Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuleva ero
MIten saan vaimoni rakastumaan uudelleen.
Ilmoitti että muuttaa pois omaan asuntoon.
Ei kuulemma tunne enään niin kuin pitäisi, hetki sitten vielä sanoi toisin.
Meillä on ollut vaikeita ja ihania aikoja.
Ihanat lapset mutta ruuhkavuodet jättäneet jälkensä, käytännössä ei yhtään kahdenkeskistä laatuaikaa.
Ei tukiverkostoja ym lapsien vahdiksi.
Tuska vain kasvaa ja en jaksa tätä surua.
Nyt kun hän lähtee miten saan hänet joskus takaisin, miten saan ne tunteet herätettyä.
En haluaisi painostaakkaan jottein hän etäänny enempää.
Kommentit (140)
Surullinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi vaimosi haluaa erota? Onko hän sanonut ainoaksi syyksi ettei enää rakasta sinua? Eiköhän se sitten ole siinä. Mutta jos taustalla on jotain muutakin niin varmaan sun kannattaa yrittää selvittää asiat ihan itsesi takia, muuten et pääse erosta yli.
Mikä saa naisen mielen ailahtelemaan? Vääränlaiset kengät muun muassa.
Ei kuulemma enään rakasta tarpeeksi.
Kaikki vuosien takaiset jutut sanomiset ym kuulemma painaa liikaa. Vaikka molemmat ovat tehneet virheitä. Suurin varmaan se kahdenkeskisen ajan puute.
Oletko pyytänyt omaa osuuttasi aidosti anteeksi? Ei vaan pelkkää no sori -kuittausta??
Ja oletko pyytänyt useammin kuin vaan kerran? Oletko aidosti niellyt ylpeytesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi vaimosi haluaa erota? Onko hän sanonut ainoaksi syyksi ettei enää rakasta sinua? Eiköhän se sitten ole siinä. Mutta jos taustalla on jotain muutakin niin varmaan sun kannattaa yrittää selvittää asiat ihan itsesi takia, muuten et pääse erosta yli.
Mikä saa naisen mielen ailahtelemaan? Vääränlaiset kengät muun muassa.
Ei kuulemma enään rakasta tarpeeksi.
Kaikki vuosien takaiset jutut sanomiset ym kuulemma painaa liikaa. Vaikka molemmat ovat tehneet virheitä. Suurin varmaan se kahdenkeskisen ajan puute.Oletko pyytänyt omaa osuuttasi aidosti anteeksi? Ei vaan pelkkää no sori -kuittausta??
Ja oletko pyytänyt useammin kuin vaan kerran? Oletko aidosti niellyt ylpeytesi?
Kyllä ja monesti en osaa edes laskea kaikilla tavoin jota keksin. Hoitanut lapset antanut harrastaa ja mennä
surullinen isä kirjoitti:
surullinen isä kirjoitti:
Sen päätöksen hän on tehnyt jo, olen vaan sitä mieltä että hyviä asioita on ollut myös niin paljon että joskus toivoisin että tunne olisi toisenlainen.
Ehkä yksin olo tekee hyvää ja haluaa palata...???
Toivon niin vaikka ei kuulemma tapahdu
Vaikea uskoa, että jonkun rakkaus toista kohtaan voisi vain kuolla pois. Hän varmasti rakastaa sua yhä, mutta ei ole nyt syystä tai toisesta varma, riittääkö se enää ja että mitä oikeasti haluaa. Ehkä pieni aika erossa voisi auttaa. Tai sitten yritätte saada enemmän kahdenkeskeistä aikaa ja katsotte, toimisiko se.
Ehkä on sitten vain aika antaa mennä. Katsoa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt vaimoltasi mitä hän sillä erolla saa? Jos yhteinen aika tai sen puute oli ongelma niin ei hän nyt erolla saa.
Menneiden virheitäkään ei sillä pois saa.
Saa tilalle yh-arjen, usein huonomman talouden, vielävähemmän turvaverkkoja kun on yksin vastuussa.
Ootko varma ettei oo jo uusmies kuvioissa?
Tsemppiä! Ihmisten pitäisi miettiä enemmän eron plussia ja miinuksia eikä sännätä eroamaan luullen että se tuo hyvän olon
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt vaimoltasi mitä hän sillä erolla saa? Jos yhteinen aika tai sen puute oli ongelma niin ei hän nyt erolla saa.
