Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisen elämä on ohi 40-vuotiaana
10.01.2018 |
Neljänkympin kohdalla elämän iltarusko alkaa jo kajastaa. Tuntuu, että elon malja ei ENÄÄ ole puoliksi TÄYNNÄ, vaan se on JO puoliksi TYHJÄ. Mikään ei oikein jaksa kiinnostaa, ja moni sairastaa masennusta ja työuupumusta. On selkävaivoja, alkavaa sydänvikaa, suonikohjuja ja rintasyöpää. Siinä iässä aletaan lukea lehtien kuolinilmoituksia ja etsiä niistä oman ikäisiä vainajia.
Jos olet vanhapiika, et enää löydä mistään vapaata ikäistäsi miestä, joka ei jo olisi yhden kerran ollut pitkässä avoliitossa ja polttanut kuuminta tunne-elämäänsä loppuun. Jos jonkun miehen löydät, hänellä on lapsenruokkomaksut maksettavana, hän kaveeraa entisen muijansa kanssa "hyvinä ystävinä, jotka ovat eronneet sovussa", eikä hänellä enää ole jäljellä palavaa rakkautta, jota kohdistaisi sinuun. Auton rassaaminen, formulat ja tv kiinnostavat enemmän kuin uusi nainen.
Jos olet vanhapoika, sinulle voi nelikymppisenä iskeä halua vielä jatkaa sukuasi, kun havahdut siihen, että kuoltuasi sinusta ei jää mitään jäljelle. Ikäistäsi naista et voi vaimoksesi hankkia, koska sellaiset naiset alkavat olla jo lapsentekoiän ohittaneita, ja nuoremmat eivät sinusta kiinnostu, vaikka itse kuvittelisit olevasi millainen komistus tahansa. Pitää siis vain tyytyä edelleen käymään Thaimaan ilotaloissa talvilomalla.
Jos taas olet naimisissa tai avoliitossa oleva ihminen, liittosi vetelee viimeisiään, ja kohta on aika kaataa kulissi, kunhan lapset ovat itsenäistyneet. Sinulla ei ole enää puolisosi kanssa mitään sanottavaa toisillenne, ja hellien tunteiden aika on jäänyt jo yli kymmenen vuoden taakse.
Nelikymppisenä sänkyhommat ovat väsähtäneen oloisia, eikä sohvalla kaljaa lipittävä tv:n orja tai keittiössä tiskialtaan äärellä jäpättävä hapannaama jaksakaan kauheasti kiinnostaa. Viikatemieskin alkaa jo vilkutella oven raosta luurankokädellään, kun lääkärisi toteaa sinulla olevan alkavia sydän- ja verisuonisairauksien oireita, ja alkaa laskeutuminen vaivalloiseen vanhuuteen.
Elämä on menettänyt makunsa. Naistenlehtiä lukiessa alkaa ärsyttää, kun kaikki lehdissä esiintyvät naiset ovat 25-30 -vuotiaita kauniita menestyjiä, kun itse olet slummilähiön vuokramurjussa asuva siivooja. Miehenä taas työpaikallasi havahdut siihen, että kaikki muut ovat sinua 15 vuotta nuorempia ja kaveeraavat vain keskenään.
Kaikki ikäisesi työkaverit ovat vuosien varrella lähteneet sairaseläkkeelle tai saaneet lopputilin, ja nuoria sankareita on tullut tilalle. Sinulla ole mitään yhteistä nykyisen nuoremman työporukan kanssa. Kadehtien joudut kuuntelemaan, kuinka he kertovat yli-inhimillisistä suorituksistaan punttisalilla ja näyttävät valokuvia seikkailumatkoistaan Etelä-Amerikan viidakoissa tai vuoristokiipeilystään Himalajalla.
Jaa´a, kyllä se niin on, että elämä oli joskus ihan kivaa, mutta se oli 1980- ja 90-lukua se, edellistä vuosituhatta. Nyt ovat sen ajan nuoret, menevät, urheiluautoilevat adonikset muuttuneet kaljuuntuviksi Corollalla ajaviksi paskamahoiksi, ja hyvän näköiset pörröpäiset discopimut tulleet roikkotukkaisiksi, kärpäslätkärintaisiksi kurttunaamoiksi.
