Miksi masentuneet pakotetaan töihin?
Ei ne jaksa, ja eikö ne ole uhka itselleen ja/tai muille, jos ovat vaikeasti masentuneita?
Toipumassahan heidän pitäisi olla, jotta mahdollisesti voivat olla työkykyisiä joku päivä.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sekä fyysisen, että psyykkisen puolen diagnooseja. Hyvinkin invalidisoivia sairauksia.
Näistä sairauksista minulla on reilu 10 eri lääkärin/erikoislääkärin/muun ammattihenkilön (esim.fysioterapeutti) lausunnot, joissa yksiselitteisesti todetaan työkyvyttömäksi, ja että on vaativa kuntoutus edessä, jotta edes fyysinen puoli saadaan työkyvyn tasolle.Kelalla lääkäri kuitenkin keksi yllättäen, että hei, mitä jos tää tyyppi vaan laitettas töihin?! kyllä työnteko parantaa!!. Evätään kuntoutus, ja jos laitetaan kaupantekijöiksi vielä 5kk karenssi työttömyysetuuteen!.
Ja näin tehtiin.Nyt olen työtön. Minulla ei ole edes kykyä liikkua normaalisti(kävellä yms), olen tuloton, en juurikaan voi poistua kotoani. Ilman kuntoutusta tilanne heikkenee, mutta tulottomana en tietenkään omakustanteisesti kuntoutusta voi jatkaa.
Hoitohenkilökunta on täysin tyrmistynyt kelan toiminnasta. Sinne on lähettänyt lääkärit tulenkatkuista palautetta, että näin ei yksinkertaisesti voida toimia. Mutta koska kelan lääkäreillä on etäparantajan ja ihmeidentekijän kyvyt, niin kyllä, tässä minä olen.
Työkykyinen, työtön työnhakija, jolla ei ole minkään valtakunnan mahdollisuuksia työllistyä, kuntoutuminenkin näyttäisi varsin mahdottomalta.
Eikös sun pitäisi eläkeyhtiöltä hakea sitä päätöstä.
Voin olla väärässä tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneilta pitäisi ensin ottaa ajokortti pois ja sen jälkeen ohjata toimeentulotuen asiakkaiksi. Jos olet sairas ja käyttänyt kaikki sairaspäivärahat, seuraava paikka ei ole työkkäri vaan kela ja sosiaalitoimi.
Toimeentulotukea ei saa ellei ole ilmoittautunut työkkäriin työnhakijaksi.
Tiedän. Juuri siksi pitäisi olla systeemi, jolla sairaat saadaan pois työkkärin lisotilta. Suomi on täynnä entisiä B-mielisairaaloita, niitä löytyy pitkin maakuntia, joten masentuneet ja muut mielenterveysongelmaiset voiadan sijoittaa niihin.
Olisi syytä miettiä, että mistä tämä masennuksen jättimäinen lisääntyminen johtuu? Mitä hyvää on masennuksesta? Entä mitä huonoa? Ihmiskunnan muutos eri alueilla eri ympäristöissä? "Masennusgeeni" yhä useammalla ihmisellä? Luonnonvalinta? Onko paljon huonompi vai vähempi parempi? Ennen vanhaan "masennusgeeni" ollut harvassa, mutta nyt alkanut nostaa päätään? Miksi olisi näin? Kehittyykö ihmiskunta jollain lailla tästä "masennusaallosta"? Millainen voisi olla ratkaisu? Hoitaako luonto? Evoluutio???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneilta pitäisi ensin ottaa ajokortti pois ja sen jälkeen ohjata toimeentulotuen asiakkaiksi. Jos olet sairas ja käyttänyt kaikki sairaspäivärahat, seuraava paikka ei ole työkkäri vaan kela ja sosiaalitoimi.
Miksi ajokortti pois?
Miksi tosiaan? Ajaako väkijoukkoon vai onko jo liian kivaa masentuneen elämässä, jos autolla saa ajaa?
