Miksi masentuneet pakotetaan töihin?
Ei ne jaksa, ja eikö ne ole uhka itselleen ja/tai muille, jos ovat vaikeasti masentuneita?
Toipumassahan heidän pitäisi olla, jotta mahdollisesti voivat olla työkykyisiä joku päivä.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Masentuneilta pitäisi ensin ottaa ajokortti pois ja sen jälkeen ohjata toimeentulotuen asiakkaiksi. Jos olet sairas ja käyttänyt kaikki sairaspäivärahat, seuraava paikka ei ole työkkäri vaan kela ja sosiaalitoimi.
Miksi ajokortti pois?
Minulle ehdotettiin työkokeilua päiväkodissa, taidan mennä sinne "kuntoutumaan" psyykeongelmistani. Pinna on lyhyt ja lapset vituttaa mutta enpähän makaa kotona :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneilta pitäisi ensin ottaa ajokortti pois ja sen jälkeen ohjata toimeentulotuen asiakkaiksi. Jos olet sairas ja käyttänyt kaikki sairaspäivärahat, seuraava paikka ei ole työkkäri vaan kela ja sosiaalitoimi.
Miksi ajokortti pois?
Miksi tosiaan? Ajaako väkijoukkoon vai onko jo liian kivaa masentuneen elämässä, jos autolla saa ajaa?
Masennuksen sairastaneena en ainakaan itse käyttäytynyt väkivaltaisesti, eikä autolla ajaminen vaikuttanut sairauteeni mitenkään, helpotti kylläkin liikkumista paikasta toiseen. Paniikkihäiriöisenä esim. joukkoliikenne ei kovin houkuttele. Mutta ei kun autiolle saarelle vaan kuin spitaaliset aikoinaan, ja kaikki ilon aiheet pois. Kuolkoot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneilta pitäisi ensin ottaa ajokortti pois ja sen jälkeen ohjata toimeentulotuen asiakkaiksi. Jos olet sairas ja käyttänyt kaikki sairaspäivärahat, seuraava paikka ei ole työkkäri vaan kela ja sosiaalitoimi.
Miksi ajokortti pois?
Koska tänäänkin liikenteessä on noin 100 masentunutta miettimässä, ajaisiko nokkakolarin. Osa osuu mopoautoon, osa rekkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa kantaa juuri masennukseen, mutta uskon, että moni mt-ongelma helpottuisi työtä tekemällä. Ei tietenkään sellaista tytöä, joka stressaa, vaan yleisesti ihminen kokee itsensä tärkeäksi, kun on jotain mielekästä tekemistä.
Minusta suojatyöpaikat pitäisi ottaa takaisin. Valtio perustaisi yrityksen, jossa olisi osatyökykyisiä tai osa-aikatytötä tekeviä. Sen ei tarvitsisi tuottaa voittoa, vaan pysyä juuri ja juuri pinnalla. Säästettäisiin työttömyyskorvauksissa.
Miksei yhtä hyvin voi olla sitten kunnalla töissä? Vai onko sinulla yritysideaa, mitä siellä yrityksessä tehtäisiin ja se, ettei se vääristäisi kilpailua?
Voisi olla kunnallakin, niinhän he ennen olivat. Tarkoitin vain, että alun alkaen jo lähdetään siitä, ettei tarvitse tehdä tulosta. Ongelmahan nykyään on, että kaikkien pitää tehdä koko ajan enemmän ja enemmän, tavoitella entistä parempaa voittoa, ja siihen osatyökykyiset eivät pysty.
Yritysidea voisi olla jokin sellainen, jonka valmistus on siirtynyt jo Kiinaan tms. Tai sitten ujutetaan heidät kunnalle tai valtiolle.
Työttömyys masentaa ihmisen. Ja sekin masentaa, että huomaa, ettei ihan pärjää työelämässä. Työ kuitenkiin tuo tunteen, että olen tarvittu ja minusta on vielä hyötyä.
Ei masentuneet aja rekkaan vaan ne joiden vaimo tai mies uhkaa jättää, tai talousvaikeuksissa olevat. Lue uutisia joskus.
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa kantaa juuri masennukseen, mutta uskon, että moni mt-ongelma helpottuisi työtä tekemällä. Ei tietenkään sellaista tytöä, joka stressaa, vaan yleisesti ihminen kokee itsensä tärkeäksi, kun on jotain mielekästä tekemistä.
Minusta suojatyöpaikat pitäisi ottaa takaisin. Valtio perustaisi yrityksen, jossa olisi osatyökykyisiä tai osa-aikatytötä tekeviä. Sen ei tarvitsisi tuottaa voittoa, vaan pysyä juuri ja juuri pinnalla. Säästettäisiin työttömyyskorvauksissa.
