Nyt kerrotte oikeasti. Mitä ahdistelua tytöt joutui kokemaan kouluissa 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi aikuiset miehet käpälöi ja kouri, ihan vitsillä hohohoho. "Jokos sitä on tisisit kasvanu" ja läpällä vähä kourastaan jalkovälistä. 

Vitsi vitsi. Kyllähän sitä nyt lapsia saa taputella ja kouria pyllystä. 

Ihan sukujuhlissakin sukulaisäijät mittailivat rasvaisella katseella ja kehuivat miten on kasvanut naiseksi ja rinnatkin jo. Se oli todella hirveää. Eivät nyt sentään kehdanneet lähteä kokeilemaan. 

Mutta ihan tuntemattomat miehet saattoivat käydä perseelle tai kouraista jalkovälistä busseissa, hississä, liukuportaissa, kaupassa. Tai tahalleen estää kulkua, pakottaa kulkemaan liian läheltä ja hieraista muka vahingossa rinnasta.

Voi hel... Kyllä Suomi on ollut varsinainen kehitysmaa vielä ihan äsken. Onneksi kehitys tuollaisesta pois on ollut nopeaa.

Sattui silmiini tämä palsta ja yllättävää, miten paljon erilaista kiusaamista teillä joillain on tullut vastaan. Olen vuosimallia 55 ja kävin muutaman vuoden koulua Tammisaaressa ja Karjaalla, sen jälkeen 7 vuotta oppikoulua hesan Vuosaaressa 70-luvulla. En muista koskaan huomanneeni muuta kiusaamista kuin ala-asteella eräs tyttönen, joka oli hiukan ilkeä muita kohtaan. Aikuisena hän kertoi vaikeasta lapsuudestaan, joten ymmärrän nyt syyn. Aloittaja kysyi 80-lukua, joten ehkä tilanne jo muuttui, kun siirryttiin peruskouluun?? Mielestäni vanha järjestelmä oli paljon parempi, ja voi olla yksi syy ongelmien lisääntymiseen. Onneksi itse vältin peruskoulun.

Käpälöintiä, huutelua, matikan opettaja halusi hyväillä luokan edessä meitä tyttöjä ja kertoi rasvaisia juttuja, jotka oli lukenut pornolehdistä. Ehdottelua, autolla pysähdyttiin viereen ja kerjättiin kyytiin, joskus jopa käytiin käsiksi ja yritettiin pakottaa autoon. Runkkari väijyi kotimatkan varressa muna sojossa jne.

Eli täsmälleen samaa kuin nykyäänkin ja aina aikaisemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Ai että olisi ihanaa kun nykymaailmassakin voisi vielä kouria ja puristella seksikkäitä teinityttöjä niinkun 90-luvulla tehtiin.

T. kotimainen, taikinanvärinen perus-Taleban

Vierailija kirjoitti:

Hienoa, jos joku ei ole kokenut minkäänlaista häirintää peruskoulussa 1980-luvulla. Kadehdin sellaista vapautta ja onnea.

Tulenkin siihen tulokseen, että taisi omassa koulussani olla asiat varsin hyvin. Oli järjestys ja opettajilla sopivasti auktoriteettia, olematta tyrannimaisia. Se, etten minä ahdistelua kokenut, ei tosiaan tarkoita, ettei sitä muille tapahtunut. Myös pojat ovat epäilemättä joutuneet uhreiksi, kun ihmisten henkilökohtaisten rajojen kunnioittaminen oli vielä tuntematon käsite 

Ketju ilmiannettu poliisille siinä olevien pedofiilien takia.

Oon syntynyt 65 ja kävin koulua isossa kaupunkikoulussa. Yksi tyttö oli alakoulussa jolla oli jo kutosella jo isot rinnat, muistan että sille vähän naureskeltiin ja säälin häntä. Mun mielestä silloin oli enemmän kunnioitusta naisia ja tyttöjä kohtaan, harvinaista oli mikään jatkuva kähmintä tai puristelu. Väkivalta oli yleistä, siis poikien ihan nyrkkitappelut, naisia ei kuulunut lyödä se oli raukkamaista. Turvallista ja hyvää oli elämä silloin Suomessa, ihan haikeudella ajattelee kuinka hyvin asiat oli 80-luvulla.

En joutunut kokemaan mitään ahdistelua 80-luvulla. 

Olipas tolkuttoman ahdistava ketju, kun nosti kaikki kamalat muistot mieleen. Etenkin tuon, että oli niitä naisia, jotka hokivat, että mitään ahdistelua ei ole ja on tytön vika, tyttö on sellainen, jos on.

