Lue keskustelun säännöt.
Meillä ensimmäinen lapsi suunnitteilla. Haluaisin kysyä, että mitä olisit halunnut tietää ennen lapsen syntymää?
12.01.2018 |
Ja jos jaksat niin kerro myös, mitä asioita pitäisi osata ottaa huomioon kun aloitetaan yritys:)
Ollaan luettu tosi paljon nettiä ja kirjallisuutta aiheesta, mutta haluaisin vielä lisää kokemuksia ja tietoa :)
Kommentit (83)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Luulin, että kaikki lapset käyttävät jossain vaiheessa pottaa. -> Poika halusi heti pöntölle niin kuin isikin. Tytär halusi pöntölle, koska velikin kävi. Potta lähti uudenveroisena kirppikselle.
- Luulin, että vauva nukkuu parhaiten vieressä/samassa huoneessa. -> Molemmat lapset siirtyivät omaan huoneeseen 6-10 kk ikäisinä. Ja ihan liian myöhään. Tätä edelsi kuukausien turhat yöheräilyt, koska meidän lapset havahtuivat pienimpäänkin kahahdukseen.
- Luulin, että kaikki vauvat nukkuvat päiväunia. -> Tytär nukkui 12 h päivän aikana vain kahdet vartin päikkärit. Oppi kävelemään 1 v ja sen jälkeen maistui päikkäritkin. Nyt 2-vuotiaana ei enää nuku niitä.
- Luulin, että kaikki lapset viihtyvät rattaissa ja kaupungilla. -> Molemmat meillä huutaneet hysteerisinä vaunuissa (tylsistyneinä), sittemmin rattaissa puskeneet aina vaan pois ja ite kävelemään. Konttausikäisen kanssa vaikeinta... Ei onnistunu rauhaisat kävelylenkit metsässä tai ostoskeskushengailu.
Niin... Ja olin siis lastenhoitaja ennen omia lapsiani. Ja ihan pihalla kaikesta näemmä! Se oma lapsi kyllä kasvattaa sut äidiksi paremmin kuin kukaan. Siinä olin oikeassa, että harsoja kannattaa varata PALJON! Ostin 30 kpl, kaikki illalla pyykissä, kun vauva pulautti tämän tästä.
Juuri yksi äiti tarjosi minulle kasaa käyttämättömiä harsoja toista lastani varten kun oli myös noudattanut tuota vinkkiä että paljon harsoja. Hänen vauvansa ei juuri ollutkaan pulautellut ja pari pakettia oli ihan avaamattomina. Eli näitäkin kannattaa hankkia aluksi vähän ja tarpeeseen lisää.
Että minä, koko elämäni 34v automaattisesti hoikkana pysynyt nainen saavutan 40kg ylipainon, koska lapsiperhe-elämän hulinassa, vaikeuksissa ja unettomuudessa minulla ei yksinkertaisesti ole voimia painonhallintaan.
Jos vauvasi ei nuku/ itse et nuku ja olet tajuttoman väsynyt, älä uuvuta itseäsi masennukseen niin kuin minä tein, vaan sopikaa että mies hoitaa välillä yösyötöt pumpatulla maidolla tai korvikella. Itse sinnittelin väsymykseni kanssa siihen asti kunnes jouduin sairaalaan. Joten ole itsellesi armollinen, imetys ei ole tärkeintä vaan se että vanhemmat jaksavat ja ovat terveitä, sillon voi koko perhe hyvin!
Sanoisin kuitenkin että kaikkein tärkein on muistaa että jokainen raskaus on erilainen, jokainen synnytys on erilainen, jokainen vauva-aika on erilainen. Äidit kokevat asiat eri lailla, kuten myös isät.
Hyvä se on varmasti ottaa asioista selvää, mutta turha asioiden pelkääminen ja stressaaminen ja liika muiden kokemuksiin peilaaminen saattaa tehdä enemmän pahaa kun hyvää. Jos vaan perusasiat on kunnossa niin sen jälkeen kannattaa mennä sillä asenteella että katsotaan mitä eteen tulee ja toimitaan sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä lapsia hankkisi, jos tietäisi millaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Että minä, koko elämäni 34v automaattisesti hoikkana pysynyt nainen saavutan 40kg ylipainon, koska lapsiperhe-elämän hulinassa, vaikeuksissa ja unettomuudessa minulla ei yksinkertaisesti ole voimia painonhallintaan.
