Voiko hoitajan kanssa olla tekemisissä hoitokontaktin loputtua?

Up

Vierailija kirjoitti:

Enhän minä varmaksi sanokaan että hän haluaisi olla kanssani tekemisissä. Mutta keskustelumme ovat sujuneet joutuisasti, huumorintaju kohtaa jne. Vastaanotolla olemme jutelleet paljon kaikenlaista hoidon ulkopuolistakin. Lapsista, elokuvista, kirjoista jne. Hän on kertonut siis itse mm. lemmikeistään, musiikkimaustaan jne. Hän on juuri sellainen ihminen, jonka kanssa todennäköisesti tulisin hyvin toimeen ja voisin ystävystyä vapaa-ajalla.

Tokikaan en kuvittele että olisin mitenkään ainutlaatuinen ongelmieni kanssa enkä halua terapiaa jatkossa. Ihan vain kirjoittelu olisi mukavaa. Harvoin sitä tapaa niin mukavan ihmisen, että klikkaa heti. Siksi mietin että olisiko tämä outoa tai jotenkin epäsopivaa TAI onko kiellettyä? Pakottamassahan en häntä ole ystäväkseni.

t.ap

Se klikkaaminen on yleensä hoitosuhteissa sitä, että hoitaja on ammattilainen. Tuskin hän kaikkia omia mielipiteitään sinulle laukoisi. Voi ajatella sinusta vaikka mitä, mutta ammattilaisrna pitää ne omina ajatuksinaan.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kannatan kysymistä. Mutta voiko tehdä sen sähköpostilla/jättämällä omat yhteystiedot/laittamalla joulukortin ja siihen yhteystiedot? Jotenkin niin, että mahdollinen kieltäytyminen ei tunnu kummallekaan liian isolta asialta.

Joulukortin näin tammikuussa?

Ei. Hän tekee työtään eikä hoida ns. avohoidossa olevia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enhän minä varmaksi sanokaan että hän haluaisi olla kanssani tekemisissä. Mutta keskustelumme ovat sujuneet joutuisasti, huumorintaju kohtaa jne. Vastaanotolla olemme jutelleet paljon kaikenlaista hoidon ulkopuolistakin. Lapsista, elokuvista, kirjoista jne. Hän on kertonut siis itse mm. lemmikeistään, musiikkimaustaan jne. Hän on juuri sellainen ihminen, jonka kanssa todennäköisesti tulisin hyvin toimeen ja voisin ystävystyä vapaa-ajalla.

Tokikaan en kuvittele että olisin mitenkään ainutlaatuinen ongelmieni kanssa enkä halua terapiaa jatkossa. Ihan vain kirjoittelu olisi mukavaa. Harvoin sitä tapaa niin mukavan ihmisen, että klikkaa heti. Siksi mietin että olisiko tämä outoa tai jotenkin epäsopivaa TAI onko kiellettyä? Pakottamassahan en häntä ole ystäväkseni.

t.ap

Se klikkaaminen on yleensä hoitosuhteissa sitä, että hoitaja on ammattilainen. Tuskin hän kaikkia omia mielipiteitään sinulle laukoisi. Voi ajatella sinusta vaikka mitä, mutta ammattilaisrna pitää ne omina ajatuksinaan.

En sanoisi noinkaan. Kaikkien hoitajien kanssa ei todellakaan klikkaa tai synkkaa. Osasta huomaa heti, että nyt on sellainen henkilö, jota ns. arki-elämässä välttelisi. Itse huomaan hoitajasta myös helposti, jos ei pidä minusta. Vaikka he eivöt (yleensä) olekaan suoraan töykeitä, niin kehonkieli ja eleet kertovat paljon. Todellakaan kaikki hoitajat eivät ole mukavia tai sellaisia, kenelle pystyn edes puhumaan.

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Ei. Hän tekee työtään eikä hoida ns. avohoidossa olevia ihmisiä.