Menneiden virheitäkään ei sillä pois saa.
Saa tilalle yh-arjen, usein huonomman talouden, vielävähemmän turvaverkkoja kun on yksin vastuussa.
Ootko varma ettei oo jo uusmies kuvioissa?
Tsemppiä! Ihmisten pitäisi miettiä enemmän eron plussia ja miinuksia eikä sännätä eroamaan luullen että se tuo hyvän olon
Hän haluaa oman kodin, yhteinen koti ei enää kelpaa jonka hän nimeen omaan aikaan halusi ostaa.
Haluaa olla yksin tehdä mitä haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt vaimoltasi mitä hän sillä erolla saa? Jos yhteinen aika tai sen puute oli ongelma niin ei hän nyt erolla saa.
Menneiden virheitäkään ei sillä pois saa.
Saa tilalle yh-arjen, usein huonomman talouden, vielävähemmän turvaverkkoja kun on yksin vastuussa.
Ootko varma ettei oo jo uusmies kuvioissa?
Tsemppiä! Ihmisten pitäisi miettiä enemmän eron plussia ja miinuksia eikä sännätä eroamaan luullen että se tuo hyvän olon
En tiedä ehkä on uusi, jos yhtään on puhunut koskaan totta niin ei ole.
En tiedä enään mihin uskoa. Rakkaus, myötä ja vastamäessä tuntuvat ainakin menettäneen merkityksensä.
surullinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt vaimoltasi mitä hän sillä erolla saa? Jos yhteinen aika tai sen puute oli ongelma niin ei hän nyt erolla saa.
Menneiden virheitäkään ei sillä pois saa.
Saa tilalle yh-arjen, usein huonomman talouden, vielävähemmän turvaverkkoja kun on yksin vastuussa.
Ootko varma ettei oo jo uusmies kuvioissa?
Tsemppiä! Ihmisten pitäisi miettiä enemmän eron plussia ja miinuksia eikä sännätä eroamaan luullen että se tuo hyvän olonHän haluaa oman kodin, yhteinen koti ei enää kelpaa jonka hän nimeen omaan aikaan halusi ostaa.
Haluaa olla yksin tehdä mitä haluaa
Eli sinä et hoida omaa osuuttasi, ja aikuisen lapsen työllistävä vaikutus jää pois kodinhoidossa. Nalkuttamisen raja on tullut vastaan, ja mieluummin hoitaa vain omaa huushollia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni parisuhde kariutuu siihen, että mies haluaa kahdenkeskistä laatuaikaa, nainen toimivan arjen. Jos vastuut ovat naisen harteilla ja mies on pikku-apulainen (väärinkirjoitettu yhdyssana, mutta kuvaavan terminologian vuoksi tahallaan juuri näin), niin pelkkä kahdenkeskisen ajan mouruaminen ärsyttää entistä enemmän. Mieluummin joka ilta 30 min kuin pari kertaa vuodessa viikonloppu.
surullinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt vaimoltasi mitä hän sillä erolla saa? Jos yhteinen aika tai sen puute oli ongelma niin ei hän nyt erolla saa.
Menneiden virheitäkään ei sillä pois saa.
Saa tilalle yh-arjen, usein huonomman talouden, vielävähemmän turvaverkkoja kun on yksin vastuussa.
Ootko varma ettei oo jo uusmies kuvioissa?
Tsemppiä! Ihmisten pitäisi miettiä enemmän eron plussia ja miinuksia eikä sännätä eroamaan luullen että se tuo hyvän olonHän haluaa oman kodin, yhteinen koti ei enää kelpaa jonka hän nimeen omaan aikaan halusi ostaa.
Haluaa olla yksin tehdä mitä haluaa
Eli kyllätyi siihen, että sinä vaadit kahdenkeskistä aikaa, mutta et tehnyt mitään, että sitä olisi ollut? Tai sitten teit palstaklassikon, varasit yhteisen loman ja kun perjantaina olisi aika lähteä kahdenkeskiseen yllätysreissuun, niin vaimo totesi, että haloo, meillä on esikoisen 6v kaverisynttärit, miten et muka sitä tiennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerää erota ruuhkavuosissa siksi ettei enää rakasta, elämä on harmaata ja tylsää, ei yhteenkuuluvuuden tunnetta ym. Menkää muutama vuosi eteenpäin ja erotkaa sitten, lasten hoitaminen ja muutkin asiat hoituvat paljon paremmin lisäksi talous menee liian tiukalle jos pikkulasten vanhemmat eroavat. Mikään ei muutu paremmaksi. Uusia rakkauksia tulee ja menee ja siinä vaiheessa kun on ruuhkaa perhe-elämässä niin vastuita pitää kantaa eikä lähteä uuden rakkauden perään.