Mikä juttu tosiaan tuokin oli, että pojat piiritti ja kourivat? Mutta sellaista oikeasti oli. Oli kamalaa olla sen ringin keskellä kun käsiä kurottuu joka puolelta, poikien irvistelevät ja nauravat naamat...ja opettajat kulkee ohi, sanoo kenties laimeasti, että rauhotutaanpas nyt.

Itse olin puhuttelussa, kun kaaduin ja loukkasin itseni, silmä mustui. Seisoin luokan edessä, opettaja nosti oikein seisomaan ja kuuntelemaan ripitystä ja ääni raivosta väpättäen sanoi, että näin siinä sitten käy, minä olen katsonut, kun sinä tuolla ulkona poikien kanssa riehut. Ei kysymyksiä, miten voin, ei empatiaa todellakaan. Olisi itkettänyt, mutta enpäs itkenyt.

No, ei se rippi minua muuttanut. Kun sinne ringin keskelle jouduin, en todellakaan rauhoittunut, vaan siitä lähti moni poika vähemmän nauravin naamoin. Mutta voin kuvitella, miltä se tuntui aremmista tytöistä, kun se minustakin oli niin kamalaa.

Jotkut pojat haukkuivat 1988 tienoilla uutta luokalle tullutta tyttöä kolmen pennin katuhuoraksi tms. Nauroin mukana, koska se oli hauskaa silloin. En tiedä miten tyttö sen koki, ainakin hän vaikutti voimakastahtoiselta ja sanoi vastaan.

Myös jollain pojilla oli alakoulussa leikki, että he olivat jakaneet tytöt omistukseensa ja tietyt tytöt kuuluvat tietyille pojille. Tämä oli kuitenkin lähinnä poikien keskinäinen leikki ja jos tästä tytöille sanoivat... no en tiedä miten tytöt sen kokivat sitten.

Ainut fyysinen koskeminen minkä näin alakoulussa oli, kun poika taputti hollilla ollutta tytön peppua. Tyttö jotenkin nautti tästä ja hymyili pojalle. Tietenkään en voi tietää, jos se hänestä sitten oikeasti olikin ahdistavaa. 

Yläkoulussa näin kun poika liu'utti sormiaan edessäistuvan tytön selkää pitkin ja selosti tuntevansa rintaliivit. Tämäkin silloin meitä muita huvitti, ehkä osittain ainakin teon äärimmäisyyden ja laittomuuden takia. 

Yläkoulussa kotitaloustunnilla olimme poikaporukassa omalla työpisteellä. Tyttöporukka toisessa pisteessä juttelemassa omia juttujaan ja keskittymässä niihin. Yksi poika ryhmästämme käveli tyttöporukan luo ja nosti yhden tytön paitaa, että perse tulisi näkyviin paremmin. Tätäkin jotenkin naureskelimme kaikki porukassa. 

Myöhemmin minusta tuli itse opettaja. Olen kuitenkin vain kerran urallani nähnyt selvän ahdistelutilanteen. Poika hipelöi edessään istuvan tytön selkää rintaliivien kohdalta ja tyttö säpsähti oikein kunnolla ja kiemurteli pois kosketuksesta, mutta oli muuten hiljaa. En puuttunut tilanteeseen mitenkään, koska en osannut. Jos olisin käyttänyt ilmaisua "tuo on seksuaalista väkivaltaa/ahdistelua" olisin varmaankin vain lisännyt tytön ahdistusta. Tietenkin olisin voinut vain sanoa: älä tee noin. No, en vain osannut siinä akuutissa tilanteessa reagoida mitenkään. 

Yhteenvetona. Olin näissä muutamissa tilanteissa kouluaikana aina ei-tekijä ja eräänlainen hiljainen hyväksyjä ja mukananauraja. Jälkikäteen ajateltuna tytöt varmaan kärsivät noista. Mutta minulla ei voinut olla tuon ajan kasvatuksen saaneena mitään osaamista siihen, että olisin ollut nauramatta mukana, saati puolustanut tyttöjä. Ajat olivat erit ja todellisuudet olivat erit. Jos aletaan tuomitsemaan mennyttä nykyajan standardeilla, mennään sikäli metsään, että asiat olivat tuolloin millaisia olivat. 

M47

Jos aletaan tuomitsemaan mennyttä nykyajan standardeilla, mennään sikäli metsään, että asiat olivat tuolloin millaisia olivat. 