Mutta en tavoittele hoitosuhdetta vaan normaalia kaverisuhdetta.

t. ap

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun hoitosuhde loppuu, ammatillinen mielenkiinto loppuu ja tavissuhde on sallittu. Minusta sinun kannattaa jotenkin kysyä, muuten voi jäädä harmittamaan. Mitä menetät? Jos haluaa pitää yhteyttä, olette sielunsiskoja. Jos ei halua, et jää miettimään, miten olisi käynyt. Olen itse hoitaja ja joskus potilaat on superkivoja ja mietin jälkeenpäin, miten heille kävi myöhemmin elämässä. Anna palaa vain. Tiedän monia hoitoalan ammattilaisia, jotka on tutustunut ystävinä hoito suhteen loputtua. Huom ei sen aikana! Tiedän myös yhden parisuhteen, onnellisen, jossa on tutustutti alkuun hoitosuhteessa. Meillä on yksi elämä, kannattaa mennä tunteen mukana. Kokeilla ja vaikka ottaa takkiin. Käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia katuu eniten.

Mä en kyllä usko, että olet mikään hoitaja tai ainakaan psykiatrinen hoitaja. Mitä kivoja puolia ahdistuneilta ja narkkaripotilaista voi löytyä, että haluaisi oikein ystävystyä? Enkä jaksa mitenkään uskoa, että näitä ystävyyssuhteita potilaiden ja hoitajien välillä niin paljon olisi.

Kiitos tästä. Kuten hyvin tiedämme, me kaikki psyykepotilaat olemme ahdistuneita ja narkkeja. Tosin osa meistä akateemisia  - toisin kuin hoivaajamme ammattikoulusta.

Ei ole mahdotonta, mutta kaksi asiaa sun tulisi tietää/muistaa ettet pety:

- Suurin osa hoitohenkilökunnasta tuntuu mukavalta ja "läheiseltä" siksi että se on niiden työ. Monesti osaavat jutella vähän mistä tahansa ihan jotta asiakas tuntisi tulevansa ymmärretyksi.

- Suhteen pitäisi olla kaverillinen tai siitä muuttuu helposti suhde jossa hoitaja vain antaa ja antaa ja sinä vaan otat, koska olet tottunut olemaan hänen seurassaan potilasroolissa. Siinä ei ole mitään hävettävää mutta ystävyyttä se ei ole, ja hoitajalle aina työtä.

Bonusvinkki: Monella tietämälläni hoitavalla taholla on säännöllisesti "purkupäiviä" koska työ on niin rankkaa että työyhteisön on juteltava esim. kuluneesta viikostaan yhdessä, jotta jaksavat paremmin.

Kortti-idea oli hyvä. Anna vikalla käynnillä kuoressa oleva kortti. Kirjoita siihen jotain "vaikutat tosi mukavalta. En tarvitse enää apuasi, mutta olisi kiva pitää yhteyttä. Tässä numeroni/sähköpostiosoite." käske avata kuori vasta, kun olet poistunut. Helppoa kummallekin. Sitten odotat.

kun tätä ketjua lukee, huomaa, että Suomessa etsitään sääntöjä asioissa, jossa ei ole sääntöjä. Kun hoitosuhde on ohi, kaikki on mahdollista. Muissa maissa ollaan paljon vapaampia. Kuka on nähnyt Penelope Crutzin Mama-elokuvan. Siinä mieslääkäri ystävystyi potilaan kanssa. Suomessa lääkäritkin kiintyvät potilaisiin, tiedän antaneen lahjojakin potilaille. Relaa ja kysy. Tuo edeltävä korttiajatus on helppo.