Masennuksen sairastaneena en ainakaan itse käyttäytynyt väkivaltaisesti, eikä autolla ajaminen vaikuttanut sairauteeni mitenkään, helpotti kylläkin liikkumista paikasta toiseen. Paniikkihäiriöisenä esim. joukkoliikenne ei kovin houkuttele. Mutta ei kun autiolle saarelle vaan kuin spitaaliset aikoinaan, ja kaikki ilon aiheet pois. Kuolkoot.
Täysin samaa mieltä.
Ajaminen on harvoja asioita mikä helpottaa mun ahdistuksiani. Se rauhoittaa. Aikoinaan ajokortin saatuani tunsin ensimmäisen kerran olevani saman arvoinen kuin muut; kaikilla on suunnilleen yhtä paljon peltiä ympärillä ja kaikille on samat (liikenne)säännöt.
Jos vietäisi ajokortti vain siksi että on mt-diagnoosi, tuntuisi varmaan siltä että menisi ihmisarvokin.
Täytyy heidänkin saada jostakin rahaa,sen takia mennään töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneilta pitäisi ensin ottaa ajokortti pois ja sen jälkeen ohjata toimeentulotuen asiakkaiksi. Jos olet sairas ja käyttänyt kaikki sairaspäivärahat, seuraava paikka ei ole työkkäri vaan kela ja sosiaalitoimi.
Toimeentulotukea ei saa ellei ole ilmoittautunut työkkäriin työnhakijaksi.
Tiedän. Juuri siksi pitäisi olla systeemi, jolla sairaat saadaan pois työkkärin lisotilta. Suomi on täynnä entisiä B-mielisairaaloita, niitä löytyy pitkin maakuntia, joten masentuneet ja muut mielenterveysongelmaiset voiadan sijoittaa niihin.
Oot sie Sipilä?
Oma masennukseni on sitä, että pohdin helpointa tapaa tehdä itsemurha.
Myös pinna katkeaa todella nopeasti, saan raivareita joiden aikana esineet lentelee.
Mutta voisin toki harkita työkokeilua vaikka asiakaspalvelussa tai päiväkodissa, kun eihän minulla monen mielestä ole kuin pikkuisen paha mieli :)
Vierailija kirjoitti:
No vaikka siksi että sen ajan jonka on töissä, joutuu ajattelemaan vähän muutakin kuin sitä omaa ahdistusta. Käsi pystyyn - kuinka moni masentunut on parantunut yksiössään kuukausikaupalla makaamalla?
Olisipa se niin yksinkertaista, että ahdistus unohtuu kun vain menee jonnekin ja joutuu tekemään hommia.
Olen käynyt kuntouttavassa työtoiminnassa ja se olikin mielestäni parempi vaihtoehto kuin makaaminen. Työssä on kuitenkin erilailla vastuuta ja tulosvastuuta. Tällainen vaikeasti masentunut vain romahtaisi pian ja sen ajan kun töitä ei olisi, miettisi kauhulla sinne menoa.
Olen myös ollut sellaisessa kuntouttavassa, joka oli järjestetty hyvin huonosti ja koko paikan tunnelma oli kamala, joten ihan mikä vain toiminta ei käy kuntoutukseksi.
Suomessa on jo pidemmän aikaa ollut menneillää töiden uusjako.
Työpaikoilta potkitaan pois kaikki ne, jotka haluaisivat tehdä töitä.
Työpaikat jaetaan nyt kaikille niille, jotka eivät halua (tai pysty) tehdä töitä.
Silleen me saadaan Suomesta semmoinen paremminvointivaltio.
Työ voi olla hyväksi masentuneelle.
Päiviin tulee selkeä rytmi ja sisältöä, uusia ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita.
Tottahan toki masentunut vastustaa tätä, mutta muutos ei tapahdu hetkessä. Tilanteisiin pitää puuttua ja hieman pakottaa, kotiin jääminen yksin ajatustensa kanssa ei kuntouta ketään.