Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Akateemiset naiset, joilla amismies: Kuinka suhteen saa onnistumaan?
12.01.2018 |
Mulla on aika paljon koulutusta ja laaja kiinnostus ympäröivään maailmaan. Tapaamallani todella kultaisella miehellä on plakkarissa pari vuotta amista ja paikoitellen erittäin heikko yleissivistys. Mies on todella kiltti, huomaavainen, luotettava, hyvä ja ahkera kotitöissä. Kemiaa löytyy ja meillä on hauskaa yhdessä kunnes keskustelunaihe liippaa mitään vähänkään teoreettisempaa tai ylätasoista. Sitten tulee ongelmia. Mies ei vaan tajua.
Mä olen ollut yksin vuosia, ja tiedän että sopisin paremmin yhteen vähän enemmän opiskelleen tyypin kanssa, mutta sellaista ei nyt ole löytynyt ja lapsentekoikä alkaa olla lopuillaan. Voiko tällaisen suhteen saada toimimaan? Tällä hetkellä jään vaille älyllistä haastetta suhteessani, mutta kai kaikki jäävät suhteessaan jotain vaille? Lähinnä mietityttää, voinko säilyttää kunnioitukseni tuota maailman ihaninta tomppelia kohtaan loppuun saakka.
Kommentit (148)
Amiksilla on vain toisinaan erityisen paljon herravihaa. Kouluttautuneita usein haukutaan ja arvostellaan: " herrat perkele". Vaikka olisi vain amk-insinööri. Olin taannoin pari vuotta pelastuslaitoksella päällystössä ja siellä se herraviha oli vielä voimakkaampaa ja selkeä hierarkia oli olemassa. Tämäkin vähän henkilöistä riippuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten kaikissa parisuhteissa, keskinäisellä kunnioituksella. Ilman sitä kaikki muu on turhaa.
FM & puuseppä
Valitettavasti ei tule kestämään.
Vierailija kirjoitti:
Amis ei ole = tyhmä, kouluttamaton tai sivistymätön.
Riippuu niin paljon henkilöstä. Yleisesti ottaen voivat olla hieman simppeleitä mutta poikkeuksia löytyy aina. Poikkeukset ovat vähemmistöä ja heillä keskittymiskyvyn puute ollut suuri ongelma pitkän tähtäimen koulutuksessa. Ehkä lääkitys voisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Amiksilla on vain toisinaan erityisen paljon herravihaa. Kouluttautuneita usein haukutaan ja arvostellaan: " herrat perkele". Vaikka olisi vain amk-insinööri. Olin taannoin pari vuotta pelastuslaitoksella päällystössä ja siellä se herraviha oli vielä voimakkaampaa ja selkeä hierarkia oli olemassa. Tämäkin vähän henkilöistä riippuvaa.
En ole koskaan ymmärtänyt tätä herravihaa. Se jotenkin korreloi alemman älykkyysosamäärän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko Ap kulta koskaan miettinyt miksi se akateeminen mies ei ole tarttunut sinuun matkan varrella. Hänhän on älykäs.
Ap, ymmärrän sinua täysin. Ja kuten tässä keskustelussa ja kommenteissasi on jo käynyt ilmi, ei ole kyse pelkästään koulutustasosta. Usein koulutustaso nyt vaan liittyy tähän ilmiöön. Olen akateemisena naisena yrittänyt tapailla miehiä, jotka eivät ole ymmärtäneet ja olleet ollenkaan kiinnostuneita minulle aivan normaaleista yhteiskunnallisista asioista. Tämä johtaa siihen, että molemmat turvautuvat, kun ei vaan olla samalla "levelillä". Joillekin nuo mainitut optimistinen ja synonyymi ovat todellakin tuntemattomia sanoja. Toinen kun viljelee niitä arkipuheessa, ajaudutaan myös kommunikaatio-ongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele kunnioittamaan myös amismiehen osaamista. Kysy joskus mitä hän osaa. Kun saat vastauksen, uskon, että yllättää. Itse et ymmärrä siitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
No minä en missään vaiheessa ole edes yrittänyt keskustella mieheni kanssa akateemisista aiheista. Riittää että minulla on ystäviä joiden kanssa niistä keskustelen. Vastaavastihan minä en osaa puhua mieheni kanssa kaikista häntä kiinnostavista asioista (kuten erilaisten koneiden korjaamisesta tai metsänhoidosta ). Mutta en olekaan koskaan kokenut akateemisuutta koko identiteettiäni läpäiseväksi asiaksi, vain osaksi minua.
Näin olin tulossa vastaamaan.
Asia pitää ottaa niin, että yksi ihminen ei koskaan voi täyttää kaikkia tarpeita. Sitten vain vaakakuppiin, mikä on sinulle parisuhteessa tärkeintä ja mistä ulottuvuudesta voit luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missähän vaiheessa se suoritetun tutkinnon vahtaaminen jää toisarvoiseksi. Esimerkiksi omalla kohdalla koulut on kuitenkin käyty jo 15 vuotta sitten.
Sen jälkeen on tarttunut mukaan yhtä ja toista.
