Miten tavallisilla ihmisillä on varaa kahteen autoon, omakotitaloon ja useampaan lapseen? Tuntuu että meillä ei olisi varaa edes siihen yhteen hyvään autoon.

Itse elin kädestä suuhun 2000 € bruttopalkalla Helsingissä aiemmin, mutta kun jätin päihteet elämästäni vuosi sitten, olen saanut sijoitettua osakkeisiin jo tuhansia euroja. Taloudellinen riippumattomuus ja varhainen eläke, here we come!

Nettotulot 4800 eur/kk. Omakotitalo Uudellamaalla (landella kylläkin, mutta stadiin ajaa nopeasti), mökki itä-suomessa, kaksi perusautoa, vene, yksi lapsi, kolme koiraa, harrastetaan säännöllisesti ja matkustetaan satunnaisesti. Velkaa 250te, omaisuus noin 520te (reaali + sijoitukset). Ei perintöjä tai lottovoittoja. Ollaan hieman alle 40 vuotiaita. Ostettiin eka asunto 20 vuotiaina, saatu ehkä osittain tuurilla myyntivoittoja, tehty paljon töitä ihan teineistä asti, sijoitettu varoja hiljalleen ja eletty peruselämää ilman suurempia pihistelyitä. Ei tosin käytetä mitään päihteitä tai kuluteta esim. muotiin tms. paljon rahaa. Tykätään kyllä laadukkaista vaatteista, hyvästä ruuasta ja kivasti laitetusta kodista. Velkavivutettu omaisuutta asunto/sijoituslainan kautta. Tiukempina aikoina vähän hirvittänyt lainamäärä, mutta ollaan suojauduttu suht hyvin yllättäviltä tilanteilta ja pyritty sijoittamaan helposti realisoitaviin kohteisiin. Vakuutukset on törkeen iso menoerä kuukausittain.

Velan ottamista ei pidä pelätä/halveksua, mutta sen sijoittamisesta pitää ymmärtää jotain. Haarukoida riskit ja turvata selusta.

Vierailija kirjoitti:

Jaah. Minun ja miehen bruttopalkat on 7000 e kuussa yhteensä. Ei ole rahaa helsingissä edes rivariin. Eikä kahteen autoon tai thaimaan matkoihin.

Meillä bruttopalkka likimain sama, mutta asutaan keskikokoisessa kaupungissa (korkea veroäyri) omassa rivarissa. Pystytään käydä joka vuosi thaikkulassa ja rahaa jää säästöönkin reippaasti. Autoja vain yksi koska ei tarvetta useammalle.

Tämä nimenomaan on etelä-suomen ongelma kun kaikki raha menee asumiseen ja juuri mitään ei saa säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Jaah. Minun ja miehen bruttopalkat on 7000 e kuussa yhteensä. Ei ole rahaa helsingissä edes rivariin. Eikä kahteen autoon tai thaimaan matkoihin.

Maksatteko kovaa vuokraa.  Samalla maksulla voinette hyvinkin lyhentää lainaa jonka ilmeisesti tarvitsette oman asunnon ostoon.

Olen ollut "duunari" aina nuuka ja säästäväinen. On ok-talo (hki), kesämökki ja 2 pientä metsäpalstaa.

Olen aina ajanut halvahkoilla käytetyillä autoilla joskin mukavasti , ei mopoilla.  Ei ole minkäänlaista himoa ostaa uutta autoa, ei vaikka rahaa löytäisin.  On aina ollut pienemmät tulot kuin teillä.  Ei ole minkäänlaista himoa merkki vaatteisiin.  Torilta löytyy kaikkea mitä tarvitsee.  Ei koskaan tupakkaa, ei alkoholia. Olen tyytyväinen elämääni.

Kaksi tai kolme autoa, omakotitalo ja useampi lapsi on ihan normaalia, jos asuu ulkomailla eikä täällä ryysylandiassa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Meillä bruttotulot yhteensä 100 tonnia vuodessa. Kolme lasta. Pk-seutu. Ei todellakaan ole varaa ottaa jotain 300000 euron asuntolainaa. Asutaan asumisoikeusasunnossa jossa edullinen vastike. Verotus pitää huolen siitä ettei käteen jää paljoakaan enempää kuin sossun eläteillä.

