Miten tavallisilla ihmisillä on varaa kahteen autoon, omakotitaloon ja useampaan lapseen? Tuntuu että meillä ei olisi varaa edes siihen yhteen hyvään autoon.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset aliarvioivat autoilun kulut tosi pahasti alakanttiin. Uuudessa 30 t€ hintaluokan autossa arvo putoaa 3000€ per vuosi. Isolla bemarilla 7000€/v. Vakuutukset, renkaat ym. päälle. Nyrkkisääntö on, että kun tankkaa niin oikeat kokonaiskulut ovat kolminkertaiset! Eli bensa on vain 1/3 autoilukuluista.

Niin, riippuu auton iästä ja arvosta.

Mulla viimeisen vajaan yhdeksän vuoden aikana arvo tippunut 8000€, renkaisiin ja korjauksiin mennyt noin 9000€. Ajokilometrejä on tullut 235 tkm eli polttoainetta on kulunut ~ karkeasti 20 000 eurolla. Päällä 700€ vuodessa d-veroa.

Vierailija kirjoitti:

Parinymppisenä ostettu yksiö 16% korolla. Siitä kaksioon, kolmioon, rivarineliöön ja lopulta 1. omakotitaloon. Tuolla teimme lähes 200k€ voiton ja rakensimme nykyisen.

Talon arvo n 650k€, 2 autoa (toinen työsuhde), 4 lasta. Kun lapset olivat pieniä olimme tosi tiukoilla mutta nykyään elämä ihan ok. Nettotulot 4800€ kun olen vähentänyt työntekoa

Ihan mielenkiinnosta, mitähän tapahtuisi jos nykyiset asuntovelalliset joutuisivat maksamaan korkoa 16%. Meille se tekisi 1600€ korkoa/kk (kun lainaa on vaan 120 000). Siihen lainanlyhennys päälle ja muut kulut... toisen palkka menisi kokonaan asumiseen. Tiukkaa tekis. :D Vastaavasti 250 000€:n asunnosta korkoa joutuisi tuolla 16% korolla makselemaan 3333€/kk. Huhheijaa.. 

Toivottavasti ei näin käy.. 

Uutisissa on kerrottu että suomalaisilla on paljon kaikenlaisia luottoja ja pikavippejä , millä maksavat peruselämäänsä.mm. ruokaa ja lainoja jne!

Ja tämä trendi on nousussa,tavallisilla työtä tekevillä on todella paljon velkaa!

Vierailija kirjoitti:

https://www.hel.fi/uutiset/fi/kaupunginkanslia/helsinkilaisten-keskimaa…

Helsinkiläisen keskitulo on 35 000 € eli kahden palkansaajan perheessä 70 000 €. Sitten on ne puolet helsinkiläisistä, jotka ansaitsevat enemmän, jotkut moninkertaisedti enemmän.

Koko työuran aikana ja varallisuuden keräämisen näkökulmasta on valtava ero, ansaitsetko vähän alle vai yli keskitulon. 40 000 euron vuosituloilla on jo ihan eri mahdollisuudet kuin 25 000 euron.

Just näin! Sen takia hieman ärsyttää ne ketjussa ilmenevät mielipiteet, jotka aina painottavat niitä kulujen pienuutta ja antavat ymmärtää että jos ei sitä omistusasuntoa ole pystynyt hankkimaan tai tiukkaa tekee niillä keskivertopalkoilla tai vähän alle keskivertopalkkojen, niin vika on vain kulutuksessa joka on muka liian överiästä.

Totuushan on että esim. pääkaupunkiseudulla monilapsinen perhe (kahdesta ylöspäin) tarvitsee jo ehdottomasti sen keskivertonpalkan yli menevät palkat kummaltakin vanhemmalta, ilman että joutuu kärvistelemään ja pystyy samalla kustantamaan sen keskivertoelämän, jossa on edes yksi uudehko perheauto, sopiva perheasunto (ei mitään ökytaloa) ja joskus edes jotain huvituksia tai matkustelua. Ja kyllä se 2 x 30 000 on ihan eri kun 2x 40 000 noin vuositasolla. Tosin harvoinhan nuo palkat menee tasan puolisojen kanssa mutta se mikä on palkkojen yhteismäärä on ratkaisevaa.