Minulla on amismies. Tapasimme 45-vuotiaina. Yhtään ei jää mies sivistystasossa taka-alalle. Älykkyyttä löytyy enemmän kuin minulta.
Suurin ero löytyy yhdyssanoissa ja kyvyssä kirjoittaa. Mutta en anna niiden vaikuttaa parisuhteeseemme.
Akateemisuus on monelle laajempi asia kuin yliopistotutkinnon suorittaneisuus. Jos kyseessä on vain ammattiin pätevöittänyt koulutus, ja työ on luonteeltaan esimerkiksi aika teknis-konkreettista, uskon eri tasoisesti kouluttautuneiden ihmisten hyvin voivan olla ristiriidattomassa suhteessa.
Osalla taas koulutustaso kuvastaa laajemmin kiinnostuksenkohteita ja taipumuksia, jotka eivät rajaudu työhön ja jää työpaikalle. Tällöin yhteistä jaettavaa voi olla vähän, jos toisella suuntautuneisuus on kovin eriluonteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni tienaa kaksi kertaa enemmän amispohjalta kuin mä tohtorina. Mulla on opintolainaa hänellä ei ole ollut koskaan. Talouden puolesta menee hyvin. En ole koskaan asettanut itseäni jalustalle ja hänkin on fiksu ja paljon kokenut tyyppi. Meillä toimii kaikki ihanasti.
Ei ole ongelma meidän koulutustasot, eikä tulotasot. Älykkyys on samaa tasoa mulla ja amismiehelläni ja yleisivistyksessä on molemmilla omat vahvat ja heikot alueet. Mä oon tuplamaisteri ja eka tutkintoni on YTM. Siksi on vähän hassua, että miehelläni on päivän politiikasta hyvä yleistieto, minä en muista ulkoa edes uuden hallituksen ministereitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tällä hetkellä jään vaille älyllistä haastetta suhteessani, mutta kai kaikki jäävät suhteessaan jotain vaille? Lähinnä mietityttää, voinko säilyttää kunnioitukseni tuota maailman ihaninta tomppelia kohtaan loppuun saakka."
Oikeasti sivistynyt tietäisi että pidemmän päälle tuo ei riitä. Mielummin jäät yksin kuin loppujen lopuksi onneton suhde.
Tämähän oli onneksi provo
Ootpas itsekäs, päästä mies löytämään joku parempi
Aika pitkälti miehestä kiinni, kaverini mies on amis ja voittaa yleissivistyksessä lähes kaikki tutut maisterit ja tohtorit. Lukee paljon enemmän kuin mitä esim itse luen ja olen maisteri.
Vierailija kirjoitti:
Kuten kaikissa parisuhteissa, keskinäisellä kunnioituksella. Ilman sitä kaikki muu on turhaa.
FM & puuseppä
Keskinäisen kunnioituksen lisäksi huumorilla, hyvillä jutuilla, toisen huomioon ottamisella, yhdessä nauramisella, hellyydellä, särmien hiomisella, anteeksiantamisella, yhdessä tekemisellä, oman ajan ottamisella ja antamiselle, ja kaiken kattavalla rakkaudella. Joskus ärsyttää, joskus riidellään, mutta suurin osa ajasta käytetään kaikkeen muuhun.
Terv. toinen maisteri ja puuseppä
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ongelma meidän koulutustasot, eikä tulotasot. Älykkyys on samaa tasoa mulla ja amismiehelläni ja yleisivistyksessä on molemmilla omat vahvat ja heikot alueet. Mä oon tuplamaisteri ja eka tutkintoni on YTM. Siksi on vähän hassua, että miehelläni on päivän politiikasta hyvä yleistieto, minä en muista ulkoa edes uuden hallituksen ministereitä.
Minkä ihmeen takia ne pitäisi opetella ulkoa? Opettele ennen vaikka Suomen presidentit.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se akateeminen sivistys on kaikki kaikessa? Monet ns. amismiehet eivät välttämättä ymmärrä abstraktin tason juttuja joka tavalla, mutta osaavat esimerkiksi korjata ja rakentaa ja tietävät, miten koneet toimivat. Sehän on äärimmäisen arvokasta tietotaitoa, jonka aliarvioiminen on minusta vähän ylimielistä. Olen itse korkeakoulutettu enkä todellakaan ymmärrä mitään esim. auton korjaamisesta. Onneksi minulla on mies, joka osaa muun muassa korjata autoja. Välillä pidän itseäni vähän tyhmänä häneen verrattuna, koska hän on niin taitava korjaamaan ja asentamaan kaikkea! Voi olla, että jopa olen vähän tyhmempi jossain suhteessa, kuin hän... Ei tulisi mieleenikään halveksua häntä siitä, ettei hän ole joka tasolla sivistynyt, kun en ole itsekään. Toisaalta voihan se olla joillekin ongelma, jos jutut eivät aina kulje samaa rataa. Tällainen suhde ei välttämättä ole kovin älyllinen (siis siinä mielessä, että puolisot olisivat samalla aallonpituudella ajatuksiltaan), mutta eivät kaikki etsi miehestä ensisijaisesti älyllistä keskustelijaa, eikä tarvitsekaan.