Paljonkos kuvittelet että sossun eläteillä jää käteen? En usko hetkeäkään,että käteen jäävä kuukausitulosi olisi lähellä sitä.

Meillä on oma talo ja 2 autoa. Yksi lapsi. Hyvin pärjätään, ainoastaan talosta on velkaa, ja sekin lyhennys parisataa kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitä mäkin ihmettelen. Meillä omakotitalo, sekin vanha eikä mikään hieno tai kadehdittava millään muotoa. 2 autoa on, mutta tekisi mieli luopua toisesta, auto on älyttömän kallis ylläpitää. Mutta melko pakollinen se toinen auto on, työaika pitenisi päivässä lähes 2 tunnilla jos menis julkisilla. Mitään merkkivaatteita ei ole kellään, ruuassakaan ei tuhlailla. Silti tuntuu että kädestä suuhun eletään ja kauhistuttaa jo valmiiksi kun toinen lapsi kohta teini-ikäinen, miten me sitten pärjätään?

Meilläkään koti ei oo mistään kalliimmasta ja hienoimmasta päästä, vanha mummonmökki, mutta velkaa olemme joutuneet sitäkin varten ottamaan.

Autokin on niin romuna jo että ollaan mietitty uudemman auton ostamista, mutta sitten joutuisi ottamaan taas lisää velkaa jos haluaisi kunnollisen auton hankkia, mutta sitä emme halua.

Emme halua mihinkään vuosikymmenien velkakierteeseen.

Onneksi meillä ei oo lasta, menot vaan lisääntyisivät jos olisi lapsi tai useampikin. Heistäkin varmasti saisi ainakin lapsilisää, mutta eihän ne pikku hilut kaikkia menoja kuitenkaan kaikkia menoja kattaisi. Ap

 Niin, et sillä reilulla satasella per lapsi saa kuin vaipat ostettua.  Ei ne lasten tuet sinua elätä.

Helppo homma. Ihan ensimmäiseksi skippaa pk-seudun. Sitten vähän priorisointia.

Meillä kolme velatonta autoa, nyt jo velaton täysin rempattu okt ja kolme lasta. Nykyisin yhteiset nettotulot ovat noin 5400, mutta vielä pari vuotta sitten yli tonnin vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Meillä bruttotulot yhteensä 100 tonnia vuodessa. Kolme lasta. Pk-seutu. Ei todellakaan ole varaa ottaa jotain 300000 euron asuntolainaa. Asutaan asumisoikeusasunnossa jossa edullinen vastike. Verotus pitää huolen siitä ettei käteen jää paljoakaan enempää kuin sossun eläteillä.

Ette ymmärrä, siinäpä se.  Luulisi 100 tonnin tulojen saajilla olevan ymmärrystä.  Tiedän sanoneeni nyt ilkeästi, mutta niin vain ajattelen.  Halvimmillaan ok-talon saat noin 150t€.  Halvasta se on aloitettava, jos tahtoo.  Samantekevää, vaikka varakkaat ystävänne katsoisivat säälien  ja sanoisivat, voi, voi.  Muiden mielipiteille ei nkannata antaa arvoa, ellei ne ole viisaita, vaikka sattuisivatkin.

Minä ymmärrän ja en. Olen köyhän kodin lapsi. Mun elämänkaari:

Kävin töissä lukioaikana ja rahat käytin muuttamiseeen, takuuvuokraan, tietokoneeseen opiskeluja varten yms. Perhe ei osallistunut. Kotoa en saanut mitään. Opiskelin ja otin siihen vähän opintolainaa 3000-4000€, koska opintoraha+asumislisän jälkeen käteen jäi 90€ kuussa vuokran maksamisen jälkeen. En uskaltanut nostaa lainaa paljon, koska en tiennyt kuinka hyvin työllistyn.