Neljänkymmenen vuoden kriittisen pisteen ylitettyäsi huomaat, että työelämässäkään ei koskaan tullut saavutettua mitään - toisin meni joidenkin vanhojen koulukaveriesi elämä, niiden, joista tuli menestyviä ja kuuluisia, ja joista saat viikoittain lukea lehtien sivuilta. Jokin meni lasten kasvatuksessakin pieleen, kun jälkikasvusta tuli pikkurikollisia gangstaräppäreitä ja rääväsuisia katutappelijapissaliisoja. Ei olisi uskonut vielä silloin, kun pikku Jani oli partiolainen ja pikku Iida kävi pyhäkoulua.
Tulis ydinsota ja grillais kaikki.
Kommentit (86)
Tuota noin, mä täytän tänä vuonna 40. Olen juuri se jonka työkavereina on niitä monta vuotta nuorempia. Ovat joko kynäniskaisia tai ylipainoisia ja se timmi yksilö olen minä, neljäkymmentä on vain numero. Vaarini on 92 ja muisti brakaa vähän mut muuten on terve. Yksi kesä pari vuotta sitten kun sotkin pyörällä natsimarkettiin niin joku jonne alkoi polkea tien toisella laidalla kilpaa mun kanssa. Pari lyhtypylväänväliä se pysyi rinnalla mut sitten se oli jo ihan piipussa ja meno hyytyi siihen. Meikäläisellä vain syke vähäsen nousi puoleksi minuuttia.
Lapset ei mitään pissiksiä vaan koulusta saavat kymppejä. Kolme tyttöä, yks soittaa pianoa, toinen harrastaa hiphoppia ja kolmas teatteria. Itse käyn salilla ja opiskelen venäjää. Töissä mua arvostetaan, olen kovan luokan asiantuntijatehtävissä.
Jos sinua ap masentaa niin tee asialle jotain, ikä voi olla mikä vain mutta milloin tahansa se elämän aamunkoitto voi vasta alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu jo 33-vuotiaana tuolta. Kaikki tavoitteet on saavutettu. Yliopisto takana, lapsia, työelämässä tullut riittävästi menestystä.
Seksinkin imu on onneksi alkanut kadota, tuskaahan se oli kun vaimoa ei kiinnostanut. Huorissa pelkäsin aina tauteja ja muut naiset harvoin tyytyivät rooliinsa. Nyt vähäiset halut tyydyttää porno ja päihittää 100-0 surkean avioseksin.
Nyt mietitään jotain vähän uudemman vuosimallin autoa tai kalliimpaa taloa, eipä niistäkään mieliala pitkäksi aikaa kohoa.
Mitä on enää odotettavissa 10 vuoden päästä?
Porno on se ongelmasi. Porno = valtava määrä dopamiinia -> dopamiinireseptoreiden alasajo -> masennus/anhedonia.
No tämähän kuvaa wt-ihmisen elämää. Ei koska miltään kohdin (paitsi jonkinlaisen elämään kyllästymisen osalta, mikä onkin mielenkiintoisin havainto) menestynyttä miestä tai naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu jo 33-vuotiaana tuolta. Kaikki tavoitteet on saavutettu. Yliopisto takana, lapsia, työelämässä tullut riittävästi menestystä.
Seksinkin imu on onneksi alkanut kadota, tuskaahan se oli kun vaimoa ei kiinnostanut. Huorissa pelkäsin aina tauteja ja muut naiset harvoin tyytyivät rooliinsa. Nyt vähäiset halut tyydyttää porno ja päihittää 100-0 surkean avioseksin.
Nyt mietitään jotain vähän uudemman vuosimallin autoa tai kalliimpaa taloa, eipä niistäkään mieliala pitkäksi aikaa kohoa.
Mitä on enää odotettavissa 10 vuoden päästä?
Porno on se ongelmasi. Porno = valtava määrä dopamiinia -> dopamiinireseptoreiden alasajo -> masennus/anhedonia.
Jep, sinun ongelmasi on kraanavesi.
Kraanavesi = puhtaampaa kuin kuralammikon vesi kivikaudella => valtava määrä dopamiinia -> dopamiinireseptoreiden alasajo -> skeidan kirjoittelu vauvafoorumille.
Siis mitä hittoa? En jaksanut kuin puolet lukea tuosta rutinasta. Olen 44 ja minusta elämä on kivaa.
Ei minulla mitään kremppoja ole vaan olen elämäni kunnossa. Huomaan sen ihan vertaamalla kuinka paljon jaksan verrattuna puolet nuorempiin. Mutta minä olenkin aina liikkunut paljon ja monipuolisesti.
Tykkään työstäni ja työkavereistani. Tienaan ihan hyvin enkä tällä hetkellä edes kaipaa miestä. Lapset ovat kasvaneet ja heidän kanssaan on kiva tehdä kaikenlaista. Harrastan kulttuuria myös monipuolisesti. Kaiken kaikkiaan kivaa elämää vietän. Hyvässä lykyssä vielä 50 vuotta edessä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kirjoitat!