Niin olivat, mutta sinä olit mukana tekemässä niistä sellaisia. Silloinkin oli jo poikia, joilla oli munaa tehdä muuta kuin nauraa mukana. Yläasteella jäin matikasta kunnolla jälkeen opettajan takia, koska aloin lintsaamaan niiltä opettajan takia. Hän tiesi, etten ole kovin hyvä matikassa, joten teki aina taululle jonkun huippuvaikean yhtälön ja laittoi minut sitä ratkomaan. Katseli mairea ilme naamalla, kun siinä seisoin. Kerran hän sanoi, että naama tauluun päin ja sanoi luokkaan poikia katsoen, että on meillä muilla paremmat näkymät. Takapuolta tarkoitti. Luokan pojat nousivat ylös ja kävelivät ulos.

Toisen kerran eräs poika kouraisi rinnasta. Salamana vieressä seissyt luokkakaveri kourasi jätkää takaisin kovaotteisesti perseestä.

Kyllä se mennyt pitää nimenomaan tuomita, että se ei toistu. Ja toivon, että sinulla ei ole tyttäriä.

Perseestä kourimista/nipistelyä, rintoihin tarttumista, väkisin pitelyä, rintsikoiden paukuttelua.. ja jos/kun näistä kertoi niin vastaus oli että rakkaudesta se hevonenkin potkii.. just.

Vierailija kirjoitti:

Jos aletaan tuomitsemaan mennyttä nykyajan standardeilla, mennään sikäli metsään, että asiat olivat tuolloin millaisia olivat. 

Niin olivat, mutta sinä olit mukana tekemässä niistä sellaisia. Silloinkin oli jo poikia, joilla oli munaa tehdä muuta kuin nauraa mukana. Yläasteella jäin matikasta kunnolla jälkeen opettajan takia, koska aloin lintsaamaan niiltä opettajan takia. Hän tiesi, etten ole kovin hyvä matikassa, joten teki aina taululle jonkun huippuvaikean yhtälön ja laittoi minut sitä ratkomaan. Katseli mairea ilme naamalla, kun siinä seisoin. Kerran hän sanoi, että naama tauluun päin ja sanoi luokkaan poikia katsoen, että on meillä muilla paremmat näkymät. Takapuolta tarkoitti. Luokan pojat nousivat ylös ja kävelivät ulos.

Toisen kerran eräs poika kouraisi rinnasta. Salamana vieressä seissyt luokkakaveri kourasi jätkää takaisin kovaotteisesti perseestä.

Kyllä se mennyt pitää nimenomaan tuomita, että se e

On aivan totta, että olin mukana tekemässä niistä sellaisia. Mutta esimerkiksi tuossa kuvaamassani "poika nosta tytön paitaa pois takapuolen päältä" -episodissa olin 13-vuotias teini vuonna 1991. Minulle ei tullut millään tasolla mieleenkään tuomita sitä tilannetta. Niin eräällä tavalla en ollut syyllinen, mielestäni. 

Kuvailemasi opettaja on kyllä käyttäytynyt täysin tuomittavasti. 

Sinulla selkeästi ollut fiksuja poikia ikätovereina, kun ovat puolustaneet tyttöjä tuolla tavoin. Tosi hyvä juttu.

Tarkoitin lähinnä sitä, että menneen tuomitseminen on eräällä tavalla järjetöntä, koska siinä arvotetaan mennyttä nykyajan standardeilla. En todellakaan kiistä, etteikö seksuaalista ahdistelua tyttöjä kohtaan olisi ollut paljon. Enkä sano, etteikö se olisi ollut ahdistavaa ja traumatisoivaa. Kaikki se oli väärin. Mutta silti on jotenkin kummallista olla yrittämättä ymmärtää sen ajan maailmaa ja ihmisten ajattelutapaa siinä taustalla. 

Olen nähnyt myös laajan artikkelin, jossa kirjoittaja haukkuu ja kritikoi koko Frendit-sarjan. Koska se nykynäkökulmasta homofobinen osittain, siinä fatsheimataan ihmisiä, kaikki hahmot ovat valkoisia heteroita. Tarkoitan, on todella helppo tuomita lähimenneisyys uudella nykyisellä paremmalla moraalilla. Mutta suurempi "voitto" kuin tämä tuomio, olisi yrittää ymmärtää, että silloin todella ajateltiin noin ja esim. Frendien käsikirjoittajat eivät pitäneet mitään mitä kirjoittivat mitenkään ongelmallisena. 

Minulla ei ole tyttäriä. Mutta pakko sanoa, että vaikka olisikin, et olisi voinut päätellä tapaani kasvattaa heitä ja esim. valistaa heitä seksuaalisesta ahdistelusta tuon aiemman viestini perusteella. 

Mutta silti on jotenkin kummallista olla yrittämättä ymmärtää sen ajan maailmaa ja ihmisten ajattelutapaa siinä taustalla. 

