Lue keskustelun säännöt.
Meillä ensimmäinen lapsi suunnitteilla. Haluaisin kysyä, että mitä olisit halunnut tietää ennen lapsen syntymää?
12.01.2018 |
Ja jos jaksat niin kerro myös, mitä asioita pitäisi osata ottaa huomioon kun aloitetaan yritys:)
Ollaan luettu tosi paljon nettiä ja kirjallisuutta aiheesta, mutta haluaisin vielä lisää kokemuksia ja tietoa :)
Kommentit (83)
Lue Hullu kuin äidiksi tullut-kirja. Vaikuttaa hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voikohan mistään nähdä kuvia synnyttäneiden naisten sukuelimistä, siitä miten voi pahimmillaan käydä? En ole mikään pervo, vaan utelias ja haluan kaiken tiedon ennen kuin itse päätän mitään.
Minuakin kiinnostaisi. Ehkä jossain lääkärin tai kätilön oppikirjoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tajunnut miten surkeessa jamassa Suomessa on lapsiperheiden palvelut.
Mitä palveluita olet vailla? Neuvola, äitiyspakkaus, ilmainen koulu, sis. ruokailun ja kirjat. Ilmainen terveydenhoito. Lapsilisät.
Suomessa on vaikka mitä, tuntuu vain että lapset tekevät ihmisistä loputtoman ahneita ja itsekkäitä.
Neuvolapalvelut on minimissä. Sinne vaihdettiin halvimmat mahdolliset kokemattomat hoitajat.
Äitiyspakkaus oli arvoltaan 140 euroa. Jippii.
Helsingissä koko koulumaailma on kaaoksessa. Kaikki koulut homeessa. Joudumme kuskaamaan keskustaan lapsia kouluun.
Kouluruoka on halpaa moskaa.
Kirjoja joutuu vanhemmat ostamaan. Tietokoneita ei ole. Kaikki mahdollinen on riisuttu pois.
Luokkakoot liian isoja ja sekaan on integroitu aggressiiviset erityisoppilaat ja kielitaidottomat ulkomaalaiset.
Käytännössä vanhemmat opettaa kotona kun koulussa ei kuule.
Terveydenhuolto ei toimi. Hammashuolto ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olisin halunnut tietää:
A) että kaikki vauvat eivät opi nukkumaan pinnasängyssä. Olisin siis jättänyt ostamatta ja säästänyt nekin rahat.
B) että kaikki vauvat eivät suostu juomaan tuttipullosta/ syömään tuttia lainkaan
C) etten heru pumpulle juuri ollenkaan, jotta olisi sekin vehje jäänyt ostamatta
D) sisarukset ja lapset voivat olla vauvasta saakka aivan eri maata, joten ei välttämättä ole kauheasti merkitystä sillä, millainen kasvattaja olet, vaan sillä, millaiset temperamenttierot ja lapsella on omana, uniikkina itsenään.
Täsmälleen samat, sitten vielä se kannattaa varautua sellaiseen oman itsen kadottamisen tunteeseen etenkin jos on huonosti nukkuva tapaus ja jos oma nukkuminen on huonoa. MInulle tuli tunne että olen olemassa vain vauvaa varten kaikki muut osa-alueet elämästä häviää vähäksi aikaa, koska ei vaan kykene kaikkeen, tai siis ei pysty voimavaroiltaan muuhun kuin pyörittämään sitä samanlaisena toistuvaa arkea yötä päivää päivästä toiseen. Minusta vauva-ajat tuntuivat (ja edelleen) pitkiltä kuin nälkävuodet tuon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata. Kroppa menee pilalle, vapaus ja rahat menee. Mies lähtee kun kyllästyy seksittömyyteen ja lapsiarkeen Ota ennemmin kissa.
En jaksa lukea kaikkia negatiivisia kommentteja tässä ketjussa.
Se, mikä on hyvä ymmärtää, on se, että aika menee todella nopeasti. Vauva-aika on vain yksi hujaus. Siitä kannattaa pysähtyä nauttimaan joka päivä. Samoin, jos raskaus menee normaalisti, siitä raskaana olemisestaankin kannattaa nauttia täysillä.
Koska ne kaikki elämänvaiheet menevät ohi niin nopeasti eikä niitä saa takaisin.
Itse kyllä tajusin, että noinhan se menee mutta voin vakuuttaa, että vuodet menevät lasten kanssa vieläkin nopeammin kuin luuleekaan.