Ei. Liikaa yritystä. Tyyli on teennäinen. Erittäin huonosti kirjoitettu
No minä olen tuon ikäinen.
Olen täysi luuseri. Koulumaailmassa ja työelämässä alisuorittaja (niin kuin 99% meistä on, siis tavallinen työ ja pienehkö palkka), naisten kanssa melkein kokematon.
Olen kuitenkin hyväkuntoinen, kaveeraan pääasiassa itseäni nuorempien ja ikäisteni harvojen nuorekkaiden ihmisten kanssa. Kavereita onkin enemmän kuin kolmekymppisenä tai jopa parikymppisenä. En koe yhteenkuuluvuutta arki-sohva-pullapussi-elämää viettävien perheenäitien tai autotallissa tissuttelevien perheenisien kanssa. On harrastuksia, kiertelen paljon ympäri Suomea retkeilemässä ja katselemassa nähtävyyksiä. Luen paljon kirjoja, meditoin, opin tulemaan onnellisemmaksi ilman turhaa materiaa.
Elämäni ei ole koskaan ollut parempaa kuin nyt. Keskiluokka kilpailkoot keskenään siitä kuka pääsee sanomaan asuvansa X alueella tai saaneensa Y tittelin, nyt on nähty varmuudella ettei se tuo onnea.
Perhe ja keskiluokkainen elämä olisi saatavilla, noin 15v nuoremman naisen kanssa joka on ilmaissut kiinnostuksensa. Pakkovalinnasta ei siis ole kyse.
Mutta jos ap noin ajattelet, niin eipä siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva satu, ootko aatellu kirjailijan uraa?😂
Toivottavasti ei, koska oli täysin keskinkertaista lätinää.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kirjoitat!
Vähän noloa kehua omaa tekstiä. Tämä ei ole hyvin eikä oivaltavasti kirjoitettua nähnytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu jo 33-vuotiaana tuolta. Kaikki tavoitteet on saavutettu. Yliopisto takana, lapsia, työelämässä tullut riittävästi menestystä.
Seksinkin imu on onneksi alkanut kadota, tuskaahan se oli kun vaimoa ei kiinnostanut. Huorissa pelkäsin aina tauteja ja muut naiset harvoin tyytyivät rooliinsa. Nyt vähäiset halut tyydyttää porno ja päihittää 100-0 surkean avioseksin.
Nyt mietitään jotain vähän uudemman vuosimallin autoa tai kalliimpaa taloa, eipä niistäkään mieliala pitkäksi aikaa kohoa.
Mitä on enää odotettavissa 10 vuoden päästä?
Porno on se ongelmasi. Porno = valtava määrä dopamiinia -> dopamiinireseptoreiden alasajo -> masennus/anhedonia.
Jep, sinun ongelmasi on kraanavesi.
Kraanavesi = puhtaampaa kuin kuralammikon vesi kivikaudella => valtava määrä dopamiinia -> dopamiinireseptoreiden alasajo -> skeidan kirjoittelu vauvafoorumille.
Et vissii taida olla ihan ajantasalla addiktion neurobiologian tutkimuksissa...
Höpö höpö, olen 55 v eronnut nainen, lapset aikuisia. Nyt elän elämäni parasta aikaa :D olen päässyt kuolleesta avioliitosta, ei ole enää passattavia eikä kukaan vinkumassa perseen juuressa. Nyt asun ja elän itsenäisen Vapaan naisen elämää, teen mitä lystään ja olen pitkin ja poikin omassa kodissani. Ehdottomasti elämä on nyt alkanut maistumaan ;D ja vakipanokin on, totta kai! Ketään äijän käppyrää en enää aio ottaa saman katon alle asumaan, se "lysti" on jo eletty ja koettu. Nyt nautin täysin rinnoin!! Ei kannata yleistää tuota että elämä loppuu 40 v, tosi monella se alkaa vasta sitten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa toistan kuin moni muukin täällä. Ekat nelkyt vuotta oli enemmänkin opettelemista ja oppimista, onhan se toki vieläkin, mutta nyt vähän yli nelikymppisenä sitä alkaa edes tajuamaan jotain elämästä. Toki omasta mielestä näin. Voihan olla, että en vittujakaan ymmärrä mistään mitään, mutta onhan sentään edes sellainen aavistus. Aikanaan edes mistään aavistuksesta ollut tietoakaan.
