Lue keskustelun säännöt.
Sain perjantaina kaikki kandidaatin tutkintoon tarvittavat kurssit opintorekisteriin ja äsken lähetin sähköisen hakemuksen itse tutkintoon (anteeksi, mutta on avauduttava vähän)
14.01.2018 |
Opiskelen siis kolmatta vuotta matematiikkaa ja sain tutkinnon näinkin nopeasti (itseasiassa meidän ryhmän ensimmäisenä) opiskelemalla kesäisin ja ottamalla välillä enemmän kursseja mitä normaalisti pitäisi.
Olen iltapäivän mittaan miettinyt vähän asioita. Puolet minun kanssa aloittaneista on joutunut lopettamaan, suurin osa koska ei yksinkertaisesti pärjää. Ensimmäiset lähti jo muutaman viikon jälkeen.
En itse saanut koulussa ja lukiossa kun keskenkertaisia arvosanoja mutta jossain vaiheessa aikuistuin ja aloin panostaa koulunkäyntiin kunnolla. Taisi olla lukion toisella luokalla kun päätin mitä oikeasti haluan ja aloin työskentelemään määrätietoisemmin sen eteen.
Sitten siinä on vielä se että käytännössä kaikki opiskelukaverit on akateemisista perheistä, samalla kun äitini on siivooja ja isä ajaa paikallisbussia.
Oma sosiaalinen tausta verrattuna muihin, suhtautuminen koulunkäyntiin ja se tosiasia että olen selvinnyt opinnoissa näinkin pitkälle samalla kun niin moni on joutunut lopettamaan, laittaa välillä hiljaiseksi miettimään asioita. Kandi on useimmille muille puoliturha välitutkinto. Pelkästään se että olen yliopistossa on minulle henkilökohtaisesti iso asia, ja edes jonkun tutkinnon hankkiminen ei ole ihan täysin mitätön saavutus.
Kommentit (45)
Nyt on tärkeää muistaa, että lapsia ei pidä hankkia. Tee opinnot loppuun siihen pisteeseen kuin haluat, ja elä sitten itsellesi. Älä haaskaa hukkaan sitä elämää, jonka olet saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lämpimät onnittelut ja hyviä maisteriopintoja (jos siis olet jatkamassa sinne).
Syventävät opinnot alkoi jo tammikuun alussa. Kiitos vain onnitteluista.
No en kyllä yhtään ymmärtänyt sun avauksen pointtia.
Oliko tämä sitä kuuluisaa humblebragia? "Olen menestynyt tosi hyvin, vaikka kotini on vaatimaton ja kouluttamaton, ja kaikki muut opiskelukaverit ovat akateemisista perheistä, mutta heistä kukaan ei yllä tasolleni".
Matematiikan osaamisen taso on laskenut. Toivottavasti matematiikka pitää saman vaatimustason vieläkin yliopistossa siitä huolimatta, että monet lopettavat. Varmaan silti suurin osa lopettaa motivaation puutteen takia ja sen takia, että ovat aina halunneet jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä sitä kuuluisaa humblebragia? "Olen menestynyt tosi hyvin, vaikka kotini on vaatimaton ja kouluttamaton, ja kaikki muut opiskelukaverit ovat akateemisista perheistä, mutta heistä kukaan ei yllä tasolleni".
No hyvä on, sait kiinni. Mutta tulee silti käsitys että olen päässyt pitkälle varsin vaatimattomista lähtökohdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostatko itse itseäsi? Vai tuleeko se arvo muiden epäonnistumisuen kautta? Lähtivätkö kurssikaverisi kenties opiskelemaan jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Matematiikan osaamisen taso on laskenut. Toivottavasti matematiikka pitää saman vaatimustason vieläkin yliopistossa siitä huolimatta, että monet lopettavat. Varmaan silti suurin osa lopettaa motivaation puutteen takia ja sen takia, että ovat aina halunneet jotain muuta.
Osaamisen taso on laskenut. Sen huomasin itsekin kun laskin vanhoja YO-kokeita. Yliopistossakin tietyistä kursseista on jäänyt joitakin asioita pois, mutta ne käsitellään myöhemmin tarpeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno saavutus.
Matemaatiikka on siitä erikoinen ala, että sitä on helppo päästä opiskelemaan mutta se on todella vaikeaa. Älykkyyden lisäksi vaaditaan kovaa työntekoa ja kärsivällisyyttä vaikeiden tehtävien edessä. Yksinäisyys voi olla myös ongelma, jos mieluummin tekisi yhdessä ja jakaisi työt. Matematiikassa asiat on ymmärrettävä itse, ja vain omat aivot ovat rajana.
Hyvä puoli kuvaamassasi on, että matematiikan opinnot keskeyttänyt ei ole hukannut aikaansa, vaan voi käyttää opittua jollain muulla alalla. Vaikka taloustieteen tai insinööriopintojen pakolliset matematiikan kurssit ovat helppoja, kun jo hallitsee perusteet.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä sitä kuuluisaa humblebragia? "Olen menestynyt tosi hyvin, vaikka kotini on vaatimaton ja kouluttamaton, ja kaikki muut opiskelukaverit ovat akateemisista perheistä, mutta heistä kukaan ei yllä tasolleni".
Ei, vaan ihan tavallista itsekehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ihmeestä tiedät, että "Puolet minun kanssa aloittaneista on joutunut lopettamaan, suurin osa koska ei yksinkertaisesti pärjää."? Matematiikkaa lukemaan otetaan esimerkiksi Helsinkiin 180 opiskelijaa, joten jos uskoisin sinuun, niin kuvittelisin, että 90 joutui lopettamaan. Ja että 179 muulla opiskelijalla on akateemiset vanhemmat, mutta sinä siivoojan lapsi menit ja teit kandin ahkeruudellasi.
