Voiko hoitajan kanssa olla tekemisissä hoitokontaktin loputtua?

Itse psykiatrisena sairaanhoitajana en ole tekemisissä potilaiden kanssa vapaa-ajalla, en hoidon aikana, enkä sen jälkeen, mikäli he eivät sitten ole jotain muuta kautta tuttuja entuudestaan, tai heistä sellaisia tule esim. harrastusten myötä. Meillä on monesti aivan ihania ihmisiä potilaina, ja mietin usein mitähän heille kuuluu. OMA toivomukseni olisi, että potilaat eivät ottaisi minuun yhteyttä hoidon loputtua ystävyysaikeissa, sillä joudun joka tapauksessa kieltäytymään, vaikka meistä voisi tulla miten hyviä kavereita tahansa. Toisaalta ymmärrän sen että heikossa tilanteessa oleva ihminen tarvitsee uusia kivoja ystäviä, mutta itse en kaipaa uusia kavereita, sillä minulla on perhe ja jo olemassaolevat ystävät.

EN tietenkään voi sanoa kaikkien muiden puolesta, mutta itse en haluaisi että minuun otettaisiin yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Psykiatristen hoitajien työtehtävä on olla mukavia potilaille ja päästä samalle aaltopituudelle potilaiden kanssa. ... Joku leikkaussalihoitaja saattaa ajatella erilailla, mutta psykiatriassa se on näin.

Niin "saattaa". Mutta se ero menee niin päin, etteivät leikkaussalihoitajat yritä olla mukavia ja päästä samalle aaltopituudelle edes sen lyhyen hoitosuhteen aikana. Ja korostavat tätä yhtenä ammatinvalintansa parhaista puolista.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä asiat ovat hyväksyttyjä hoitajan ja potilaan välillä ja mitkä eivät? Missä menee raja? Olen kuullut että jotkut potilaat jopa halailevat hoitajia. Eikö tämä ole epäsopivaa? Mistä hoitajan kanssa voi tai kuuluu jutella? Voiko esim. kysyä onko kumppania tai lapsia, mistä on kotoisin tai mistä musiikksta pitää?

Tuskin löytyy yleispätevää rajaa, joka kulkisi täsmälleen samassa kohdassa kaikkien hoitajien ja kaikkien hoidettavien välillä. Tiettyjen asioiden voi sen sijaan sanoa menevän räikeästi yli siitä riippumatta, missä raja tarkalleen menee.

Jutella pitäisi kai sellaisista asioista, jotka auttavat hoidettavaa konstruoimaan oman elämänsä merkityksellisyyttä. Mistään aiheesta ei pidä keskustella pelkästään hoitajaan kohdistuvan uteliaisuuden vuoksi. Hoitosuhteen tarkoitus ei ole suhde hoitajaan vaan hoitosuhteen tarpeeseen johtaneiden syiden poistaminen.

Kumppani ja lapset kuuluvat hoitajan yksityiselämään, mutta kysymyksen esittäminen aivan lyhyesti saattaisi olla hyväksyttävää, jos hoidettavalla itsellään on ongelmia juuri näillä elämänalueilla ja hän haluaa arvioida, millaiselta kokemuspohjalta hoitaja pystyisi keskustelemaan niistä. Mistä hoitaja on kotoisin tai mistä musiikista hän pitää, ovat turvallisempia aiheita, mutta jos hoitosuhteessa puhutaan niistä, tarkoitus on antaa hoidettavalle välineitä työstää omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan musiikista tai jostain paikkakunnasta.

Tuntuu hyvin vieraalta ajatukselta, että hoitaja missään terapiasuuntauksessa suostuisi hoidettavan yksipuolisen halailemisen kohteeksi, varsinkaan frekventatiivisen verbijohdoksen (-illa) mukaisessa useasti tapahtuvan, toistuvan tai jatkuvan toiminnan merkityksessä https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:frekventatiivinen . Mutta jos oletetaan, että edes jokin osa sosiaaliseen mediaan kirjoitetuista kokemuksista pitää paikkansa, ei näyttäisi aivan mahdottomalta, että hoidettava ja hoitaja halaavat toisiaan hoitosuhteen päättyessä, jos tämä sopii molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Kun hoitosuhde loppuu, ammatillinen mielenkiinto loppuu ja tavissuhde on sallittu. Minusta sinun kannattaa jotenkin kysyä, muuten voi jäädä harmittamaan. Mitä menetät? Jos haluaa pitää yhteyttä, olette sielunsiskoja. Jos ei halua, et jää miettimään, miten olisi käynyt. Olen itse hoitaja ja joskus potilaat on superkivoja ja mietin jälkeenpäin, miten heille kävi myöhemmin elämässä. Anna palaa vain. Tiedän monia hoitoalan ammattilaisia, jotka on tutustunut ystävinä hoito suhteen loputtua. Huom ei sen aikana! Tiedän myös yhden parisuhteen, onnellisen, jossa on tutustutti alkuun hoitosuhteessa. Meillä on yksi elämä, kannattaa mennä tunteen mukana. Kokeilla ja vaikka ottaa takkiin. Käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia katuu eniten.

Voi taivas. Vai sittenkin voi ei! 

On hyvin kiusallista kun potilas lähettää fb pyynnön. Ammattitaitoinen hoitaja ei siihen suostu ja potilaankin pitäisi tämä ymmärtää. Nämä ovat kiusallisia tilanteita, kun ei kuitenkaan haluaisi aiheuttaa pahaa mieltä. 

Terveys on niin henkilökohtainen ja herkkä asia, että potilaan on voitava tuntea jonkinlaista luottamusta hoitajaansa. Siksi on jossain määrin ymmärrettävää, jos potilas kaipaa sitä, että myös hän ihmisenä merkitsisi hoitajalle edes jotain ja edes hoitokontaktin ajan, paikan ja tarkoituksen sanelemissa rajoissa. Mutta jos kaipuut menevät yhtään näitä rajoja pitemmälle, silloin potilas yrittää etsiä varsinaisen ongelmansa ratkaisua väärästä paikasta ja väärällä tavalla.

Vahvoistakin pääsäännöistä on niitä vahvistavia yksittäisiä poikkeuksia. Kaikkien mahdollisuuksien Amerikassa miljardööri voi tulla kenestä tahansa mutta ei kaikista. Sitä yrittävien ylivoimaisella enemmistöllä se jää haaveeksi, eikä onnistumiseenkaan riitä haaveilu vaan tarvitaan sellaisten yhteensattumien summa, joita henkilö ei edes tiedosta. Hoitajansa kanssa ystävystymisestä haaveilevalle parasta vastalääkettä on sisäistää käsitteen "terveydenhuollon ammattihenkilö" ikävin mahdollinen merkitys ilmoitusvelvollisuutensa täyttävänä kontrollivallan käyttäjänä.