Miksi osa saa liikunnasta endorfiineja ja osa taas ei saa mitään sellaista?

Mulle liikunnan pitää olla raskasta, jotta siitä saa mitään kicksejä. Kun juoksen oman ennätykseni, niin leijun loppupäivän. Peruskestävyyslenkkeily on sen sijaan puuduttavaa. Vilkuilen kelloa ja lasken, kuinka kauan vielä jatkettava.

Harrastin nuorempana paljonkin liikuntaa. Kävin pururadoilla juoksemassa kerran pari viikossa, lenkit pitenivät ja nopeutuivat kerta kerralta. Kerran viikossa bodypumpissa, kerran viikossa joku muu ryhmäjumppa. Uimassa suunnilleen kerran viikossa, 1-1,5 h kerralla, matkat pidentyivät kerta kerralla. Työmatkat 7 km suuntaansa pyöräilin.

Euforinen olo tuli tasan yhden kerran raskaan uinnin jälkeen, saunasta tultua ja pukuhuoneen penkille istahdettua. Oikein kuohahti, ja muistan ihmetelleeni että tämä sen tunteen täytyy olla mistä kaikki puhuu. Tunne ei tullut enää koskaan uudestaan. Semmoinen "ihan hyvä olo" tulee kyllä liikunnasta vieläkin, kun on käynyt rehkimisen jälkeen kuumassa suihkussa tai saunassa ja saanut itsensä puhtaaksi ja kuivaksi, mutta suuremmat kiksit saan kyllä siitä jos makaisin sohvan pohjalla syömässä sipsejä...

N33, normaalipainoinen satunnaisliikkuja

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen? Minä en ole ikinä saanut mitään hyvää oloa liikunnasta, niin suorastaan hatuttaa, kun aina jankutetaan liikunnan vapauttavan hyvää oloa tuovia endorfiineja jne. Ihan sama, miten kovaa treenaan, niin ei tule mitään hyvää oloa.

Yhdysvalloissa vaihdossa ollessa keskustelimme joogan aikana samasta ongelmasta. Moni kärsii juuri tuosta ettei saa euforiaa liikunnasta.

Kannabis heti urheilusuorituksen jälkeen tuo hyvän fiiliksen ja keho yhdistää sen liikuntaan. Vaikutus on moninkertainen rasituksen jälkeen ja siksi moni kannabiksen käyttäjä urheileekin aktiivisesti.

Sen lisäksi että se rentouttaa ja parantaa palautumista niin ruokahalutkin kasvavat ja sopivalla lajikkeella saa unetkin ja herättyään voi valmistautua uusiin treeneihin.

Olen pienestä pitäen harrastanut liikuntaa ja kuulun siihen porukkaan joka ei saa euforiaa liikunnasta.

Kokeilin kahdesti kannabishoitoa ja se toimi hyvin. Sitä käytetään myös mielikuvaharjoitteissa jossa parannetaan suorituksen psyykkistä puolta ja presentaatiota.

Kannabista ei nykyään polteta vaan höyrystetään vaporisaattori nimisillä välineillä. Ne ovat monelle tuttu näky kuntoclubeilla. Kannabista pidetään nykyään terveysrohtona. Ja sitä se tuntuisi olevankin.

Se parantaa palautumista ja on sen lisäksi antioksidanttinen kasvi.

Täytyy sanoa että suomalaisena minulla oli paljon ennakkoluuloja kannabikseen, mutta tosiaan se lisää positiivista mielikuvaa liikunnasta ja lisää halua treenata lisää, mutta antaa levon, jolloin varmasti tulee palauduttua. Kun käyttää heti treenin jälkeen niin keho yhdistää euforian liikuntaan.

Se on aika ihmeellistä. Toivottavasti lääkekannabiksen saanti helpottuu Suomessa niin moni ehkä saa siitä avun urheiluun ja urheiluvammojen hoitoon.

Tämä liittyy dopamiiniaineenvaihduntaan aivoissa.

