Inhottavaa kun tänään on taas ollut kauhea kaipuu ja himo tavata
entinen seksikaverini.
En muista miten suhde jäi, mutta sen tiedän että joka kerta kun hän kävelee kadulla minua vastaan punastun ja toivoisin olevani yksi (ilman miestäni, lastani) että voisin mennä juttelemaan. Tai edes moikata.
En ole moikkaillut pitkään aikaan. Luulekohan hän etten enää muita häntä.
Tiedän hänen ajatelleen minua. Luin juuri niiden aikojen päiväkirjoja ja muistan kuinka kiintyneitä olimme.
MIKSI en saa häntä pois mielestäni vaan aina sängyssä makoillessani haaveilen yhteisistä hetkistämme :(!!!
En halua miestäni, hän inhottaa minua. Mikä minua vaivaa? Miten saan tuon entisen pois päästäni, vai pitäisikö minun aloittaa suhde häneen jälleen?
Ahh, mikä sen ihanampaa olisikaan? Kunnon mies kotona ja upeaa sekisä muualla?
Yhyyy, hajoan.
Kommentit (2)
on tervettä saada pelipintaa olemassa olevaan suhteeseen, ja valita omasta halustaan puoliso eikä siksi ettei ole vaihtoehtoja...
Kohta vaan olen ajanut tämän suhteeni siihen pisteeseen missä mies varmaan pitääkseen minut päästäisikin minut ulos toisen kanssa, mutta se olisi sitten tuhon tuomio tälle meidän, muuten niin hyvälle suhteellemme.