Vierailija kirjoitti:

kun tätä ketjua lukee, huomaa, että Suomessa etsitään sääntöjä asioissa, jossa ei ole sääntöjä. Kun hoitosuhde on ohi, kaikki on mahdollista. Muissa maissa ollaan paljon vapaampia. Kuka on nähnyt Penelope Crutzin Mama-elokuvan. Siinä mieslääkäri ystävystyi potilaan kanssa. Suomessa lääkäritkin kiintyvät potilaisiin, tiedän antaneen lahjojakin potilaille. Relaa ja kysy. Tuo edeltävä korttiajatus on helppo.

Elokuvissa nyt tapahtuu kaikenlaista ja kyllähän salkkareissakin terapeutti päätti alkaa paneskella seksiriippuvaisen asiakkaan kanssa. Richard Gerekin aloitti suhteen jossain elokuvassa psykiatrinsa kanssa ja Sharon Stonekin sai psykiatrinsa sänkyyn Basic Instinctissä. Leffoissa myös Teräsmies lentää alkkareissaan ja Hämähäkkimies kiipeilee pilvenpiirtäjän seinillä.

Tuli tässä mieleen, että mistähän johtuu, että kun tällaisia aloituksia on ennenkin ollut, niin yleensä tulee täysi lynkkaus alan ammattilaisilta ja varmaan muiltakin ja ap on aina nolattuna ja ahdingossa. Kuitenkin leffoissa ja kirjoissa aihe on yleinen ja niistä sitten tykätään ja niissä se tutustuminen olisi aina niin ihanaa tai romanttista ja suotavaa.

Mua harmittaa kun multa loppui hoitosuhde ihanaan hoitajaan tässä joitakin aikoja sitten. Olin niin hermostuksissa, että en kunnolla kuullut mitä hän sanoi sen jälkeen kun olimme halanneet. Sen kuulin, että jotain ehkä tapaamisesta jossain puhui, mutta en kehdannut tarttua siihen mitenkään tai kysyä, että anteeksi mitä kun en kuullut :D. Se oli jotenkin niin hermostuttavaa ja korvissa vain suhisi. Olisin todellakin halunnut pitää häneen yhteyttä myöhemmin kun hän oli niin ihana. Mutta se tilanne oli ja meni.

Ap, ota sinä rohkeasti yhteyttä. Ei ikinä tiedä miten käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun hoitosuhde loppuu, ammatillinen mielenkiinto loppuu ja tavissuhde on sallittu. Minusta sinun kannattaa jotenkin kysyä, muuten voi jäädä harmittamaan. Mitä menetät? Jos haluaa pitää yhteyttä, olette sielunsiskoja. Jos ei halua, et jää miettimään, miten olisi käynyt. Olen itse hoitaja ja joskus potilaat on superkivoja ja mietin jälkeenpäin, miten heille kävi myöhemmin elämässä. Anna palaa vain. Tiedän monia hoitoalan ammattilaisia, jotka on tutustunut ystävinä hoito suhteen loputtua. Huom ei sen aikana! Tiedän myös yhden parisuhteen, onnellisen, jossa on tutustutti alkuun hoitosuhteessa. Meillä on yksi elämä, kannattaa mennä tunteen mukana. Kokeilla ja vaikka ottaa takkiin. Käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia katuu eniten.

Mä en kyllä usko, että olet mikään hoitaja tai ainakaan psykiatrinen hoitaja. Mitä kivoja puolia ahdistuneilta ja narkkaripotilaista voi löytyä, että haluaisi oikein ystävystyä? Enkä jaksa mitenkään uskoa, että näitä ystävyyssuhteita potilaiden ja hoitajien välillä niin paljon olisi.

Kiitos tästä. Kuten hyvin tiedämme, me kaikki psyykepotilaat olemme ahdistuneita ja narkkeja. Tosin osa meistä akateemisia  - toisin kuin hoivaajamme ammattikoulusta.