Mikäs siinä. Kyllä mua vois kevyt työ (josta saisi myös palkkaa) tässä kuntoutumisen ohella kiinnostaa... sitten vaan herää kysymys, että minne masentunut kelpuutetaan? Niin johonkin kuntouttavaan työtoimintaan? Ainakin minun kokemukseni mukaan sellainen oli silkkaa pelleilyä ja sairaan pompottelua, ja siitähän ei edes makseta palkkaa.
Kotona kyllä puuhailen päivittäin oman jaksamiseni mukaan. Pakko myöntää, että sinänsä tekeminen kyllä helpottaa oloa, mutta ei välttämättä paranna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa kantaa juuri masennukseen, mutta uskon, että moni mt-ongelma helpottuisi työtä tekemällä. Ei tietenkään sellaista tytöä, joka stressaa, vaan yleisesti ihminen kokee itsensä tärkeäksi, kun on jotain mielekästä tekemistä.
Minusta suojatyöpaikat pitäisi ottaa takaisin. Valtio perustaisi yrityksen, jossa olisi osatyökykyisiä tai osa-aikatytötä tekeviä. Sen ei tarvitsisi tuottaa voittoa, vaan pysyä juuri ja juuri pinnalla. Säästettäisiin työttömyyskorvauksissa.
Miksei yhtä hyvin voi olla sitten kunnalla töissä? Vai onko sinulla yritysideaa, mitä siellä yrityksessä tehtäisiin ja se, ettei se vääristäisi kilpailua?
Voisi olla kunnallakin, niinhän he ennen olivat. Tarkoitin vain, että alun alkaen jo lähdetään siitä, ettei tarvitse tehdä tulosta. Ongelmahan nykyään on, että kaikkien pitää tehdä koko ajan enemmän ja enemmän, tavoitella entistä parempaa voittoa, ja siihen osatyökykyiset eivät pysty.
Yritysidea voisi olla jokin sellainen, jonka valmistus on siirtynyt jo Kiinaan tms. Tai sitten ujutetaan heidät kunnalle tai valtiolle.
Työttömyys masentaa ihmisen. Ja sekin masentaa, että huomaa, ettei ihan pärjää työelämässä. Työ kuitenkiin tuo tunteen, että olen tarvittu ja minusta on vielä hyötyä.
Työttömyys masentaa koska silloin ei ole rahaa. Kaikki miljonäärit keksii tekemistä ilman suojatyöpaikkojakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneilta pitäisi ensin ottaa ajokortti pois ja sen jälkeen ohjata toimeentulotuen asiakkaiksi. Jos olet sairas ja käyttänyt kaikki sairaspäivärahat, seuraava paikka ei ole työkkäri vaan kela ja sosiaalitoimi.
Miksi ajokortti pois?
Koska tänäänkin liikenteessä on noin 100 masentunutta miettimässä, ajaisiko nokkakolarin. Osa osuu mopoautoon, osa rekkaan.
Voihan niin lähteä tekemään ilman korttiakin. Auto siihen kyllä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei masentuneet aja rekkaan vaan ne joiden vaimo tai mies uhkaa jättää, tai talousvaikeuksissa olevat. Lue uutisia joskus.
Miksi niillä eloonjääneillä syyllisillä sitten on aina masennus, kun mennään oikeuteen? Ja ovat pitkään miettineet, miten päättää päivänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa kantaa juuri masennukseen, mutta uskon, että moni mt-ongelma helpottuisi työtä tekemällä. Ei tietenkään sellaista tytöä, joka stressaa, vaan yleisesti ihminen kokee itsensä tärkeäksi, kun on jotain mielekästä tekemistä.
Minusta suojatyöpaikat pitäisi ottaa takaisin. Valtio perustaisi yrityksen, jossa olisi osatyökykyisiä tai osa-aikatytötä tekeviä. Sen ei tarvitsisi tuottaa voittoa, vaan pysyä juuri ja juuri pinnalla. Säästettäisiin työttömyyskorvauksissa.
Mikäs siinä. Kyllä mua vois kevyt työ (josta saisi myös palkkaa) tässä kuntoutumisen ohella kiinnostaa... sitten vaan herää kysymys, että minne masentunut kelpuutetaan? Niin johonkin kuntouttavaan työtoimintaan? Ainakin minun kokemukseni mukaan sellainen oli silkkaa pelleilyä ja sairaan pompottelua, ja siitähän ei edes makseta palkkaa.
