Akateemiset naiset, joilla amismies: Kuinka suhteen saa onnistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateemisesti koulutettu mies mutta mun jutut on kuin teini-ikäisellä pojalla

Ootko tuo perse -tyyppi?

Veikkaan että DI.

Vierailija kirjoitti:

Miten olet päätynyt tällaiseen suhteeseen?

Oletko jostain syystä valinnut itsellesi tyhmän miehen vai onko sinusta tullut muutaman vuoden koulutuksella yllättäen niin akateeminen ja älykäs, että mies ei vaan pysy mukana?

Niin no akateemisia miehiähän on niin vähän.Meillä naisilla on vaikeaa.

Miehesikin jää varmasti sinun kanssasi vaille jostain, kenties keskusteluissa tai jossain muussa. Kyllä hän sen varmaan kestää koska kuitenkin sinun kanssasi on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet päätynyt tällaiseen suhteeseen?

Oletko jostain syystä valinnut itsellesi tyhmän miehen vai onko sinusta tullut muutaman vuoden koulutuksella yllättäen niin akateeminen ja älykäs, että mies ei vaan pysy mukana?

Niin no akateemisia miehiähän on niin vähän.Meillä naisilla on vaikeaa.

Ihanko tosissasi tarkoitit ?

Ei minulla ainakaan mitään vaikeaa ole, vaikka mieheni onkin hitsaaja.

Vaikeaa on vain niillä, jotka itse eivät ole akateemisesti koulutettuja, mutta sellainen mies pitäisi kuitenkin jostain  saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateemisesti koulutettu mies mutta mun jutut on kuin teini-ikäisellä pojalla

Ootko tuo perse -tyyppi?

Mitä tarkoitat?

Mieheni on akateeminen, samoin minä. Mikä takaisi sen, että akateeminen mies osaa keskustella älyllisistä asioista ja olisi sivistynyt? Sanoisin ettei mikään. MIeheni ei osaa keskustella kuin jalkapallosta tai urheilusta ylipäänsä monipuolisesti. Olen todella turhautunut, hänen kanssaan ei voi todellakaan puhua mistään muusta. Ottaisin paljon mieluummin sellaisen miehen rinnalleni, jolla ei ole koulutusta mutta jolla on sydämen sivistystä.

N,39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet päätynyt tällaiseen suhteeseen?

Oletko jostain syystä valinnut itsellesi tyhmän miehen vai onko sinusta tullut muutaman vuoden koulutuksella yllättäen niin akateeminen ja älykäs, että mies ei vaan pysy mukana?

Niin no akateemisia miehiähän on niin vähän.Meillä naisilla on vaikeaa.

Ihanko tosissasi tarkoitit ?

Ei minulla ainakaan mitään vaikeaa ole, vaikka mieheni onkin hitsaaja.

Vaikeaa on vain niillä, jotka itse eivät ole akateemisesti koulutettuja, mutta sellainen mies pitäisi kuitenkin jostain  saada.

Juu itselleni aiheuttaa ongelmia.Mukava kuulla että olet tyytyväinen. Olen surullinen tästä tilanteesta mikä monella naisella on.Minkäs teet kun hyviä miehiä ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateemisesti koulutettu mies mutta mun jutut on kuin teini-ikäisellä pojalla

Ootko tuo perse -tyyppi?

Veikkaan että DI.

En ole mutta teknillinen ala on kyseessä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateemisesti koulutettu mies mutta mun jutut on kuin teini-ikäisellä pojalla

Ootko tuo perse -tyyppi?

(Taitaakin oikeasti ollakin vaan  se teini-ikäinen poika...)

Kunpa olisinkin

Missähän vaiheessa se suoritetun tutkinnon vahtaaminen jää toisarvoiseksi. Esimerkiksi omalla kohdalla koulut on kuitenkin käyty jo 15 vuotta sitten.

Sen jälkeen on tarttunut mukaan yhtä ja toista.