Mielenterveys-ja paihdeyksiköt onkin siis nimetty aina väärin ja niitten kuulluisikin siis olla Mielenterveys-, Akateemis- ja Päihdeyksikköjä.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tässä mieleen, että mistähän johtuu, että kun tällaisia aloituksia on ennenkin ollut, niin yleensä tulee täysi lynkkaus alan ammattilaisilta ja varmaan muiltakin ja ap on aina nolattuna ja ahdingossa. Kuitenkin leffoissa ja kirjoissa aihe on yleinen ja niistä sitten tykätään ja niissä se tutustuminen olisi aina niin ihanaa tai romanttista ja suotavaa.

Leffat on eri asia kuin tosielämä. Ei ole terveysalan ammattilaiselta moraalisesti kovin oikein muodostaa potilaansa kanssa suhdetta. Jos taas mietitään ystävyyssuhdetta niin ylipäätään eihän potilas tästä terapeutista mitään tiedä. Hän on vain kiintynyt tähän, kun tunsi olonsa hyväksi tämän seurassaan. Eli jatkuisiko tuttavuus niin, että potilas edelleen kertoilisi asioita terapeutille ja tämä olisi kuuntelijan roolissa eli käytännössä hän tekisi samaa työtä palkatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tässä mieleen, että mistähän johtuu, että kun tällaisia aloituksia on ennenkin ollut, niin yleensä tulee täysi lynkkaus alan ammattilaisilta ja varmaan muiltakin ja ap on aina nolattuna ja ahdingossa. Kuitenkin leffoissa ja kirjoissa aihe on yleinen ja niistä sitten tykätään ja niissä se tutustuminen olisi aina niin ihanaa tai romanttista ja suotavaa.

Leffat on eri asia kuin tosielämä. Ei ole terveysalan ammattilaiselta moraalisesti kovin oikein muodostaa potilaansa kanssa suhdetta. Jos taas mietitään ystävyyssuhdetta niin ylipäätään eihän potilas tästä terapeutista mitään tiedä. Hän on vain kiintynyt tähän, kun tunsi olonsa hyväksi tämän seurassaan. Eli jatkuisiko tuttavuus niin, että potilas edelleen kertoilisi asioita terapeutille ja tämä olisi kuuntelijan roolissa eli käytännössä hän tekisi samaa työtä palkatta.

Mulla oli hoitaja joka puhui mielellään itsestään. Ei siinä mitään, kiva oli kuunnella, mutta joskus tuli sellainen olo, että pitäisi itsekin päästä jo ääneen ja puhumaan siitä asiasta miksi sinne menin kun se tunti oli niin lyhyt aika ja ahdisti asiat. Niin, että minä ainakin voin sanoa, että tiesin sen hoitajan yksityiselämästä aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun hoitosuhde loppuu, ammatillinen mielenkiinto loppuu ja tavissuhde on sallittu. Minusta sinun kannattaa jotenkin kysyä, muuten voi jäädä harmittamaan. Mitä menetät? Jos haluaa pitää yhteyttä, olette sielunsiskoja. Jos ei halua, et jää miettimään, miten olisi käynyt. Olen itse hoitaja ja joskus potilaat on superkivoja ja mietin jälkeenpäin, miten heille kävi myöhemmin elämässä. Anna palaa vain. Tiedän monia hoitoalan ammattilaisia, jotka on tutustunut ystävinä hoito suhteen loputtua. Huom ei sen aikana! Tiedän myös yhden parisuhteen, onnellisen, jossa on tutustutti alkuun hoitosuhteessa. Meillä on yksi elämä, kannattaa mennä tunteen mukana. Kokeilla ja vaikka ottaa takkiin. Käyttämättä jääneitä mahdollisuuksia katuu eniten.

Mä en kyllä usko, että olet mikään hoitaja tai ainakaan psykiatrinen hoitaja. Mitä kivoja puolia ahdistuneilta ja narkkaripotilaista voi löytyä, että haluaisi oikein ystävystyä? Enkä jaksa mitenkään uskoa, että näitä ystävyyssuhteita potilaiden ja hoitajien välillä niin paljon olisi.