Mä nautin nuorempana urheilusta tosi paljon ja ihmettelin, kun nyt vanhemmiten oli alkanut tuntumaan täydeltä pakkopullalta. Ajattelin, että tämä nyt sitten vaan näköjään kuuluu vanhenemiseen, että ei kunto enää riitä.

Mutta ei, sitten mulla todettiin muiden oireiden perusteella (pakkoliikkeet & kouristukset öisin jne.) dopamiinin puute aivoissa ja sain lääkkeen siihen vaivaan.

No nyt tulee taas samat endorfiinit urheilusta, kuin mitä tuli nuorenakin, kun dopamiinitasot on elimistössä kohdillaan.

Samaan tapaan kuin nivelvaivat johtuvat mahdollisesti kollageenisynteesin ongelmista, myös enkefaliinien/endorfiinien suhteen voi mennä niin, että sinun aivoissasi endorfiinit eivät saa aikaan mielihyvää. Esimerkiksi joki endogeenista ainetta matkiva lääkeaine tai ravintoaine voi olla agonisti, joka sulkee ionikanavat hermosoluille ja ligandeille.

Toisaalta, nucleus accumbens on aivojen palkkiokeskus ja ihminenkin pyrkii tekemään sitä mikä hyvältä tuntuu. Esimerkiksi seksi, pelaaminen jne. koukuttavat ja vapauttavat dopamiinia erityisesti nucleus accumbensista. Tähän liittyen parkinsson-lääkityksessä (dopamiini) olevat asiakkaat koukuttuvat muita herkemmin mm. markettien peliautomaatteihin.

Lisään vielä, että jos haluat kokeilla vaikuttaisiko dopamiinin lisääminen aivoissa positiivisesti sinun urheilu-endorfiineihisi, niin osta luontaistuotekaupasta L-Tyrosiinia.

Tyrosiini on esim. dopamiinin ja tyroksiinin (kilpirauhashormoni) esiaste elimistössä, joten pelkkä L-Tyrosiini voi tuoda ison avun, ilman mitään varsinaisia lääkkeitä.

Syön itse sitä lääkkeiden rinnalla, ja saan siten pidettyä lääkemäärät alhaisina.

T. 64

Vierailija kirjoitti:

Tämä liittyy dopamiiniaineenvaihduntaan aivoissa.

Mä nautin nuorempana urheilusta tosi paljon ja ihmettelin, kun nyt vanhemmiten oli alkanut tuntumaan täydeltä pakkopullalta. Ajattelin, että tämä nyt sitten vaan näköjään kuuluu vanhenemiseen, että ei kunto enää riitä.

Mutta ei, sitten mulla todettiin muiden oireiden perusteella (pakkoliikkeet & kouristukset öisin jne.) dopamiinin puute aivoissa ja sain lääkkeen siihen vaivaan.

No nyt tulee taas samat endorfiinit urheilusta, kuin mitä tuli nuorenakin, kun dopamiinitasot on elimistössä kohdillaan.

Tarkkaileppa tuleeko helpommin addiktioita.

Veikkaan, että selitys on sama kuin muidenkin kemikaalien tapauksessa: kaikki eivät saa niistä samanlaisia kiksejä. Ihan kuin alkoholi: On ihmisiä, joista pienikin humalatila tuntuu vain epämiellyttävältä, ei mitenkään tavoittelemisen arvoiselta. Sitten toisessa ääripäässä on alkoholisteja. Suurin osa on jossain sillä välillä. 

Tai esim. itse unihäiriöihini jos jotakin kokeilleena ja muiden kanssa kokemuksia vaihtaneena olen todennut, etteivät kaikki lääkkeet kaikkiin samoin vaikuta. Bentsodiatsepiinit (esim. Diapam, Tenox) eivät (ehkä onneksi!) tunnu minussa missään, ei rentouta eikä tule hyvä olo eikä nukuta. Joku toinen taas himoitsee niitä päihteenään.

