Muita, jotka on älykkäitä, mutta enimmäkseen ihan järjettömän tyhmiä?
Millaista elämää elätte?
Mua on aina pidetty älykkäänä, mutta oikeasti olen keskimäärin enemmänkin tyhmä. Mulla on tietynlaista loogista älykkyyttä ja kekseliäisyyttä, mutta samaan aikaan lähes olematon muisti ja outoja hahmotusongelmia, joita ei keskivertoihmisellä ole. Neljäsosa mun aivoista on Einsteinilta ja loput gorillalta. Olen kasvosokea, mun aivot ei osaa eritellä ääniä toisistaan, joten en välttämättä "kuule" puhetta, vaikka kuulo on normaali tutkitusti. Jos mua vähänkin häiritään, en osaa edes lukea kelloa. En osaa käyttää älylaitteita, enkä tajua sarkasmia yleensä. En ymmärrä oikeasti mitään. Opiskelin vuosia yliopistossa, mutten ymmärtänyt, mitä mun piti opiskella tiettyyn tenttiin ja sain surkeita arvosanoja. En osannut kuunnella luennolla olennaisia juttuja. Usein kävi niin, että mä pidin jotain tukiopetustilaisuuksia liittyen johonkin yksittäiseen juttuun, joka oli muille hankala, mutta sitten itse reputin tentin. Yllättäen osasin kuitenkin opettaa ne jutut muille niin hyvin, että joka iikka ymmärsi aukottomasti. Kaikki luuli, että olin jotenkin menestyväkin.
Pidän itseäni keskimääräistä tyhmempänä, ja siis sitä olenkin. Nykyisin olen työtön parin vuoden eläkkeen jälkeen. Mielenterveyteni petti pahasti vuosia sitten. Mietin mahdollisia ammatteja, mutta tunnen olevani liian tyhmä kaikkeen. Ja olenkin ihan oikeasti. En pysty edes ajamaan autoa kun ei ole hahmotuskykyä. En voi olla kaupan kassalla, koska jotenkin sekoan. En pysty edes siivoamaan kämppääni kunnolla.
Mulla on asperger, ainakin virallisesti, mutta en ole ihan varma. Tuntuu jotenkin ikävältä, kun en pysty normaaleihin juttuihin.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
19 on väärässä. Nuo mainitut taudit eivät, dementiaa lukuunottamatta, ole räjähdysmäisesti lisääntyneet. Päinvastoin, ne ja niiden aiheuttamat haitat sekä yksittäisille ihmisille että yhteiskunnalle ylipäänsä ovat vähentyneet dramaattisesti diagnoosien ja hoitojen kehittymisen myötä. Dementian lisääntyminen taas johtuu yksiselitteisesti siitä, että suurempi joukko ihmisiä elää pidempään kuin ennen, ja dementia on pääasiallisesti vanhenevan väestön ongelma.
Pala
Jos näin väität, anna tutkimustietoa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Liikaa tekstiä. Kirjottakaa lause tai kaksi.
Pitäkää rivit
lyhyenä.
Miksi
ihmeessä?
Sehän
on
kaikkien
sääntöjen
vastaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
19 on väärässä. Nuo mainitut taudit eivät, dementiaa lukuunottamatta, ole räjähdysmäisesti lisääntyneet. Päinvastoin, ne ja niiden aiheuttamat haitat sekä yksittäisille ihmisille että yhteiskunnalle ylipäänsä ovat vähentyneet dramaattisesti diagnoosien ja hoitojen kehittymisen myötä. Dementian lisääntyminen taas johtuu yksiselitteisesti siitä, että suurempi joukko ihmisiä elää pidempään kuin ennen, ja dementia on pääasiallisesti vanhenevan väestön ongelma.
Pala
Jos näin väität, anna tutkimustietoa asiasta.
Pubmed on sitä täynnä. ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa tekstiä. Kirjottakaa lause tai kaksi.
Pitäkää rivit
lyhyenä.
Miksi
ihmeessä?
