Sisälämpötilasta sanomista puolison kanssa
Ollaan asuttu yhdessä 6 kk. Olen lapsuudenkodissani tottunut +23 asteeseen ja palelen herkästi sitä viileämmässä. Avomieheni, jonka huoneistoon siis loppukesällä muutin, on aina ollut max. +20 asteessa. Kokeiltiin marraskuussa +21’5 c kompromissia, mutta hänellä on jatkuvasti hiki eikä saa nukuttua, minua taas vähän viluttaa. Varsinkin aamuisin bussipysäkille kävellessä haluaisin lähteä lämpimästä kodista etten heti palele. Mies taas sanoo että ”lämpimän testijakson” aikana häntä vilutti ulkona, kun lämpötilaero kodin ja ulkoilman välillä nousi niin isoksi... Miten te muut olette asian ratkaisseet?
Kommentit (50)
Outo ongelma. Meillä yhteinen huonelämpö löytyi heti alussa, koska suht tuoreena parina vietetään kotona aikaa alusvaatteissa ja usein myös alasti. Isompi huoli on muistaa sulkea kaikki verhot kuin säädellä termostaatteja :)
Niin paras ja ekologisin lämmityslaite on kuuma nainen, mutta niitä kylmiä tuntuu olevan valtaosa.
Viileämpään tottuu helposti, mutta lämpimämpään ei kyllä oikein millään. Meillä on talvisaikaan 19-20 astetta, paukkupakkasilla aamulla on monta astetta kylmempää ennen kuin teen valkean takkaan, ja olisi ihan kauheaa olla lämpimämmässä. Vilua kyllä kestää, mutta ne yölliset tuskanhikiset painajaiset ja hereillä pyörimiset.. Ei ei ei. Ja säästyy sähköäkin. Olen niin kuumaverinen, että nukun vielä alastikin, jos on oikein kylmä, niin laitan villasukat.
Pukeudun itse sisällä lämpimästi(villasukat jne)ja muuten noudatetaan mieheni sääteleviä lämpötiloja,jotka ovat tietysti alahaiset.En halua tehdä asiasta elämää suurempaa numeroa,koska kyllä siinäkin säästää,kun pitää lämpötilan muutamaa astetta alhaisempana ja jos miehesi on vielä kuumaverinen(hyvä verenkierto)Itse olen jo lähempänä 50v. niin olen myös iän myötä alkanut palelemaan helpommin.
Paras on viileä makuuhuone ja lämmin peitto.
Meillä sisälämpötila on 20-21. Makuuhuone on hiukan viileämpi.
Meillä on sama ongelma toisinpäin, sisälämpötila 23,5, vilukissamies tykkää ja minä paistun. Asutaan kerrostalossa, alakerta lämmittää, koska heillä vetää. Meillä ei ole koskaan patterit päällä, paitsi jos pakkasta on -25 tai enemmän. Tampereella harvoin.
Tuuletan aina kun pystyn, kuljen hameessa (yleensäkin) ja luonnonkuituvaatteissa, ilman sukkia. Nukun ilman peittoa. Hellekesät ovat yhtä tuskaa, joten ne vietetään Jäämerellä. Mennyt, muiden mielestä kylmä kesä oli minusta loistava. Kylmyydeltä on helpompi suojautua, pistää vaan enemmän vaatteita päälle. Kuumuus rasittaa elimistöä ja toden totta passivoi, tässä sitä nytkin maataan sohvalla :D
Vierailija kirjoitti:
Ollaan asuttu yhdessä 6 kk. Olen lapsuudenkodissani tottunut +23 asteeseen ja palelen herkästi sitä viileämmässä. Avomieheni, jonka huoneistoon siis loppukesällä muutin, on aina ollut max. +20 asteessa. Kokeiltiin marraskuussa +21’5 c kompromissia, mutta hänellä on jatkuvasti hiki eikä saa nukuttua, minua taas vähän viluttaa. Varsinkin aamuisin bussipysäkille kävellessä haluaisin lähteä lämpimästä kodista etten heti palele. Mies taas sanoo että ”lämpimän testijakson” aikana häntä vilutti ulkona, kun lämpötilaero kodin ja ulkoilman välillä nousi niin isoksi... Miten te muut olette asian ratkaisseet?