Euro vei ostovoiman useilta suomalaisilta kirjoitti:

Moni on ostanut markka-aikana. Silloin 600 000 markalla (100 000 €) sai upean ison talon. Nykyään noista pyydetään jo 600 000 €. Euro nosti hintoja ihan sikana, muttei palkkoja Suomessa.

Juu juu, tokihan 100000€ mökistä tuli puolen miljoonan luukkuu euron takia. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.hel.fi/uutiset/fi/kaupunginkanslia/helsinkilaisten-keskimaa…

Helsinkiläisen keskitulo on 35 000 € eli kahden palkansaajan perheessä 70 000 €. Sitten on ne puolet helsinkiläisistä, jotka ansaitsevat enemmän, jotkut moninkertaisedti enemmän.

Koko työuran aikana ja varallisuuden keräämisen näkökulmasta on valtava ero, ansaitsetko vähän alle vai yli keskitulon. 40 000 euron vuosituloilla on jo ihan eri mahdollisuudet kuin 25 000 euron.

Just näin! Sen takia hieman ärsyttää ne ketjussa ilmenevät mielipiteet, jotka aina painottavat niitä kulujen pienuutta ja antavat ymmärtää että jos ei sitä omistusasuntoa ole pystynyt hankkimaan tai tiukkaa tekee niillä keskivertopalkoilla tai vähän alle keskivertopalkkojen, niin vika on vain kulutuksessa joka on muka liian överiästä.

Totuushan on että esim. pääkaupunkiseudulla monilapsinen perhe (kahdesta ylöspäin) tarvitsee jo ehdottomasti sen keskivertonpalkan yli menevät palkat kummaltakin vanhemmalta, ilman että joutuu kärvistelemään ja pystyy samalla kustantamaan sen keskivertoelämän, jossa on edes yksi uudehko perheauto, sopiva perheasunto (ei mitään ökytaloa) ja joskus edes jotain huvituksia tai matkustelua. Ja kyllä se 2 x 30 000 on ihan eri kun 2x 40 000 noin vuositasolla. Tosin harvoinhan nuo palkat menee tasan puolisojen kanssa mutta se mikä on palkkojen yhteismäärä on ratkaisevaa.

Miksi pääkaupunkiseudulla auto pitäisi olla uudehko perheauto? Kahdella tonnilla saa jo vallan mainiota Avensista tai Passattia, kyse taitaa olla enemmänkin siitä että pk-seutulainen haluaa olla jotain niiden Canada Goose-mammojen rinnalla. Miksi enää ei kehdata ajaa perusritsalla kuten ennen?

Vantaalta saa kämppiä samalla hinnalla kuin muista suomen isohkoista kaupungeista.

Vierailija kirjoitti:

Niitataan itsensä niin velkoihin kiinni että hyvä että ehtii maksaa siinä ajassa kun eläkeikä koittaa. Niin tavallista se että ajatellaan että on oltava tietty elintaso, maksoi mitä maksoi. 

En ymmärrä, miksi asuntolaina pitäisi ehdottomasti ehtiä maksamaan kokonaan pois ennen eläkeikää. Siihen mennessä saa kuitenkin väistämättä perintöä, mikäli vanhemmilla on omaisuutta. Jos asuu isossa ok-talossa, voi eläkepäiviksi muutenkin muuttaa pienempään asuntoon, kun on vielä kuntoa ja voimaa tehdä muutakin kuin hoitaa taloa. Eläkkeellä voi aivan hyvin asua tasokkaasti vuokralla. Miksi ihmeessä kannattaisi hankkia omistusasunto, kun oma terveydentila voi muuttua äkistikin huonommaksi ja omistusasunnosta on silloiun vain haittaa? Kertynyt omaisuus mieluummin vähäisen riskin sijoituksissa kiinni.

Asumisen hinta ainakin riippuu hirveästi siitä, missä päin Suomea asuu. 90 000 eurolla saa jossakin jo uudehkon omakotitalon, isommissa kaupungeissa ei välttämättä edes yksiötä.