Pistää muuten silmään kuinka moni perustelee onnellisuuttaan sillä että heillä on iso asunto ja hyvä palkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu jo 33-vuotiaana tuolta. Kaikki tavoitteet on saavutettu. Yliopisto takana, lapsia, työelämässä tullut riittävästi menestystä.
Seksinkin imu on onneksi alkanut kadota, tuskaahan se oli kun vaimoa ei kiinnostanut. Huorissa pelkäsin aina tauteja ja muut naiset harvoin tyytyivät rooliinsa. Nyt vähäiset halut tyydyttää porno ja päihittää 100-0 surkean avioseksin.
Nyt mietitään jotain vähän uudemman vuosimallin autoa tai kalliimpaa taloa, eipä niistäkään mieliala pitkäksi aikaa kohoa.
Mitä on enää odotettavissa 10 vuoden päästä?
Porno on se ongelmasi. Porno = valtava määrä dopamiinia -> dopamiinireseptoreiden alasajo -> masennus/anhedonia.
Jep, sinun ongelmasi on kraanavesi.
Kraanavesi = puhtaampaa kuin kuralammikon vesi kivikaudella => valtava määrä dopamiinia -> dopamiinireseptoreiden alasajo -> skeidan kirjoittelu vauvafoorumille.
Et vissii taida olla ihan ajantasalla addiktion neurobiologian tutkimuksissa...
Luultavasti enemmän kuin te Kontulan yh-mammat.
Olen kohta 40v. Olen nyt täysin velaton kun vihdoin sain opintolainan maksettua pois. Yksi lapsi,naimisissa tai mitään en ole koskaan ollut. 30 ikävuoden jälkeen ja sen allekin ollut aika pitkälti sinkku.
Olen keskiverto 162cm s kokoinen.en tunne itseäni enään nuoreksi mutta kokemattomaksi koska ns perinteiset aikuisten asiat ovat kokematta minulta. Rakkauteen en tällä iällä enään usko joten ymmärrän että se oli tässä. Lapsi tuli olin nuorena ns helposti raskaaksi tulevaa sorttia, hoikka nuori nainen. Rinnat olivat a- kuppi ehkä se on syy etten miestä löytänyt. Tosin enään asialla ei ole merkitystä koska olisi outoa sanoakin jollekin kuinka kokematon olen näin vanhana.
42vjaonnellinen kirjoitti:
Pistää muuten silmään kuinka moni perustelee onnellisuuttaan sillä että heillä on iso asunto ja hyvä palkka.
No suomalaiset on näitä metsän syöpäläisiä joille auton ja omakotitalon omistaminen on jonkinlainen statusarvo.
Vaikea uskoa, sulla ei varmaan sitten ole asiat elämässä kovin hyvin? Itse täytin juuri vähän aikaa sitten 27 vuotta ja tuntuu, että elämä on vasta melkeinpä muutama vuosi sitten alkanut ja palaset loksahtaa vihdoinkin paikalleen. Joka vuosi tuntuu kuin kasvaisi henkisesti ainakin kymmenen. Tässä maailmassa on niin paljon kiinnostavia asioita, ettei niiden oppimiseen riitä edes sata ihmisikää niin miten elämä voisi loppua parinkymmenen täysikasvuisena vietetyn vuoden jälkeen? Mitä enemmän tietää, sitä enemmän horisontti laajenee ja tietää miten paljon ei tiedä.
Minä odotan jo innolla mitä seuraavat kymmenen vuotta tuovat mukanaan.
42vjaonnellinen kirjoitti:
Pistää muuten silmään kuinka moni perustelee onnellisuuttaan sillä että heillä on iso asunto ja hyvä palkka.
No minä katson asian niin, että ei ole taloudellisia huolia vaan elämä on huolettomampaa tuon osalta.
Hyvän palkan takia pystyn matkustamaan paljon, mikä on intohimoni. Olen nyt yli 40-vuotias ja tunnen eläväni elämäni parasta aikaa. Olen vielä hyvässä kunnossa eikä ole huolia vaan voi keskittyä nauttimaan elämästä.
Mä en edes viittinyt lukee kun alkumarinan. Se kertoi aloittajasta jo kaiken oleellisen.
Alue: Aihe vapaa
Täällä sitä ollaan kuule jo 60- vuotiaita ja vielä elellään ja surffaillaan ja tehdään vaikka mitä.
Istu sinä ap. vaan vaikka kädet ristissä odottamaan sitä lopullista lähtöäsi, jos et nyt muutakaan käyttöä ajallesi keksi.