Ei hemmetti mihin ton miehen exän kans viä joudutaan

Monelle lapselle on ahdistavaa kun joutuu miettimään mitä ja miten puhuu uusperheen uudesta ihmisestä. Vaikka tykkäisi hänestä, niin ei voi sitä näyttää. Sitten ex luulee tai olettaa, että uusi ihminen ei välitä lapsesta tai on ilkeä.

Esimerkikis lähivanhempi kysyy muka neutraalisti mitä teitte viikonloppuna. Lapsi sitten alkaa innoissaaan kertoa, että olimme minä, xx, ja yy siellä....

Vanhempi sitten alkaakin kysellä oliko sekin siellä ja mitä varten ja miten ja miksi...

Tai ei kysele, mutta alkaa huokailla tai näyttää surullista naamaa, niin siellähän onkin aina mukavaa sen x: n uuden kanssa, eihän täällä minun luonani nyt mitään mukavaa olekaan jne.

Tai pahinta on, että kun lapsi/teini tulee usperheen luota, niin vanhempi alkaa huokailla: olipa hyvä, että tulit kotiin, täällä olikin niin yksinäistä.

Lapsi alkaa tuntea huonoa omaatuntoa olemisestaan toisen vanhemman luona.

Nämä ovat aikuisen taakkoja kantaa, eivät sen lapsen.

Mistä ap. tietää, mitä siellä toisessa kodissa on puhuttu. Olen murrosikäisten tyttöjen valmentaja. Aika moni tyttö on sanonut, etteivät osaa rentoutua siinä kodissa, jossa on vieras aikuinen. Yksi tyttö on kipuillut monta kertaa, kun vihaa äitipuoltaan.

Tämän ketjun perusteella exiä.vihataan kovasti. Mistä mahtaa johtua. Itsestäni tuli ex, kun mies jäi pettämisestä kiinni ja minä sen jälkeen otin eron. Elämäni on nyt erittäin hyvää. En ole tehnyt mitään pahaa ennen eroa tai sen jälkeen. Mikä niissä exissä niin kiukuttaa?

Onhan se nyt vähän luonnoton tapa kasvattaa lapset kahdessa kodissa.

Tämä on joku ex-vaimojen ongelma. Harvoin kuulee uutta miestä lapsille mustamaalaavista isistä. Mikähän naisten itsetuntoa niin nakertaa, että uusi nainen miehen ja lasten elämässä on niin suuri uhka ja närkästyksen aihe.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella exiä.vihataan kovasti. Mistä mahtaa johtua. Itsestäni tuli ex, kun mies jäi pettämisestä kiinni ja minä sen jälkeen otin eron. Elämäni on nyt erittäin hyvää. En ole tehnyt mitään pahaa ennen eroa tai sen jälkeen. Mikä niissä exissä niin kiukuttaa?

Luin koko ketjun läpi, ja mun  mielestä näyttää että kovasti ihmetellään miksei eksä niin olisi saanut sanoa, ja näinollen en voi olla samaa mieltä kanssasi että exiä kauheasti vihattaisiin...

Olen sekä exä että nyksä. Ja minun mielestä on aikamoinen taakan asetus lapsille sanoa eron jälkeen tai muutenkaan, että en ota enkä halua uutta parisuhdetta koska lapset ovat minulle tärkeitä. Oma isoäitini oli sotaleski, joka ei uutta miestä koskaan ottanut, koska hänen mielestään lapset olivat tärkeimmät. Kurjaahan olisi ollut, jos olisi huonosti valinnut, varsinkin kun ne sodasta tulleet eivät tainneet kovin tervepäisiä olla enää kukaan, mutta eipä ollut onnelaa noinkaan. Isoäiti takertui lapsiinsa niin että näiden itsenäistyminen oli todella vaikeaa ja työlästä, eikä se kaikilta lapsilta onnistunutkaan. Hän onnistui siirtämään syyllisyyden kaikesta pariutumisesta ja lisääntymisestä ylisukupolvisesti. Isoäidin lapset syyllistyivät sekä olemassaolostaan että itsenäistymisestään ja pois muuttamisestaan.

Että miettikää nyt herran jestas mitä lapsille sanotte. On eri sanoa että en mä usko haluavani uutta puolisoa, tai sanoa että en halua uutta puolisoa teidän takia, lapset.

Pidän yksinolosta.

Pidän siitä että saan tehdä asiat omalla tavallani.

En ole koskaan pitänyt seksiä tärkeänä, enkä halua sitä.

Haluan keskittää huomioni lapsiini.

Minulla on paljon menoja johtuen esikoisen vammaisuudesta.

Olen kokopäivätyössä.

Minulla on perhe, jonka kanssa olen läheinen, ja ystäviä.