Ihmisillä on hirveän erilaiset kulutustottumukset. Mulla on hyvä ystävä, joka on opiskeleva kahden lapsen yksinhuoltaja. Käytännössä elää siis tukien varassa. Hän ei juuri koskaan valita rahan vähyyttä, vaikuttaa olevan hyvin tyytyväinen elämäänsä ja elävät ihan normaalia elämää esim. käyvät HopLopissa ja ulkona syömässä silloin tällöin, tekevät toisinaan päiväretkiä vaikka Tallinnaan, lapset harrastavat useampana päivänä viikossa, syövät hyvin, äidillekin riittää rahaa salikorttiin jne. Ei mitään luksusta, mutta hyvää ja hyvin tavallista arkea. 

Minä alituisesta rahapulasta kärsivä työssä käyvä joskus pysähdyin miettimään, että kuinka tämä ystäväni oikein hyvän elämänsä rahoittaa. Sitten keksin, että hän on jonkin sortin minimalisti: Ei osta MITÄÄN ns. turhaa ja myy heti eteenpäin esim. lasten pieniksi jääneet vaatteet ja tarvikkeet. Heillä ei ole autoa. Asuvat edullisesti vuokralla, ei mitään lainoja käsittääkseni. Äiti ei tupakoi, eikä juuri käy baareissa. Heillä ei ole mitään maksukanavia, eikä tule lehtiä. Ruoka laitetaan kotona, ei ikinä ole mitään eineksiä, vaan hyvin täsmällisesti ostetaan vain parin päivän ruokatarpeet kaappiin, ei mitään ylimääräistä. Lapsilla ei ole lelukuormaa tai vaatekaappia täynnä vaatteita, varakenkien varakenkiä jne, vaan juuri sen verran kuin tarvitsevat. Yritän ottaa oppia ja samalla hämmästelen, kuinka paljon sitä esim. vuodessa meneekään itellä rahaa kaikkiin turhiin heräteostoksiin, joita ilmankin tulis toimeen.

Mun pointti siis on, että kun kauhistellaan muiden rahankäyttöä, että kuinka jollakin on johonkin varaa, niin yleensä siihen aina löytyy jokin ihan järkevä selitys. Ihmisillä on todella erilaisia kulutustottumuksia. 

Yksi ystäväni ainakin elää ihan rehdisti velaksi. Ja paljon! Paritalon puolikas pk-seudulla. Kaksi pränikkää Mersua. Joku pieni statuskoira. Kämppä täynnä design-tavaraa. Kaksoset, jotka puetaan näkyvästi ja kuuluvasti Gantiin, Burberryyn  yms. Pihalla tonnin grilli, vaikka ikinä ei edes grillata. 

Sitten kuukaudesta toiseen kuuntelen ystävän ahdistusta siitä, kuinka rahat on loppu jo kuun puolessa välissä ja visa vinkuu. Jos kehtaisin, ehdottaisin, että lakkaa elämästä kulissia ja alkaa elämään oikeaa elämää. Heillä on molemmilla keskimäärin 7t palkat kuussa. Silti elävät kädestä suuhun. En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Asumisen hinta ainakin riippuu hirveästi siitä, missä päin Suomea asuu. 90 000 eurolla saa jossakin jo uudehkon omakotitalon, isommissa kaupungeissa ei välttämättä edes yksiötä.

Ihmisillä on hirveän erilaiset kulutustottumukset. Mulla on hyvä ystävä, joka on opiskeleva kahden lapsen yksinhuoltaja. Käytännössä elää siis tukien varassa. Hän ei juuri koskaan valita rahan vähyyttä, vaikuttaa olevan hyvin tyytyväinen elämäänsä ja elävät ihan normaalia elämää esim. käyvät HopLopissa ja ulkona syömässä silloin tällöin, tekevät toisinaan päiväretkiä vaikka Tallinnaan, lapset harrastavat useampana päivänä viikossa, syövät hyvin, äidillekin riittää rahaa salikorttiin jne. Ei mitään luksusta, mutta hyvää ja hyvin tavallista arkea. 

