Epämiellyttävä halaus

Pidän yleensä halauksista, mutta eräs läheinen on tässä poikkeus: anoppi. Välillä minut siepataan tavatessa äärettömän tiukkaan rutistukseen, josta ei pääse nopeasti pois. Ote on niin tiukka, että usein tuntuu siltä, että alan halauksen aikana panikoitua.

Haluaisin irroittautua voimakeinoin päästäkseni pois mahdollisimman nopeasti, mutta en kehtaa. Olen vain siis sanonut, että halaus on todella tiukka. Tällöin se usein päättyykin... mutta seuraavalla kerralla joudun taas samalla tavoin puristelluksi! Tuntuu inhottavalta ja stressaavalta joutua väkisin pidetyksi kiinni.

Mies ei jostain syystä koe äitinsä halailua näin kun minä, joten olen miettinyt sitäkin, että voisiko noissa anopin halauksissa olla jotain tietoista tau tiedostamatonta passiivis-aggressiivisuutta minua kohtaan? Luulisi, että valitukset tiukasta otteesta nimittäin joskus edes jäisivät hänelle mieleen.

Koska en pidä tästä halaamisesta, vaikka anopin kanssa toimeen haluankin tulla, niin onko minulla oikeastaan muuta mahdollisuutta kuin ilmoittaa anopille olevani sellainen ihminen, joka ei halua halata toisia? Se ei ole totta, mutta tästä pakkopuristelusta jää niin ikävä fiilis, että jossain vaiheessa vain saatan päätyä lopettamaan halauksen esimerkiksi siten, että tönäisen anopin seinää päin vain päästäkseni halauksesta pois. Sellainen taas ei olisi perhesuhteille hyväksi.