Sehän
on
kaikkien
sääntöjen
vastaista?
nyt mun täytyy
miettiä
Itselläni koulunumerot olivat aikanaan ihan hyviä, vaikka en vaivautunut suuremmin läksyjen lukemiseen. YO-kirjoituksista kirjoitin useita aineita parhaalla L-arvosanalla, myös pitkän matematiikan. Silti menestyminen elämässä on ollut tähän lähtökohtaan nähden heikkoa, itse pitäisin alisuoriutumisena.
Mitään ei tahdo saada tehtyä. Kaikki aina hukassa. Aina myöhässä kaikesta. Sellaisten asioiden tekeminen, jotka eivät ole kiinnosta, on yhtä tuskaa. Esimerkiksi asunto päätyy aina sotkuiseksi, ja sitten pakon edessä tehdään suurta siivousta, jos esimerkiksi joku on tulossa käymään. Kiinnostaviin asioihin voin joskus uppoutua liikaakin, sitten kun saan ne aloitettua.
Päivät, kuukaudet ja vuodet kuluvat johonkin turhaan ja tehottomaan sähläykseen, eikä elämässä etenemiseen kuten normaaleilla ihmisillä. Ihmissuhteiden muodostaminen ja ylläpito hankalaa, joka johtanut yksinäisyyteen. Ei lapsia tai parisuhdetta. Yliopistotutkinnon suorittamiseen kului yli kymmenen vuotta, ja työelämäkin on koostunut suurelta osin lyhyistä työsuhteista, osa-aikaisuuksista tai työttömyysjaksoista.
Täällä samanlaisia kokemuksia. Vahvoja aspergerpiirteitä, muttei ihan diagnoosiksi asti.
Abstraktia älyä löytyy ja sen ansiosta yliopistotutkinto hyvillä arvosanoilla, mutta monet arjen asiat ovat todella, todella vaikeita.
En hallitse numeroita, joten raha-asioiden pitäminen järjestyksessä on uskomattoman rasittavaa. Onneksi mies hoitaa nykyään isoimmat jutut. Osaan suunnitella ja ideoida vaikka mitä teorian tasolla, mutta kun pitäisi oikeasti tehdä jotain, pää tyhjenee enkä tiedä miten yksinkertaiset asiatkaan pitäisi hoitaa. Esimerkiksi aloittaa joku projekti, vetää kokous, ottaa joku päämäärä ja pyrkiä siihen jne. Pahinta on kun minulta odotetaan etevyyttä näissäkin asioissa koska se abstrakti äly. Kaupan kassalla en pärjäisi päivääkään koska ongelmat numeroiden kanssa ja hälyinen ympäristö olisi yhtä tuskaa. Työelämä on menossa ihan persiilleen tämäntyyppisten ongelmien takia, ei nykyään pärjää älyllä vaan pitäisi olla sosiaalinen, sietää stressiä ja häiriöitä jne. Itseäni paljon huonommin menestyneet opiskelukaverit ovat menneet ohi oikealta ja vasemmalta ajat sitten.
Ajokorttia ei ole, koska en osaisi kiinnittää huomiota pitkäjänteisesti olennaisiin asioihin enkä edes erota oikeaa ja vasenta toisistaan. Reflekseissäkään ei ole hurraamista ja olen todella kömpelö.
Puheen erottaminen on minullekin vaikeaa, vaikka kuulo on muuten todella terävä ja jopa yliherkkä.
Pienikin määrä stressiä voi aiheuttaa totaalisen hyytymisen.
Käytöstavat on, mutta en osaa sopeuttaa toimintaani helposti vaihteleviin tilanteisiin esim. jos joku rikkookin sääntöjä. En osaa ryhmäytyä, valehdella enkä hahmottaa miten olisi "oman edun mukaista" toimia. Elämä on tällä hetkellä sitä että yritän selviytyä. Lähipiirikään ei ymmärrä, miten en "muka" pärjää ja osaa, vaikka olen niin älykäs (äo kanssa n.140). Alienit tulkaa nappaamaan, mä en kuulu tälle planeetalle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä samanlaisia kokemuksia. Vahvoja aspergerpiirteitä, muttei ihan diagnoosiksi asti.