Se, etten tarvitse uutta suhdetta ei tarkoita sitä, että halveksisin niitä jotka tarvitsevat. Ihminen tekee omat valintansa. Ja kyllä, osa meistä todellakin on yksin, ilman miestä vuosikaudet ihan mielellään. Itse olen ollut eron jälkeen ilman parisuhdetta, ja tyytyväinen tilanteeseen (7vuotta).

Vierailija kirjoitti:

Pidän yksinolosta.

Pidän siitä että saan tehdä asiat omalla tavallani.

En ole koskaan pitänyt seksiä tärkeänä, enkä halua sitä.

Haluan keskittää huomioni lapsiini.

Minulla on paljon menoja johtuen esikoisen vammaisuudesta.

Olen kokopäivätyössä.

Minulla on perhe, jonka kanssa olen läheinen, ja ystäviä.

Se, etten tarvitse uutta suhdetta ei tarkoita sitä, että halveksisin niitä jotka tarvitsevat. Ihminen tekee omat valintansa. Ja kyllä, osa meistä todellakin on yksin, ilman miestä vuosikaudet ihan mielellään. Itse olen ollut eron jälkeen ilman parisuhdetta, ja tyytyväinen tilanteeseen (7vuotta).

Hyvä juttu, että olet tyytyväinen.

Ethän takerru lapsiisi vaan annat heidän itsenäistyä. Ethän syyllistä lapsia, jos joskus tunnet olosi yksinäiseksi, kun he ovat isällään. Annathan ex-miehesi valita halutessaan parisuhteen. Ja annathan lastesi luoda suhteen isän uuteen rauhassa ja jopa pitää hänestä ilman syyllisyyttä. Näistä tässä ketjussa oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen marttyyrien kruununkiillotusta toi on, että en ottaisi uutta miestä. Miksi ei saisi olla parisuhteessa?

Totta kai saa olla. Mutta miksi se on marttyyrinkruunun kiillottamista, jos ei kiinnosta ja nauttii yksinolosta.

Tuo on justiin sitä marttyyrikruunun kiillotusta. Mulle ei tulisi mieleenkään lapsille tollasta syöttää, ja yrittää vaikuttaa niihin olemalla jotenkin "parempi" kuin eksä. Onneksi lapsieni äiti on fiksu ja täysipäinen nainen, eikä noin alhaiseen temppuun lähtisi. Näitä kommentteja kun lukee, niin alan arvostamaan eksää koko ajan enemmän. Mä olin sinkkuna vuoden kunnes löysin uuden kumppanin, eikä ole tarvinnut vääntää eksän kanssa lapsista yhtään, vuoroviikoin niitä hoidetaan ilman kipuiluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän yksinolosta.

Pidän siitä että saan tehdä asiat omalla tavallani.

En ole koskaan pitänyt seksiä tärkeänä, enkä halua sitä.

Haluan keskittää huomioni lapsiini.

Minulla on paljon menoja johtuen esikoisen vammaisuudesta.

Olen kokopäivätyössä.

Minulla on perhe, jonka kanssa olen läheinen, ja ystäviä.

Se, etten tarvitse uutta suhdetta ei tarkoita sitä, että halveksisin niitä jotka tarvitsevat. Ihminen tekee omat valintansa. Ja kyllä, osa meistä todellakin on yksin, ilman miestä vuosikaudet ihan mielellään. Itse olen ollut eron jälkeen ilman parisuhdetta, ja tyytyväinen tilanteeseen (7vuotta).

Hyvä juttu, että olet tyytyväinen.

Ethän takerru lapsiisi vaan annat heidän itsenäistyä. Ethän syyllistä lapsia, jos joskus tunnet olosi yksinäiseksi, kun he ovat isällään. Annathan ex-miehesi valita halutessaan parisuhteen. Ja annathan lastesi luoda suhteen isän uuteen rauhassa ja jopa pitää hänestä ilman syyllisyyttä. Näistä tässä ketjussa oli kyse.

En takerru lapsiini. Esikoinen tuskin itsenäistyy samalla tavalla kuin, kuin kuopus, mutta toki hänelle jossakin vaiheessa pitää etsiä paikka. En ehdi tuntea oloani yksinäiseksi neljän viiden tunnin aikana. En myöskään tunne oloani yksinäiseksi töissä ollessani. Ex-miehen parisuhteet eivät kiinnosta minua. En tiedä nykyisen nimeäkään. Ex on aikuinen ihminen, joten tuskin sillä olisi väliä, vaikka jotain suhdetta vastustaisin. Tuskin lapset ehtivät luoda tuon neljän, viiden tunnin aikana suhdetta ja tykästyä johonkin ihmiseen, mutta asia ei minulle kuulu, ja ex ja suhde ovat itse vastuussa asiasta.