Kysehän onkin kyllä siitä, että etenkin me sen ajan tytöt ja nykyajan naiset erittäin hyvin ymmärrämme sen ajan maailman ja ihmisten ajattelutavan siinä taustalla.

Sen vuoksi mielestäni onkin aivan aiheellista sanoa, että tuomitsemme sen ajan ihmisten ajattelutavan. Ajatteletko samoin toisen maailmansodan tapahtumista? On jotenkin kummallista olla yrittämättä ymmärtää Stalinin ajan Neuvostoliittoa ja pitää yrittää ymmärtää sen ajan ihmisten ajattelutapaa? Kenties kuitenkin vain toteat, että tuomitset sen ajan toimet ja toimintatavat. 

Ja kyllä Frendit sarjan voi hyvinkin haukkua noilla mainitsemillasi määreillä. Tottahan ne ovat. Frendit pyörii koko ajan tv:ssä ja suoratoistossa, kyllä sarjaa saa kritisoida. Ei siihen mitenkään liity ensiesityksen vuoksiluku, mitä mieltä jostakin sarjasta voi olla.

Me tuon ajan eläneet tytöt jäimme kovin yksin noiden kokemuksien kanssa ja olemme saaneet suunnattomat määrät lokaa niskaamme, kun olemme pyrkineet tuomaan tätä kohtelua ja sitä miten väärin se oli, julki. Olemme koko lapsuutemme kokeneet vähättelyä (pelkkä tyttö) koko esi- ja teini-iän kokeneet ahdistelua, joka on jatkunut aikuisuuteen asti. Jotkut meistä eivät koskaan oppineet pitämään puoliaan, toiset ovat, ja he, ketkä ovat, ovat yleensä maksaneet siitä tavalla tai toisella.

Voitko sinä selittää minulle, miten minulle olisi suurempi voitto olla tuomitsematta niitä sen ajan ajattelutapoja ja sen sijaan yrittää ymmärtää, että silloin todella ajateltiin noin ja sitä, miten toimittiin, ei mitenkään pidetty ongelmallisena?

Ennen hyväksyttävää selitystä taidan jatkaa linjallani ja ihan suoraan tuomitsen ne sen ajan ajattelutavat.

"Voitko sinä selittää minulle, miten minulle olisi suurempi voitto olla tuomitsematta niitä sen ajan ajattelutapoja ja sen sijaan yrittää ymmärtää, että silloin todella ajateltiin noin ja sitä, miten toimittiin, ei mitenkään pidetty ongelmallisena?"

No eihän tämä mikään uuden ajan keksintö ole. Tuotahan meille silloinkin tuputettiin, pojat on poikia, yritä ymmärtää, rauhoitu, älä ota niin tosissas, rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Tuolla mentaliteetilla on maaiman sivu selitetty kaikki paska mitä on ja on ollut. Se oli sitä aikaa. Jos kukaan ei koskaan tuomitse sitä paskaa, ei paskasta päästä. Eikä sitä paskaa tarvitse kullaksi selitellä jälkeenkään päin.

Vierailija kirjoitti:

No meillä esimerkiksi luokan pojat tarttui tyttöihin kiinni ja puristeli rinnoista, takapuolesta ja jalkovälistä. Useimmiten porukalla. Eikä opettajat puuttuneet mitenkään.

Muakin kerran yritettiin tarttua rinnoista mutta löin yrittäjää turpaan ja kunnolla. No eipä kyllä minuakaan moitittu tuosta

Meillä taas ei tehty noin. Kovin oudolta kuulostaa. 

Asia on tyystin, kuten tässä ketjussa onkin kerrottu, se mitä tehtiin tai ei tehty, riippui täysin luokan yhteishengestä. Jos luokka sai olla suunnilleen yhdessä 1-6 ja 7-9 luokat ja luokanvalvoja oli hyvä, ei tuollaista ollutkaan. Mutta ellei, niin kyllä oli. Lisäksi ne olivat aina ne samat tyypit, jotka tuota harrasti, eli tuurista oli kiinni, mihin luokkaan joutui.

Lisäksi nämä naiset jotka hyveilee, että ei mulle vaan ole sattunut niin siinä on kyse siitä, että joko heillä kävi yletön tuuri tai sitten ovat niin tapettiin sekaantuvia hiirulaisia, että kukaan ei heidän paikalla oloaan huomannutkaan. Muuten jokainen tavallinen tyttö sai kyllä osansa.

Sitten oli muuten nuo kuten tuo joka kirjoitti että pojat puolusti, Mutta he olivat poikkeuksellisen pidettyjä, ei tuokaan varmaan tajua, että oli aivan erikoistapaus. Yhtä harvinaista kuin se, että ei koskaan mitään tapahtunut.