Liikunta valitettavasti kuuluu minullakin tuohon osastoon, ettei se itsessään mitään mielihyvää aiheuta. Silkkaa pakkopullaa. Työn ohessa tuleva hyötyliikunta ei tunnu pahalta kuitenkaan. Ehkä isoin ongelma minulle onkin liikunnan pitkästyttävyys.

Kannabis on siitä ikävä, että se toki nostaa dopamiinit huippuunsa, mutta laskee ne sitten helposti entistäkin alemmas. Ei toki yhtä rajusti kuin monet rajummat huumeet. 

Eli hetken ilon siitä vain saa. En suosittele.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin ihmettelin ennen samaa. Silloin harrastin liikuntaa satunnaisesti. Nyt kolme vuotta säännöllisesti treenattuani todellakin tunnen sen mahtavan olon joka liikunnasta tulee.

En ole ikinä saanut liikunnasta hyvää oloa. Paitsi silloin, kun pelasin futista ja voitettiin matseja. Sillon oli hyvä fiilis. Treenaamaan meno vituttaa ja se on erittäin epämukavaa, varsinkin, kun tekee kovan treenin. Silloin ilo tulee siitä, että se on ohi. Mutta treenaan silti säännöllisesti, koska se parantaa ja pitää yllä terveyttä ja suorituskykyä muualla arjessa; jaksan täten tehdä juttuja jotka oikeasti tuottaa minulle hyvää oloa ja iloa.

Mulle treenaus on kuin hampaidenpesu. Teen sitä 3-4 kertaa viikossa, koska jos en tekisi, terveys kärsii.

Toi on jotain urbaanilegendaa, jolla koitetaan vaan nostaa urheilun statusta.

Olin nuorempana kovassa kunnossa, ihan jo olosuhteiden pakostakin kun poljin kelissä kuin kelissä päivittäin vähintään 20 km ja perus tenavan hyppimiset ja pomppimiset päälle. Juosta ja kiipeillä tykkäsin. 

Silti en ikinä varsinaisesti saanut mitään hyvää oloa liikunnasta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä hirveämmältä itsensä rääkkääminen tuntuu, vaikken edelleenkään ole mitenkään huonossa kunnossa. Ja joku juokseminen - runners high on kyllä aivan soopaa. Ketuttaa lähinnä ja jos ihan piippuun vetää niin oksettaakin.

Hyvä olo sen sijaan tulee hyvästä viinistä tai konjakista hyvän aterian jälkeen. Ei liikunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä liittyy dopamiiniaineenvaihduntaan aivoissa.

Mä nautin nuorempana urheilusta tosi paljon ja ihmettelin, kun nyt vanhemmiten oli alkanut tuntumaan täydeltä pakkopullalta. Ajattelin, että tämä nyt sitten vaan näköjään kuuluu vanhenemiseen, että ei kunto enää riitä.

Mutta ei, sitten mulla todettiin muiden oireiden perusteella (pakkoliikkeet & kouristukset öisin jne.) dopamiinin puute aivoissa ja sain lääkkeen siihen vaivaan.

No nyt tulee taas samat endorfiinit urheilusta, kuin mitä tuli nuorenakin, kun dopamiinitasot on elimistössä kohdillaan.

Tarkkaileppa tuleeko helpommin addiktioita.

Hassu juttu, mutta mulla on addiktiot (ja puhun nyt ihan pienistä mielihyvää tuottavista jutuista, en siitä että olisin koskaan ollut alkoholisti tai peliriippuvainen) nimenomaan pienentyneet sen jälkeen, kun aloitin parkinsonintauti-lääkityksen (dopamiiniagonistin). Olen vahdannut tätä, sillä tiesin ko. lääkkeen sivuvaikutukset.

Tuntuu, että kun voin nyt paljon paremmin, ei ole tarvetta millekään addiktioille., ihan jo itse eläminen itsessään on tarpeeksi nautinnollista.