Tietenkin kaikki iät ovat ihania ja ainutlaatuisia enkä vaihtaisi niitä pois, mutta onhan se vauvavuosi ihan superainutlaatuinen.
Terveisin nyt 5-vuotiaan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ja miehelleni tuli yllätyksenä miten raskasta voi olla uhmaikä. Meillä on todella temperamenttinen tyttö ja vauva-aika meni ihan kivasti, mitä nyt alkoi nukkumaan kunnolla lähemmäs 3 vuotiaana. Mutta tämä uhmaikä! Jumalauta mitä vääntöä ja huutoa joka asiasta! Ja luulin että minulla on lehmänhermot mutta en ole koskaan ollut niin raivona kuin tuolle taaperolle vaikka järjellä yritän ajatella. Eli kannattaa se toinen lapsi tehdä vasta kun uhmaikä on toisella hieman laantunut. Pahenee nimittäin usein aika reippaasti kuopuksen synnyttyä.
Miten olette pitäneet parisuhteen kasassa "ruuhkavuosina"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon sinulla on rahaa?
Voi olla niinkin, että se mussukka on sitten epätyypillinen tai esim. kärsit jostain raskauden to synnytyksen aikana. Jos lapsi on jotenkin apua tarvitseva, et tule saamaan yhteiskunnalta yhtään mitään apua. Valmistaudu siis siihen, että sinä olet se joka huolehtii täysin ilman yhteiskunnan apua lapsesta.
Sairausvakuutus aivan ehdoton, mieluiten jo ennen syntymää, jos vaan saat. Kaikki eivät saa.
Rahaa pitää olla säästössä siihen, että jos jotain käy, niin toinen teistä on kotona tai sitten lapsi on huostassa, siitäkin tosin maksat sinä, ei yhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alku on todella intensiivinen, miettikää valmiiksi miten toimitte jos tulee jonkinlainen kriisi, esim. koliikki. Pienen vauvan kanssa ei ehdi suunnitella.
Mulla oli onnea ja äitini tuli yöhoitajaksi pahimmassa tilanteessa, kaikilla ei ole mahdollisuutta tai halua. Olkaa valmiita vaikka palkkaamaan joku nopeasti
No olisin todellakin halunnut tietää, että lapsen isän suvussa melkein kaikki miespuoliset ovat olleet maitoallergisia vauvaiässä. Niinhän se minunkin vauvani oli. Anoppi vain kätevästi unohti kertoa minulle. Eli vinkiksi voin antaa, että tutustu sukujenne sairaushistoriaan ja erilaisiin diagnooseihin.
Vierailija kirjoitti:
Miten olette pitäneet parisuhteen kasassa "ruuhkavuosina"?
En ole pitänyt. Kasvoimme erilleen. Ehkä olisin halunnut tietää, että eroamisestakin selviää. Ja että tukiverkkoja kannattaisi alkaa rakentaa jo varhain. Avun vastaanottaminen ei ole heikkoutta.
Että miten ne omat traumat ja hankalat muistot puskevat mieleen, kun lapsi tulee tiettyyn ikään tai tilanteeseen tms., jolloin sinulle itsellesi oli kurjaa. Taistelen kovasti, että käyttäytyisin normaalisti ja antaisin paremmat eväät elämään kuin turhat pelot. Nämä siis sellaisia yllättäviä ja hyvin arkipäiväisissä tilanteissa nousevia juttuja. Saattavat liittyä vaikka yksinäisyyteen, hylkäämiskokemuksiin tai ikävään palautteeseen.
Että lapsi sitten sitoo sinut kotiin enemmän tai vähemmän useaksi vuodeksi. Et enää lähdekään ex-tempore aftereille tai laskettelureissuille. Harrastusmahdollisuudet on myös vähän niin ja näin jos treenejä on useana iltana viikossa.
Ihmiset on yllättävän lapsivihamielisiä. Itse yllätyin siitä. Paljon tuomitsevia katseita (olen hoikka ja huoliteltu, ymmärtäisin vielä jotenkin jos olisin ylipainoinen tatuoitu ja lävistetty mamma tai en ehkä sittenkään).
Aika synnytyksen jälkeen sairaalassa on kamalaa. Myös synnytys/sektio voi olla traumaattisia kokemuksia. Kätilöt eivät ole mikään mukavin ammattikunta.