Entä jos ne 90 eivät joutuneet lopettamaan, van vaihtoivat tiedekuntaa tai peräti koko yliopistoa? Ehkä niistä tulee lääkäreitä, tilastotieteilijöitä tai vaikka rahoitusalan ammattilaisia sen sijaan, että he joutuivat lopettamaan opinnot. Matematiikkaa pääsee lukemaan pelkillä papereilla, joten moni tulee sinne vuodeksi keräämään lisäpisteitä muihin tiedekuntiin.
Yliopistoon pääsy ei ole kenellekään mikään saavutus, kandin paperit osoittavat vain sen, että sait kokoon tietyn määrän opintopisteitä. En jotenkin ymmärrä purkaustasi lainkaan: teit sen, mitä piti ja nyt oletat, että me ihailemme sinua? Tyypillistä ei-akateemisen perheen hengenkohotus olettaa, että normaali toiminta olisi jotenkin hurraa-huutojen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt suurimman osan opiskelukavereitteni taustoja. Ne jotka tiesin olivat siivojan, insinöörin, sairaanhoitajan, maanviljelijän ja DI:n jälkikasvua, ei havaittavaa eroa opiskelumenestyksessä.
Ne jotka pääsivät lukiossa helpolla hyviin arvosanoihin joutuivat yliopistossa opettelemaan opiskelutekniikat kantapään kautta.
Minä nostan hattua todella korkealle! Matematiikka on juurikin sellainen laji, missä on pakko oppia puurtamaan. Jos lähtee opiskelemaan sitä sen varassa, että on lukiossa saanut ne kympit helpolla ja luulee osaavansa jotain, niin noutaja tulee. Vähän pakko on olla kiinnostusta siinä määrin, että jaksaa sen puurtamisen. Onhan se valtavan palkitsevaakin sitten kun tulee niitä oivalluksia ja kun saa ratkaistua jonkun tehtävän jota on puinut päässään pitkään ja yrittänyt lähteä purkamaan sitä eri suunnista.
En ole itse matemaagikko, vaan opiskelin Otaniemen puolella (ja sekin jäi kesken, kun en osannut puurtaa). Suurta kunnioitusta tunnen sitä tyttöä kohtaan, jolla oli paksut linssit ja joka veti vitosia melkein joka kurssista. Nimi jäi mieleen ja olen välillä googletellut häntä. Törmäsin johonkin haastatteluun jossa hän kertoi, että matematiikka on hänelle intohimo, mutta hänellä oli myös kunniantavoite tehdä sillä rahaa! Ja toden totta, parhaina vuona hän tienasi Fortumilla 300000€ vuodessa. Huge respect!
Sinuakin kannustaisin miettimään, haluatko köyhäksi tutkijaksi, joka kärvistelee apurahojen puutteessa. Vai voisitko myydä sielusi ja tienata rahaa vaikka vakuutusyhtiön matemaatikkona?
Matematiikassa on tieteenä tiettyä puhtautta ja kauneutta, mutta säädyllisen toimeentulon saadakseen pitää astua hieman sinne soveltavan matematiikan puolelle. Olipa ne sitten tietojenkäsittelyssä käytettäviä algoritmeja tai vakuutusyhtiön vakavaraisuuslaskentaa. Oma kurssikaverini Otaniemestä nappasi teollisuusmatematiikan professorin viran, koska oli hakijoista ainoa, jolla oli työkokemusta teollisuudesta!
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä sitä kuuluisaa humblebragia? "Olen menestynyt tosi hyvin, vaikka kotini on vaatimaton ja kouluttamaton, ja kaikki muut opiskelukaverit ovat akateemisista perheistä, mutta heistä kukaan ei yllä tasolleni".
Mäkin tunnistin. Mutta sitten kun huomasin ensimmäisen ilkeän viestin niin myötätuntoni meni ap:n puolelle. Mä en ymmärrä näitä jotka on kokoajan huomauttamassa köyhistä piireistä tulleille että ei lapsia, älä vaan tuhoa tuhoa elämääsi hankkimalla lapsia. Hirveä huoli ettei alemmat sosiaaliluokat lisäänny. Tuonkin kommentin kirjoittaja ei olisi laittanut samanlaista ilkeilyviestiä akateemisesta perheestä tulleelle nuorelle.
Onnittelut ap. urakastasi ja tsemppiä jatko-opintoihin. Olet perheeseen oikeutettu juuri kun sinusta ja puolisostasi parhaalta ajankohdalta teille tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä yhtään ymmärtänyt sun avauksen pointtia.
Kun vaan tuumiskeli.
Vierailija kirjoitti:
Arvostatko itse itseäsi? Vai tuleeko se arvo muiden epäonnistumisuen kautta? Lähtivätkö kurssikaverisi kenties opiskelemaan jotain muuta?
Sanoin jo että puolet on lopettanut ja enemmistö niistä pakon edessä kun ei pärjännyt.
Anonyymi pohdinta ei ole kohtuutonta itsekehua, vaan sellaista tilintekoa, jota sopii tehdä kovan työn ja onnistumisen jälkeen. Tutkinnon suorittaminen alle ohjeajan on sitä paitsi harvinaista suomalaisissa yliopistossa.
Lämpimät onnittelut ja hyviä maisteriopintoja (jos siis olet jatkamassa sinne).