Sympatiat sinulle, normaalipainossa itse pysyin, mutta ymmärrän tavallaan miten noin voi käydä. Minulla ärsytti kun kaikki laihtuivat imetysaikana, minä pudotin muutaman kilon, jonka jälkeen paino pysyi samana ja hiljalleen nousi, kunnes imetys loppui.
Hormonit kai vaikuttivat aineenvaihduntaan ja olin myös todella nälissäni kokoajan. Väsyneenä palkitsee itsensä helpommin herkuilla. Tarmoa liikuntaan alkoi löytyä vasta kun lapsi täytti 2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut tietää että kaikki tulevat tiputtamaan neuvojaan mutta niitä ei tarvi kuunnella saatika noudattaa! Se että anoppi teki 30v sitten näin tai sisko lapsensa kanssa noin ei tarkoita että sinun tekemisesi olisi jotenkin väärin. Hyväähän ne neuvoillaan tarkoittaa ja jotain voi pistää korvan taakse mutta lopulta itse tietää mikä on omalle lapselle parhaaksi. Voit kysellä täällä ja lukea vaikka koko internetin läpi vauvajuttuja mutta kaikki neuvot eivät sovi omalle kohdalle. Relaa äläkä tee kauheita suunnitelmia! :)
Vierailija kirjoitti:
Miten hirvittävästi kotityömäärä lisääntyy ja miten paljon lapsi vaatii. Kaveri sanoi että 3 eka vuotta on rankimmat, sitten siihen tottuu. Olin järkyttynyt kun lapsi oli puolivuotias.
Olin 29v vastavalmistunut lastensairaanhoitaja kun vauva syntyi, ollut vastasyntyneiden teholla töissä vähän aikaa.
Totesin, että kotona teen aamuvuoron, iltavuoron, yövuoron ja taas aamuvuoron jne. Ja käyn vauvan kanssa kaupassa, pyykkituvassa, neuvolassa jne.
Mutta vauva oli ihana! Aivan taivaallinen muru. Meillä oli paljon ongelmia, koliikki, maitoallergia, rankkaa pulauttelua, painon laskua, itkua itkua itkua, mutta vauva oli maailman tärkein asia ja äidinvaisto tosi voimakas.
Jokainen nainen ansaitsee vauvakokemuksen, se on uskomaton!
Eikä ole. Vauvakokemus ei ole mitään. Vauva on vain uusi vastuualue. Se hoidetaan ja siinä se. Ovathan vauvat ihan söpöjä, mutta ei se mikään uskomaton kokemus ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä lapsia hankkisi, jos tietäisi millaista se on.
Silti monet ryhtyvät siihen uudestaan useammankin kerran, eli jotain iloa ja rakkauttakin sieltä löytyy, mikä monilla voittaa vaikeudet.
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut tietää että kaikki tulevat tiputtamaan neuvojaan mutta niitä ei tarvi kuunnella saatika noudattaa! Se että anoppi teki 30v sitten näin tai sisko lapsensa kanssa noin ei tarkoita että sinun tekemisesi olisi jotenkin väärin. Hyväähän ne neuvoillaan tarkoittaa ja jotain voi pistää korvan taakse mutta lopulta itse tietää mikä on omalle lapselle parhaaksi. Voit kysellä täällä ja lukea vaikka koko internetin läpi vauvajuttuja mutta kaikki neuvot eivät sovi omalle kohdalle. Relaa äläkä tee kauheita suunnitelmia! :)
tulevat tuputtamaan*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä lapsia hankkisi, jos tietäisi millaista se on.
Silti monet ryhtyvät siihen uudestaan useammankin kerran, eli jotain iloa ja rakkauttakin sieltä löytyy, mikä monilla voittaa vaikeudet.
Tai sitten hankkivat sisaruksen kaveriksi, jotta lapset leikkisivät keskenään eivätkä olisi jatkuvasti jaloissa pyörimässä. > Sisaruksista tuleekin riitapukareita ja riitatilanteet vaativat entistä enemmän huomiota.
Tai haluavat molemmat sukupuolet. > Toivottua poikaa/tyttöä ei kuulu ja vanhemmilla onkin kolme tyttöä tai kolme poikaa.