Abstraktia älyä löytyy ja sen ansiosta yliopistotutkinto hyvillä arvosanoilla, mutta monet arjen asiat ovat todella, todella vaikeita.
En hallitse numeroita, joten raha-asioiden pitäminen järjestyksessä on uskomattoman rasittavaa. Onneksi mies hoitaa nykyään isoimmat jutut. Osaan suunnitella ja ideoida vaikka mitä teorian tasolla, mutta kun pitäisi oikeasti tehdä jotain, pää tyhjenee enkä tiedä miten yksinkertaiset asiatkaan pitäisi hoitaa. Esimerkiksi aloittaa joku projekti, vetää kokous, ottaa joku päämäärä ja pyrkiä siihen jne. Pahinta on kun minulta odotetaan etevyyttä näissäkin asioissa koska se abstrakti äly. Kaupan kassalla en pärjäisi päivääkään koska ongelmat numeroiden kanssa ja hälyinen ympäristö olisi yhtä tuskaa. Työelämä on menossa ihan persiilleen tämäntyyppisten ongelmien takia, ei nykyään pärjää älyllä vaan pitäisi olla sosiaalinen, sietää stressiä ja häiriöitä jne. Itseäni paljon huonommin menestyneet opiskelukaverit ovat menneet ohi oikealta ja vasemmalta ajat sitten.
Ajokorttia ei ole, koska en osaisi kiinnittää huomiota pitkäjänteisesti olennaisiin asioihin enkä edes erota oikeaa ja vasenta toisistaan. Reflekseissäkään ei ole hurraamista ja olen todella kömpelö.
Puheen erottaminen on minullekin vaikeaa, vaikka kuulo on muuten todella terävä ja jopa yliherkkä.
Pienikin määrä stressiä voi aiheuttaa totaalisen hyytymisen.
Käytöstavat on, mutta en osaa sopeuttaa toimintaani helposti vaihteleviin tilanteisiin esim. jos joku rikkookin sääntöjä. En osaa ryhmäytyä, valehdella enkä hahmottaa miten olisi "oman edun mukaista" toimia. Elämä on tällä hetkellä sitä että yritän selviytyä. Lähipiirikään ei ymmärrä, miten en "muka" pärjää ja osaa, vaikka olen niin älykäs (äo kanssa n.140). Alienit tulkaa nappaamaan, mä en kuulu tälle planeetalle.
Miksi ihmeessä tämä ei riittänyt diagnoosiin asti. Jotkut tuntuu saavan diagnoosin vähemmälläkin.
En tiedä, miksi ei riittänyt diagnoosiin. Julkisella puolella kävin kyllä tutkimuksissa, mutta tutkimushetkellä oli myös ahdistushäiriö jonka arvelisin peittäneen tiettyjä piirteitä. Tutkimuksissa myös käytiin läpi yllättävän vähän aistiyliherkkyyttä tai sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia. Hirveällä tsempillä pärjäsin tutkimustilanteessa, mutta sehän oli helppo sosiaalinen tilanne jossa oli selvä päämäärä ja rakenne. Aina jälkeenpäin olin uupumuksesta puolikuollut monta päivää. Eikä tuollainen tilanne ole mitään verrattuna vaikka siihen että pitäisi jutella naapurin kanssa säästä tai tutustua ihmisiin jossain uudessa paikassa. Sanoivat myös että aikuisen ihmisen elämänkokemus ja se perhanan älykkyys kompensoivat as-piirteitä. No kun sehän se ongelma on, että eivät saatana soikoon kompensoi!
27
19 on väärässä. Nuo mainitut taudit eivät, dementiaa lukuunottamatta, ole räjähdysmäisesti lisääntyneet. Päinvastoin, ne ja niiden aiheuttamat haitat sekä yksittäisille ihmisille että yhteiskunnalle ylipäänsä ovat vähentyneet dramaattisesti diagnoosien ja hoitojen kehittymisen myötä. Dementian lisääntyminen taas johtuu yksiselitteisesti siitä, että suurempi joukko ihmisiä elää pidempään kuin ennen, ja dementia on pääasiallisesti vanhenevan väestön ongelma.
Pala