Päteekö sama myös sukupuolten ollessa toisinpäin kuin nyt ketjun kommenttien valossa annetaan ymmärtää? Esim. jos Touko Tekniikan Tohtori nai itseään alemmin koulutetun Liisa Lähihoitajan naisen nuoruuden ja kauneuden tai hyvän sydämen vuoksi, niin tohtorin pitää sulattaa samalla myös se, ettei nainen säily yhtä kauniina, hyväsydämisenä tai nuorena koko avioliiton ajan eikä välttämättä myöskään sivistä itseään missään vaiheessa lisää, jolloin arvoisan tohtorin on katseltava ja kunnioitettava sitä vähemmän hehkeää, sivistymätöntä, homssuista ja lihavaa lähihoitajaa, jonka joka toinen sanakin voi olla kirosana hyväsydämisyyden kadottua, kuten puolisoa kuuluu kunnioittaa. Nyt Laura Lääkärin pitäisi olla onnensa kukkuloilla siitä, että miehellä on sentään kultainen sydän, vaikka sivistys sieltä mielestä loistaakin poissaolollaan. Lauranko vain pitäisi palata sieltä akateemisesta norsunluutornista maan pinnalle ja keskustella jatkossa vain hyväntahtoisesti puolisonsa kanssa tämän kehitystason huomioiden? Ettei vaan kuvioon sisälly sellaista oletusta, että hänen pitää myös palvella puolisoaan siten kuten alimpien yhteiskuntaluokkien naiset ovat aina palvelleet sovinistisia vitsejä heittäviä junttimiehiään? Saman epäkohdan perusteella Touko Tohtori taas saa heittää yhtä tyhmää läppää kuin pahimmat junttimiehet sen Lähärilissunsa kanssa ja komentaa tämän keittiöön tai vaikka pyyhkiä jalkansa siippaansa; seikka oli ehkä jopa osatekijä koko Lissun valinnassa. Hänen etujaan toisin kuin Lauran Lääkärin palvelee sellainen tilanne, että töissä jutellaan tieteestä ja tasa-arvosta, mutta kotona hän on valtias ja vaimo palvelija.

Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, mutta puolisoksi kannattaa valita sellainen, jonka kanssa sopii hyvin yhteen ja jonka kanssa jakaa mahdollisimman paljon yhteisiä arvoja ja käsityksiä esim. lasten kasvattamisesta, koulutuksesta tai vaikka uskonnollisesta vakaamuksesta tai sen puutteesta. Down-lapsillakin on usein herttainen luonne ja kultainen sydän, mutta hyvin harva haluaisi puolinsonsa olevan itseään selkeästi alemmalla älyllisellä tasolla. Joillekin harvoille miehille tuo asetelma käy hyvin, jos he nimenomaan haluvat pyrkiä alistamaan ja kontrolloimaan puolisoaan, pitämään tämän orjanaan tms. ikivanhoihin patriarkaalisiin rakenteisiin turvautuen, esim. pedofiilit luultavasti kiihottuvat koko kuviosta. Epäilemättä myös palstan l****kat rakastaisivat asetelmaa, joskaan heistäkään kaikki eivät välttämättä välittäisi siitä, jos heille tarjottaisiin vain ja ainoastaan kehitysvammaisia naisia alistettavakseen.

Vierailija kirjoitti:

Päteekö sama myös sukupuolten ollessa toisinpäin kuin nyt ketjun kommenttien valossa annetaan ymmärtää? Esim. jos Touko Tekniikan Tohtori nai itseään alemmin koulutetun Liisa Lähihoitajan naisen nuoruuden ja kauneuden tai hyvän sydämen vuoksi, niin tohtorin pitää sulattaa samalla myös se, ettei nainen säily yhtä kauniina, hyväsydämisenä tai nuorena koko avioliiton ajan eikä välttämättä myöskään sivistä itseään missään vaiheessa lisää, jolloin arvoisan tohtorin on katseltava ja kunnioitettava sitä vähemmän hehkeää, sivistymätöntä, homssuista ja lihavaa lähihoitajaa, jonka joka toinen sanakin voi olla kirosana hyväsydämisyyden kadottua, kuten puolisoa kuuluu kunnioittaa. Nyt Laura Lääkärin pitäisi olla onnensa kukkuloilla siitä, että miehellä on sentään kultainen sydän, vaikka sivistys sieltä mielestä loistaakin poissaolollaan. Lauranko vain pitäisi palata sieltä akateemisesta norsunluutornista maan pinnalle ja keskustella jatkossa vain hyväntahtoisesti puolisonsa kanssa tämän kehitystason huomioiden? Ettei vaan kuvioon sisälly sellaista oletusta, että hänen pitää myös palvella puolisoaan siten kuten alimpien yhteiskuntaluokkien naiset ovat aina palvelleet sovinistisia vitsejä heittäviä junttimiehiään? Saman epäkohdan perusteella Touko Tohtori taas saa heittää yhtä tyhmää läppää kuin pahimmat junttimiehet sen Lähärilissunsa kanssa ja komentaa tämän keittiöön tai vaikka pyyhkiä jalkansa siippaansa; seikka oli ehkä jopa osatekijä koko Lissun valinnassa. Hänen etujaan toisin kuin Lauran Lääkärin palvelee sellainen tilanne, että töissä jutellaan tieteestä ja tasa-arvosta, mutta kotona hän on valtias ja vaimo palvelija.

Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, mutta puolisoksi kannattaa valita sellainen, jonka kanssa sopii hyvin yhteen ja jonka kanssa jakaa mahdollisimman paljon yhteisiä arvoja ja käsityksiä esim. lasten kasvattamisesta, koulutuksesta tai vaikka uskonnollisesta vakaamuksesta tai sen puutteesta. Down-lapsillakin on usein herttainen luonne ja kultainen sydän, mutta hyvin harva haluaisi puolinsonsa olevan itseään selkeästi alemmalla älyllisellä tasolla. Joillekin harvoille miehille tuo asetelma käy hyvin, jos he nimenomaan haluvat pyrkiä alistamaan ja kontrolloimaan puolisoaan, pitämään tämän orjanaan tms. ikivanhoihin patriarkaalisiin rakenteisiin turvautuen, esim. pedofiilit luultavasti kiihottuvat koko kuviosta. Epäilemättä myös palstan l****kat rakastaisivat asetelmaa, joskaan heistäkään kaikki eivät välttämättä välittäisi siitä, jos heille tarjottaisiin vain ja ainoastaan kehitysvammaisia naisia alistettavakseen.

Tottakai asenteet vaikuttavat puolison valintaan, ja myös iq:n ero akateemisen ja amiksen välillä voi yhtä iso kuin amiksen ja downin välillä eli noin 40 pinnaa, mutta silti amikset luokitellaan sentään normaalijärkisiksi. Kumppanin tyhmyyttä ei kukaan pidemmän päälle jaksa eikä kukaan jaksa aina selittää alkeista lähtien aina uudestaan ja uudestaan samoja asioita samalle ihmiselle ilman palkkaa tai muuta hyötyä sellaisesta. Jos miehet valitsevat hyöty mielessään alemmin koulutetut puolisonsa, niin naisten pitäisi nyt pyrkiä samaan. Alemmin koulutettu mies voisi naisten tavoin hoitaa niitä yhteisiä lapsia ja kotia sillä välin, kun vaimo tuo leivän pöytään.

Käsi omalle sydämelle. Jos vaihtoehtoina on mies, jolla on sydän kultaa ja kiinnostusta itsensä sivistämiseen, tai mies jolla on sydän kultaa eikä yhtään kiinnostusta itsensä sivistämiseen, kumman otat?

Jos otat jälkimmäisen, olet aika varmasti itsekin samanlainen. Näissä asioissa samanlaisuus viehättää, joissakin muissa asioissa vastakohdat.

Itse olen päinvastaisessa tilanteessa kuin ap; olen lukion ja amiksen käynyt duunari ja mieheni on fysiikan tohtori. Tilanne on tosin samankaltainen, koska minua kiinnostaa koko ympäröivä maailma ja yleissivistykseni on erinomainen, miestäni kiinnostaa vain fysiikka ja yksi harrastus (= yleissivistys OIKEASTI nolla) eli yhteisiä keskustelunaiheita voi olla vaikea keksiä. Hän ei seuraa liiemmin uutisiakaan ja kaikki historiaan liittyvä on suoraan s*atanasta.

Hyvin olemme kuitenkin pärjänneet, vaikka alussa minulla olikin aika paha alemmuuskompleksi. Yhteisten vuosien kuluessa olen kuitenkin ymmärtänyt, että olemme ihan samanarvoisia täysin vastakohtaisista taustoistamme riippumatta. Tosin tällä hetkellä yritän "kiriä" miestäni kiinni ja haen keväällä lukemaan eläinlääketiedettä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että toisen amiksen kanssa elämäni olisi voinut olla yksinkertaisempaa ja helpompaa.

