Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut naiset eivät ota ollenkaan puheeksi sitä, mitä tapailulta haluavat?
13.01.2018 |
Väitetään, että naiset ovat jotenkin parempia puhumaan tunteista ja tarpeista kuin miehet, mutta itse en ole tällaista vaikutusta huomannut. Juuri kukaan naisista, joiden kanssa olen käynyt treffeillä viimeisen kolmen vuoden aikana, ei ole oma-aloitteisesti avannut keskustelua siitä, mitä tapailulta hakee ja minkälainen suhde on kiikarissa.
Yhden tytön kanssa tein sen päätöksen, että en jaksa aina olla se veturi, vaan nyt katsotaan, kuinka kauan onnistuu tapailu ilman, että asiasta puhutaan yhtään. Vajaan kolmen kuukauden aktiivisen deittailun jälkeen en enää kestänyt epätietoisuutta, vaan minun oli pakko puhua omista tarpeistani. Ja tämän tyttö palkitsi närkästymällä ja loukkaantumalla siitä, etten ole etsimässä avoliittoa tai äitiä hypoteettisille lapsilleni. Olin kuulemma tuhlannut hänen aikaansa. Just.
Jos ei halua tapailla muuten kuin hyvin tietyillä ehdoilla – siinä tapauksessa, että suhde on kehittymässä kohti yhteen muuttamista ja perhe-elämää – eikö kannattaisi avata suu?
Kommentit (45)
No en tiedä.Tulee mieleen yksi mies joka toitotti kuinka paljon pitää minusta mutta ei halunnut seurustella.Jotain manipulaatiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä.Tulee mieleen yksi mies joka toitotti kuinka paljon pitää minusta mutta ei halunnut seurustella.Jotain manipulaatiota?
Taitava puhuja ja keskustelija voi käyttää minustakin sitä taitoaan myös manipulointiin. Nämä ihmiset kyllä tietävät että toinen on suhteessa tosissaan mutta koska odotuksia ei puolin ja toisin pueta ääneen, on myöhemmin helppo leikkiä tietämätöntä ja puhua itsensä pois siitä vastuusta että on tarkoituksellisesti leikkinyt toisen (ehkä naivin ja hyväuskoisenkin) ihmisen tunteilla.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä sitten jo nainenkaan ei tiedä siinä alussa mitä on hakemassa. Ainakaan minä en tiennyt. Tapasin mukavan ja hyvännäköisen tyypin, jonka kanssa jutut sopi hyvin yhteen. Alettiin maata yhdessä ja viettää silloin tällöin viikonloput yhdessä. Mitään tavoitetta päästä parisuhteeseen ei ainakaan minulla ollut. Pikkuhiljaa se vaan sitten meni siihen. Aika epätoivoiselta kuulostaa kyllä tommonen pelkän parisuhteen tai seksisuhteen etsiminen.
Olen samaa mieltä. Tosin olen jo vähän varttuneempaa sukupolvea eikä omassa nuoruudessani ollut mukavan miehen tavatessa ensimmäisenä mielessä häät, lapset ja yhteinen asuntolaina. Toisen kanssa oltiin ihan vain siksi, että yhdessä oli mukavaa. Annettiin ajan kulua ja katsottiin, miten pitkälle suhde etenee. Useimpien kanssa ei loppujen lopuksi edennyt kovinkaan pitkälle. Toisen tai molempien tunteet eivät vaan syventyneet siten, että yhdessäoloa olisi ollut mielekästä jatkaa. Tai tuli jokin muu syy, miksi erottiin. Haavat nuoltiin ja jatkettiin elämää. Jossain vaiheessa löytyi se, jonka kanssa ei enää tullutkaan mitään tarvetta erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä.Tulee mieleen yksi mies joka toitotti kuinka paljon pitää minusta mutta ei halunnut seurustella.Jotain manipulaatiota?
Taitava puhuja ja keskustelija voi käyttää minustakin sitä taitoaan myös manipulointiin. Nämä ihmiset kyllä tietävät että toinen on suhteessa tosissaan mutta koska odotuksia ei puolin ja toisin pueta ääneen, on myöhemmin helppo leikkiä tietämätöntä ja puhua itsensä pois siitä vastuusta että on tarkoituksellisesti leikkinyt toisen (ehkä naivin ja hyväuskoisenkin) ihmisen tunteilla.
Juuri näin. Minä luotan huomattavasti enemmän omaan intuitioon ja ihmistuntemukseen kuin toisen puheisiin. Toki suht pian käy ilmi, kuinka luotettavia ne puheet muutenkaan ovat.
Turha siltä uudelta tuttavuudelta on kysellä paljonkaan hänestä itsestään - kertoo mitä kertoo. Mieluummin teen itse havaintoja ja yhdistelen asioita. Kannattaa kysellä ja jutella lapsista, exästä (!), töistään ym. Suhtautuminen kertoo paljon tyypistä itsestään. Monesti mies puhuu itsensä pussiin, tajuamatta itse.
Saman olen havainnut. Luulen tosin, että sama vaivaa molempia sukupuolia. Uskotellaan itselleen, että toinen varmaankin haluaa tulevaisuudelta samoja asioita kuin itsekin. Sitten harmittaa, kun asia vihdoin tulee puheeksi.