Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisen elämä on ohi 40-vuotiaana
10.01.2018 |
Neljänkympin kohdalla elämän iltarusko alkaa jo kajastaa. Tuntuu, että elon malja ei ENÄÄ ole puoliksi TÄYNNÄ, vaan se on JO puoliksi TYHJÄ. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa, ja moni sairastaa masennusta ja työuupumusta. On selkävaivoja, alkavaa sydänvikaa, suonikohjuja ja rintasyöpää. Siinä iässä aletaan lukea lehtien kuolinilmoituksia ja etsiä niistä oman ikäisiä vainajia.
Jos olet vanhapiika, et enää löydä mistään vapaata ikäistäsi miestä, joka ei jo olisi yhden kerran ollut pitkässä avoliitossa ja polttanut kuuminta tunne-elämäänsä loppuun. Jos jonkun miehen löydät, hänellä on lapsenruokkomaksut maksettavana, hän kaveeraa entisen muijansa kanssa "hyvinä ystävinä, jotka ovat eronneet sovussa", eikä hänellä enää ole jäljellä palavaa rakkautta, jota kohdistaisi sinuun. Auton rassaaminen, formulat ja tv kiinnostavat enemmän kuin uusi nainen.
Jos olet vanhapoika, sinulle voi nelikymppisenä iskeä halua vielä jatkaa sukuasi, kun havahdut siihen, että kuoltuasi sinusta ei jää mitään jäljelle. Ikäistäsi naista et voi vaimoksesi hankkia, koska sellaiset naiset alkavat olla jo lapsentekoiän ohittaneita, ja nuoremmat eivät sinusta kiinnostu, vaikka itse kuvittelisit olevasi millainen komistus tahansa. Pitää siis vain tyytyä edelleen käymään Thaimaan ilotaloissa talvilomalla.
Jos taas olet naimisissa tai avoliitossa oleva ihminen, liittosi vetelee viimeisiään, ja kohta on aika kaataa kulissi, kunhan lapset ovat itsenäistyneet. Sinulla ei ole enää puolisosi kanssa mitään sanottavaa toisillenne, ja hellien tunteiden aika on jäänyt jo yli kymmenen vuoden taakse.
Nelikymppisenä sänkyhommat ovat väsähtäneen oloisia, eikä sohvalla kaljaa lipittävä tv:n orja tai keittiössä tiskialtaan äärellä jäpättävä hapannaama jaksakaan kauheasti kiinnostaa. Viikatemieskin alkaa jo vilkutella oven raosta luurankokädellään, kun lääkärisi toteaa sinulla olevan alkavia sydän- ja verisuonisairauksien oireita, ja alkaa laskeutuminen vaivalloiseen vanhuuteen.
Elämä on menettänyt makunsa. Naistenlehtiä lukiessa alkaa ärsyttää, kun kaikki lehdissä esiintyvät naiset ovat 25-30 -vuotiaita kauniita menestyjiä, kun itse olet slummilähiön vuokramurjussa asuva siivooja. Miehenä taas työpaikallasi havahdut siihen, että kaikki muut ovat sinua 15 vuotta nuorempia ja kaveeraavat vain keskenään.
Kaikki ikäisesi työkaverit ovat vuosien varrella lähteneet sairaseläkkeelle tai saaneet lopputilin, ja nuoria sankareita on tullut tilalle. Sinulla ole mitään yhteistä nykyisen nuoremman työporukan kanssa. Kadehtien joudut kuuntelemaan, kuinka he kertovat yli-inhimillisistä suorituksistaan punttisalilla ja näyttävät valokuvia seikkailumatkoistaan Etelä-Amerikan viidakoissa tai vuoristokiipeilystään Himalajalla.
Jaa´a, kyllä se niin on, että elämä oli joskus ihan kivaa, mutta se oli 1980- ja 90-lukua se, edellistä vuosituhatta. Nyt ovat sen ajan nuoret, menevät, urheiluautoilevat adonikset muuttuneet kaljuuntuviksi Corollalla ajaviksi paskamahoiksi, ja hyvän näköiset pörröpäiset discopimut tulleet roikkotukkaisiksi, kärpäslätkärintaisiksi kurttunaamoiksi.
Neljänkymmenen vuoden kriittisen pisteen ylitettyäsi huomaat, että työelämässäkään ei koskaan tullut saavutettua mitään - toisin meni joidenkin vanhojen koulukaveriesi elämä, niiden, joista tuli menestyviä ja kuuluisia, ja joista saat viikoittain lukea lehtien sivuilta. Jokin meni lasten kasvatuksessakin pieleen, kun jälkikasvusta tuli pikkurikollisia gangstaräppäreitä ja rääväsuisia katutappelijapissaliisoja. Ei olisi uskonut vielä silloin, kun pikku Jani oli partiolainen ja pikku Iida kävi pyhäkoulua.
Tulis ydinsota ja grillais kaikki.
Kommentit (86)
Tottahan tämä on. Jokainen vuosi on edellistä huonompi ja elämä on pääsääntöisesti täynnä vain ikäviä asioita.
Pahinta tämä ikä on ihmisille, joille ei elämä koskaan edes alkanut.
Hyvää nelikymppisen elämässä voivat tuoda enää vain perhe ja raha. Kaikki muu on mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä nyt tuntuu kun olet 45 vuotta?
Ei ihmisen kuulu kuolla vielä 40-vuotiaana. Silloin on vasta keski-iässä. Joten eihän se elämä ole vielä ohi silloin.
Olen kyllä havahtunut työn ja opiskelun turhuuteen. Puhuttaessa perus 9-17 työstä. Jos en olisi ollut töisdä 20 vuotta elämästäni niin mikä maailmassa olisi toisin? No ei v@€&? mikään!
