13v ja koulu ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksinhuoltaja. Esikoinen on mm.ruutuaddikti, eikä varsinaisesti halua tehdä mitään. Minulle on kuitenkin kerrottu lastensuojelun puolesta,että lapselta ei saa vaatia (mitään), peliaikaa on oltava, puhelimen tarvitsee yhteydenpitoon ja koulutöihin, täytyy antaa valvoa ja päivisin nukkua. Aivan käsittämätöntä. Lapsi tietää, että hänellä on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia ollenkaan.

No toi nyt ei pidä paikkaansa ollenkaan. Lapsellakin on velvollisuuksia.

Minä olen joutunut puolustamaan sääntöjä (joita lapsi tosin ei kuitenkaan noudata) lastensuojelussa. Olen totaaliyksinhuoltajana kaikkien silmätikkuna ja lapsi puhuu manipulatiivisesti kuinka hänellä on kamalaa,kun ei saa pelata kuin jos saa kympin tai pitää mennä seitsemältä nukkumaan ja joka päivä pitää vain siivota (laittaa takki naulakkoon ja astiansa koneeseen). Sääntöni ovat aivan liian tiukat ja lapsi kärsii. Vanhemmuuteni kyseenalaistetaan.

Ja niille,jotka ovat samaa mieltä: perheessämme on muitakin lapsia,jotka osaavat käyttäytyä ja hoitavat hommansa. Tosin esikoisen perässä ei yksikään haluaisi hoitaa ensimmäisintäkään kotityötä. Eikä heiltä siis kuulema saa vaatiakaan.

Ei sitä kenenkään teinin tarvitsekaan mennä seitsemältä nukkumaan kun viralliset kotiintuloajatkin on viikolla klo 21 13 vuotiaille. Meillä menee nukkumaan  arkena 21.30 ja se on sossulle fine. Viikonloppun 22 ja minä olen kuitenkin aika tiukka vanhempi. Mutta oletan että teinisi valehtelee tuon klo 19 nukkumaanmenon. 

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksinhuoltaja. Esikoinen on mm.ruutuaddikti, eikä varsinaisesti halua tehdä mitään. Minulle on kuitenkin kerrottu lastensuojelun puolesta,että lapselta ei saa vaatia (mitään), peliaikaa on oltava, puhelimen tarvitsee yhteydenpitoon ja koulutöihin, täytyy antaa valvoa ja päivisin nukkua. Aivan käsittämätöntä. Lapsi tietää, että hänellä on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia ollenkaan.

No toi nyt ei pidä paikkaansa ollenkaan. Lapsellakin on velvollisuuksia.

Minä olen joutunut puolustamaan sääntöjä (joita lapsi tosin ei kuitenkaan noudata) lastensuojelussa. Olen totaaliyksinhuoltajana kaikkien silmätikkuna ja lapsi puhuu manipulatiivisesti kuinka hänellä on kamalaa,kun ei saa pelata kuin jos saa kympin tai pitää mennä seitsemältä nukkumaan ja joka päivä pitää vain siivota (laittaa takki naulakkoon ja astiansa koneeseen). Sääntöni ovat aivan liian tiukat ja lapsi kärsii. Vanhemmuuteni kyseenalaistetaan.

Ja niille,jotka ovat samaa mieltä: perheessämme on muitakin lapsia,jotka osaavat käyttäytyä ja hoitavat hommansa. Tosin esikoisen perässä ei yksikään haluaisi hoitaa ensimmäisintäkään kotityötä. Eikä heiltä siis kuulema saa vaatiakaan.

Ei sitä kenenkään teinin tarvitsekaan mennä seitsemältä nukkumaan kun viralliset kotiintuloajatkin on viikolla klo 21 13 vuotiaille. Meillä menee nukkumaan  arkena 21.30 ja se on sossulle fine. Viikonloppun 22 ja minä olen kuitenkin aika tiukka vanhempi. Mutta oletan että teinisi valehtelee tuon klo 19 nukkumaanmenon. 

