Onko ketään joka tykkää olla työtön?

Ei mulla ole erityisen kivaa, mutta varmasti vähemmän ikävää kuin jos olisin töissä. Työttömänä voi hallita elämäänsä niin, ettei joudu jatkuvalla syötöllä pelkoa aiheuttaviin tilanteisiin. Tällä hetkellä käyn kuntouttavassa työtoiminnassa, mutta se on aika kaukana siitä, millaista oikea työelämä on, koska tässä ei joudu heräämään aikaisin, menemään töihin joka arkipäivä, eikä tällä hetkellä tekemäni "työ" ole sellaista, jossa tuotetaan muille palveluksia vaan pikemminkin itselle. Tässä ollaan paljon armollisempia ja ymmärtäväisempiä, jos ei osaa tai jaksa jotain, kun taas työelämässä on hirveän vakavan tärkeä asia olla tarpeeksi kyvykäs isoihin vaatimuksiin. Ja pitää koko ajan hävetä ja pelätä, että muille paljastuu miten osaamaton on.

Työttömänä on aikaa tehdä mielenkiintoisia asioita. Nyt vuorotyössä vapaa-aika menee palautumiseen, mitään ei jaksa harrastaa. Työttömänä voin fyysisesti ja psyykkisesti paremmin.

En osaa kuvitella, miten se voisi olla kivaa pitkän päälle.

Itse ainakin menisin töihin vaikka heti, mutta ei mua kukaan palkkaa.

Olisi jos olisi rahaa. Siis niin paljon, että voisi tehdä ihan mitä milloinkin haluaa. Vapaa-aika on melko turhaa kun ei ole varaa mihinkään.

Tykkäisin olla työtön jos ei rahahuolet painaisi. Keksisin paljonkin tekemistä päivien kuluksi.

Töissä käymisessäkään ei muuten olis vikaa, mutta kaikki vapaa menee töistä palautumiseen. Jos olis mahdollista käydä osa-aika töissä ja säilyttää siedettävä elintaso, niin se olisi mun valinta.

Päätin nauttia tästä täysillä heti, kun aktiivimallilaki tuli. Parempi onkin nauttia, koska tämä tulee pitkittymään.

Riippuu siitä perutaanko aktiivimalli vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä perutaanko aktiivimalli vai ei.

Eli et tykkää olla työtön, vaan ikuinen lomailija, kun toiset käyvät työssä hankkimassa sinulle rahaa.

Elämä tuntuu välillä merkityksettömältä työttömänä. Kaipaan työyhteisöä ja arjen rutiineja. Töissä ollessa olen onnellinen. Oma tilanteeni on sellainen, että työtä on joka vuosi alkukeväästä loppusyksyyn. Talveksi haen koko ajan työtä mutta mihinkään ei pääse ja se masentaa.

Jokaisena aamuna on kiva olla työtön, keskipäivällä se alkaa turhauttaa ja illalla vituttaa.

Aikaa kuljeksia, käydä kirjastossa, katsoa Netflixiä.

Minä olen ollut 2 vuotta työtön ja nautin ihan täysillä. Olen aloittanut uusia harrastuksia, treenannut itseni salilla huippukuntoon ja opetellut soittamaan pianoa. On kiva olla kotona kun lapset tulee koulusta ja tehdä heille ruokaa. Menisin toki töihin jos olisi mahdollista, mutta kun ei ole niin nautin tästä ajasta 😍

Kaikki on kiinni rahasta. Jos rahaa tulisi ilman työntekoa niin en todellakaan tekisi töitä.

Muutenkin ärsyttää työn sitovuus, miksi joka aamu pitää herätä töihin aina samaan aikaan ja tehdä se sama 8h töitä.

Miksi ei ole enemmän töitä joissa voisi itse päättää oman työaikansa täysin. Esim jos väsyttää niin ei mene ollenkaan töihin tai jos fiilis on sopiva niin voi tehdä sen 8h ja jos laiskottaa niin voisi tehdä 4h.

Tuntuu niin orjamaiselta tämä 38.5h/viikossa työnteko.

Mielummin olen työtön kuin töissä. Töissä on paremmin rahaa muttei läheskään tarpeeksi vapaa-aikaa. Vuodet 2008-2016 olin käytännössä koko ajan työtön. Pari muutaman kuukauden pilailukurssia sinä aikana. Ei se mua häirinnyt ettei ollut töitä. Työkkärin täti oli niin huolissaan että järkkäsi mut työllistämistuella töihin.

Näihin tukityöllistämisiin kuuluu välillä sellaisia keskusteluja. Sellaisessa täti ihmetteli kun en kertaakaan ollut saikulla. Vissiin harvinaista kun tukityöllistetty ei saikuta? Vaikken töistä pidä niin en ole pois kuin oikeasti kipeänä. Jokin vammainen moraalijuttu sekin.

Sitä voi ajatella niinkin että joku oikeasti töitä haluava voi saada x paikan kun en itse sitä hae. En ymmärrä miksi vapaaehtoisesti työttömiä paheksutaan kun on massatyöttömyys?