Kotona kyllä puuhailen päivittäin oman jaksamiseni mukaan. Pakko myöntää, että sinänsä tekeminen kyllä helpottaa oloa, mutta ei välttämättä paranna.
On masentunutta ”kelpuuteta”, vaan ihan hyväksytään. Ei masentunut nyt mikään toisen kastin ihminen ole. Ihan töihin tekemään asiaa, joka kuormittaa muita. Esim. Sihteerit ovat aika lailla kadonneet firmoista, eli kyllä firmoissa on monenlaista hommaa. Se on vain katsottu ei-tuottavaksi hommaksi, siksi poistettu. Enkä tarkoita, että masentuneet sihteereiksi, vaan jokaiselle oma paikkansa. Mutta eihän osatyökysyisen tarvise voittoa tuottaa, vaan kunhan tulee halvemmaksi yhteiskunnalle, kun ei tarvitse työttömyyskorvauksia maksaa. Pitää katsoa kokonaiskustannuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa ottaa kantaa juuri masennukseen, mutta uskon, että moni mt-ongelma helpottuisi työtä tekemällä. Ei tietenkään sellaista tytöä, joka stressaa, vaan yleisesti ihminen kokee itsensä tärkeäksi, kun on jotain mielekästä tekemistä.
Minusta suojatyöpaikat pitäisi ottaa takaisin. Valtio perustaisi yrityksen, jossa olisi osatyökykyisiä tai osa-aikatytötä tekeviä. Sen ei tarvitsisi tuottaa voittoa, vaan pysyä juuri ja juuri pinnalla. Säästettäisiin työttömyyskorvauksissa.
Miksei yhtä hyvin voi olla sitten kunnalla töissä? Vai onko sinulla yritysideaa, mitä siellä yrityksessä tehtäisiin ja se, ettei se vääristäisi kilpailua?
Voisi olla kunnallakin, niinhän he ennen olivat. Tarkoitin vain, että alun alkaen jo lähdetään siitä, ettei tarvitse tehdä tulosta. Ongelmahan nykyään on, että kaikkien pitää tehdä koko ajan enemmän ja enemmän, tavoitella entistä parempaa voittoa, ja siihen osatyökykyiset eivät pysty.
Yritysidea voisi olla jokin sellainen, jonka valmistus on siirtynyt jo Kiinaan tms. Tai sitten ujutetaan heidät kunnalle tai valtiolle.
Työttömyys masentaa ihmisen. Ja sekin masentaa, että huomaa, ettei ihan pärjää työelämässä. Työ kuitenkiin tuo tunteen, että olen tarvittu ja minusta on vielä hyötyä.
Työttömyys masentaa koska silloin ei ole rahaa. Kaikki miljonäärit keksii tekemistä ilman suojatyöpaikkojakin.
Minä itse olin nuorena puoli vuotta työtön, 90-luvun alussa. Sen jälkeen pääsin opiskelemaan, opintotuki oli 200 markkaa, eli ei yhtään mitään (koska olin naimisissa ja puolison tulot vaikuttivat). Muistan vieläkin sen tunteen, kun menin aamulla kouluun. Tunsin itseni ihmiseksi, kun minulla oli oma juttu, enkä vaan maannut kotona.
Tämä tunne pitää saada osatyökykyiselle.
Osatyöaikainen työpaikasta pitäisi tietysti maksaa palkka, eläke ja muut edut mitä työntekoon kuuluu. Jos ei saa palkkaa, pitäisi siellä suojatyössä tehdä sitten jotain itselle hyödyllistä, ei virkata pannulappua muille.
Minulla on sekä fyysisen, että psyykkisen puolen diagnooseja. Hyvinkin invalidisoivia sairauksia.
Näistä sairauksista minulla on reilu 10 eri lääkärin/erikoislääkärin/muun ammattihenkilön (esim.fysioterapeutti) lausunnot, joissa yksiselitteisesti todetaan työkyvyttömäksi, ja että on vaativa kuntoutus edessä, jotta edes fyysinen puoli saadaan työkyvyn tasolle.
Kelalla lääkäri kuitenkin keksi yllättäen, että hei, mitä jos tää tyyppi vaan laitettas töihin?! kyllä työnteko parantaa!!. Evätään kuntoutus, ja jos laitetaan kaupantekijöiksi vielä 5kk karenssi työttömyysetuuteen!.
Ja näin tehtiin.