Nyt kävi kiinnostamaan noi viralliset kotiintuloajat! Kerro lisää. Kuka tai mikä taho ne on määritellyt? Vai oisko ne kuitenkin jotain suosituksia?

pari vuotta myöhemmin ei varmaan edelleen kiinnosta niinkuin ei minuakaan (15v) anna pojan hoitaa koulu miten haluaa itse siitä kärsii  

Olin samanlainen tuon ikäisenä, lisäksi lintsailin paljon. Mikään, niin mikään ei saanut minua skarppaamaan koulunkäynnissä, kunnes sitten yläasteen lopussa tajusin, että haluan tutkia asioita ja sivistää itseäni laajasti. Heti kun oppivelvollisuus päättyi, alkoi motivoitumiseni. Lukiossa nostin keskiarvoa reippaasti, nykyään olen maisteri ja hyvässä työssä.

Pointtini on, että lapsi ei luultavasti ala opiskella ennen kuin löytää sisäisen motivaation. Onko lapsella mitään kiinnostuksen kohteita, joissa opiskelusta olisi hyötyä? Onko hän kiinnostunut jostain ammatista? Voisin kuvitella, että lahjominen auttaisi hyviin arvosanoihin paremmin kuin uhkailu tai kiristys.

Peruskoulussa menestyminen on kiinni ulkoa opettelusta ja ohjeiden noudattamisesta. Kaikille se ei sovi, moni löytää motivaation vasta myöhemmissä opinnoissa, joissa pääsee käyttämään päätä ihan eri tavalla.

Kiitos, että joku nosti tämän! T: toisen ketjun aloittaja

Suomessa oppilaan ohjaus on täysin lapsenkengissä.

Kouluissa pitäisi olla opot, jotka ovat oppilaan elämässsä läsnä alakoulun viimeisestä luokasta eteenpäin viikottain. Opon kanssa käydään läpi oppilaan ominaisuudet, vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet, valitaan oikeat oppiaineet, työelämään tutustumisen kohteet ja oppimispolku jatko-opiskeluvaihtoehtoineen sekä valmennukseen sinne hakemiseksi. Ystävällisellä, sinnikkäällä, säännöllisellä niskaan huohotuksella pidetään huoli siitä, ettei lapsi putoa koulusta.  

Meidän lasten kouluissa USAssa oli suuressa koulussa 10 opoa, kun vastaavassa Suomessa oli 2. Koulun vuosittaisesta sadasta seniorista 98:lla oli high schoolin jälkeinen opintopaikka selvillä viimeisen vuoden kevätkauden alkaessa ja ne loput 2 meni armeijaan.

Koulujen kyvykkyyttä pitäisi meilläkin mitata sillä, miten suuri osa sieltä valmistuneista saa heti jatko-opiskelupaikan.

Vierailija kirjoitti:

pari vuotta myöhemmin ei varmaan edelleen kiinnosta niinkuin ei minuakaan (15v) anna pojan hoitaa koulu miten haluaa itse siitä kärsii  

Mun mielestä lasta ei pidä edes päästää heitteille, saati jättää heitteille. 

Onko teiläl taksvärkiä? Laita lapsi tekemään jotain siivous tms hommaa koko päivä ja muistutat sitten ilallla lempeästi, että jos yläkoulu ei kiinnosta se on sitten tätä kahden vuoden päästä loput 70 vuotta... 

Se on kumma, miten lastensuojelussa löytyy kouluttautuneita aikuisia, jotka puhuvat noin. Itsellä sama kokemus. Vaikka lapsi saa nelosia ja vitosia, ei saisi rajata mitään. Ja kun tämä ihminen ei itse ole elänyt sitä ruutuaikaa, mitä nykyään eletään. Kaikki tutkimukset puhuvat sen puolesta, että ruutuaikaa pitää rajoittaa ja silti ammattilainen puhuu kaiken tyhjäksi. Toki lastensuojelussa on niitä fiksuja, mutta osa ei ole ja pahimmillaan lapsi saa vain lisäpontta vastustaa vanhempaa. Vanhempaa, jota kiinnostaa se miten lapsen tulevaisuus sujuu. 

Kyse ei aina ole tuosta. Voi olla, että esim eroperheessä toinen vanhempi antaa mennä sieltä mistä aita on matalin ja toinen taas ei. Sen voi arvata sitten, kumman sääntöjen mukaan lapsi haluaa mennä. Siinä lopulta väsyy se vanhempi, joka yrittää. 

Nyt olisi mielenkiintoista kuulla tuliko ap:n lapsesta mitään. Aloituksen jälkeen iski korona-aika ja nyt lapsen pitäisi olla jatko-opinnoissa tai työelämässä.