Miksi osa saa liikunnasta endorfiineja ja osa taas ei saa mitään sellaista?

Eli se nautinto tulee vain maanikoille

Kevyt liikunta on liian kevyttä ja raskaampi liikunta laukaisee aina migreenin. Kun on migreeni, dopamiinit ja euforia on aika kaukana. 😕

Eli ne yleiset jutut siitä, että liikunta tuo AINA endorfiineja ja hyvää oloa, on ihan huttupuhetta? Ainakin näiden vastausten perusteella liikunnasta saatava hyvä olo ja se endorfiinien eritys vaatii ihan hemmetisti: huippuunsa hiotun ruokavalion, hirveän määrän tavoitteellista liikuntaa ja vieläpä positiivisen asenteenkin. Voisivat sitten lopettaa mainostamasta liikuntaa lääkkeenä masennukseen ja alakuloon. Ei epäliikunnallisella tavan pulliaisella ole aikaa eikä kiinnostusta keskittää koko elämäänsä pyörimään liikunnan ympärille, jotta siitä ehkä joskus saisi vähän jotain hyvää oloa.

Miten ihmeessä onkaan edes keksitty tuollainen suuri huijaus, että liikunta muka tuo hyvää oloa.

ap

Eläimet ja maito pois lautaselta ja tarpeeksi kuitua ja hiilareita. Eläinperäiset proteiinit kasvattavat syöpäriskiä ja se että välttelee hiilihydraatteja eikä saa tarpeeksi kasviksista hivenaineita aiheuttaa kroonista väsymystä.

Ihmiskeho ei tarvitse proteiinia kuin 10% ravinnostaan. Kun sitten jengi vetää eläinrasvaa ja proteiinia ja sortuu viimein samalla syömään jotain makeaa, ei silloin verensokeri pääse tasaantumaan kun eläinrasva blokkaa sokeriaineenvaihduntaa.

Myöskin liha alkaa käydä suolistossa. Lihaa syövällä ihmisellä on proteiineja hajottavia lihansyöjäbakteereita, eli bakteroideja suoliston floora täynnä. Ne voivat nakertaa myös ihmisen omaa suolistoa. IBS johtuu myös lihansyönnistä.

Ja paskat näille ”sulla on vaan huono kunto” tai ”et vaan liiku tarpeeksi”. Ainoa asia mikä aiheuttaa mulle hyvänolontunnetta treenin jälkeen on se ajatus että kaloreita on kulutettu ja aerobista treenattu. Olen harrastanut futista 12 vuotta ihan sm-tasolla ja aina ollut hoikka ja hyvälihaksinen. Siltikään en ole koskaan kokenut liikunnan aiheuttavan mitään endorfiinihuumaa. Aina se on ollut vähän paskaa. Joskus kun hiihtää 25km ja on aivan poikki voi tuntua hyvältä että ylitti itsensä, mutta sillä ei ole endorfiinien kanssa tekemistä.

Toiset tuntee ja toiset ei. Tilililulei.

Mä oon urheillut vaativassa taitolajissa maajoukkueessa, SM-kultaakin löytyy useampi ja arvokisaedustuksia. Laji vaatii pitkiä treenejä ja kovaa voima- ja kestävyysharjoittelua oheen. En todellakaan ole kovinkaan usein kokenut euforiaa treeneistä. Onnistumisista ja opituista asioista kyllä ja tietty kisamenestyksestä. Enemmän on se oheistreenaus vituttanut, mutta pakko mikä , kun lajitreenistä kuitenkin nautin.

En myöskään aikuisena saa mitään hyvää oloa treenistä, lähinnä hyvä olo tulee siitä kun se treeni on lopulta ohi. Aktiivisina urheilija-aikoina treenasin todella kovaa, suurin osa valveillaoloaika koostui koulusta ja treenistä ja olin kovassa kunnossa. Silti ei kovaa treenaaminen tuottanut mitään nautintoa.

Et treenaa tarpeeksi kovaa. Juoksen koirien kanssa = juoksen kolme askelta ja sitten pysähdytään kusemaan/paskomaan/haistelemaan muiden koirien jätöksiä. Lähde kerran lenkille ilman niitä hurttia, niin voit treenata kunnolla.