Että näin minun kohdallani :)

Mullekin tulee treenin jälkeen vain päänsärky ja välillä jopa oksennan ja aina tärisee jalat ja kaikki muutkin paikat hulluna. Ei tietoakaan mistään hyvästä olosta.

Nro 72 on siis aiempi nro 64

Vaihtari 2014 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen? Minä en ole ikinä saanut mitään hyvää oloa liikunnasta, niin suorastaan hatuttaa, kun aina jankutetaan liikunnan vapauttavan hyvää oloa tuovia endorfiineja jne. Ihan sama, miten kovaa treenaan, niin ei tule mitään hyvää oloa.

Yhdysvalloissa vaihdossa ollessa keskustelimme joogan aikana samasta ongelmasta. Moni kärsii juuri tuosta ettei saa euforiaa liikunnasta.

Kannabis heti urheilusuorituksen jälkeen tuo hyvän fiiliksen ja keho yhdistää sen liikuntaan. Vaikutus on moninkertainen rasituksen jälkeen ja siksi moni kannabiksen käyttäjä urheileekin aktiivisesti.

Sen lisäksi että se rentouttaa ja parantaa palautumista niin ruokahalutkin kasvavat ja sopivalla lajikkeella saa unetkin ja herättyään voi valmistautua uusiin treeneihin.

Olen pienestä pitäen harrastanut liikuntaa ja kuulun siihen porukkaan joka ei saa euforiaa liikunnasta.

Kokeilin kahdesti kannabishoitoa ja se toimi hyvin. Sitä käytetään myös mielikuvaharjoitteissa jossa parannetaan suorituksen psyykkistä puolta ja presentaatiota.

Kannabista ei nykyään polteta vaan höyrystetään vaporisaattori nimisillä välineillä. Ne ovat monelle tuttu näky kuntoclubeilla. Kannabista pidetään nykyään terveysrohtona. Ja sitä se tuntuisi olevankin.

Se parantaa palautumista ja on sen lisäksi antioksidanttinen kasvi.

Täytyy sanoa että suomalaisena minulla oli paljon ennakkoluuloja kannabikseen, mutta tosiaan se lisää positiivista mielikuvaa liikunnasta ja lisää halua treenata lisää, mutta antaa levon, jolloin varmasti tulee palauduttua. Kun käyttää heti treenin jälkeen niin keho yhdistää euforian liikuntaan.

Se on aika ihmeellistä. Toivottavasti lääkekannabiksen saanti helpottuu Suomessa niin moni ehkä saa siitä avun urheiluun ja urheiluvammojen hoitoon.

Suomessa tuskin saa reseptiä tuohon vaikka se parantaisi kansanterveyttä ja ihmisten kuntoa.

Haluaisin haluta urheilua, mutta se tuntuu vain niin kuvottavalle.

Aiemmin linkatusta artikkelista: "Vaikkeivät nämä 10–15 prosenttia saakaan liikunnasta mielihyvää, heidänkin pitäisi silti ehdottomasti liikkua, sillä liikunnasta seuraa muuta hyvää, kuten sosiaalisia kontakteja"... Huh, heti tuli vastareaktio, tuo on mulle ehdottomasti negatiivinen tekijä tällaisena sosiaalisesti rajoittuneena henkilönä! =D

Vierailija kirjoitti:

Eli ne yleiset jutut siitä, että liikunta tuo AINA endorfiineja ja hyvää oloa, on ihan huttupuhetta? Ainakin näiden vastausten perusteella liikunnasta saatava hyvä olo ja se endorfiinien eritys vaatii ihan hemmetisti: huippuunsa hiotun ruokavalion, hirveän määrän tavoitteellista liikuntaa ja vieläpä positiivisen asenteenkin. Voisivat sitten lopettaa mainostamasta liikuntaa lääkkeenä masennukseen ja alakuloon. Ei epäliikunnallisella tavan pulliaisella ole aikaa eikä kiinnostusta keskittää koko elämäänsä pyörimään liikunnan ympärille, jotta siitä ehkä joskus saisi vähän jotain hyvää oloa.

