Meillä ensimmäinen lapsi suunnitteilla. Haluaisin kysyä, että mitä olisit halunnut tietää ennen lapsen syntymää?

up

Jos olisin tiennyt totuuden, niin en olisi uskaltanut lapsia yrittääkään. Oletko varma, että haluat kuulla mielipiteitä?

Itse olisin halunnut tietää:

A) että kaikki vauvat eivät opi nukkumaan pinnasängyssä. Olisin siis jättänyt ostamatta ja säästänyt nekin rahat.

B) että kaikki vauvat eivät suostu juomaan tuttipullosta/ syömään tuttia lainkaan

C) etten heru pumpulle juuri ollenkaan, jotta olisi sekin vehje jäänyt ostamatta

D) sisarukset ja lapset voivat olla vauvasta saakka aivan eri maata, joten ei välttämättä ole kauheasti merkitystä sillä, millainen kasvattaja olet, vaan sillä, millaiset temperamenttierot ja lapsella on omana, uniikkina itsenään.

Onneksi en tiennyt, miten sitovaa vauvan hoito on. Esikoinen oli huono nukkumaan. Heräsi pian, jos en ollut vieressä tai vaunut liikkeessä.

mikä olisi sopiva lapsi lukumäärä

-Millaisella aikataululla, pyritäänkö nopeasti saamaan monta lasta?

-kumpi jää kotiin, ja miten pitkäksi aikaa?

-Ovatko rahat yhteisiä, entä asunto jne. jos toinen vain töissä

-jos lapset ovat sairaina kumpi jää kotiin.

-millaisia urahaaveita on, vaikuttavatko perhe-elämään?

-asuminen, mikä sopiva paikka lapsille, onko toiveiden mukaiseen asumiseen rahaa, jos useita vuosia vain yhden tuloilla elellään

-jos lapsi valvottaa, kuka valvoo? Kuka hoitaa yöherätykset ja yösyötöt. Kuka herää työssä käyvän vapaapäivinä.

-Kuinka usein käydään omissa jutuissa, omissa harrastuksissa.

- Kuinka usein on sopivaa käydä omilla lomilla/ onko ollenkaan

- Miten kotityöt jaetaan

Joillekin nämä voivat olla itsestään selvyyksiä, mutta nämä asiat ovat niitä, jotka ihmisiä usein pikkulapsiarjessa hiertävät. Siksi niistä on hyvä keskustella ja vaikka ihan kirjata ylös.

Aa ja se juttu vielä, että yritystä aloittaessasi kannattaa huomioida se mahdollisuus, ettei raskaus alakaan yhdessä kahdessa kuukaudessa. Voi olla, että menee vuosi tai puolitoistakin, eikä mitään ongelmia ole. Ei vaan natsaa.

Meillä ekan alulle saanti kesti 1,5v, toinen raskaus alkoi heti kun ehkäisy jäi pois.

Olisi ollut hyvä tietää, miten kokonaisvaltainen muutos elämään tulee ensimmäisen lapsen myötä. Myös täysi tilanteen hallitsemattomuus synnytyksessä oli todella traumaattinen kokemus (hankala ensimmäinen synnytys).

Itse olen aina inhonnut suurta vastuuta ja stressaan herkästi. Lasten mukana tulee vastuuta ja stressiä.

Mutta toisaalta: nyt kun lapset ovat isoja koululaisia, tuntuu hassulta miten paljon stressasin esimerkiksi sitä että imetys ei onnistunut. Nyt se tuntuu todella yhdentekevältä. :) Terveitä ja fiksuja lapsia kaikki.

Ilon ja murheen aiheet vaihtuvat päivien ja vuosien mittaan, joten hoida lastasi kuten parhaaksi näet, älä yritä liikaa äläkä tee äitiydestä työtä. Muista myös miestäsi ja harrasta seksiä, nauti omasta ajasta. Älä uppoa äitiyteen, sillä elämää on pikkulapsiajan jälkeenkin. :)

Itse uskon jämptiin ja rakastavaan lastenkasvatuksen, johon kuuluu myös paljon huumoria. Sitä tarvitset esim. uhmaikäisen ja murrosikäisen kanssa...

Onnea matkaan ja usko, että kaikki menee hyvin. Tärkeät asiat hoidetaan huolella, mutta monessa asiassa voi tehdä vain sen minkä jaksaa.

Kun odotin esikoistani, niin olin mielestäni sellainen "ainakin puolen vuoden imettäjä". Nooh, esikoista imetin kolme kuukautta, sitten loppui maito. Toista imetin kolme viikkoa ja kuopukselle ei riittänyt maitoa kolmea päivää enempää.