Minä alituisesta rahapulasta kärsivä työssä käyvä joskus pysähdyin miettimään, että kuinka tämä ystäväni oikein hyvän elämänsä rahoittaa. Sitten keksin, että hän on jonkin sortin minimalisti: Ei osta MITÄÄN ns. turhaa ja myy heti eteenpäin esim. lasten pieniksi jääneet vaatteet ja tarvikkeet. Heillä ei ole autoa. Asuvat edullisesti vuokralla, ei mitään lainoja käsittääkseni. Äiti ei tupakoi, eikä juuri käy baareissa. Heillä ei ole mitään maksukanavia, eikä tule lehtiä. Ruoka laitetaan kotona, ei ikinä ole mitään eineksiä, vaan hyvin täsmällisesti ostetaan vain parin päivän ruokatarpeet kaappiin, ei mitään ylimääräistä. Lapsilla ei ole lelukuormaa tai vaatekaappia täynnä vaatteita, varakenkien varakenkiä jne, vaan juuri sen verran kuin tarvitsevat. Yritän ottaa oppia ja samalla hämmästelen, kuinka paljon sitä esim. vuodessa meneekään itellä rahaa kaikkiin turhiin heräteostoksiin, joita ilmankin tulis toimeen.

Mun pointti siis on, että kun kauhistellaan muiden rahankäyttöä, että kuinka jollakin on johonkin varaa, niin yleensä siihen aina löytyy jokin ihan järkevä selitys. Ihmisillä on todella erilaisia kulutustottumuksia. 

Taas kerran nähdään, että tuet ovat aivan liian suuria. Ei minulla tullut opiskeluaikana mieleenkään, että pääsisin edes yksin tuilla Tallinnaan, huvipuistoon tai ravintolaan syömään.

Oikeastaan vähän sairasta meininkiä tuollainen Kun YH opiskelija vie kaksi lasta kuvittelemaan, Tallinnaan ja ravintoloihin. Ja vielä maksullisella salillakin pystyy käymään. Miksi ihmeessä edes kannattaisi käydä töissä?

Vierailija kirjoitti:

Saatikka sitten hienoon omakotitaloon. Millä ihmiset maksavat kaikki nämä huvitukset?

Onko kaikki vaan kulissia ja talot ja autot ostettu lainalla ja niskassa kauheat lainavelat? Useammasta lapsestakin varmasti saa jonkun verran tukia mutta ei kai niillä kaikkea tuota materiaa makseta kuitenkaan? 😳

Jos ei ole opiskelusta lainaa, on tehty töitä ja on oltu töissä ennen lapsia, palkka voi korkeakoulutetulle suunnatulla alalla olla 4000€/kk ylöspäin. Me olemme mieheni kanssa hänen kavereihinsa nähden köyhiä, mutta minun kavereihini nähden rikkaita. Minä tienaan 32t vuodessa, mies noin 100t. Meillä on yhteistä lainaa vajaa 300t. Omistamme yhden auton ja lapsia on 4.

Miehen kavereilla molemmat vanhemmat tienaavat vähintään 60t vuodessa (nainen) ja mies reilusti päälle 100t. Lisäksi auttaa, jos on tullut perittyä edes jonkin verran ja ensiasunnosta on saatu myyntivoittoa. Osa miehen kavereista ovat ns Nokia-miljonäärejä.

Omaan perheeseemme verrattuna miehen kavereiden perheillä on huomattavasti vähemmän yhteistä vapaa-aikaa. Minun kavereillani taas on meitä enemmän vapaa-aikaa. Muuten, yhteistä rajapintaa ei arjessa juurikaan ole kumpaakaan suuntaan! 

Tätä yllättävänkin tasokasta (köh) keskustelua hieman vääristää se, että pk-seudulla asumisen hinta on jotakin täysin ufoa muuhun maahan verrattuna. Siksi brutto/nettotulojen mittailu ei kerro koko totuutta. Esimerkiksi täällä Turun seudulla kahden tilastollisesti keskituloisen (yhteinen bruttopalkka kuukaudessa n. 6000 e) riittää vallan hyvin about 250 000 euron asuntolainan hoitamiseen, jolla saa varsin mukavankokoisen perherivarin tai erittäin hyväkuntoisen vanhemman omakotitalon Turusta tai lähinaapurikunnista (joista todella nopeat yhteydet Turkuun). Vähän kauempaa maakunnasta samalla rahalla saa jo erittäin tasokkaan ja uudehkonkin talon, tai sitten voi jo rakennuttaa itsekin, tontit aika edullisia. PK-seudulla tuommoinen raha on asumiskuntoista omakotitaloa hakevalle lähinnä vitsi, jos haluaa, että matka Helsingin keskustaan on alle tunnin. 