Me katottiin jotkut suositukset lämpötiloille, kun ostettiin oma koti. Makkareissa n 19, muissa huoneissa n 20,5. Teinit kulkee alasti tai alusvaatteilla, meillä vanhemmilla villasukat ja paksut vaatteet.
Joskus kovasti takkaa lämmittäessä, saunoessa, leipoessa on sisälämpötila mennyt yli 22, niin ei kukaan tykkää ja nukkuminen huonoa.
Ennen asuttiin puolison kanssa kerrostalossa, jossa talvisin 26-28. Harmitti pitää ikkunoita auki pakkasella. Mutta ei kestetty sitä kuumuutta. Eikä auttanut valittaminen isännöitsijälle, kun mummut halusi lämmintä ja jotenkin yläkerroksiin tuli eniten lämmintä.
Meillä mies haluaa 24 astetta, minä 19-20 astetta. Nykyään on yhtä säheltämistä kun hankittiin ilmalämpöpumppu, kun sen tavoitelämpötilaa pystyy säätämään kaukosäätimellä niin vaivattomasti. Mies täppää sen aina ohi kulkiessaan 24:ään, sitten tunnin parin kuluttua kun olen ihan poikki ja läkähtynyt ja ihmettelen, miksi, tajuan mennä säätämään trooppiset lämpötilat takaisin sopivaksi. Sitten mies taas valittaa kylmyyttä, mutta ei silti suostu laittamaan housuja jalkaan, vaan haluaa kulkea kotona kalsareissa kun se on niin rentouttavaa kuulemma.
Ikää kun saatte lisää, niin mukavuuslämpötilojenne ero sen kun kasvaa. Meillä vaimo palelee sisällä aina, ellei ole vähintään 24 lämmintä, paitsi vaihdevuosihikoilu puuskissaan. Minulle sopiva on noin 20.
Olihan tästä joku aika sitten tutkimustietoakin, että keskimäärin naiset kokevat pari kolme astetta korkeamman sisälämpötilan mukavammaksi kuin se, mikä on miesten mielestä hyvä. Huomaa tuo keskimäärin, yksilötasolla löytyy poikkeamia puolin ja toisin.
Minä olen lähes alasti kotona kun vaimo kulkee villasukissa ja untuvatakki päällä.
Tuntuu siltä, että ihmisistä on tullut viluisia. Mielestäni tämä johtuu sisälläoloajan lisääntymisestä. Lapsia ei juuri ulkona nää.Tietsikat ja monenmoiset pelit vievät lasten ja nuorten ajan. Ennen telmuttiin ulkona kesät talvet posket punaisina. Karaistuminen tuli luonnostaan. Liikuttiinkin paljon, niin aikuiset kuin lapsetkin. Nykyisin lähdetään asunnosta, hypätään autoon, autosta työpaikalle ja takaisin kotiin telkkarin ääreen. Ei tapahdu luonnollista karaistumista. Lisäksi on aina joku "lenssu" liikkeellä!
Vierailija kirjoitti:
Me otettiin entisajan käytäntö joka on yllättävän kätevä; asunnoissahan on väliovet alkujaan lämmönsäästöä varten, eli voidaan pitää eri huoneissa eri lämpötiloja tarpeen mukaan. Mutta väliovilla voi säädellä kätevästi myös asumismukavuutta. Meidän olohuoneessa on +22 koska vietän täällä aikaa eniten. Keittiössä +19,5 joten mies menee sinne mielellään ja samalla kokkaa siellä viihtyessään. Makuuhuoneessa +21.