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä on aikaa tehdä mielenkiintoisia asioita. Nyt vuorotyössä vapaa-aika menee palautumiseen, mitään ei jaksa harrastaa. Työttömänä voin fyysisesti ja psyykkisesti paremmin.

Se on kyllä jännä, miten erilaisia ihmiset on. Mä taas en työttömänä jaksa (tai no oikeastaan pysty suurimmaksi osaksi rahan vuoksi) harrastaa. Olin todella ahdistunut, kun olin lähes vuoden työttömänä. Masennuin monen vuoden tauon jälkeen (todettu masennus, mutta pääsin siitä eroon jo kerran). Voin siis oikeasti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin paremmin, kun en ole työttömänä, sillä työttömyydestä tulee luuseri-olo. Haet monta kymmentä työtä viikosta, eikä kukaan halua sua töihin. Istut vaan kotona ja makaat kun ahdistut raha-asioista, ja pitää laskea joka penni. Töissä taas kun kävin oli energiaa (ja tietenkin rahaa) tehdä asioita. Kun oli jo kerran liikkeessä, pääsi aamuisin ylös ja jaksoin mennä töiden jälkeen muualle. Työttömänä taas sängystä nouseminen on vaikeampaa, kun ei ole "syytä" nousta. 

Niin monet on sanoneet, että voisipa itsekin maata työttömänä ja kerätä valtion kassata rahaa. Tehkää se! Ottakaa lopputili! Mä otan mielelläni näitä paikkoja vastaan, joita teiltä vapautuu. En sano tätä siis yhtään vittuiluna, vaan oikeasti. Kokeilkaa, ei se ole laissa kiellettyä. 

Luulin että olisi. Olin niin uupunut. Mutta kun yt iski niin se työttömyys olikin aivan kamalaa. Sopivasti töitä olisi paras.

Ai onko? No eiköhän meitä ole aika monta. : D

Siis minä todellakin kuulun heihin. Olin ollut suoraan yo-kirjoitusten ja armeijan jälkeen töissä seitsemän vuotta, jonka jälkeen jäin pois kaikesta, pidin puoli vuotta taukoa ja hain opiskelemaan. Pääsin, ja en ole ikinä ollut onnellisempi. Tein kolme vuotta pelkkää koulua, kylläkin ennätysajassa, mutta oli aivan ihanaa kun sai tehdä mitä halusi oman aikataulunsa mukaisesti. Välillä tuli aina tuntemuksia, että 'pitäisikö tässä mennä samalla töihin' ja 'voiko näin nyt tehdä', mutta tiesin aina, että paitsi että tein täysin oikein, niin näin olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Sitten vielä maisterivuoden ensimmäisen vuoden en tehnyt töitä ollenkaan, ja sitten lopulta toisena ja viimeisenä maisterivuotena tuli sellainen olo, että 'ehkä minun nyt pitäisi mennä töihinkin jo vähästä aikaa' - olin tehnyt määräaikaisia etätöitä välillä, mutta vakituisesta työstä olin ollut poissa jo 5 vuotta. No, sainkin sitten heti töitä, jossa olen ollut nyt 1,5 vuotta, se on kyllä ollut mukavaakin, mutta huomaan, että mukavuus tulee sosiaalisuudesta ja verkostoitumisesta. En oikein tiedä aina mikä olisi oikein. Sen tiedän kyllä, että en voisi kellekään suositella töitä opiskelujen ohessa, jos haluaa opiskella kunnolla ja saada hyviä arvosanoja.

Raha itsessään ei tuo minulle onnea, en tarvitse sitä paljoa, ja jos sitä olisi, niin laittaisin toki säästöön mutta en käyttäisi juuri mihinkään.

Onneksi on rahaa mukavasti tilillä ja voi maata päivät pitkät ja nukkua kunnolla.Harmi kun joskus herää 8 aikaan kun naapuri käynnistää autonsa ja lähtee silmät ristissä pakertamaan pikkupalkkaiseen paska työhön.Työkkärin ämmä yrittää saada töihin mutta aina saan kepulikosteilla vältettyä työt.Siinä se on joskus miettiminen pelaisko pleikkaa,katsoisko leffan vai käviskö vaikka ulkoilee.Kyllä työttömyys on ihmisen parasta aikaa.Suosittelen😁

Toisaalta on kivaa olla työtön, toisaalta ei. Koen olevani kasa p askaa nyt kun en käy töissä, täydellinen hylkiö.

Mutta toisaalta aina kun olen töissä, aamu alkaa yleensä itkulla ja töissä on koko ajan paha olo. Iltapäivällä helpottaa kunnes alkaa uuden päivän murehtiminen. Olen perfektionisti ja otan jokaisen virheen maailmanloppuna. Lisäksi olen ujo ja introvertti joten työkaverit ja asiakkaat väsyttää niin julmetusti. En koe, että voin olla töissä oma itseni ja se jatkuva esitys väsyttää.

Minulla olisi paljon tähdellistä tekemistä mutta siitä ei makseta rahaa ja palkkatyö vie kaikki voimat.