Kiitos tästä. Kuten hyvin tiedämme, me kaikki psyykepotilaat olemme ahdistuneita ja narkkeja. Tosin osa meistä akateemisia  - toisin kuin hoivaajamme ammattikoulusta.

Mielenterveys-ja paihdeyksiköt onkin siis nimetty aina väärin ja niitten kuulluisikin siis olla Mielenterveys-, Akateemis- ja Päihdeyksikköjä.

Niin. Ja myös tärkeä maininta hoitajien koulutuksesta ja ammattitasosta puuttuu. Tämän jälkeen kukaan ei välttämättä niin hanakasti haluaisi siviilissä "sydänystäväksi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tässä mieleen, että mistähän johtuu, että kun tällaisia aloituksia on ennenkin ollut, niin yleensä tulee täysi lynkkaus alan ammattilaisilta ja varmaan muiltakin ja ap on aina nolattuna ja ahdingossa. Kuitenkin leffoissa ja kirjoissa aihe on yleinen ja niistä sitten tykätään ja niissä se tutustuminen olisi aina niin ihanaa tai romanttista ja suotavaa.

Leffat on eri asia kuin tosielämä. Ei ole terveysalan ammattilaiselta moraalisesti kovin oikein muodostaa potilaansa kanssa suhdetta. Jos taas mietitään ystävyyssuhdetta niin ylipäätään eihän potilas tästä terapeutista mitään tiedä. Hän on vain kiintynyt tähän, kun tunsi olonsa hyväksi tämän seurassaan. Eli jatkuisiko tuttavuus niin, että potilas edelleen kertoilisi asioita terapeutille ja tämä olisi kuuntelijan roolissa eli käytännössä hän tekisi samaa työtä palkatta.

Mulla oli hoitaja joka puhui mielellään itsestään. Ei siinä mitään, kiva oli kuunnella, mutta joskus tuli sellainen olo, että pitäisi itsekin päästä jo ääneen ja puhumaan siitä asiasta miksi sinne menin kun se tunti oli niin lyhyt aika ja ahdisti asiat. Niin, että minä ainakin voin sanoa, että tiesin sen hoitajan yksityiselämästä aika paljon.

Tästä olisi ehdottomasti kannattanut huomauttaa sekä hoitajalle itselleen että esimiehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tässä mieleen, että mistähän johtuu, että kun tällaisia aloituksia on ennenkin ollut, niin yleensä tulee täysi lynkkaus alan ammattilaisilta ja varmaan muiltakin ja ap on aina nolattuna ja ahdingossa. Kuitenkin leffoissa ja kirjoissa aihe on yleinen ja niistä sitten tykätään ja niissä se tutustuminen olisi aina niin ihanaa tai romanttista ja suotavaa.

Leffat on eri asia kuin tosielämä. Ei ole terveysalan ammattilaiselta moraalisesti kovin oikein muodostaa potilaansa kanssa suhdetta. Jos taas mietitään ystävyyssuhdetta niin ylipäätään eihän potilas tästä terapeutista mitään tiedä. Hän on vain kiintynyt tähän, kun tunsi olonsa hyväksi tämän seurassaan. Eli jatkuisiko tuttavuus niin, että potilas edelleen kertoilisi asioita terapeutille ja tämä olisi kuuntelijan roolissa eli käytännössä hän tekisi samaa työtä palkatta.

Mulla oli hoitaja joka puhui mielellään itsestään. Ei siinä mitään, kiva oli kuunnella, mutta joskus tuli sellainen olo, että pitäisi itsekin päästä jo ääneen ja puhumaan siitä asiasta miksi sinne menin kun se tunti oli niin lyhyt aika ja ahdisti asiat. Niin, että minä ainakin voin sanoa, että tiesin sen hoitajan yksityiselämästä aika paljon.

Käsittämätöntä. Toivottavasti et maksanut tuosta hyväksikäytöstä ja teit valituksen.