Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauva tuntuu vieraalta ja oudolta
13.01.2018 |
Hei! En tiedä onko minulla jokin lievä synnytyksenjälkeinen masennus (ahdistusta on ajoittain, alakuloa ei niinkään), olen vajaa parikuisen vauvan äiti. Vauva on esikoiseni. Pelkäsin raskausaikana kovasti, että mitä jos en rakastu vauvaani tai alan hylkimään tätä tms. Raskausaika oli henkisesti haastava ja synnytyskin melko vaikea. Nyt tilanne on se, että vauva tuntuu vieraalta, ei ollenkaan omalta. En pidä itseäni äitinä, sekin ajatus on vieras. Vauva on kyllä söpö ja hellyttävä, hoidan hänet hyvin ja huolehdin kyllä vuorovaikutuksestakin, mutta ahdistaa sillä en koe välillämme olevan sen kummempaa sidettä/kiintymystä tms. Uskon kyllä, että välitän hänestä ja haluan että hänellä olisi mahdollisimman hyvä olla, mutta tämä asia ahdistaa minua.
Onko muita, joista oma vauva tuntuu vieraalta? Tai kokemuksia siitä, miten tästä selvitään tms.? En haluaisi, että tämä vaikuttaa peruuttamattomasti minun ja vauvani väliseen suhteeseen :( Mitä jos en koskaan koe rakastavani omaa lastani?
Olen yleisesti ottaen tosi lapsirakas joten oli vaikea odottaa, että itselleni kävisi näin. Minulla on lähete vetämässä neuvolapsykologille, mutta voi olla, että saan ajan vasta parin kuukauden päähän :(
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Olet rakentamassa ihmissuhdetta vieraaseen ihmiseen, olethan tuntenut vauvasi vasta VAIN 2 kk. Ei tuossa ajassa välttämättä vielä ehdi syntyä mitään suuria tunteita, ne kehittyvät sitä mukaa kun tutustut vauvaan ja opettelet tuntemaan häntä.
Minun vauvani oli 3 kk, kun varasin ajan perheneuvolaan. En tuntenut rakkaudentunteita lasta kohtaan ja olin masentunut. Siellä sitten lapseton nuori psykologi totesi, etteihän sitä lasta voikaan vielä rakastaa, kun se vasta 3 kk on siinä on ollut. Mitään jatkoja ei sovittu. Seuraavana päivänä pimeni ja sitä seuraavana päivänä aloin nähdä näkyjä vauvan vahingoittamisesta teräaseella. Päädyin sitten psykiatrian päivystykseen, josta lopulta tuli ymmärrystä ja apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maahiset mahdollisesti käyneet vaihtamassa lapsen. vaihtokille voi kasvaa suipot korvat, mutta ei se ketään todennäköisesti haittaa.
Joillakin alkaa masennus jo raskausaikana. Olisiko sinullekin käynyt niin, jos koit raskauden henkisesti haastavana? Yleensä näitä seulotaan jo neuvolassa raskauden aikana, että osataan auttaa äitiyden alussa. Minä tunnen yhden äidin, joka ei halunnut imettää. Se tuntui hänestä liian sitovalta ja intiimiltä. Siinäkin taustalla oli sitoutumiseen ja kiintymyksen sallimiseen liittyviä ongelmia, pelkoa minuuden menettämisestä ja oman itsensä antamisesta jollekin toiselle. Sinuna pyytäisin apua mieluummin heti kuin kuukausien päästä, jos vain mahdollista nopeuttaa lähetettä.
Vierailija kirjoitti:
Anna aikaa itsellesi. Muistan hämärästi oman esikoiseni vauva ajan 22vuotta sitten. Vauva oli helpppo ihana jne... Mutta muistan myös hetket kun ulkoilu lenkillä työnsin vaunuja ja itkin tätäkö tämä on tai en tieä edes mitä itkin. Silloin ei synnytyksen jälkeisestä masennuksesta oltu edes kuultu. No kyllä se iloksi muuttui nyt olen viiden lapsen äiti nuorin 9v ja kenenkään muun kohdalta en tuollaista alakuloa muista, mutta eiköhän kaikilla ole joku "kriisi" totutella ajatukseen olla äiti ja vastuussa jonkun hengestä 24/7. Sinällään ihan terve tunne
Kyllä ainakin 20 vuotta sitten synnytyksen jälkeinen masennus oli hyvin paljon pinnalla. Silloin ilmestyi paljon kirjoja aiheesta, neuvolassa aihe oli keskeinen. Oman esikoiseni neuvolakäynneistä jäi vähän sellainen fiilis, että kun kysyy fyysisistä vaivoista kuten rikkinäisistä rinnanpäistä, terkkari kysyy vastakysymyksenä, onko sinulla masennusta tai alakuloisuutta, kun se on niin yleistä.
Alue: Aihe vapaa
Evvk. Mene mammapalstalle ulisemaan. Tämä on aihe vapaa.