Nro 2 kertoo sitten jotain. 3 lasta lyhyin välein. Kaikilla koliikit, sitten allergiaa, astmaa jne. Vanhin teini-ikäinen jo heräilee vieläkin öisin ja tulee peloissaan viereeni nukkumaan. Tajuton väsymys, jaksamattomuus ja pahantuulisuus alkaa vasta nyt helpottaa. Jostain syystä mies ei häipynyt 🙂

Vierailija kirjoitti:

Nro 2 kertoo sitten jotain. 3 lasta lyhyin välein. Kaikilla koliikit, sitten allergiaa, astmaa jne. Vanhin teini-ikäinen jo heräilee vieläkin öisin ja tulee peloissaan viereeni nukkumaan. Tajuton väsymys, jaksamattomuus ja pahantuulisuus alkaa vasta nyt helpottaa. Jostain syystä mies ei häipynyt 🙂

Lisään, että kaikki 3 saivat alkunsa heti. Oli tyhmää tehdä lapset pienin ikäeroin, ei niistä mitään parhaita kavereita tullu, enimmäkseen tappelevat.

Minä en tajunnut miten surkeessa jamassa Suomessa on lapsiperheiden palvelut.

Tiesin kyllä nämä seuraavat asiat etukäteen, mutten ollut todella sisäistänyt niitä:

- vauva on sitova 24/7, ja jos vauva on luonteeltaan herkkä, elämä rajoittuu helposti neljän seinän sisään

- univaje voi aidon oikeasti viedä vauva-aikana järjen tai ainakin se on hyvin hyvin lähellä, koska vauva voi nukkua niin pienissä pätkissä, ettet itse ehdi saada unta.

- äitiyden synonyymi on huono omatunto

- sitä pientä rakastaa niin paljon, että murehtii kaikki menneen, nykyisyyden ja jo tulevaisuudenkin mahdolliset ja mahdottomat tapahtumat, miten pientä suojelisi mahdollisimman hyvin ja miten tasottaisi elämän kivikovat karikot hänen tieltään muttei kasvattaisi pumpulissa (tadaa, ei mitenkään). Bruno Marsi sanoin: I'd catch a grenade for ya,

Throw my hand on a blade for ya,

I'd jump in front of a train for ya,

You know I'd do anything for ya

Että lapset itkevät, vinkuvat, kitisevät, rääkyvät, huutavat, nauravat, laulavat, pitävät ääntä, ovat herkkiä, itsepäisiä, itsekeskeisiä, väkivaltaisia, vaativia. Valvottavat, juoksuttavat, passauttavat, tekevät ongelmia pikkuasioista, eivät ole realistisia, eivät ymmärrä asioita riittävästi, huolestuttavat, raivostuttavat, itkettävät, koettelevat hermoja.

Mikään ei kelpaa, kaikki on väärää, kaikki on väärin. Lyövät, purevat, potkivat, eivät nuku, lähtevät sängystä, kiusaavat kissaa, eivät syö, terveellinen ruoka ei kelpaa. Haluavat leikkiä kanssasi, eivät anna hetken rauhaa, eivät halua leikkiä yksin. Itkevät, vinkuvat. Valvottavat. Koettelevat hermoja.

Kiitos kun sain purkautua.

Minusta, aika huolettomasta hetkessä elävästä, tuli sellainen murehtija. Maailman pahuus iskee kasvoille eri tavalla ja välillä mietin, että olisiko tällaiseen paikkaan hankkia lapsia. Tulevaisuus näytti myös vähän valoisammalta silloin vuonna 2012.

Olisin halunnut tietää että monet vauvat on myös tosi helppoja ja vauvan kanssa on rentoa ja ihanaa. Ekat kuukaudet on (mahdollisesti) parasta aikaa, jolloin kannattaa vain käpertyä vauvakuplaan. Ottaa vauva kainaloon ja varata paljon herkkuja ja hyviä leffoja imetysmaratoneja varten.

Ekan kanssa olisin ollut vain rennompi ja ottanut sen heti viereen nukkumaan. Toisen kanssa nukuin pikkuvauva-aikana paremmin kuin koskaan elämässäni, 10h yöunia kun vain tuhisi vieressä. Näitä ei voi tietysti muille neuvoa, mutta meillä se toimi.

Vierailija kirjoitti:

Minä en tajunnut miten surkeessa jamassa Suomessa on lapsiperheiden palvelut.

Mitä palveluita olet vailla? Neuvola, äitiyspakkaus, ilmainen koulu, sis. ruokailun ja kirjat. Ilmainen terveydenhoito. Lapsilisät.

Suomessa on vaikka mitä, tuntuu vain että lapset tekevät ihmisistä loputtoman ahneita ja itsekkäitä.

Minä en tiennyt esikoista synnyttämään mennessä juuri mitään siitä koska lapsi syntyi ennen ensimmäistä synnytysvalmennusta, siellä olin kuvitellut että kaikki selviää, sinulla ei varmaan ole siinä tietopuolella aukkoja kuten minulla.