Nyt olen työtön. Minulla ei ole edes kykyä liikkua normaalisti(kävellä yms), olen tuloton, en juurikaan voi poistua kotoani. Ilman kuntoutusta tilanne heikkenee, mutta tulottomana en tietenkään omakustanteisesti kuntoutusta voi jatkaa.
Hoitohenkilökunta on täysin tyrmistynyt kelan toiminnasta. Sinne on lähettänyt lääkärit tulenkatkuista palautetta, että näin ei yksinkertaisesti voida toimia. Mutta koska kelan lääkäreillä on etäparantajan ja ihmeidentekijän kyvyt, niin kyllä, tässä minä olen.
Työkykyinen, työtön työnhakija, jolla ei ole minkään valtakunnan mahdollisuuksia työllistyä, kuntoutuminenkin näyttäisi varsin mahdottomalta.
Olen ollut masentunut vajaa kolmasosan elämästäni. Vaikeusaste vaihtelee, lievässä masennuksessa toimintakyky on melkein normaali ja pystyy käymään töissä, koska fyysinen väsymys ei ole niin paha. Silti oireita voi olla paljonkin, itkuisuutta, ahdistusta, häpeää, syyllisyyttä jne. Keskivaikeassa masennuksessa kunto alentuu, väsymyksen lisäksi olen hidastunut verrattuna terveisiin ihmisiin, muisti pätkii, keskittyminen on vaikea, paino alkaa nousta tunnesyömisen/ahmimisen takia, ennen olisi maistunut alkoholi mutta olen ollut pari vuotta raitis. Vaikeassa masennuksena onkin ihan vuodepotilas, on saavutus päästä suihkuun tai lähikauppaan. Muutin ilmeettömäksi, mikään ei hetkauta enää.
Tässä siis omaa taudinkuvaa. Yleensä olen keskivaikeasti masentunut ja osatyökykyinen. Yksin asuva ei välttämättä hyödy osa-aikatyöstä taloudellisesti. Vähäisen työhistorian takia etuuksiin ei välttämättä ole oikeutta (osasairauspäivärahan saamiseen pitää olla kokopäivätyö pohjalla) tai etuus on mitättömän pieni (työeläkkeeseen perustuva osakuntoutustuki/eläke). Onneksi nautin työstäni, vastenmielisestä työstä en tämän psyyken kanssa selviäisi. Huom. haluan käydä töissä niin kauan kuin kunto kestää!
Minä käyn kyllä työssä ja se sujuu muuten mukavasti mutta työkaverit saavat varoa hyppimästä silmille. Sillä jos joku kehittää aikansa kuluksi pointin, jolla vaikeuttaa jotenkin työtäni haukun hänet päin naamaa ja lujasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneilta pitäisi ensin ottaa ajokortti pois ja sen jälkeen ohjata toimeentulotuen asiakkaiksi. Jos olet sairas ja käyttänyt kaikki sairaspäivärahat, seuraava paikka ei ole työkkäri vaan kela ja sosiaalitoimi.
Miksi ajokortti pois?
Koska tänäänkin liikenteessä on noin 100 masentunutta miettimässä, ajaisiko nokkakolarin. Osa osuu mopoautoon, osa rekkaan.
Mielenkiintoista, noin tarkka tieto moniko miettii itsaria liikenteessä tänään. Koko päivänä yhteensä, vai nyt samaan aikaan? Saisiko lähteen?
Mitä luulet - ah niin, sinä varmaan tiedät - montako kortitonta kuljettajaa siellä seassa on? Kai ymmärrät että ajokortti ei toimi kuin autonavain tai alkolukko.
Jos joku todella haluaa lähteä reippaasti rekan avulla, se vaikka tempaisee liikennevaloissa jostain autosta kuskin ulos ja lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ehdotettiin työkokeilua päiväkodissa, taidan mennä sinne "kuntoutumaan" psyykeongelmistani. Pinna on lyhyt ja lapset vituttaa mutta enpähän makaa kotona :)
Teepä se ja pyöritä paria pahankurista pirpanaa tukasta niin sadaan keskustelua asiasta. Että kannattiko.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneilta pitäisi ensin ottaa ajokortti pois ja sen jälkeen ohjata toimeentulotuen asiakkaiksi. Jos olet sairas ja käyttänyt kaikki sairaspäivärahat, seuraava paikka ei ole työkkäri vaan kela ja sosiaalitoimi.
Toimeentulotukea ei saa ellei ole ilmoittautunut työkkäriin työnhakijaksi.
Miksei yhtä hyvin voi olla sitten kunnalla töissä? Vai onko sinulla yritysideaa, mitä siellä yrityksessä tehtäisiin ja se, ettei se vääristäisi kilpailua?