Olisin halunnut tietää, että hormonitoiminta on sitten ihan oikeasti aivan helevetin sekaisin! Itkettää, naurattaa, pelottaa, ahdistaa, masentaa ja rakastaa yhtäaikaa. Mieliala heittää häränpyllyä, vihaat vauvaa, vihaat miestä ja kohta rakastat. Ja se on normaalia ja siitä saa puhua ja hakea apua jos ei jakss.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tiesin melkein kaiken mutta en ymmärtänyt. Vasta kokemus opetti oikeasti. Luotin myös liikaa hyvään tuuriin. Minulla oli pahoja unettomuudesta seuranneita mielenterveysongelmia ja uupumusta.
Älä tee sitä. Kaikki positiiviset kokemukset ja puolet kerrotaan siksi, että ikävät ihmiset haluavat saada muutkin tekemään saman virheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hirvittävästi kotityömäärä lisääntyy ja miten paljon lapsi vaatii. Kaveri sanoi että 3 eka vuotta on rankimmat, sitten siihen tottuu. Olin järkyttynyt kun lapsi oli puolivuotias.
Olin 29v vastavalmistunut lastensairaanhoitaja kun vauva syntyi, ollut vastasyntyneiden teholla töissä vähän aikaa.
Totesin, että kotona teen aamuvuoron, iltavuoron, yövuoron ja taas aamuvuoron jne. Ja käyn vauvan kanssa kaupassa, pyykkituvassa, neuvolassa jne.
Mutta vauva oli ihana! Aivan taivaallinen muru. Meillä oli paljon ongelmia, koliikki, maitoallergia, rankkaa pulauttelua, painon laskua, itkua itkua itkua, mutta vauva oli maailman tärkein asia ja äidinvaisto tosi voimakas.
Jokainen nainen ansaitsee vauvakokemuksen, se on uskomaton!Eikä ole. Vauvakokemus ei ole mitään. Vauva on vain uusi vastuualue. Se hoidetaan ja siinä se. Ovathan vauvat ihan söpöjä, mutta ei se mikään uskomaton kokemus ole.
Voi se jollekin olla, mikä sinä olet muiden kokemuksia vähättelemään.
Myönnän kyllä että itselleni vauva-aika ei ollut mahtavaa, mikä osaksi johtui synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta en minä niin ylimieliseksi ala että yleistäisin kokemukseni koskemaan kaikkia. Samaten kun raskausaikaa en kokenut ihanana, mutta ihan lähipiirissä olen katsellut sitä raskaushuuruista onnea. Otatetaan mahakuvia muistoksi, jokainen vauvan liike jaksaa ilostuttaa, selvitetään joka viikko miten vauva kehittyy jne.
Jos annetaan kaikkien kokea elämänsä omalla tavallaan ja kertoa kokemuksensa niin kun ovat kokeneet.
Lapset ovat jo vauvoina hyvin erilaisia
Vierailija kirjoitti:
Olisin halunnut tietää, että hormonitoiminta on sitten ihan oikeasti aivan helevetin sekaisin! Itkettää, naurattaa, pelottaa, ahdistaa, masentaa ja rakastaa yhtäaikaa. Mieliala heittää häränpyllyä, vihaat vauvaa, vihaat miestä ja kohta rakastat. Ja se on normaalia ja siitä saa puhua ja hakea apua jos ei jakss.
Itsellä oli ihan alkuraskaudesta itku aika herkässä, mutta muuten en kokenut oikeastaan mielialan vaihtelua. Mutta tuo oli joka tapauksessa mahtava vinkki että jos yhtään tuntuu ettei jaksa niin avun pyytäminen kannattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä lapsia hankkisi, jos tietäisi millaista se on.
Silti monet ryhtyvät siihen uudestaan useammankin kerran, eli jotain iloa ja rakkauttakin sieltä löytyy, mikä monilla voittaa vaikeudet.
Itse hankin lapseni diagnosoimattoman ja hoitamattoman kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheiden aikana.
Haha, jatkan vielä... Ekan synnytyksen jälkeen mulla meni pissa aina ihan vinoon! Oli vaikeuksia tehdä virtsatestiä, kun pissa ei millään osunut siihen kippoon, vaan sinkoili pitkin pöntön seiniä :O
En vieläkään tiedä mikä siellä alakerrassa oli hassusti, mutta tokassa synnytyksessä kätilö vain tokaisi: "Et tarvi tikkejä, mutta laitan tähän pari, korjailen vähän edellisen jälkiä." Sen jälkeen pissa tuli taas nätisti kippoonkin.
Eli alapää ei välttämättä huonone joka synnytyskerralla, vaan kiva kätilö saattaa myös tehdä siitä entistä ehomman! :D