Minut itse synnytyksessä yllätti se että supistukset ei olleet sellaisia kuin miekan pistoja kuin elokuvissa että aina huudetaan kun että nyt tulee supistus, varmaan yksilöllistä, mutta mulla ne oli kuin kovia menkkakipuja. Ja ne työtöpoltot yllätti vielä enemmän, ne ei olleet varsinaisesti niin kipeitä vaan ällöttävän tuntuisia, en ollut osannut kuvitella että se tuntuu siltä että työtää suurta ulostetta, ja kätilö sanoi että joo sinne suuntaan ponnistat kuin suurta kakkaa.... siinä vähän se fiilis vielä niinku laski :) Ja komensin miehen pois huoneesta.

Sen mitä olen huomannut omasta ja ystävien kokemuksista, että lapsi on rauhallinen jos vanhempikin on rauhallinen, oikeasti rauhallinen. Lapsen biologinen elämän ehto on se että hänen vanhempansa tietävät mitä tekevät, ovat ne jotka pitävät hänet turvassa eivätkä hylkää. Jos pikkulapsi vaistoaa että vanhempi on epävarma, hermostunut ja stressaantunut, lapsi itkee varmuuden vuoksi että jos vanhempi on lähdössä jonnekin häntä ei unohdeta sinne luolan perälle. Kun on varmat otteet lapsen kanssa, lapsi luottaa siihen että ei ole mitään hätää. 

Jos lapsi ei ihan pienenä nuku, voi olla kyse siitä että hänellä on nälkä. Mun lapset on alkaneet nukkua pitkiä yöunia sitten 3kk ikäisenä kun alettiin iltaisin antamaan perunaporkkanavelliä, nykyään ei muka saisi mitään kiinteämpää antaa ennen puolta vuotta, mutta se on yksilöllistä, jotkut lapset tarvii "kunnon" ruokaa jo aikaisemmin.

Luota itseesi. Sinä olet paras mahdollinen (ja ainoa) äiti lapsellesi. Sinun ei tarvitse nukuttaa lasta perhepedissä eikä pissattaa lavuaarissa. Lapsi nukkuu hyvin kun pinnasänky on oman sänkysi vieressä niin että voit pinnojen välistä laittaa käden lohduttamaan lasta ja laittamaan tutin suuhun. Jos rakastat lastasi, et voi pilata häntä kun toimit oman maalaisjärjen kanssa, ja kysy kokeneilta tutuilta äideiltä apua jotka ovat rentoja "tervepäisiä" äitejä, vaikka omalta äidiltäsi.

Älä tee lapsia liian lyhyillä ikäeroilla, anna jokaisen lapsen olla vähintään 3-4 vuotta perheen vauva, hän on sen ansainnut.

Eikä lasten kanssa tarvi juurikaan leikkiä, ei tarvi koko ajan viihdyttää ja olla vuorovaikutuksessa, anna lapsen olla rauhassa, omissa leikeissään ja ajatuksissaan. Lapsen työ on leikki, aikuisen ei. Tottakai joskus pitää jotain pientä leikkihommaa tehdä, mutta lapsen pitää itse keksiä tekemistä, muuten hänen mielikuvituksensa ei pääse kunnolla käyttöön. Sinulla on oikeus lukea kirjaa tai katsoa telkkaria samalla kun lapsi leikkii yksinään lattialla.

Mies halusi kovasti lapsia ja lupasi auttaa kaikessa vauvan synnyttyä. Olisi ollut ihan kiva tietää etukäteen, että loppujen lopuksi kaikki kaatuu viimekädessä sen äidin vastuulle. Mies kun on se joka pääsee helpommin pakenemaan kotoa töihin ja harrastuksiin. Edes yöllä se ei ikinä herännyt edes vauvan itkuun vaikka oli tarkoitus, että edes joskus olisin saanut nukkua muutaman tunnin yössä.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tiennyt totuuden, niin en olisi uskaltanut lapsia yrittääkään. Oletko varma, että haluat kuulla mielipiteitä?

Kyllä, ehdottomasti! Haluan kuulla mitä sinulla ja yläpeukuttajilla on sanottavana.

Vierailija kirjoitti:

Mies halusi kovasti lapsia ja lupasi auttaa kaikessa vauvan synnyttyä. Olisi ollut ihan kiva tietää etukäteen, että loppujen lopuksi kaikki kaatuu viimekädessä sen äidin vastuulle. Mies kun on se joka pääsee helpommin pakenemaan kotoa töihin ja harrastuksiin. Edes yöllä se ei ikinä herännyt edes vauvan itkuun vaikka oli tarkoitus, että edes joskus olisin saanut nukkua muutaman tunnin yössä.

Sama. Minun mies jaksoi pari vuotta ja lähti sitten lätkimään. Edes jälkiviisaana en nähnyt mitään merkkejä että mies tulee käyttäytymään noin. Syyksi sain vain sen, että hän ei jaksanutkaan lapsen kanssa ja oli kuvitellut kaiken olevan erilaista.