Yleensä ei muut pojat todellakaan puolustaneet, virnuivat ja hirnuivat mukana.

Vierailija kirjoitti:

Mutta silti on jotenkin kummallista olla yrittämättä ymmärtää sen ajan maailmaa ja ihmisten ajattelutapaa siinä taustalla. 

Kysehän onkin kyllä siitä, että etenkin me sen ajan tytöt ja nykyajan naiset erittäin hyvin ymmärrämme sen ajan maailman ja ihmisten ajattelutavan siinä taustalla.

 

Kyllähän minäkin sen tuomitsen juuri sen vuoksi, että se on ollut uhreille järkyttävää ja traumaattista. Eritoten vielä siksi, koska oikeutta ei voinut saada, koska kukaan ei kuunnellut. En osannut tuolloin asettua tyttöjen asemaan, kun nuo kuvaamani tilanteet poikalapsena koin. 

 

Myös #metoo tuli minulle aivan todellisena yllätyksenä. Koska ennen sitä en ollut ymmärtänyt ja tiedostanut miten yleistä naisiin kohdistuva seksuaalinen ahdistelu on. 

 

Itse en ole tosiaan koskaan "aktiivisesti" seksuaalisesti ahdistellut ketään. Mutta kuten yllä kerroin, naureskelin muiden mukana aikoinaan teininä. Katselen toki jatkuvasti naisten takapuolia kadulla ja pohdin lähes jokaisen näkemäni minuun vetoavan naisen kohdalla hänen panemistaan. 

 

Joidenkin nykyajatusten mukaan myös vääränlainen tuijotus on seksuaalista ahdistelua. En kuitenkaan mielestäni tuijota huomiotaherättävästi. Joskus olen myös seurannut naisia, jos olen halunnut katsoa heidän takapuoltaan pidempään. Eli olen muuttanut omaa aiottua kävelyreittiä tämän takia. Mutta en ikinä tekisi tätä yöllä tilanteessa, jossa olen naisen kanssa kadulla kahdestaan, koska tiedän tämän aiheuttavan ahdistusta. Itse asiassa tällaisissa tilanteissa usein siirryn toiselle puolelle katua, koska olen kuullut naisten pelkäävän tällaisia tilanteita.  

 

Lisäksi jos kävelen yöaikaan naista vastaan kadulla siten, että kävelemme samaa kadunpuolta pidättäydyn vilkaisemasta taakseni, että tuleeko sieltä joku ennen kun siirryn pois törmäyskurssilta, koska tiedostan, että tämä taaksevilkaisu voisi naisen mielestä olla merkki siitä, että katson onko todistajia ja jos ei, olisin hyökkäämässä naisen kimppuun. 

Toinen maailmansota oli sinulta todella hyvä esimerkki kyllä. Mielestäni se oli kaikkineen valtaisa inhimillinen tragedia kymmenine miljoonine kuolleineen. Mutta kyllä myös ymmärrän, miksi silloin päädyttiin tuohon. Esimerkiksi Saksassa ei ollut kokemusta ja pohjaa demokratialle, oli vaikeat taloustilanteet ja kansallissosialismin lumovoima siksi valtava. Stalinin Neuvostoliitto oli hirviömäinen paikka gulageineen ja näköalattomuuksineen. Mutta ymmärrän taas jälleen kerran sitä myös. Venäjällä tuollainen hirmuhallinto on aina ollut normi. Siis että totta kai se oli väärin ja parempi jos tuollaista ei olisi koskaan tapahtunut. Tuomitsen, kavahdan ja ymmärrän siis samaan aikaan. Eivät tuomitseminen ja ymmärtäminen ole toisensa poissulkevia asioita. 

Mutta siis totta kai olen sitä mieltä, että sinä ja monet muut tytöt/naiset ovat kokeneet todella pahoja asioita ja se on ollut todella väärin. 

"Sitten oli muuten nuo kuten tuo joka kirjoitti että pojat puolusti, Mutta he olivat poikkeuksellisen pidettyjä, ei tuokaan varmaan tajua, että oli aivan erikoistapaus. Yhtä harvinaista kuin se, että ei koskaan mitään tapahtunut."

Tämä on kyllä totta. Luulen, että hänellä on ollut paljon kavereita pojissa, siis samalta pihalta ja  yhdessä kasvettu jne. Muuten tuota kyllä usein ei tapahtunut. Ja vaikuttaa itseensä uskovalta ja sanavalmiilta niin tuollaisilla oli vähän helpompaa.