Koko huoneiston pitäminen tasalämpöisenä on vasta 80-lukulainen ”keksintö” eikä edes niin taloudellista kuin todelliseen tarpeeseen perustuvat erilliset huonelämpötilat.
Tämä on erittäin totta. Meillä osa talosta on talvella noin 15 asteen lämpötilassa (kasvit pääsevät ansaitsemalleen levolle) ja osa talosta on väliovilla "lokeroitu" tiettyihin lämpötiloihin. Työhuoneessa on noin +22 astetta, olohuoneessa saman verran, joten jos makuuhuoneessa paleltaa, pitää vain vaihtaa huoneesta toiseen. Ihan tavallinen huikkaus lasten kavereille on "ovi kiinni, ostolämmin", koska he eivät aina muista, että olohuoneen ja eteisen välinen ovi pidetään suljettuna siksi, ettei eteisestä tulisi kylmää muihin huoneisiin.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, että ihmisistä on tullut viluisia. Mielestäni tämä johtuu sisälläoloajan lisääntymisestä. Lapsia ei juuri ulkona nää.Tietsikat ja monenmoiset pelit vievät lasten ja nuorten ajan. Ennen telmuttiin ulkona kesät talvet posket punaisina. Karaistuminen tuli luonnostaan. Liikuttiinkin paljon, niin aikuiset kuin lapsetkin. Nykyisin lähdetään asunnosta, hypätään autoon, autosta työpaikalle ja takaisin kotiin telkkarin ääreen. Ei tapahdu luonnollista karaistumista. Lisäksi on aina joku "lenssu" liikkeellä!
Koska oli tuollaista? Itse olen 60-luvun lapsi, ulos mentiin tekemään töitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, että ihmisistä on tullut viluisia. Mielestäni tämä johtuu sisälläoloajan lisääntymisestä. Lapsia ei juuri ulkona nää.Tietsikat ja monenmoiset pelit vievät lasten ja nuorten ajan. Ennen telmuttiin ulkona kesät talvet posket punaisina. Karaistuminen tuli luonnostaan. Liikuttiinkin paljon, niin aikuiset kuin lapsetkin. Nykyisin lähdetään asunnosta, hypätään autoon, autosta työpaikalle ja takaisin kotiin telkkarin ääreen. Ei tapahdu luonnollista karaistumista. Lisäksi on aina joku "lenssu" liikkeellä!
Sepä se. Meillä otettiin alusta asti tavaksi ulkoilla lasten kanssa joka kelillä. Jo kouluun mennessä he havainnoi nokkelasti vuodenaikoja, säätä ja lämpömittaria, sekä osaavat pukeutua lämpötilaan nähden sopivasti. Yhä harvemmin näkyy muita lapsiperheitä liikkumassa ulkona muulloin kuin kaikkein kauneimpina päivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan asuttu yhdessä 6 kk. Olen lapsuudenkodissani tottunut +23 asteeseen ja palelen herkästi sitä viileämmässä. Avomieheni, jonka huoneistoon siis loppukesällä muutin, on aina ollut max. +20 asteessa. Kokeiltiin marraskuussa +21’5 c kompromissia, mutta hänellä on jatkuvasti hiki eikä saa nukuttua, minua taas vähän viluttaa. Varsinkin aamuisin bussipysäkille kävellessä haluaisin lähteä lämpimästä kodista etten heti palele. Mies taas sanoo että ”lämpimän testijakson” aikana häntä vilutti ulkona, kun lämpötilaero kodin ja ulkoilman välillä nousi niin isoksi... Miten te muut olette asian ratkaisseet?
Me katottiin jotkut suositukset lämpötiloille, kun ostettiin oma koti. Makkareissa n 19, muissa huoneissa n 20,5. Teinit kulkee alasti tai alusvaatteilla, meillä vanhemmilla villasukat ja paksut vaatteet.