Turha täällä on syytellä APtä stereotypioiden mukaisesti. Ikävä totuus on, että ihmiset kyllästyvät. Jos naisella on ollut jo tälläinen metodi ihmissuhteissaan, että ei kiinnosta yrittää hankalien asioiden yli, niin miksi ei olisi tässäkin. Lisäksi jotkut ihmiset vain ovat sellaisia, että tahtovat muutoksia elämäänsä, vaikka elämä olisikin "ihan hyvää".
Sitä en tiedä, mitä asialle voisi tehdä. Tuolla aiemmin joku kertoikin, että konkreettiset elämänmuutokset (uusi työ ja muuttaminen), auttoivat. Mutta auttaako aina, ja kuinka usein niitä sitten pitäisi tehdä, on epävarmaa. Parhaiten vaimonsa tuntee AP.
Kukapa ei pitkässä suhteessa jossakin vaiheessa katsoisi pyykkikoria ja haaveilisi, että mitäs jos tässä olisi vain omat pyykit? Kukapa ei sortuisi toisinaan ajattelemaan, että ruoho on kuin onkin vihreämpää vieraalla laitumella? Sekin on ikävää, että kun toinen tekee paljon perheen eteen, hänestä tulee itsestäänselvyys. Tämän kokevat monet naiset, miksi täällä ei uskota, kun niin sanoo mies tapahtuvan?
Kai se olisi vain pakko antaa kokea sitä yksinolon autuutta ja toivoa, että ruoho ei ole vihreämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi vaikuttaa toisen ihmisen tunteisiin. Valitettavasti. Ja miksi haluaisit olla ihmisen kanssa, joka ei halua olla sinun kanssasi?
Olen itsekin jätetty parikymmenvuotisesta avioliitosta, tiedän mitä käyt läpi. Mutta näin se vain menee.
Tsemppiä!
Itse asiassa kyllä voi. Älä painosta, älä vaadi mitään itsellesi, mieti miten hurmaisit ihanan naisen, jonka näet ensi kertaa. Kun tulette töistä, käske vaimo lepäämään, sinä teet ruuan, siivoat keittiön jne. Puhut ystävällisesti, mutta et yli-imelästi. Kysy, voitko tehdä jotain hänen hyväkseen. ÄLÄ ARVOSTELE. Ole valmis keskustelemaan niistä ongelmista, josta vaimo haluaa, jos haluaa. Toivotan onnea ja ettei ole jo liian myöhäistä.
surullinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt vaimoltasi mitä hän sillä erolla saa? Jos yhteinen aika tai sen puute oli ongelma niin ei hän nyt erolla saa.
Menneiden virheitäkään ei sillä pois saa.
Saa tilalle yh-arjen, usein huonomman talouden, vielävähemmän turvaverkkoja kun on yksin vastuussa.
Ootko varma ettei oo jo uusmies kuvioissa?
Tsemppiä! Ihmisten pitäisi miettiä enemmän eron plussia ja miinuksia eikä sännätä eroamaan luullen että se tuo hyvän olonHän haluaa oman kodin, yhteinen koti ei enää kelpaa jonka hän nimeen omaan aikaan halusi ostaa.
Haluaa olla yksin tehdä mitä haluaa
Aikooko hän jättää lapset sulle, vai miten kuvittelee, että voi tehdä mitä haluaa? Älä ota lapsia, jos tähän asti olet ollut pääasiassa vastuussa. Voi tulla vaimolle itku.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni parisuhde kariutuu siihen, että mies haluaa kahdenkeskistä laatuaikaa, nainen toimivan arjen. Jos vastuut ovat naisen harteilla ja mies on pikku-apulainen (väärinkirjoitettu yhdyssana, mutta kuvaavan terminologian vuoksi tahallaan juuri näin), niin pelkkä kahdenkeskisen ajan mouruaminen ärsyttää entistä enemmän. Mieluummin joka ilta 30 min kuin pari kertaa vuodessa viikonloppu.