12121212 kirjoitti:

Mahdollisia selityksiä:

Et liiku riittävän reippaasti. Laiska löntystely ei välttämättä auta.

Olet huonossa kunnossa. Kun liikut reippaammin, tuleekin huono olo.

Olet syönyt liikaa tai liian vähän.

Sinulla on negatiivinen asenne.

No taatusti on negatiivinen asenne, jos joutuu v-ttu tekemään jotain, mitä inhoaa sydämensä pohjasta. En usko, että liikunnasta saa kukaan mitään endorfiineja, se on jonkun masokistin hommaa.

Muistan kanssa tuon genetiikkajutun. Se oli Michael Mosleyn juontama ohjelma, jossa todettiin, että joku tietty prosentti väestä ei saa liikunnasta oikein mitään. Ja osa väestä myös oli semmoista, että liikunta ei niillä oikeastaan nostanut kuntoa juurikaan. En muista oliko nämä yksi ja sama ryhmä vaiko kaksi erilaista.

Itselläni taas endorfiinia tulee heti, vaikka olisi miten rapakunnossa. Tai paremminkin siis sitäkin helpommin, kun vähänkään luitaan liikuttelee. Ja kunto nousee nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Monen treenaan kovaa ei ole tarpeeksi kovaa. Treenin pitää olla nousu johteista. Meno kovenee joka kuukausi tai painot. Pitää syödä oikein ja ei, suomalainen perusruoka ei ole riittävää. Pitää levätä tarpeeksi. Pitää ottaa vitamineeja ja mineraaleja tukemaan ruokaa. Pitää juoda paljon vettä. Liika masturbointi haittaa treenaamisen spiritualista puolta. Mä pyrin olemaan kuin munkki. Mulla ei ole muita nautintoja kuin kipu ja sen kivun kautta mulla tulee euforia ja glooria, mä kohoan joka treenin aikana ylöspäin.

Okei.Toiset ei siis saa yhtään ja joku saa ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monen treenaan kovaa ei ole tarpeeksi kovaa. Treenin pitää olla nousu johteista. Meno kovenee joka kuukausi tai painot. Pitää syödä oikein ja ei, suomalainen perusruoka ei ole riittävää. Pitää levätä tarpeeksi. Pitää ottaa vitamineeja ja mineraaleja tukemaan ruokaa. Pitää juoda paljon vettä. Liika masturbointi haittaa treenaamisen spiritualista puolta. Mä pyrin olemaan kuin munkki. Mulla ei ole muita nautintoja kuin kipu ja sen kivun kautta mulla tulee euforia ja glooria, mä kohoan joka treenin aikana ylöspäin.

Okei.Toiset ei siis saa yhtään ja joku saa ihan liikaa.

Kurinalaisuus tekee sen. Glooria..

Ennen nautin liikunnasta suuresti. Liikunnan jälkeen oli todella hyvä mieli, kirkas ja positiivinen ajatus, rento keho, tuntui, että asiat ovat juuri niin kuin niiden pitää ollakin. Oli ihana siitä mennä siitä saunaan ja rentoutumaan. Olen kadottanut tuon tunteen täysin lasten saannin myötä. Se johtuu siitä, että enää ei ole aikaa pysähtyä nauttimaan tunteesta reenin jälkeen, vaan on kiiruhdettava kello kaulassa laittamaan lapsia iltatoimille ja nukkumaan, koska on olllut jo koko illan poissa. Siinä jää omat suihkut ja saunat ihan toissijaisesksi, kun lapsilla on kiire nukkumaan. Jos sais olla ihan rauhassa, niin en tiedä tulisiko sitä tunnetta. Johtuuko tästä elämäntilanteesta vai jostakin muusta sitten. Olenko liian väsynyt myöskin. Harmittaa kuitenkin. Niin hieno tunne se oli. Toivon, että se palautuisi, kunhan näistä ruuhkavuosista selviää. Usein tuli jo siitä liikunnan aikanakin, muistan, miten kesken hiihdonkin joskus oli pakko pysähtyä tuntemaan, miten onnellinen olen, miten lumiset puut ja sininen taivas on kaunis ja miten kiitollinen olen, että saan elää tässä kauniissa maailmassa. Tällaista se oli. Nyt mietin, vaan, kuinka paljon olen tullut jo ja millainen tyylini ja vauhtini on. Yritän motivoida itseni terveyshyödyillä.