Täytyy muistaa, että useiden yritysten päätoimi. Tai ylipäätään ainoa toimipiste on Helsingissä. Sitä kautta pääkaupunkiseudulla asuvilla on keskimäärin paremmat tulot ja suuremmat mahdollisuudet hyvin tuloihin. Elämisen juoksevat kustannukset kuten sähkö, ruoka, taloustarvikkeet ja esimerkiksi ne Audit ja bemarit maksavat kaikille saman verran tulotasosta ja asuinpaikasta huolimatta. Siksi tavalliselle pienipalkkaisen duunarille Audi on sula mahdottomuus, mutta hyväpalkkaisenlle pääkaupunki seudulla asuvalle sellainen on jo paljon todennäköisemmin hankittavissa.

Lasketaas vaihteeksi näin: jos on pariskunta jossa molemmat tienaavat 3500 € kk ja toinen pariskunta, jossa molemmat tienaavat 2500 €/kk, niin sillä vähemmän tienaavalla jää enempi kuussa varaa käyttömenoihin, jos on perintökämppä. Oletuksena on, että se enempi tienaava joutuu pistämään 1500 €/kk lainan hoitoon. Verotus hoitaa tämän. Lisäksi se vähemmän tienaava perhe voi ihmetellä täällä palstalla, että "miksi paljon ansaitsevat saavat myös lapsilisiä".

Kaksi mahdollista selitystä: velka tai perintö. Suuret lainat ovat ihan tavallista. Perintö voi joillakin olla isokin tulo, jos ei ole montaa sisarusta. Sitä lainaa sitten vaan maksellaan pois palkalla.

Asun yksin 150neliön taloa lapsen kanssa.

Olen köyhästä perheestä jonka vanhempien omaisuus meni pakkohuutokaupassa joten ei ole perintöjä saatu kun ei vanhemmilla ole mitään.

Tuo lapsena saatu kokemus opetti nuukuuteen.

Ensin ostin ritarin säästämällä rahoilla palkasta (sihteerinä). Myin sain voittoa siitä n.20 000e. Sitten otettiin valmistalo. Kummallekin puolisolla oma laina. Tuli ero ja lunastan toisen puolikkaan.

Velkaa 70 000e. Lainanmaksuja mahdollisimman pienet 400e/kk.

Selvitty on ja nyt säästössä 35 000e. Mutta edelleen elän nuukasti ostan tarjoustuotteita, ruokamenot n.300e/kk. Kaikki mitä ostan mietin ja vertailen. Syy varmasti tämä lapsuuden köyhyys kokemukset kun kaapissakaan oli vaan voi paketti.

Että mitähän vittua kirjoitti:

Mä taas ihmettelen, että miten kahdella työttömällä on varaa lähteä kuukaudeksi lapsen kanssa ulkomaille?

Terv. Se tyyppi, joka käy töissä, on omakotitalo ja auto. Ja lapsia.

Kaveriperhe ainakin lähti niin, että omalla autolla ajoivat Baltian maita pitkin ja yöpyivät leirintäalueilla. Tuskin leirintä kauheasti maksaa Latviassa tai Liettuassa, samoin ruoka yms muu halvempaa kuin Suomessa, niin varmaan samanhintaista kuin olla kotona. Eikä alkoholiin tai röökiin mene rahaa. Jos auto vielä tankataan vasta ulkomailla, niin sekään ei ole yhtä kallista. Eivät kolunneet nähtävyyksiä tai syöneet lihaa.

Sama kaveri myös aikoinaan liftasi Suomesta keski-Eurooppaan. Ei maksanu ku laivamatkan Ruotsin puolelle ja sai yhden kyydin samantien Tanskaan saakka.

Helposti. Me ollaan järkeviä kuluttajia. Laina pienellä maksulla. Niin että se voidaan maksaa vaikka toinen jäisi työttömäksi. Tehtiin sitten lisälyhennyksiä. Talo ostettiin 2000. Nyt se on maksettu. Autoja ollut aina 2 ja vaihdetaan käteisellä.

Meillä nettotulot on olleet n. 5500 tai ylikin. Laskua n on siirretty rahaa ihan reilusti. Ei niin että tulee yllättäviä kuukausittaisia menoja. Rahaa on aina ollut valmiina. Samalla tilillä rahaa myös matkustella. Vaikka koko perhe USA kierros 10t€.

