Lue keskustelun säännöt.
Mikä on suurin vielä ihan ok:lta tuntunut uhraus, jonka olet tehnyt parisuhteen vuoksi?
11.01.2018 |
Parisuhde vaatii joustamista, mutta rajansa kaikella. Kuinka isoja uhrauksia voi mielestäsi tehdä?
Kommentit (15)
Muutin vaimon mieliksi pois suosikkipaikastani ja vielä rivariin, että vaimo sai haluamansa pihan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen luopunut kaikista ystävyyssuhteistani, enkä hanki uusia. Minuun ei pidä yhteyttä kuin vaimoni ja ihan lähisukulaiset.
Vierailija kirjoitti:
Muutin vaimon mieliksi pois suosikkipaikastani ja vielä rivariin, että vaimo sai haluamansa pihan.
Eikä ole harmittanut liikaa?
Ukko35 kirjoitti:
Olen luopunut kaikista ystävyyssuhteistani, enkä hanki uusia. Minuun ei pidä yhteyttä kuin vaimoni ja ihan lähisukulaiset.
Ja tämä oli siis sinulle ihan ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En parisuhteen, mutta rakkauden vuoksi päästin kumppanini menemään.
Vierailija kirjoitti:
En parisuhteen, mutta rakkauden vuoksi päästin kumppanini menemään.
Oooh... kerro lisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko35 kirjoitti:
Olen luopunut kaikista ystävyyssuhteistani, enkä hanki uusia. Minuun ei pidä yhteyttä kuin vaimoni ja ihan lähisukulaiset.
Ja tämä oli siis sinulle ihan ok?
Vaimo oli tätä mieltä, joten pakkohan sen on oltava minulle ihan fine.
Alkuun tuntui kurjalta mutta nyt siihen on tottunut, tietynlaiseen yksinäisyyteen.
Ukko35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko35 kirjoitti:
Olen luopunut kaikista ystävyyssuhteistani, enkä hanki uusia. Minuun ei pidä yhteyttä kuin vaimoni ja ihan lähisukulaiset.
Ja tämä oli siis sinulle ihan ok?
Vaimo oli tätä mieltä, joten pakkohan sen on oltava minulle ihan fine.
Alkuun tuntui kurjalta mutta nyt siihen on tottunut, tietynlaiseen yksinäisyyteen.
Miksi hänelle oli tärkeää, ettei sinulla ole ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin lopputilin hyvästä vakituisesta työpaikasta ja lähdin miehen mukana työkomennukselle keski-Eurooppaan.
Tämä tapahtui silloin, kun olimme olleet miehen kanssa vuoden ajan yhdessä. Nyt olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja en kadu päätöstäni. Sain itsekin kohdemaassa töitä.
Vierailija kirjoitti:
Ukko35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko35 kirjoitti:
Olen luopunut kaikista ystävyyssuhteistani, enkä hanki uusia. Minuun ei pidä yhteyttä kuin vaimoni ja ihan lähisukulaiset.
Ja tämä oli siis sinulle ihan ok?
Vaimo oli tätä mieltä, joten pakkohan sen on oltava minulle ihan fine.
Alkuun tuntui kurjalta mutta nyt siihen on tottunut, tietynlaiseen yksinäisyyteen.Miksi hänelle oli tärkeää, ettei sinulla ole ystäviä?
Koska mies on aavistuksen verran tossun alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko35 kirjoitti:
Olen luopunut kaikista ystävyyssuhteistani, enkä hanki uusia. Minuun ei pidä yhteyttä kuin vaimoni ja ihan lähisukulaiset.
Ja tämä oli siis sinulle ihan ok?
Vaimo oli tätä mieltä, joten pakkohan sen on oltava minulle ihan fine.
Alkuun tuntui kurjalta mutta nyt siihen on tottunut, tietynlaiseen yksinäisyyteen.Miksi hänelle oli tärkeää, ettei sinulla ole ystäviä?
Sitä en tiedä onko asia jotenkin hänelle erityisen tärkeää tai muutenkaan päämäärätietoista. Sitä on vain parinkymmenen vuoden aikana ajautunut tähän tilanteeseen.
Varmasti vika on myös itsessäni, näin aikuisena olen ajatellut elämääni taaksepäin ja huomannut, että missään vaiheessa muut eivät ylläpidä ystävyyssuhdetta minuunpäin. Aina minä olen saanut olla se, joka pitää yhteyttä, yrittää järjestää tapaamisia jne
Kun olen lopettanut yhteydenpidon, on ystävyyssuhteet kuihtuneet kuin itsestään. Tämä on toisaalta ollut kätevää.
Vierailija kirjoitti:
Otin lopputilin hyvästä vakituisesta työpaikasta ja lähdin miehen mukana työkomennukselle keski-Eurooppaan.
Tämä tapahtui silloin, kun olimme olleet miehen kanssa vuoden ajan yhdessä. Nyt olemme olleet yhdessä 20 vuotta ja en kadu päätöstäni. Sain itsekin kohdemaassa töitä.
Sama täällä. Olimme kyllä olleet pidempään yhdessä. Saimme lapsia ja keskityin hoitamaan heitä, en edes hakenut töitä. Sillä tiellä edelleen parikymmentä vuotta myöhemmin, tyytyväisenä ja onnellisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko35 kirjoitti:
Olen luopunut kaikista ystävyyssuhteistani, enkä hanki uusia. Minuun ei pidä yhteyttä kuin vaimoni ja ihan lähisukulaiset.
Ja tämä oli siis sinulle ihan ok?
Vaimo oli tätä mieltä, joten pakkohan sen on oltava minulle ihan fine.
Alkuun tuntui kurjalta mutta nyt siihen on tottunut, tietynlaiseen yksinäisyyteen.Miksi hänelle oli tärkeää, ettei sinulla ole ystäviä?
Sitä en tiedä onko asia jotenkin hänelle erityisen tärkeää tai muutenkaan päämäärätietoista. Sitä on vain parinkymmenen vuoden aikana ajautunut tähän tilanteeseen.
Varmasti vika on myös itsessäni, näin aikuisena olen ajatellut elämääni taaksepäin ja huomannut, että missään vaiheessa muut eivät ylläpidä ystävyyssuhdetta minuunpäin. Aina minä olen saanut olla se, joka pitää yhteyttä, yrittää järjestää tapaamisia jne
Kun olen lopettanut yhteydenpidon, on ystävyyssuhteet kuihtuneet kuin itsestään. Tämä on toisaalta ollut kätevää.
Jotenkin surullista. Huomaan itse myös. että aika moneen ystävänä pitämääni saan itse olla itse yhteydessä, sillä jos en olisi, niin tuskin enää kuulisin heistä. - Joidenkin kanssa se on onnistunut, mutta kaikkien kanssa en enää jaksa tehdä näin. On vaikea selittää, miksi koen niin tärkeäksi haluni jatkaa yhteydenpitämistä, näihin joihinkin, jotka vastaavasti eivät vaivaudu (tai osaa?) olla yheydessä minuun päin. - Mutta teen kaikkeni, että onnistuisin pitämään yllä edes jonkinlaista välejä läheisiin ihmisiin.
Ei se aina ole helppoa, mutta kovin raskaaksikokisin eloni, ellei olisi muita arvokkaita ja läheisiä kuin puoliso. - Mikä hänetkään saisi jatkamaan minun kanssani. - Tai minut hänen kanssaan.
Nuorena muutin 500km.