkaammeko olemasta tärkeimpiä?"

"Mitä jos äiti ei rakastu, onko se meidän syy, ettei hän saa nauttia parisuhteesta!"

Jne.

On se joillekin todella vaikea asettua lapsen asemaan erossa...

Apua, me eletään kyllä ydinperheessä, mutta olen kyllä lapsille sanonut, että jos eroaisimme, en uutta miestä ottaisi :)

Näin olen kyllä sanonut monelle muullekin. Kuinkahan moni tästä on traumoja saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äidin pitäisi mielestäsi lapselle sanoa?

Kyllä minäkin sanon lapsilleni, että he on tärkeintä maailmassa. Sen sijaan minä en sano heille, että isällenne ette ole,koska hänellä on naisystäväkin. Minun lapseni ovat isälleenkin tärkeintä maailmassa eikä se muutu mitenkään,vaikka heidän isänsä rakastaa puolisoaankin. Eikä heidän isänsä ole yhtään huonompi isä,koska rakastaa jotain muutakin kuin vain lapsiaan.

Eihän avauksen mukaan niin ole sanottukaan. 

Ei avauksen mukaan, mutta viestissä 5 ap tarkensi tulkintaansa exän sanomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Apua, me eletään kyllä ydinperheessä, mutta olen kyllä lapsille sanonut, että jos eroaisimme, en uutta miestä ottaisi :)

Näin olen kyllä sanonut monelle muullekin. Kuinkahan moni tästä on traumoja saanut.

Pakko lisätä vielä, että olen kuullut monen muunkin keski-ikäisen naisen näin sanovan. Jopa muutaman leskeksi jääneen naisen, ettei enää ikinä ota miestä kotiinsa ja ala kenenkään paitoja pyykkäämään, vaan haluaa asua yksin.

Ja ei, en todellakaan jaksaisi alkaa uuteen suhteeseen ja tutustumaan outoon ihmiseen ja hiomaan niitä asioita yhteen. Olen liian mukavuudenhaluinen. Kyllä yksi pitkä suhde minulle riittää. 

Kyllä minä onnittelen itseäni valinnastani olla yksin, kun lapseni kertoo ettei halua lähteä isänsä luokse sillä isän uusi puoliso "vain raivoaa kun isä ei ole kotona koska minä teen aina vaan pahoja juttuja".

Odotan että lapsi kertoisi tämän itse isälleen, minun siitä on turha mainita, olisin vain kostonhimoinen ja katkera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä äidin pitäisi mielestäsi lapselle sanoa?

Kyllä minäkin sanon lapsilleni, että he on tärkeintä maailmassa. Sen sijaan minä en sano heille, että isällenne ette ole,koska hänellä on naisystäväkin. Minun lapseni ovat isälleenkin tärkeintä maailmassa eikä se muutu mitenkään,vaikka heidän isänsä rakastaa puolisoaankin. Eikä heidän isänsä ole yhtään huonompi isä,koska rakastaa jotain muutakin kuin vain lapsiaan.

Eihän avauksen mukaan niin ole sanottukaan. 

 Ei avauksen mukaan, mutta viestissä 5 ap tarkensi tulkintaansa exän sanomisesta.

Niin, kun ei ottanut tulta se avaus. Niin käy usein, kun ei saa haluamaansa vastakaikua, lyödään löylyä lisää. Ihan sama kuin sanoisi, että  nyt se exän perkele ei anna rahaa lapsen elatukseen ja kolmannella sivulla kerrotaan, että no on se exä kyllä ollut kuollut jo kolme vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Apua, me eletään kyllä ydinperheessä, mutta olen kyllä lapsille sanonut, että jos eroaisimme, en uutta miestä ottaisi :)

Näin olen kyllä sanonut monelle muullekin. Kuinkahan moni tästä on traumoja saanut.

Näin meilläkin ydinperheessä.

Ja kun äitini jäi leskeksi, niin kyllä hän meille lapsille kertoi, ettei meidän kotiin uutta miestä tule. Ja se lupaus myös pysyi, niin kauan kun muutimme kotoa ja olimme jo aikuisia.

Suurin osa naisista näyttää elävän lasten kanssa yhdessä ja miehet jostakin syystä eivät pärjää yksin ja hakeutuvat kiertoon, jo melko pian eron tai kuoleman jälkeen. Ei ihme jos lapset kokevat turvattomuutta, kun eivät voi toipua rauhassa, kun uusi kumppani on heti katsottuna.