Minä aloin vasta 30 vuotiaana ekan kerran seurustelemaan!. Rakastuin jne. En ole koskaan edes matkustellut. Hullua olisi ajatella, että elämä olisi ohi jo 10 v päästä, Kun olisi vielä paljon nähtävää. Mutta eihän sitä koskaan tiedä pysyykö esim terveenä tai elossa. Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu jo 33-vuotiaana tuolta. Kaikki tavoitteet on saavutettu. Yliopisto takana, lapsia, työelämässä tullut riittävästi menestystä.
Seksinkin imu on onneksi alkanut kadota, tuskaahan se oli kun vaimoa ei kiinnostanut. Huorissa pelkäsin aina tauteja ja muut naiset harvoin tyytyivät rooliinsa. Nyt vähäiset halut tyydyttää porno ja päihittää 100-0 surkean avioseksin.
Nyt mietitään jotain vähän uudemman vuosimallin autoa tai kalliimpaa taloa, eipä niistäkään mieliala pitkäksi aikaa kohoa.
Mitä on enää odotettavissa 10 vuoden päästä?
Tollaiselle heppiheikille kuppa ja tippuri.
Sinun elämäsi on varmaankin ohi jo paljon aiemmin. Onko se edes alkanut kun olet synnynnäinen murehtija ja saamaton vätys
Mutta oma js monen tuttavani elämä jatkuu edelleen aktiivisena. Seksikin sujuu ja uutta opiskellaan.
t. 70v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa harmi, että maailmankuvasi neljäkymppisten suhteen on niin negatiivinen. Olen itse täyttänyt tänä vuonna 40, olen lapseton sinkkunainen ja elän tällä hetkellä varmaan parasta aikaa elämässäni tähän asti. Olen erittäin hyvässä kunnossa niin henkisesti kuin fyysisesti, ura on nousuputkessa. Miesseuraa on tarjolla yllinkyllin ja seksuaalisesti olen paljon vapautuneempi kuin vaikka joskus 10 vuotta sitten. En nyt oikein voi samaistua tuohon, että elämä olisi tässä vaiheessa ohi.
Avauksen peukutuksista päätellen se on fifty sixty.
Puolet porukasta hautaa vaille jo nelikymppisinä.
Toinen puoli nauttii elämästä niin kauan kuin elinpäiviä ja kuntoa riittää, osa sata vuotiaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo olet neljäkymppinen, et 80-luvulla ollut vielä avoautoileva, tuskin 90-luvun lopullakaan.
Puhukoon ap vain omasta puolestaan. Elämä on nyt ihanaa ja odotan tulevaisuutta toiveikkaana. T. 50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, minulla elämä vasta alkoi päälle 40 vuotiaana. Enkä nyt tarkoita mitään elämyksien hakemista, seikkailuita tai muuta pinnallista, vaan tervettä ja tasapainoista suhtautumista elämään, itseensä ja maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Totaa...mä oon 60v ja elän nyt elämäni parasta aikaa. Lopetin työt ja nyt teen vain mitä huvittaa.
Mies on mua nuorempi ja pitää minutkin "nuorena".
Parin vuoden päästä mies katkerana tajuaa, että hän ei nuorentanut sinua vaan sinä vanhensit hänet.
Ja ettei kukaan pääse nillittämään, niin tämä toimii samalla tavalla riippumatta siitä, kumpi sukupuoli on suhteessa vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai? Mulla se vasta alkoi noihin aikoihin. Aloin tienaamaan ihan kunnolla, lapset lähti pesästä, mies myös ja olin vihdoinkin vapaa kulkemaan missä huvittaa. Ja kuljettu on! 💃💃💃
Ehkä tulee joku laskusuhdanne tuossa iässä, toivottavasti ei pysyvä. Itselläkin on energia vähissä. Työ vie liikaa aikaa ja vapaa-aika menee lapsen harrastukseen.
Ap, käy lääkärissä. Ei elämän kuulu olla ihan noin surkeaa. Mulla se on parantunut huimasti nuoruuden rytinöistä.
N44
Vierailija kirjoitti:
Minä aloin vasta 30 vuotiaana ekan kerran seurustelemaan!. Rakastuin jne. En ole koskaan edes matkustellut. Hullua olisi ajatella, että elämä olisi ohi jo 10 v päästä, Kun olisi vielä paljon nähtävää. Mutta eihän sitä koskaan tiedä pysyykö esim terveenä tai elossa. Toivottavasti.
En minäkään 30-vuotiaana kärsinyt ikäkriisistä ja aloin myös tuolloin seurustelemaan ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran. Silloin vielä tuntui, että aikaa on vaikka kuinka. Nyt 15 vuotta myöhemmin huomaa, että olisi pitänyt nuoruudessa tehdä aika monta asiaa toisin, nyt alkaa olla myöhäistä korjata virheitä.
Elämä on ohi vasta sitten kun kuolet. Ehkä. Jos käykin niin, että kuoleman jälkeen synnytkin uudelleen.
Minäkin 40 ja elämä on ihan parhaimmillaan. Lapset ovat pieniä, kaunis koti ja kiinnostava työ. Nyt juuri on sininen hetki, kohta syttyvät jouluvalot pihassa. Siellä asuvat meidän hevonen ja poni. Lapset ovat innoissaan tulevasta joulusta, tänään on tarkoitus siivota yhdessä olohuone ja laittaa joulukoristeet siellä paikalleen. Sen jälkeen menen kaverin kanssa pikaisesti avantouinnille ja saunaan. Tässä iässä elämä joskus jo ottaakin, mutta paljon enemmän vielä antaa.
Alue: Aihe vapaa
oon 66 ja vielä jaksaa hyvin kekkuloida