Nyt mies on työttömänä ja meillä pari teiniä. Isot harrastusmaksut ja lukiot. Pärjätään hyvin. Tulot on tippuneet. Netti n 4000.

Ruokaan menee rahaa n. 800. Muutenkaan ei pihistellä. Me ei vaan olla tuhlaavaisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mitähän vittua kirjoitti:

Mä taas ihmettelen, että miten kahdella työttömällä on varaa lähteä kuukaudeksi lapsen kanssa ulkomaille?

Terv. Se tyyppi, joka käy töissä, on omakotitalo ja auto. Ja lapsia.

Monesti ulkomailla asuminen ja ruoka on paljon halvempaa kuin Suomessa. Suomessa eläminen ja asuminen on kallista.

Mutta kai ne lentoliputkin maksaa jonkin verran? Ei vaikuta ihan hirveän kireältä tuo näiden työttömien budjetti kun itsellä ei tosiaan ole varaa edes niihin lentolippuihin...

Meitä työttömiäkin on erilaisia, emme kaikki ole persaukisia. Itselläkin usean kymmenen tuhannen säästöt.

Ehkä tuolla perheellä on säästöjä, ja ovat ajatelleet että nyt jos koskaan päästään toteuttamaan matkahaave, kun on aikaa. Ja että työtä ehtii hakea sen jälkeen. 

Itselläkin 50 tonnia sijoituksissa ja olen myös työtön, sillain työelämässä tai kiinni siinä että sain juuri suhteilla 4 kk pätkän töitä, tosin määräaikaista. Parempi se kun työttömyys. En missään nimessä halua säästöjä käyttää, niin toki motivoi ottamaan töitä vastaan.  Kiinteistöhuoltotöitä sain tutusta firmasta. kuitenkin kokoaikaista töitä, niin aina parempi kun mikään työttömyyskorvaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että mitähän vittua kirjoitti:

Mä taas ihmettelen, että miten kahdella työttömällä on varaa lähteä kuukaudeksi lapsen kanssa ulkomaille?

Terv. Se tyyppi, joka käy töissä, on omakotitalo ja auto. Ja lapsia.

Matkustaminen on halpaa nykyään. Jätä loton pelaaminen ja saunasiiderit vuodeksi niin pääset sinäkin.

Pointti ehkä olikin, että onko työttömien korvauksissa vähän liikaa jos on varaa matkusteluun, siideriin ja uhkapeleihin?

Työtön, matkusteleva yh-äiti vastaa:

Meillä on asuntona pieni vuokrakaksio, ei autoa, kaikki matkat liikutaan kävellen tai polkupyörällä. Ruoat ostetaan tarjoukset/illan alennusmyynnit hyöydyntäen, samoin vaatteet ja muut tavarat aina tarjoushinnalla. Juomme lähinnä vain vettä, joskus tarjouksesta ostan limsaa.

Emme käy elokuvateattereissa, kylpylöissä tms. maksullisissa paikoissa. Ei Netflix-tilauksia, elokuvat ja sarjat katsotaan sen mukaan mitä televisiosta tulee tai lainataan kirjastosta. Ei maksullisia harrastuksia, harrastuksina on meillä kirjasto, ulkoilu, mm. hiihto ja luistelu talvisin ja uinti kesäisin.

Matkat etsin aina itse ja kohteet valitaan sen mukaan mihin pääsee halvalla. Huomioin myös hintatason paikan päällä. Käymme halvoissa maissa mm. Ukrainassa, jossa hinnat on paljon Suomea halvempia. Esimerkiksi nyt keväällä lähdemme taas Ukrainaan 5 päiväksi, lennot maksoi meiltä (2 hlö) yhteensä 80 euroa ja hotelli 55 € 5 yöltä omalla kylpyhuoneella. Paikan päällä syömme noin 2-3 €/ateria. Myös nähtävyydet ja liikkuminen on edullista. Ostin samat halvat lennot myös ensi syksyksi jo. Käymme myös kauempanakin, Aasian maihin saa lentona jopa alle 300 eurolla ja paikan päällä on edullista.

Pistä vähän faktaa mistä saa lennot Ukrainaan Suomesta 40e per nenä. Siinä olet oikeassa että siellä on halpaa matkustaa.