Miten ihmeessä onkaan edes keksitty tuollainen suuri huijaus, että liikunta muka tuo hyvää oloa.

ap

Siis kyllähän liikunta auttaa masennukseen ja alakuloon, koska liikunta on osa terveitä elämäntapoja ja terveet elämäntavat auttavat myös masentunutta. Eli liikunta nostaa sitä olotilaa sille perustasolle, missä sen tulisikin olla.

Nyt sitten (suurin) osa ihmisistä saa liikuntasuorituksen jälkeen endorfiinihumalan, joka kestää ehkä muutaman tunnin? Siitä kai ihmiset puhuu, kun ne puhuu liikunnan tuomasta hyvästä olosta? Tätä fiilistä en itse ole päässyt kokemaan, edes kovien treenien jälkeen.

Mä saan kunnon hikitreenistä aivan tolkuttoman hyvänolon tunteen. Sen jälkeen on vielä koko loppu päivän ihan täpinöissään.

Käsitin että USA:ssa cannabista käytetään pieninä annoksina. Sellaisina että voi olla luennolla tai tehdä töitä.

Cannabishan on USA:ssa masennuslääke, joten annokset ovat tärkeät. Jos sitä käyttää kuten suomalaiset nuoret miehet niin seuraava päivä on hyvin vetelä ja raskas. Suomessa käyttö on lähinnä sekakäyttöä ja annokset ovat usein liian suuria. USA:ssa kultuuri on samalainen kuin alkoholin kanssa eli osataan ottaa myös kohtuudella.

Todellakin tuolla cannabiksen euforoivalla ja rentouttavalla vaikutuksella voi saada urheilusuoritukseen "palkitsevan" tunteen. Silloin keho oppii haluamaan urheilua lisää.

Tämä on jo muutaman vuoden vanha trendi. Valitettavasti Suomessa ei onnistu vaikka siitä voisi olla apua monille, jotka eivät saa esim murtomaahiihdosta hyvää oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ne yleiset jutut siitä, että liikunta tuo AINA endorfiineja ja hyvää oloa, on ihan huttupuhetta? Ainakin näiden vastausten perusteella liikunnasta saatava hyvä olo ja se endorfiinien eritys vaatii ihan hemmetisti: huippuunsa hiotun ruokavalion, hirveän määrän tavoitteellista liikuntaa ja vieläpä positiivisen asenteenkin. Voisivat sitten lopettaa mainostamasta liikuntaa lääkkeenä masennukseen ja alakuloon. Ei epäliikunnallisella tavan pulliaisella ole aikaa eikä kiinnostusta keskittää koko elämäänsä pyörimään liikunnan ympärille, jotta siitä ehkä joskus saisi vähän jotain hyvää oloa.

Miten ihmeessä onkaan edes keksitty tuollainen suuri huijaus, että liikunta muka tuo hyvää oloa.

ap

Siis kyllähän liikunta auttaa masennukseen ja alakuloon, koska liikunta on osa terveitä elämäntapoja ja terveet elämäntavat auttavat myös masentunutta. Eli liikunta nostaa sitä olotilaa sille perustasolle, missä sen tulisikin olla.

Nyt sitten (suurin) osa ihmisistä saa liikuntasuorituksen jälkeen endorfiinihumalan, joka kestää ehkä muutaman tunnin? Siitä kai ihmiset puhuu, kun ne puhuu liikunnan tuomasta hyvästä olosta? Tätä fiilistä en itse ole päässyt kokemaan, edes kovien treenien jälkeen.

Mikä on sun kova treeni?

Luulen, että ei vaan ole kova treeni. Millä alueella on sykkeet?

Mistään punttien nostelusta sitä ei luonnollisesti tule, mutta kun rääkkäät itseäsi aerobisen- ja anaerobisen rajoilla niin kyllä pitäs jossain tuntua.

1h sulkapalloo esim. jo riittää, jos ei pelkkää pompottelua ole