Pakko mainita että miehille taitaa vain olla plussaa jos nainen ei ole akateeminen. Ite koen että tää voi viestiä siitä että mies tahtoo suhteessa kokea olevansa sitten parempi.Olen itse nainen ja näin koen.Koulutukseni lukio ja amk.

Itse sain akateemisena naisena amismiehen. Mieheni on pärjäävä yrittäjä ja huomasi heti alkuun, että olen aika tyhmä, vaikka olen lukenutkin yliopiston ja paljon muutakin lävitse. Onneksi en haittaa hirveän paljon menoa ja pystyn jopa tukemaan amismiestäni. Kannattaa miettiä, vaan rakkautta ja näin nuorena saa akateemisuutta anteeksi ulkonäöllä aika paljon. Jos mieheni olisi yrittämisen sijaan lukenut yliopistossa, niin luultavimmin olisi pärjännyt sielläkin.

Vierailija kirjoitti:

Päteekö sama myös sukupuolten ollessa toisinpäin kuin nyt ketjun kommenttien valossa annetaan ymmärtää? Esim. jos Touko Tekniikan Tohtori nai itseään alemmin koulutetun Liisa Lähihoitajan naisen nuoruuden ja kauneuden tai hyvän sydämen vuoksi, niin tohtorin pitää sulattaa samalla myös se, ettei nainen säily yhtä kauniina, hyväsydämisenä tai nuorena koko avioliiton ajan eikä välttämättä myöskään sivistä itseään missään vaiheessa lisää, jolloin arvoisan tohtorin on katseltava ja kunnioitettava sitä vähemmän hehkeää, sivistymätöntä, homssuista ja lihavaa lähihoitajaa, jonka joka toinen sanakin voi olla kirosana hyväsydämisyyden kadottua, kuten puolisoa kuuluu kunnioittaa. Nyt Laura Lääkärin pitäisi olla onnensa kukkuloilla siitä, että miehellä on sentään kultainen sydän, vaikka sivistys sieltä mielestä loistaakin poissaolollaan. Lauranko vain pitäisi palata sieltä akateemisesta norsunluutornista maan pinnalle ja keskustella jatkossa vain hyväntahtoisesti puolisonsa kanssa tämän kehitystason huomioiden? Ettei vaan kuvioon sisälly sellaista oletusta, että hänen pitää myös palvella puolisoaan siten kuten alimpien yhteiskuntaluokkien naiset ovat aina palvelleet sovinistisia vitsejä heittäviä junttimiehiään? Saman epäkohdan perusteella Touko Tohtori taas saa heittää yhtä tyhmää läppää kuin pahimmat junttimiehet sen Lähärilissunsa kanssa ja komentaa tämän keittiöön tai vaikka pyyhkiä jalkansa siippaansa; seikka oli ehkä jopa osatekijä koko Lissun valinnassa. Hänen etujaan toisin kuin Lauran Lääkärin palvelee sellainen tilanne, että töissä jutellaan tieteestä ja tasa-arvosta, mutta kotona hän on valtias ja vaimo palvelija.

Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, mutta puolisoksi kannattaa valita sellainen, jonka kanssa sopii hyvin yhteen ja jonka kanssa jakaa mahdollisimman paljon yhteisiä arvoja ja käsityksiä esim. lasten kasvattamisesta, koulutuksesta tai vaikka uskonnollisesta vakaamuksesta tai sen puutteesta. Down-lapsillakin on usein herttainen luonne ja kultainen sydän, mutta hyvin harva haluaisi puolinsonsa olevan itseään selkeästi alemmalla älyllisellä tasolla. Joillekin harvoille miehille tuo asetelma käy hyvin, jos he nimenomaan haluvat pyrkiä alistamaan ja kontrolloimaan puolisoaan, pitämään tämän orjanaan tms. ikivanhoihin patriarkaalisiin rakenteisiin turvautuen, esim. pedofiilit luultavasti kiihottuvat koko kuviosta. Epäilemättä myös palstan l****kat rakastaisivat asetelmaa, joskaan heistäkään kaikki eivät välttämättä välittäisi siitä, jos heille tarjottaisiin vain ja ainoastaan kehitysvammaisia naisia alistettavakseen.