Valmistuin, ja sain töitä. Olen opettaja. Käteen jää 1600-1800€ kuussa, koska kunta on pieni eli en saa maksimitunteja. Säästin mitä pystyin, eli mitä vuokran ja kulujen jälkeen jäi käteen. Hankin huonekaluja ja vaatteita, joita minulla ei juuri ollut. En mitään kallista. Säästin ajokortin. Kävin elämäni ensimäisen kerran ulkomailla tekemässä halvan reissun. Maksoin lainat pois. En saa asuntoinaa näillä tuloilla eikä ole omaisuutta ja takaajia. Säästän ja sijoitan hiukan, mutta summat ovay säälittäviä,koska asuminen ja tällä hetkellä auto syövät rahaa. Autosta on vähän lainaa, se on pieni eikä uusi. Olen hakenut muualle töihin, mutta hakijoita on paljon per paikka, enkä ole paikkoja saanut.

Huvittaa että sanotaan, että jätä saunakaljat juomatta. En tiedä mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Varmaan valita ammatti paremmin.

Espoolainen perhe (kok) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatikka sitten hienoon omakotitaloon. Millä ihmiset maksavat kaikki nämä huvitukset?

Onko kaikki vaan kulissia ja talot ja autot ostettu lainalla ja niskassa kauheat lainavelat? Useammasta lapsestakin varmasti saa jonkun verran tukia mutta ei kai niillä kaikkea tuota materiaa makseta kuitenkaan? 😳

Käymällä sellaisen alan koulutuksen, jolla pääsee hyväpalkkaiseen työhön.

Ostamalla talon ajoissa eli silloin, kun ei vielä ollut niin kallista kuin nyt.

Firma maksaa autot, kuka nykyään enää itse suostuu auton kuluja maksamaan.

Ei kaikki ns hyvät koulutukset takaa hyvää palkkaa esim 30 vuoden kuluttua.

Järkevää on tosiaan ostaa.vaikka yksi halpa niin nopeasti kuin voi. Mulla on tallessa ilmoius Kalliossa olevasta 22 m2 yksiösrä ja hintapyyntö 50000 MARKKAA. Tämä oli 80-luvun alussa. Nyt se maksaa ehkä 150 000 Euroa. Lisäksi joka kuukausi olisi kilahtanut oin nykyrahassa ehkä 500 euroa vuokraa. Oletetaan että mulla 40 kuukautta. Vuokratuloja nykyrahassa olisi tullut vuosien mittaan olosi ullut noin 200 000 euroa. Iso arvonnousu ja vuokratulot...

Kaikki menee mikä tulee. Varsinkin jos asuu vuokralla isossa oktssa.

Tilillä pyörähtää joku 8 000e ja miinukselle jää. Osa kuluista firman tililtä.

Mut sitten. Eipä mitään tingitä. Jos jotain tarvitsee se kaupasta haetaan. Ja maksetaan extraa helppoudesta ja ajansäästöstä.

no lienen syntyny tommosessa "ollaan ihan tavallista proletääri-keskiluokkaa", vanhempien tulot nettona 8000e/kk. On saari, on huvivene, on tusina pienempää venettä, on iskällä mersu ja mammalla halpis renaulta (vaikka onkin se varsinainen tienaaja), on jonkun 3 millin edestä osakesalkkua ja sitten se rivari ja jonkun 4 mökkiä ja se ulkomaanasunto jossa eläkeläiset hengailee talvet (8kk) . Lentäen tosin eestaas jonkun 5 kertaa vuodessa jotta oisivat paikalla joulua, synttäreitä jne varten...

Tai siis noin oli pahimmillaan, onneksi botskeja, prätkiä jne mökkejä on hieman karsittu. Omistaminen on vaiva ku kaikkea pitää puunata..