Kyllä olen varmasti oman osani hoitanut arjessa. Molemmat on halunnut yhteistä aikaa vaimo sitä on korostanut että ei ole ollut tarpeeksi. Sitä vaan ei olla saatu järjestettyä. En minä ketään siitäkään syytä. Yleensä olen ollut lasten kanssa illat ja muut.
Vierailija kirjoitti:
surullinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt vaimoltasi mitä hän sillä erolla saa? Jos yhteinen aika tai sen puute oli ongelma niin ei hän nyt erolla saa.
Menneiden virheitäkään ei sillä pois saa.
Saa tilalle yh-arjen, usein huonomman talouden, vielävähemmän turvaverkkoja kun on yksin vastuussa.
Ootko varma ettei oo jo uusmies kuvioissa?
Tsemppiä! Ihmisten pitäisi miettiä enemmän eron plussia ja miinuksia eikä sännätä eroamaan luullen että se tuo hyvän olonHän haluaa oman kodin, yhteinen koti ei enää kelpaa jonka hän nimeen omaan aikaan halusi ostaa.
Haluaa olla yksin tehdä mitä haluaa
Eli sinä et hoida omaa osuuttasi, ja aikuisen lapsen työllistävä vaikutus jää pois kodinhoidossa. Nalkuttamisen raja on tullut vastaan, ja mieluummin hoitaa vain omaa huushollia.
Ei siitä ole kyse joskus oli oman ajan puute, sitten yhteisen syitähän löytyy aina.
Kotia on kyllä hoidettu ei aina varmaan täydellisesti. Mutta yritetty on.
Lopeta se vaimon komentaminen, sohvalla makoilu ja laiskottelu, osallistu lasten hoitoon, osallistu enemmän kodin askareisiin ja huomioi enemmän vaimoasi. Hän kuullostaa väsyneeltä hoitamaan kaiken.
Tiedän tunteesi. On vaikea ajatella lopullista eroa, etenkin kuin itse rakastaa. Puolisollasi voi olla tunnelukkoja, jonka vuoksi toistaa kaavaansa. Pariterapiassa niiden ja sinunkin vanhojen toimimattomien toimintatapojen käsittely voi auttaa ja auttaakin jos molemmat sitoutuvat aidosti parisuhteen parantamiseen.
Toivoisin että oma mieheni olisi valmis korjaamaan suhdettamme. On vain näennäisesti. On jo vuoden käynyt kanssani pariterapiassa, muttei vieläkään tuo omia ajatuksiaan, tunteitaan tai mietteitä julki. Ei halaa, pussaa, pidä kädestä. Ei sano mitään kaunista, vaikka olen useasti ystävällisesti kertonut, että tarvitsen huomiota. Mekaanista seksiä kerran viikossa pimeässä peiton alla, ei koskaan enempää. Ei myöskään pysty keskustelemaan omista toiveista seksin suhteen tai ottamaan minun toiveita huomioon. Kotitöistä ei ole tarve riidellä. Talous ok. Mies ei ymmärrä tarpeitani eikä ymmärrä arvostaa kiltteyttäni ja 15 vuoden ymmärrystäni. Vieläkin rakastan häntä mutta ymmärrän, että hän ei rakasta minua niin paljon kuin avioliitossa kuuluisi. Jos rakastaisi hän sitoutuisi ja olisi valmis keskustelemaan asioiden parantamisesta ja siitä mikä häntä ja minua mättää. Mies ktllä kuuntelee, muttei halua kommentoida. Mutta tuskaahan tämä on erota miehestä jota rakastaa. Varsinkin kun ymmärtää, että ihan jokaisen on tehtävä isosti töitä pitkän parisuhteen eteen. Harmi ettei kaikki pysty avoimuuteen. Toivottavasti teille käy paremmin!
Alue: Aihe vapaa
Ei kuulemma enään rakasta tarpeeksi.
Kaikki vuosien takaiset jutut sanomiset ym kuulemma painaa liikaa. Vaikka molemmat ovat tehneet virheitä. Suurin varmaan se kahdenkeskisen ajan puute.