Vauvavuosi voi olla yksinäistä aikaa. Päivän kohokohta vauvakerho, hohhoi. Ja sitten sitä haikeudella miettii kun taas kiirehtii töihin/kampukselle. Mutta itsellä se kaikki kävi mielenterveyden päälle. Ja neuvolasta on turha kinuta apua.
No positiivisia asioita sitten; raskausarpia ei todellakaan tule ellet paisu kuin pullataikina. Luulin että niitä tulee kaikille. Kilot synnytyksen jälkeen karisee parissa-kolmessa viikossa ilman vaivannäköä. Kaikilla ei niin käy, koska he ilmeisesti syövät vain sipsejä tms. roskaa sohvan pohjalla. Tietty jos ei itseä haittaa niin ei pitäisi ketään muutakaan, mutta itselle ulkonäkö on tärkeä asia ja pelkäsin kehon muutosta, jota ei sitten tapahtunutkaan.
Lapsesta on myös paljon iloa ja sitä omaa lasta rakastaa niin ettei osaa kuvitellakaan ennen kuin sellainen on. Etenkin koululaisten kanssa voi jo tehdä kivoja reissuja/pienempiä aktiviteetteja. Lapsettomat ei ymmärrä, mutta ajanvietto omien lasten kanssa on vaan niin kivaa ja antoisaa.
Joskus kuulee lapsettomien arvostelua, mutta nykyään epäilen että monet heistä on vaan katkeraa sakkia. Eipä itsellä tulis mieleen arvostella toisten elämänvalintoja. Että en tiedä miksi niin tekevät. Pönkittävät omaa egoaan? No, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sellaiset.
Miehen lapsuudesta ja kiintymyssuhteesta. Miehen isä oli alkoholisti, väkivaltainen ja petti äitiä mm. äidin siskon kanssa. Mies ei muka muistanut lapsuuttaan eik halunnut puhua siitä. Arvaat varmaan miten kävi?
Se on myös hyvä tietää että aina lapseen rakkaus ei tule heti synnytyksen jälkeen.
Odotusaikana tunsin rakkautta vauvaa kohtaan ja en malttanut odottaa että saan hänet vihdoin syliini. Synnytyksen jälkeen odotin sitä mahtavaa tunnetta mikä näytetään kaikissa televisio-ohjelmissa ja hehkutetaan kirjoituksissa ja josta yleensä aina puhutaan.
Se oli hirveä tunne kun tajusi että sillä hetkellä kun sai oman vauvansa ensimmäisen kerran syliin ei tuntenutkaan mitään, tai no väsymystä 26h synnytyksen jälkeen. Miehelleni tuli ilonkyyneleet silmiin hän katsoi minuun ja en tiennyt miten reagoida.
Alusta asti oli silti todella kova vastuuntunto vauvasta. Tiesin että hän on minun ja minun täytyy hänestä pitää huolta. Ensimmäiset rakkauden ja kiintymyksen tunteet tulivat kuitenkin vasta joskus ristiäisten jälkeen.
En tiedä oliko tähän syynä synnytyksen jälkeinen masennus vai laukaisiko tämä sen. Mutta kenellekään en uskaltanut puhua näistä "vääristä" tunteista koska tunsin itseni huonoksi ja pelkäsin miten muut reagoivat. Tuo puhumattomuus tottakai pahensi oloa. Esitin tietenkin jopa miehelleni joka iloitsi vauvasta, tai yritin esittää kyllähän tuo nyt näki ettei asiat ollut hyvin.
Vasta kun kaikki oli hyvin ollut jo jonkun aikaa otin asian neuvolassa puheeksi ja ihmettelin miksi tällaisista tunteista ei puhuta. Sain vastaukseksi että ei haluta aiheuttaa pelkoa uusille äideille. Ihmettelin vastausta koska myöhemmin olen saanut selville ettei tämä ole edes niin harvinaista ja kyllähän sitä kaikista muistakin haitoista kerrotaan.
Itseä ainakin olisi auttanut tietää etten ole tästä huolimatta huono äiti ja tunteet todennäköisesti syttyvät myöhemmin jos ei heti synnytyksessä.
Paljon oli hyötyä näistä keskustelupalstoista koska niihin oli muutkin äidit uskaltaneet kertoa tunteistaan ilman pelkoa tulla leimatuksi huonoksi. Sillä ajattelin nyt tännekin kertoa tämän tarinan vaikka pitkä siitä tulikin.
Nyt täysin rakastanut tuohon 1v4kk poikaan.