Ihan tutkimustenkin mukaan (esim. Kontula ym.) miehille ei ole yleensä niin justiinsa jos naisella on vähemmän koulutusta, mutta koulutetut naiset haluavat mieluiten miehen, jolla on myös koulutusta. Oma kokemukseni on, että koulutettuja naisia kritisoidaan tästä toiveestaan erittäin tulikivenkatkuisesti. Mulle on älylliset jutut olleet aina tosi tärkeitä, ja tarvitsen kumppanin, jonka kanssa voin tämän puolen itsestäni jakaa. Jos siis kärjistäen on niin, että Touko Tekniikan Tohtorille kelpaa yhtä lailla Liisa Lähihoitaja kuin Laura Lääkäri, mutta Laura haluaisi mieluummin Toukon kuin Pena Putkimiehen, akteemisista miehistä on akateemisten naisten elämässä iso vaje. Monet jäävät sitten ennemmin yksin kuin ryhtyvät suhteeseen, jossa älylliset tarpeet eivät tule tyydytetyiksi. Itsekin käyn tässä juuri nyt sitä taistoa itseni kanssa biologisen kellon tikittäessä, että onko parempi tyytyä ihan kivaan vai jättää lapset tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitää luopua siitä ajatuksesta, että puolison pitäisi täyttää kaikki tarpeet? Miksei ap voisi käydä niitä älyllisiä keskusteluja ystäviensä kanssa? Tai löytää netistä foorumeita, missä voi käydä näitä keskusteluja.

Mitä tarpeita sen puolison sitten pitäisi täyttää, jos ei mahdollisuutta kokea älyllistä yhteyttä?

Kysyn tosissani, koska ainakin minulle hyvät keskustelut ovat yksi noin viidestä asiasta, joiden vuoksi ylipäätään parisuhteissa olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitää luopua siitä ajatuksesta, että puolison pitäisi täyttää kaikki tarpeet? Miksei ap voisi käydä niitä älyllisiä keskusteluja ystäviensä kanssa? Tai löytää netistä foorumeita, missä voi käydä näitä keskusteluja.

Mitä tarpeita sen puolison sitten pitäisi täyttää, jos ei mahdollisuutta kokea älyllistä yhteyttä?

Kysyn tosissani, koska ainakin minulle hyvät keskustelut ovat yksi noin viidestä asiasta, joiden vuoksi ylipäätään parisuhteissa olen.

Mulle tärkeää on tunnetason yhteys, fyysinen yhteys ja sujuva kommunikaatio. Mulle älylliset keskustelut ei ainakaan ole se asia jonka kautta syvä yhteys toiseen rakentuu - ne on harmitonta hupia vain ja jotenkin sitä "pintatasoa ". Parisuhteessa liikun siellä jossain esikielellisten tarpeiden tasolla ennemminkin. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pitää luopua siitä ajatuksesta, että puolison pitäisi täyttää kaikki tarpeet? Miksei ap voisi käydä niitä älyllisiä keskusteluja ystäviensä kanssa? Tai löytää netistä foorumeita, missä voi käydä näitä keskusteluja.

Mitä tarpeita sen puolison sitten pitäisi täyttää, jos ei mahdollisuutta kokea älyllistä yhteyttä?

Kysyn tosissani, koska ainakin minulle hyvät keskustelut ovat yksi noin viidestä asiasta, joiden vuoksi ylipäätään parisuhteissa olen.

Mulle tärkeää on tunnetason yhteys, fyysinen yhteys ja sujuva kommunikaatio. Mulle älylliset keskustelut ei ainakaan ole se asia jonka kautta syvä yhteys toiseen rakentuu - ne on harmitonta hupia vain ja jotenkin sitä "pintatasoa ". Parisuhteessa liikun siellä jossain esikielellisten tarpeiden tasolla ennemminkin. -eri

Minulle ja aika monelle muullekin se yhteys syntyy nimenomaan keskustelujen kautta, enkä voisi seurustella naisen kanssa, jos en kokisi häntä älyllisesti vertaisekseni. Teen töitä lasten ja nuorten kanssa, ja kun olen kotona, kaipaan nimenomaan stimuloivaa aikuista keskusteluseuraa.

Totta kai fyysinen puoli, sensuaalinen ja eroottinen kemia, on myös hyvin tärkeää. Mutta siksi minulla onkin "noin viisi" tarvetta, joiden odotan täyttyvän parisuhteessa, eikä vain yhtä. :)