Joskus kovasti takkaa lämmittäessä, saunoessa, leipoessa on sisälämpötila mennyt yli 22, niin ei kukaan tykkää ja nukkuminen huonoa.
Ennen asuttiin puolison kanssa kerrostalossa, jossa talvisin 26-28. Harmitti pitää ikkunoita auki pakkasella. Mutta ei kestetty sitä kuumuutta. Eikä auttanut valittaminen isännöitsijälle, kun mummut halusi lämmintä ja jotenkin yläkerroksiin tuli eniten lämmintä.
Meillä ei kyllä teinit eikä muutkaan kulkisi alasti paitsi saunassa
Miehesi on tässä enemmän oikeassa kuin sinä vaikka ette välttämättä edes mieti energiankulutusta. Kuitenkin sen ja terveellisyysaspektien mukaan pitäisi lämpötila pitää viileänä. Itsekin tykkäisin lämpimästä mutta tuon takia meillä on viileää.
Me ei olla kyllä saatu sovitettua yhteen lämpötilatarpeitamme 25 vuoden aikana. Erityisesti nukkuminen on mahdotonta, en voi edes hengittää viileää ilmaa ja mies taas ei voi nukkua lämpimässä. Ollaan päädytty nukkumaan eri huoneissa. Mulla on 30 astetta ja miehellä 16, kumpikin on tyytyväisiä. Paitsi niissä muissa huoneissa :) Meillä ei saa edes lämmitystä kunnolla päälle (mies säätänyt ok-talon pannua...), joten viihdyn parhaiten joko omassa huoneessa tai saunassa (vaatteet päällä mutta myös kiuas päällä). Aamupalaa syödessä laitan aina uunin päälle ja avaan uuninluukun. Mies ei tykkää mutta se ei onneksi koskaan herää niin aikaisin kuin minä XD
Kuulostaa kamalalta millaista vallankäyttöä liittyy lämpötiloihin ja tässäkin ketjussa moni kertonut miten mies on säätänyt lämpötilan ja joutuu kikkailemaan, että tarkenee. :( Kyllä meilläkin mies viihtyy viileämmässä kuin minä, mutta suositeltu +21-22C on aivan hyvä kompromissi.
Hölmöä valittaa kerrostalossa liiasta kuumuudesta. Säästäkää sitä termostaattia pienemmälle. Ei tartte talvella koko ajan tuulettaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta millaista vallankäyttöä liittyy lämpötiloihin ja tässäkin ketjussa moni kertonut miten mies on säätänyt lämpötilan ja joutuu kikkailemaan, että tarkenee. :( Kyllä meilläkin mies viihtyy viileämmässä kuin minä, mutta suositeltu +21-22C on aivan hyvä kompromissi.
Ehkä kuitenkin enemmän keskustelua ja kompromissien hakemista kuin vallankäyttöä.
Vallankäytöstä voidaan puhua silloin jos toisen lämmönsäätelyssä on jokin poliittinen päämäärä esim. maailman pelastaminen omaa energiankäyttöä pihtaamalla. Vastahan yle näytti Kiinasta dokumentin miten siellä kävi kivihiililämmityksen kiellon jälkeen; vaihtoehtoiset energianlähteet ei riitä ihmisten asuntojen lämmittämiseen ja niin talviaamuisin herätään +3 asteista kämpistä tukka huurussa. Eikä yksi ihminen vaan useampi miljoona kiinalaista.
En voisi sietää matalia lämpötiloja vaativaa miestä. Haluan, että meillä on 24 astetta. En tykkää palella jatkuvasti. Ei ikinä vaatteetkaan auta. Kun on vähän aikaa paikallaan, niin lämpimissäkin vaatteissa alkaa paleltaa.
Olen yhden tutun luona vuokrakerrostalossa ja hyvä kun pystyin sen 2 tuntia siellä istumaan, kun palelin. Lämpötila oli 19-20 astetta. Noissa lukemissa se hänen digimittarissaan vaihteli.