M kirjoitti:

Mulla sama vika,tulee ennemminkin paska olo ja niin on ollut aina.

En tiedä vaikuttaako astma? Joskus olen ajatellut että tulee hapen puutetta tai jotain?

Mulla on astma eikä vaikuta, saan kicksejä liikunnasta. Hoitotasapaino kuntoon niin happi riitttäää.

Vierailija kirjoitti:

M kirjoitti:

Mulla sama vika,tulee ennemminkin paska olo ja niin on ollut aina.

En tiedä vaikuttaako astma? Joskus olen ajatellut että tulee hapen puutetta tai jotain?

Mulla on astma eikä vaikuta, saan kicksejä liikunnasta. Hoitotasapaino kuntoon niin happi riitttäää.

Lisäys: ei tosin takaa endorfiinejä. Oon ihan normaali sekasyöjä, liikun 3-5 kertaa viikossa. Endorfiinihumala tulee ilman mitään ihmeellistä ruokavaliotuubaa, jos on tullakseen. Astman ollessa pahana en jaksa mitään, muuta vaikutusta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Se on tutkittu. Toisilla tulee ja toisilla ei tule. En muista mikä sen aiheutti. Joku geneettinen ero.

Juuri näin. Noin 6 viikon treeni pätkä riittää kertomaan, onko kyse vaan siitä ettei treenaa tarpeeksi kovaa vai genetiikasta. Samassa tutkimuksessa huomattiin että kaikkien kunto ei myöskään reagoi treeniin, joten rääkki on vielä ihan turhaa. Itse rakastan juoksua, osanottoni liikunnanvihaajille!

En osaa sanoa mitään muuta kuin asennemuutoksen. Vielä elokuussa en tiennyt mitään liikunnan ilosta ja endorfiineista, vaikka kokeilin monenlaista. Rasitti, hikoilutti, v*tutti ja parasta oli tulla kotiin.

Syyskuussa kokeilin paria uutta lajia ja sain kaverin mukaan. Ja naks, toinen laji antoi onnellisuuspuuskan jo eka kerrasta ja toiseen koukutuin muutamassa viikossa. Uskomaton tunne.

Ikää on 35 v ja ihan yhtäkkiä napsahti kohdalleen. Ylipainoa on, pohjakunto oli olematon ja ruokavalio on yhä kikkailematon. Nyt ottaa hermoon, ellei jostain syystä pääse endorfiiniannostaan hakemaan. Ennen ärsytti joutua liikkumaan, nyt nautin siitä.

En ole minäkään koskaan kokenut liikunnasta tulevan mitään mielihyvää. Todella epärehellistä väittää, että liikunnasta saa hyvän olon! Ei todellakaan saa, vaan pahan olon. Ja tämä koskee hyvässäkunnossa olemista ja huonossa. Sellainenkin, joka ei saa liikunnasta hyvää oloa voi olla hyvässä kunnossa, ainakin itse olen ollut, ja silti sama juttu, ei tule endorfiineja.

Enää en tosin ole, koska en halua pahoittaa mieltäni liikunnan aiheuttamalla pahanolontunteella.

Mä olen aina odottanut millon se hyvä olo tulee. Ei ole tullut, 40 vuotta odotellut.

Nälkä tulee ja päänsärky. Onks ne niitä endorfiinejä?

Minullakin oli ensimmäiset 40 vuotta liikunta pakkopullaa enkä kokenut endorfiinihuumaa mistään. Sitten löysin sattumalta liikuntalajin joka sytytti ja tunnin jälkeen olin hurjassa endorfiinipläjäyksessä.

Avantouinnista saa ihanan tunteen, se on varmaan samaa kamaa kuin liikunnasta saatava. Sellainen humaus. Pitää ensin koukuttaa itsensä avantoon ja sen tunteen alkaa saada. J