Toisaalta ei oo yhdenkään lapsen tarvinnu harrastaa asuntosäästämistä, vaan on ihan suoraan voinu tunkea ylimääräiset pörssiin. :p

muistelen 90 luvun loppua kun isä ja äiti kävi molemmat töissä oli pihassa paraimmillaan auto joka viikonpäivälle ja eri värinen vielä, sai halutessan lähteä millä autolla tahansa liikkeelle.

kivaa aikaa, nykyään ei tosin kaikki ole ajossa kun voi laittaa helposti seisontaan eli nyt vain 3 pihassa ajossa ja loput 4 seisoo katsastettuna varttumassa ajokäskyä

Just pohdimme, pitäisikö luopua toisesta autosta. Kun ei meinaa rahat riittää. Ei ole omakotitaloa, lapsia on yksi ja miehen työ ja huonot julkiset yhteydet sanelevat sen, että kaksi autoa tarvitaan.

Suomessa on aika kova verotus, autoilussa varsinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Meillä bruttotulot yhteensä 100 tonnia vuodessa. Kolme lasta. Pk-seutu. Ei todellakaan ole varaa ottaa jotain 300000 euron asuntolainaa. Asutaan asumisoikeusasunnossa jossa edullinen vastike. Verotus pitää huolen siitä ettei käteen jää paljoakaan enempää kuin sossun eläteillä.

Paljonkos kuvittelet että sossun eläteillä jää käteen? En usko hetkeäkään,että käteen jäävä kuukausitulosi olisi lähellä sitä.

Sossun eläteillä jää sen verran että työssäkäyvä tarvitsee lähemmäs 3000 euron bruttotulot päästäkseen tasoihin.

Velkaa niin paljon kuin irti saadaan ja lyhennykset niin pieniä kuin pankin kanssa on saatu väännettyä. Siinä se resepti.

Näille ihmisille velka on vain numeroita "nettipankissa" eikä monessa tapauksessa ole hajuakaan siitä mitä esim. prosentin koronnousu tekee taloudelle, kun 350000€ lainoja lyhennetään 50%lla käytettävissä olevasta tulosta.

kukintyylillään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Meillä bruttotulot yhteensä 100 tonnia vuodessa. Kolme lasta. Pk-seutu. Ei todellakaan ole varaa ottaa jotain 300000 euron asuntolainaa. Asutaan asumisoikeusasunnossa jossa edullinen vastike. Verotus pitää huolen siitä ettei käteen jää paljoakaan enempää kuin sossun eläteillä.

Ette ymmärrä, siinäpä se.  Luulisi 100 tonnin tulojen saajilla olevan ymmärrystä.  Tiedän sanoneeni nyt ilkeästi, mutta niin vain ajattelen.  Halvimmillaan ok-talon saat noin 150t€.  Halvasta se on aloitettava, jos tahtoo.  Samantekevää, vaikka varakkaat ystävänne katsoisivat säälien  ja sanoisivat, voi, voi.  Muiden mielipiteille ei nkannata antaa arvoa, ellei ne ole viisaita, vaikka sattuisivatkin.

Joo, kerrotko miten? Ollaan melkein 50-vuotiaita, tavattu iäkkäämpinä, ollaan oltu jatko-opiskelijoita yms, ei perintöjä kummallakaan eikä niitä tulekaan koskaan, ei todellakaan pystytä ostamaan pk-seudulta taloa. Täältä ei saa taloa tuolla hinnalla mitä sanot.  Ei ole mielekästä lähteä ison perheen kanssa johonkin kaksioon vain sen takia että se on oma. Meillä on omaa säästöä ehkä 150 tonnia sijoituksissa yms, mutta jos ostamme perustalon täältä niin se maksaa noin 350 tonnia. En halua ottaa lainaa 200 tuhatta, ja tuskin edes saisimme. Kuukausierät olisivat niin isot ettei pystytä siihen eikä haluta. Ja ei, emme voi muuttaa täältä, koska meillä ei ole täitä muualla Suomessa ja lastemme elämä on täällä. Mutta älä puhu ymmärryksestä, jos et edes lue koko tekstiä. Tämä oli meidän ratkaisumme. Mutta mitään himoa omakotitaloon ei ole, siis niin suurta, että laittaisin itseni tommoseen velkaloukkuun.